Koko sen ajan, kun olen toiminut koulutuksen ja työelämän kansainvälistymiseen liittyvissä työtehtävissä 1990-luvun puolivälistä lähtien, on puhuttu kansainvälisestä osaamisesta ja yritetty ymmärtää, mitä se on. Kansainvälistä osaamista on tutkittu paljon ja sitä on määritelty ja luonnehdittu monin eri tavoin. Tähän päivään mennessä ei vastaani ole tullut ainuttakaan tyhjentävää tai aukotonta määritelmää tästä osaamisalueesta. Eniten itseäni on vaivannut se, että kansainvälistä osaamista yleensä tarkastellaan jotenkin erillisenä taitona tai taitoryppäänä. Sitä se ei mielestäni missään nimessä ole, vaan pikemminkin se on sellaista osaamista, joka tämän päivän maailmassa on läsnä ihan kaikessa ja kaikkialla. Kansainvälinen osaaminen on erottamaton osa ihmisenä olemista.

Minulle kansainvälinen osaaminen tarkoittaa ennen kaikkea yksilön kyvykkyyttä vaivatta siirtyä mentaalisesti esim. kansallisesta kontekstista eurooppalaiseen tai globaaliin kontekstiin ja siellä toimia luontevasti, vakuuttavasti ja vaikuttavasti. Kyky mukautua ja sopeutua moninaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin sekä eritaustaisiin ihmisiin on olennainen osa tätä ajatustason siirtymää. Yksilöltä tällainen kognitiivinen joustavuus, sosiaalinen sopeutumiskyky ja emotionaalinen navigointitaito edellyttävät varsin paljon tilanteissa, joissa korostuvat ammattimaisuus, korrektius, diplomatia, tyylitaju ja tavakkuus.

Hyvä itsetuntemus ja muiden ihmisten arvostus ovat tärkeitä lähtökohtia kaikessa vuorovaikutuksessa onnistumiselle. Se pätee erityisesti kansainvälisillä areenoilla. Itselleni merkittävin oivallus kansainvälisestä kanssakäymisestä on ollut se, kun ymmärsin, miten paljon arvot, ihanteet, normit, perinteet, uskomukset, tavat ja tottumukset vaikuttavat meidän ihmisten jokapäiväiseen ajatteluun, asenteisiin ja sitä kautta käyttäytymiseen. Kun samalla tiedostin, miksi itse ajattelen ja toimin niin kuin tapaan tehdä, oli minun huomattavasti helpompi myös ymmärtää ja saada kiinni siitä, miksi muut suomalaiset tai ulkomaalaiset toimivat niin kuin toimivat.

Ohjenuorakseni olenkin ottanut sen, että kaikissa tilanteissa niin koti-Suomessa kuin maailmallakin olen ihmisille läsnä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja tiedostavasti omana autenttisena itsenäni. Aitous välittyy väkisinkin muille, mikä puolestaan yleensä synnyttää ja vahvistaa keskinäistä luottamusta. Se on vahvin mahdollinen perusta kaikelle yhteistyölle yli maa-, kieli- ja kulttuurirajojen. Ammatillinen yhteistyö muista maista tulevien asiantuntijoiden kanssa tarkoittaa käytännössä sitä, että osaa ongelmitta soveltaa ja sijoittaa omaa osaamistaan ja työkokemustaan vallitseviin olosuhteisiin.

Ammattikorkeakoulut ja kansainvälinen osaaminen

Ammattikorkeakouluissa kansainvälisyysosaamisella on perinteisesti tarkoitettu kielitaitoa, vieraiden kulttuurien osaamista sekä viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Koulutuksessa on lähdetty siitä, että ammattikorkeakoulusta valmistuvalla ja työelämään siirtyvällä henkilöllä olisi riittävät valmiudet toimia kansainvälisessä yhteistyössä ja monikansallisissa työyhteisöissä omalla asiantuntijuusalueellaan. Tällöin työtehtävien hoitamisessa tarvitaan hyviä viestintä- ja vuorovaikutustaitoja vierailla kielillä tai ainakin yhdellä vieraalla kielellä, joka tänä päivänä valitettavasti liian monella suomalaisella on (pelkästään) englanti.

Opiskelijoille on aiheellista teroittaa sitä, että kansainväliseen osaamiseen liittyy keskeisesti kyky ajatella asioita ja ilmiöitä oman kokemusmaailman ulkopuolelta. Ympäröivää maailmaa ja sen ihmisiä kannattaa tarkastella aistit avoinna – silmät, korvat, suu ja mieli auki, jolloin on mahdollisuus oppia paljon sellaista, mihin ei muutoin ehkä tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Tämän avoimen, mutta samalla terveesti kriittisen asenteen ei tulisi rajoittua pelkästään opintoihin tai työntekoon, vaan olla mukana myös vapaa-ajalla, harrastuksissa ja globaalin median seuraamisessa.

Ulkomaille suuntautuva opiskelijavaihto ja työharjoittelu ovat erinomaisia keinoja altistua kansainvälisyydelle ja oppia sitä kautta itsestään, kohdemaasta ja omasta ammattialastaan. Laurea-ammattikorkeakoulussakin käydään paraikaa keskustelua siitä, voisiko ulkomailla vietetty vaihtojakso olla pakollinen osa tutkintokoulutusta, sillä nykyisin se ei sitä vielä ole. Tämä on tärkeä asia pohdittavaksi siksi, että Laurean strategiana on tuottaa osaavaa työvoimaa kansallisille ja globaaleille työmarkkinoille. Ilman kansainvälistä kokemusta Laureasta valmistuvat opiskelijat eivät välttämättä ole riittävän kiinnostavia työnantajien silmissä.

Työnantajat Suomessa ja maailmalla arvostavat työntekijöidensä kielitaitoa, ulkomaankokemusta sekä kykyä tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa riippumatta kielestä, kulttuuritaustasta tai sijainnista. Lisäksi työnantajat näkevät paljon liiketoimintapotentiaalia henkilöstönsä kansainvälisissä verkostoissa. Opiskelijoiden on tämä hyvä tiedostaa, ja tehdä opintojensa aikana järjestelmällisesti töitä verkostoitumisen eteen. Verkostot itsessään ovat voimavara, joskaan ne eivät sellaisenaan edusta osaamista. Sen sijaan se, miten virtuaalisissa ja fyysisissä verkostoissa toimitaan rakentavasti ja luottamuksellisesti, tuloksekkaasti ja vaikuttavasti, synnyttää arvokasta osaamista. Parhaassa tapauksessa kansainvälinen verkostoituminen voi johtaa jopa suorahakuyhteydenottoon ja työpaikkatarjoukseen maailmalta.

Kansainvälinen osaaminen vai moninaisuusosaaminen?

Usein viitataan tiettyihin ominaisuuksiin, joiden katsotaan erityisesti olevan osa kansainvälistä osaamista. Niihin kuuluvat muun muassa uteliaisuus, suvaitsevaisuus, joustavuus ja rohkeus. Nuo kaikki ovat hienoja ja tärkeitä ominaisuuksia, ja niiden merkitys varmasti korostuu kansainvälisissä yhteyksissä. Itse tosin pidän näitä mainittuja ominaisuuksia tarpeellisina ja hyödyllisinä taitoina meille kaikille omassa arjessamme.

Tänä päivänä elämme globaalissa maailmassa, jossa yhä harvempi meistä asuu, opiskelee ja työskentelee väestöltään, kieleltään ja kulttuuriltaan täysin homogeenisessa ympäristössä. Elämme keskellä moninaisuutta ja monimuotoisuutta, joskin liian usein ’omassa kuplassamme’. Moninainen ja monimuotoinen ympäristö on yhdistelmä lukuisia eri asioita ja ilmiöitä sekä monenlaisia ihmisiä eri taustoista. Se kaikki vaikuttaa meihin sattumanvaraisesti, muovaa ja haastaa meitä usein tiedostamattomalla tasolla sekä aiheuttaa meille aika ajoin sietämätöntäkin kitkaa, kun törmäämme tilanteisiin, joista emme selviäkään autopilotilla tai rutiinilla. Väitänkin, että moninaisessa ja monimuotoisessa suomalaisessa yhteiskunnassa osana globaalia maailmaa alamme jatkossa tarvita entistä enemmän moninaisuusosaamista.

Esitänkin tämän kirjoituksen lopuksi lukijoille kysymyksen siitä, ovatko kansainvälinen osaaminen ja moninaisuusosaaminen yksi ja sama asia vai mahdollisesti saman kolikon kanssa eri puolta. Tätä jokainen lukija voi pohtia tahollaan.

Kirjoittajatiedot: FT, KTM Mika Launikari toimii Laureassa osaamisen kehittämisen TKI-asiantuntijana. Hänen työnsä suomalaisten työnantajien ja Euroopan unionin instituutioiden palveluksessa on vienyt häntä moniin maihin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Lisäksi hän on asunut elämästään yhteensä noin 15 vuotta ulkomailla (Ruotsi, Tanska, Itävalta, Kreikka ja Belgia). Nuo ajanjaksot toisissa maissa ovat olennaisesti vaikuttaneet siihen, kuka hän on ja miten hän elämää katsoo. Väitöskirjassaan (2019) Mika tutki EU:n sisäistä työvoimaliikkuvuutta ja työuran aikaista osaamisen kehittymistä kolmessa EU-virastossa.