Ajatuksia sosiaalityön tutkimuksen päiviltä

Sosiaalityön tutkimuksen päivät järjestettiin tänä vuonna Kuopiossa. Tuomme tässä tekstissä esiin muutamia näkökulmia sosiaalityön tutkimuksen päiviltä, sekä pohdimme, miten hyödynnämme päiväien antia omassa opetuksessa ja kehittämistyössä.

Kuva: Freepik

Tänä vuonna sosiaalityön tutkimuksen päivien aiheena oli “Yhdessä paremmin”. Sosiaalityön ytimenä voidaan pitää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Yhteistyötä tarvitaan yhä enemmän epävarmuuksien aikana ja kompleksisten kysymysten ratkaisemisessa yhteiskunnassa. Tutkimuspäivillä tarkasteltiin muun muassa yhteistyön merkitystä niin sote-palveluiden kehittämisessä kuin tutkimuksessa. Toimiva yhteistyö on tärkeää muun muassa eri tieteenalojen tutkimusyhteistyössä. (UEF 2026.)

Tutkimuspäivillä oli laaja kattaus erilaisia näkökulmia yhdessä toimimiseen niin kanssatutkimuksen, opetuksen, monialaisten ammattilaisryhmien yhteistoimijuuteen kuin eri tieteenalojen tutkimusyhteistyössäkin. Nostamme tässä esiin monista kiinnostavista näkökulmista kanssatutkimuksen ja dialogisuuden.

Oma esityksemme liittyi ihmisoikeuksien opettamisen välttämättömyyteen osana sosiaalialan ja etenkin sosionomien koulutusta ammattikorkeakouluissa. Laureassa on parhaillaan meneillään opetussuunnitelmauudistus, joten aihe on ajankohtainen. On tarpeen tarkastella opetussuunnitelmatyötämme myös siitä näkökulmasta, miten ihmisoikeusajattelu tulee opetettua. Saimme esityksestämme kannustavaa palautetta ja myös kutsun kirjoittaa esityksemme perusteella aiheesta artikkeli Tutkivaan sosiaalityö -julkaisuun.

Kanssatutkimus

Konferenssin pääpuheenvuoron piti Satu Venäläinen otsikolla Kanssatutkijuuden moninaiset muodot ja mahdollisuudet. Kommenttipuheenvuoron Venäläisen esitykseen antoi väitöskirjatutkija Maija Haapala. Molemmat puheenvuorot olivat inspiroivia esimerkkejä kanssatutkimuksellisen lähestymistavan hyödyntämisestä. Venäläinen on ollut toimittamassa kanssatutkimuksesta suomenkielistä kirjaa yhdessä Meri Kulmalan ja Sanna Spisakin kanssa. Teoksessa kanssatutkimusta tarkastellaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tieteen yhteiskuntavastuun edistäjänä. Kirjaan voi tutustua tarkemmin täältä: Kanssatutkimus: ihanteet ja käytännöt

Venäläinen toi esiin, että kanssatutkimuksellisia periaatteita voisi hyödyntää tutkimuksessaan, vaikkei varsinaisesti kanssatutkimusta itse tekisikään. Kanssatutkimuksen yhteydessä voisi myös puhua kanssatietämisestä – vältetään puolesta tietämistä ja ollaan myös tietoisia tietämisen rajoista (Venäläinen 2026).

Kanssatutkijuuden tematiikka puhutteli meitä, sillä myös Laureassa on tehty kanssatutkimusta ja kehitetty kanssatutkimuksellisia lähestymistapoja. Kanssatutkimusta on tehty Laurean VoimaProfi hankkeessa, yhdessä rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden kanssa (Lindström ja Nikula 2024; Kulmala ym. 2024).

Erilaisia osallistavan tutkimuksen pyrkimyksiä on ollut nähtävillä viime aikoina, esim. Turun yliopistolla on meneillään Tiede kuuluu kaikille –projekti (Tiede kuuluu kaikille! -projekti | Tiede kuuluu kaikille!). Laurean TKI-työn osallisuuspyrkimyksiä ja kansalaisosallisuutta on tarkasteltu kokoavasti esimerkiksi tässä artikkelissa : Kansalaisosallisuus Laurean TKI-toiminnassa – tiedon yhteistuottamisen käytänteitä – Kreodi. Kanssatutkimuksesta kiinnostuneet voivat verkostoitua kanssatutkimuksen verkoston kautta: blogs.helsinki.fi/kanssatutkimus/

Dialogisuus

Konferenssin toisen pääpuheenvuoron ”Dialogi vaikuttaa – mutta miksi?” piti emeritusprofessori Jaakko Seikkula. Seikkula toi puheenvuorossaan esiin, että parhaillaan eletään emotionaalista vallankumousta, sillä kehollisuus – tai ruumillisuus, kuten Seikkula sanoitti, on otettu osaksi dialogia. Laureassa ollaan oltu vastaamassa työelämän tarpeisiin kehittämällä traumatietoisuutta sosiaali- ja terveysalalle kahden kehittämishankeen myötä: Traumainformoitu työote -hanke (https://www.laurea.fi/hankkeet/t/traumainformoitu-tyoote/ ) sekä TraumaTaito – Traumatietoinen toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon -hanke (TraumaTaito – Traumatietoinen toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon – Laurea-ammattikorkeakoulu)

Molemmissa kehittämishankkeissa on havaittu, että kehollisuus on sosiaali- ja terveysalalla merkityksellinen ulottuvuus kohtaamistyössä. Kuten Seikkula totesi, kohtaamisissa olemme kahdessa keskustelussa samaan aikaan. Ensinnäkin keskustelussa on läsnä kerrotut asiat. Toiseksi läsnä on se, mitä on tässä ja nyt. Eli mitä kehossamme tapahtuu, kun tässä hetkessä kerromme asiaa. Kehollisuus on traumatietoisuuden ydintä, joten Seikkulan puheenvuoro toi vahvistusta sille, että olemme rakentamassa entistä kestävämpää sosiaali- ja terveysalan kohtaamistyötä.

Osallistuimme konferenssissa myös työpajaan, jossa käsiteltiin tekoälyn vastuullista ja kestävää käyttöä sosiaalityössä. Samuel Salovaara kertoi katsauksia Eettinen ja vastuullinen tekoäly sosiaalityössä: muuttuvien tietokäytäntöjen seuraukset asiakkaille, sosiaalityöntekijöille ja organisaatioille (ETSI) – Lapin yliopiston tutkimusportaali – hankkeesta. Kuten Salovaara sanoitti, parhaita ideoita tekoälyn soveltamiseen sosiaalityössä ei ole vielä keksitty – siihen tarvitaan sosiaalityöntekijöitä. Tämä edellyttää monialaista dialogisuutta. Toivommekin, että myös Laureassa osallistumme tähän dialogiin ja olemme mukana luomassa suuntaviivoja eettisen ja kestävän tekoälyn käytölle sosiaali- ja terveysalan työelämään ja opintoihin. Siten että tekoäly on tukemassa dialogin mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalan työelämässä, ei päinvastoin.

Pohdinta

Kollegan kanssa yhdessä tutkimuspäiville lähteminen on antoisaa monessa mielessä: Konferenssista saa enemmän irti, kun voi jakaantua eri työpajoihin ja omaa ajatteluaan voi reflektoida. Samalla tutustuu kollegaan paremmin, mikä avaa uusia mahdollisuuksia myös uusille yhteistöille. Etä/Hybridiaikana tällainen livekohtaaminen myös läheisten kollegoiden kanssa on itseasiassa harvinaista. Vielä junamatkallakin kohtasimme tutkimuspäiville osallistuneita ja loimme uusia verkostoja ja kävimme kiinnostavia keskusteluja samoista aiheista kiinnostuneiden kanssa.