Toimittaja Johann Hari kärsi pitkään masennuksesta, söi masennuslääkkeitä toista vuosikymmentä ja lähti lopulta selvittämään masennuksen saloja tutkimusmatkailijan ennakkoluulottomuudella ja salapolisiin tarkkuudella. Hän matkusti ympäri maailmaa haastatellen alan asiantuntijoita ja tutustuen erilaisiin masennuksen hoitomuotoihin, jotka eivät perustuneet lääkehoitoon. Hari oli aikoinaan ostanut ajatuksen siitä, että masentuneena hänen aivonsa olivat ”rikki”, ja että lääkehoito yksin riittäisi masennuksesta toipumiseen. Tutkimusmatka avasi hänen silmänsä toisenlaisille mahdollisuuksille (Hari 2000).

Tarkennuksena: Hari ei vastusta SSRI-lääkkeitä, mutta pitää pelkkää lääkehoitoa monesti riittämättömänä masennuksen hoitomuotona. (Kohu)kirjailija Michel Houellebecqin (2019, 299) sanoin:

”Pilleri on soikea, valkoinen ja puolitettavissa.

Se ei luo uutta eikä muuta mitään; se tulkitsee. Lopullisesta se tekee ohimenevää; väistämättömästä se tekee satunnaista. Se tarjoaa elämästä uuden tulkinnan – latteamman, keinotekoisemmat ja jotenkin jähmeän. Se ei tarjoa onnea missään muodossa, ei edes todellista helpotusta, sen vaikutus on toisenlaista: se tekee elämästä sarjan muodollisuuksia ja mahdollistaa huijaamisen. Siten se auttaa ihmisiä elämään tai ainakin olemaan kuolematta – jonkin aikaa.”

Whatever works

Kaikki, mistä on ihmiselle apua mollisointuisessa mielenmaisemassa, on kannatettavaa. Tästä huolimatta masentuneiden auttamisen ja hoitamisen kentässä on vallinnut enemmän tai vähemmän voimakasta kahtiajakoa aina 90-luvulta asti. Klassinen, terapialähtöinen ajatuskulku masennuksen kohdalla on tämä. Negatiivisten kokemusten käytyä ylitsepääsemättömäksi, ihminen voi masentua, ja masennuksen pitkittyminen voi vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin, jolloin lääkeapu – onnellisuuspillerit – voivat olla tapa, tai ainakin osa tapaa, palauttaa aikaisemmin vallinnut aivojen (kemiallinen) tasapainotila. Logiikka lyhyesti: kokemus muuttaa kemiaa.

Kolmekymmentä vuotta sitten nousi esille toisenlainen tarina haastamaan perinteistä ajattelua. Kehityskulku, jonka mukaan masennuksessa on lähtökohtaisesti kyse aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, joka aiheuttaa raskassoutuisuutta ja kokemusta masennuksesta. Kamalaa, kaiken käynnistävää kokemusta ei ole tai sitä ei välttämättä tarvita. Nuolen suunta muuttui: kemia aiheuttaa kokemusta.

Nuolen suunnalla on valtava liiketoiminnallinen vaikutus lääkeyhtiöille, paitsi ilmiön selittäjänä ja hoitona myös jatkuvan lääkinnän mahdollistajana. Toisaalta terapiakentän puolella on myös omat haasteensa. Masennuksen hoito vaatii usein pitkäkestoista terapiaa ja sen järjestyminen on usein hankalaa. Edelleen, vaikka lääkkeiden ja terapian yhdistäminen onnistuisi hyvin, näyttää monen keskiluokkaisen ihmisen haasteet ja ongelmat kumpuavat vahvasti ympäristön vaikutuksesta ja haasteista. Tekijöistä, jotka ovat toki psyykkisesti välittyneitä, mutta myös itseisarvoisen hankalia, uuvuttavia ja vaikeasti yhteensovitettavia, aina hektisestä elämänrytmistä ja epävarmuuden sietämisestä hankaluuksiin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Niin ikään masennuksen ”yli pääseminen” on monelle depressiosta kärsivälle vieras vertaus. Usein masennus on pikemminkin uskollinen matkakumppani, joka kulkee aina vierellä tai parhaimmillaan pari askelta perässä – ja pahimmillaan reppuselässä. Tähän kaikkeen tarvittiin uutta kulmaa.

Merkitys ja yhteydet masennuslääkkeinä

Psykologian professori Jordan Peterson (2018) peräänkuuluttaa merkityksellisyyttä elämää ylläpitävänä voimana. Hän poikkeaa ajan aatteesta: yksilön oikeuksien peräänkuuluttamisen sijasta hän alleviivaa velvollisuuksia. Käytännössä hän kehottaa sitoutumaan asioihin ja ihmisiin, ottamaan vastuuta. Ottamalla vastuun kantaakseen syntyy merkityksiä – ja merkitykset ovat parasta lääkettä elämän sisäänrakennettua kovuutta ja koettelemuksellisuutta vastaan. Vastaavasti, kuka tahansa voi elää vailla merkityksiä, mutta silloin elämän kolhut koskettavat suhteessa enemmän. Sitoutuminen mielekkäisiin haasteisiin luo toki merkityksiä, mutta monesti syvimmän merkitykset löytyvät toisista ihmisistä tai kokonaisista yhteisöistä.

Johann Hari kertoo kirjassaan Mielen yhteydet (2018, 211-213) esimerkin Kaakkois-Aasiasta, Kambodzan maaseudulta. Riisinviljely on tärkin elinkeino, mutta työskentelyä varjostaa vaara sodanaikaisista miinoista, joita USA:n viljeli alueelle 60- ja 70-luvuilla. Niitä ei ole vieläkään saatu kokonaan raivattua, joten ihmisiä loukkaantuu ja kuolee edelleen aika ajoin.

Tilanne maassa on ristiriitainen. Paikallisessa kulttuurissa ei tunnettu masennusta samanlaisena ilmiönä ja käsitteenä kuin länsimaissa, vaikka esimerkiksi raajansa menettäneitä ja järkyttyneitä ihmisiä oli paljon. Näin ollen ihmisten samankaltaisuuteen nojaavat kansainväliset lääkeyritykset olivat pulassa paikallisilla markkinoilla, sillä khmerin kielessä ei ole edes sanaa ”masennuslääke”. Tästä huolimatta inhimillistä tuskaa tunnettiin. Esimerkiksi yksi jalkansa menettänyt mies ei onnistunut palaamaan töihin jalkaproteesin kanssa, ja hän kärsi jatkuvasta fyysisestä kivusta ja stressistä. Hän oli valmis luovuttamaan ja lopettamaan elämänsä.

Ratkaisu miehen ahdinkoon oli lehmä. Mies sai sen lahjoituksena. Lypsylehmän hoitaminen ei herättänyt ahdistavia muistoja, eikä eläimen hoitohommat vaatineet pitkien matkojen kävelemistä kipeällä jalalla. Utareuralle siirtyminen toimi. Ja eheytti. Kuukausien ja vuosein myötä raajarikko parantui pitkittyneestä piinaavasta stressistään (PTSD) ja vakavasta masennuksestaan. Lehmä oli miehelle kipu- ja masennuslääke. Myös paikallinen yhteisö oli miehelle masennuslääke: yhteisö auttoi miestä muuttamaan elämänsä ja löytämään paikkansa; ratkaisu oli yhteisöllinen, ei yksilöllinen. ”Koko kylä kasvatti lapsen”, yksilöllisen ryhdistäytymisvaateen tai napin nielaisemin sijasta.

Yhteyksien palautuminen

Sosiaaliset hoitokeinot ahdistuksen ja masennuksen yhteydessä ovat pitkälti kartoittamattomia alueita. Itse asiassa erilaiset yhteyksien luomiset ja eheyttämiset ovat pikemminkin suuntaa antavia kompasseja kuin täsmälääkkeitä: alueita, joilla sillanrakennus voi tapahtua, mutta erilaisia siltoja ja yhteyksiä voi luoda lähes rajattomilla tavoilla ja keinoilla.

Jalkansa menettäneen miehen tapauksessa yhteisöllä oli suuri myönteinen vaikutus, ja vaikuttaa siltä, että länsimaissa kiireellä raskautetut kaupunkilaiset ovat kaventaneet juuri tältä elämänalueelta. Työ vaatii paljon ja perhe-elämästä ei voi oikein tinkiä – ainakaan lapsiperheissä -, jolloin kaventaminen kohdistuu helposti yhteisöllisyyteen, omaan kyläyhteisöön elinpiirinä, ilmauksen laajimmassa mahdollisessa merkityksessä. Ruuhkavuosina näistä tingitään ja maksetaan hintaa. Heimotunne kuuluu ihmisyyteen. On tärkeää kuulua johonkin, ilman laskelmoivaa hyötyajattelua.

Yhteys mielekkääseen työhön on yksi masennukseen auttava osa-alue. Se, että työ ja tekijä löytävät toinen toisensa arvojen ja ideaalien tasolla, on äärettömän tärkeä asia. Vastaavasti omien arvojen vastainen työ voi altistaa helposti uupumukselle ja masennukselle. Yhteensopimattomuutta voi olla monella tasolla: yrityksen tai organisaation päämäärät voivat olla omien arvojen vastaisia; johtaminen ja työyhteisön organisaatiokulttuuri voi aiheuttaa arvokitkaa; myös itse työ tai oma toimenkuva voi astua omien arvojen varpaille. Yhteys merkityksellisiin arvoihin koskee myös elämää ohi työyhteyksien. Esimerkiksi vapaaehtoistyö, omaishoitaminen tai vaikka lasten urheilun parissa touhuaminen voi tuoda sellaisia merkityksiä elämään, jotka voivat saada kokonaispaketin enemmän itsensä näköiseksi, vaikka muuten joutuisi toimimaan realiteettien runtelemien elämänehtojen mukaan.

Niin ikään yhteys luontoon on katkennut. Silti luonnossa liikkuminen voi olla parasta masennuslääkettä. Eräs edesmennyt masennuksesta kärsinyt kirjailija kuvasi eheyttävimmäksi toiminnaksi Lapinlahden sairaalan rannassa oleskelun, ilman mitään puhetta.

Yhteys menneeseen ja tulevaan on myös yksi keskeinen masennuksen lievittämisen tekijä. Lapsuuden trauman tunnistaminen ja siitä toipuminen voi aurata tilaa sovinnolle, kun taas usko tulevaan on kaiken inhimillisen keskiössä. Ihmiseltä ei saa viedä toivoa. Kuolinvuoteellakin voi olla toivoa, ainakin itselle tärkeiden ihmisten jatkuvuuksien muodossa.

Masennus itseänsä ruokkivana syklinä

Masennus mielletään usein alentuneeksi tai vajonneeksi tasapainotilaksi, mutta näiden vertauskuvien ohella masennus on usein myös itsensä vahvista kehä, kokemuksen ja ympäristön raskassoutuinen ja surumielinen valssi, jossa yhteyksien puute tai hauraus alkaa ruokkimaan itse itseään.

Tämä on klassinen tapahtumakulku. Masentunut vetäytyy. Hän ryhtyy viettämään vähemmän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tarkoittavat hänelle hyvää. Näiden ihmisten seuran välttelyn ohella masentunut usein laiminlyö myös harrastuksiaan ja boikotoi muita ilon lähteitään. Seurauksena masennus syvenee, mikä johtaa helposti yhä voimakkaampaa rakkaiden ihmisten ja asioiden laitamille vetäytymistä, jolloin opiskelutarmo alkaa helposti murenemaan…

Heli Nurmi (2017, 94-97) esittää elävästi, miten työssä uupuneen ajatukset, tunteet ja teot aikaansaavat henkisen sellaisen keskipakoisuusvoiman, josta voi olla hankala päästä omin voimin ulos. Onneksi nämä syklit voivat pyöriä myös positiiviseen suuntaan. Esimerkiksi pieni odottamaton huomio toiselta ihmiseltä voi muuttaa suunnan ja käynnistää jotain, joka kasvaa – ja liikkuu. Ehkäpä vakavasti masentuneen liikkeellelähtö on samanlaista kuin tapa, jolla Pääsiäissaarten kivipatsaat on ”kävelytetty” köysillä heiluttaen paikoilleen (Nat Geo Live 2012). Köydet ovat yhteyksiä. Vaappuvat askeleet voivat muuttua juoksuksi, ja ajan myötä juoksu voi muuttua jopa lennoksi. On maailmassa ihmeellisempiäkin asioita tapahtunut.

Tämä artikkeli on osa Opintopsykologi kierrättää –juttusarjaa, jossa opintopsykologi Manne Pyykkö kirjoittaa asiakastyössä esille nousseista teemoista. Ajatuksella, että yksilötapaamisissa toistuneet teemat voivat puhutella laurealaisia laajemminkin.

Lähteet:

• Hari, J. 2020. Mielen yhteydet: masennuksen todelliset syyt. Bazar kustanus Oy.
• Houellebecq, M. 2019. Serotoniini. WSOY.
• Nat Geo Live. 2012. You tube -video: Walking with Giants; How the Easter Island Moai Moved. National Geographic.
• Nurmi, H. 2017. Työuupumuksen itsehoito: kuinka kierrän karikot. Duodecim.
• Peterson, J. B. 2018. 12 Elämänohjetta – Käsikirja kaaosta vastaan. WSOY.