Monilla korkeakouluissa työskentelevillä on kokemuksia kansainvälisestä koulutus-, TKI- ja ekosysteemiyhteistyöstä sekä maiden rajat ylittävissä asiantuntijaverkostoissa toimimisesta. Usein näitä kokemuksia värittävät kieli- ja kulttuurierot, joiden vaikutuksia ja merkitystä ei voida olankohtauksella sivuuttaa kansainvälisessä yhteistyössä. Sen sijaan keskustelussa jää selvästi vähemmälle huomiolle se, miten jungilaiset arkkityypit näkyvät eurooppalaisissa TKI-hankkeissa tai verkostoissa. Tässä kirjoituksessa sukelletaan korkeakoulukontekstissa harvemmin käsiteltyyn aiheeseen arkkityypeistä – mitä ne ovat ja miten ne mahdollisesti näkyvät EU-yhteistyössä. Artikkeli perustuu pitkälti kirjoittajan omiin havaintoihin yli 30 vuoden ajalta.

Muinaiskreikasta tuleva sana arkkityyppi (ἀρχέτυπον = archetypon) on perinteisesti tarkoittanut hahmon, asian tai käsitteen alkumuotoa, mallia tai perusideaa (Hall 2022). Psykiatri Carl Gustav Jung (1875-1961) puolestaan viittasi arkkityypillä ihmiskunnan kollektiivisen alitajunnan yleismaailmallisiin kuviin, jotka esiintyvät etenkin unissa, myyteissä ja uskonnoissa (Lindfors 2024).

Arkkityypillä tarkoitetaan hahmotyyppiä, joka edustaa jotain perustavanlaatuista havaintoa ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Havainnoitsijan on yleensä helppoa ja vaivatonta tunnistaa tällainen hahmotyyppi, koska se on luonteeltaan karikatyyrimäinen. Tällöin tarkkailijan huomio herkästi kiinnittyy todellisen henkilön tai mielikuvitushahmon (esim. sarjakuvat) johonkin liioiteltuun ominaisuuteen tai toimintaan. (Malkki 2024.) Arkkityyppi pelkistää, yksinkertaistaa, korostaa tai jopa kärjistää hahmon tiettyjä piirteitä. Elävässä elämässä arkkityyppi ei kuvaa todellisuutta sellaisenaan, vaan on ainoastaan heijastus siitä.    

Arkkityypit ovat tehokkaita kerronnan välineitä saduissa, romaaneissa ja elokuvissa. Kun niiden juonenkäänteisiin tutustuu tarkemmin, voi havaita, miten tietyt henkilötyypit ominaisuuksineen toistuvat kerronnassa (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti 2025). Tarinat kirjoissa ja elokuvissa perustuvat useimmiten mielikuvitukseen ja fiktioon – ne on tarkoitettu viihdyttämään tai illuusion tavoin viemään ajatukset pois todellisuudesta. Kuten tiedämme, saduissa ja tarinoissa on tavallisesti mukana jokin syvällisempi opetus ja tarkoitus – niiden merkitys yleensä paljastuu arkkityyppisten hahmojen ja heidän seikkailuissaan kokemiensa vaikeuksien, vastoinkäymisten ja voittojen kautta. Toisinaan saduille löytyy vastinetta elävästä elämästä, toisinaan taas elämä itse on satuja ihmeellisempää.

Jungin luomat arkkityypit

Jungin arkkityyppiluokittelun nelikenttä viittaa neljään pääasialliseen arkkityyppisten motivaatioiden ryhmään, jotka auttavat hahmottamaan arkkityyppien välisiä suhteita ja lainalaisuuksia (Jung 1960, Neill 2018). Jungin jäsennyksessä on kaksitoista universaalisti tunnistettavaa tietoisuuden ulkopuolista arkkityyppistä toimijaa, jotka keskeisesti liittyvät ihmiskunnan kertomakulttuuriin (Mills 2018).

• Ego – Hallitsijan ja Sankarin arkkityypit, jotka pyrkivät hallitsemaan ja vaikuttamaan.
• Sielu – Hoivaajan ja Rakastajan arkkityypit, jotka tavoittelevat yhteyttä ja tunteita.
• Varjo – Kapinallisen ja Veijarin arkkityypit, jotka edustavat hylättyjä ja pimeitä puolia.
• Itse – Viisaan, Luojan, Tutkijan, Viattoman, Jokamiehen ja Taikurin arkkityypit, jotka tähtäävät integroitumiseen ja kokonaisuuteen.

Nelikentän avulla voidaan hahmottaa, miten eri arkkityypit voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään ja miten ne voivat toimia vastavoimina toisilleen, esimerkiksi ristiriitaa havaitaan Sankarin ja Hoivaajan välillä, sen sijaan Rakastaja ja Taikuri täydentävät toisiaan.  

Arkkityyppejä on mahdollista käyttää ja soveltaa myös kuvaamaan todellisia tapahtumia ja ihmisten toimintaa. Silloin arkkityypit antavat peilauspintaa ilmiöiden ja niihin vaikuttavien tekijöiden käsittelylle. Sitä kautta voidaan asioihin ja tilanteisiin saada ymmärrystä ja oivalluksia, jotka muutoin jäisivät saamatta. Ihmisten käyttäytyminen ja sen taustalla vaikuttavat monimuotoiset mekanismit ovat aina kiehtoneet ja kiinnostaneet meitä, mutta on turha kuvitella, että arkkityypit kykenisivät sitä kaikkea tyhjentävästi selittämään. Lähinnä kyse onkin siitä, että arkkityypit voivat antaa välineen hahmottaa esimerkiksi kansainvälisen ja monikulttuurisen yhteistyön logiikkaa ja dynamiikkaa sekä ’henkilögalleriaa’, jossa ei välttämättä ole pysyviä rooleja, vaan joustavia funktioita, energioita ja vastavoimia eri persooniin kietoutuneena (Malkki 2024).   

Arkkityypeillä ei saa stereotypisoida

Kun mietimme kansainvälistä hanke-, verkosto- tai muuta yhteistyötä, jossa olemme mukana, havahdumme yleensä jossain vaiheessa pohtimaan sitä, keiden kanssa oikein olemme tekemisissä ja miten siitä selviäisimme mahdollisimman kitkattomasti. Tätä pohdintaa teemme erityisesti silloin, kun olemme kokonaan uudessa kokoonpanossa, jossa eri maista ja eri organisaatioista tulevat osapuolet eivät entuudestaan tunne toisiaan. Yleensä ihmiset ovat innokkaita tutustumaan toisiinsa – riippuuhan yhteistyön onnistuminen, laatu ja vaikuttavuus siitä, miten hyvin kaikki toimivat yhteen ja missä määrin he katsovat yhteistyössä samaan suuntaan.

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, joskin kompleksinen kokonaisuus vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sen vuoksi etenkään tutustumisvaiheessa ei ketään saa kategorisoida jonkin yksittäisen ominaisuuden perusteella ’tietynlaiseksi’ tai sortua stereotyyppiseen yleistämiseen ajatuksella ’koska tulet maasta tai kulttuurista X, olet siksi sellainen kuin olet’. Tarvitaan aikaa, vaivaa ja energiaa, jotta tulemme paremmin tutuiksi, alamme luottaa toisiimme ja saamme kiinni toistemme ajatuksenjuoksusta ja sielunelämästä. Ne ovat hyvän ja toimivan kansainvälisen yhteistyön kulmakiviä – perustan rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä kansainvälisessä vuorovaikutuksessa on aina omat haasteensa ja hitautensa sekä väärinymmärryksen riskinsä.

Samoin ihmisten arkkityypittelyynkin pitää suhtautua varauksellisesti ja olla sen suhteen tarkkana. Arkkityyppeihin perustuva ajattelu ei tarkoita sitä, että pitäisi olla muille kertomassa ’koska toimit näin ja ajattelet noin, olet selvästikin arkkityyppi se ja se’. Enemmänkin on kyse siitä, että arkkityypit voivat auttaa itseä ymmärtämään muita osapuolia paremmin ja hahmottamaan sitä, miten kansainvälisten yhteistyökumppaneiden (tai yhtä hyvin oman organisaation kollegoiden) kanssa voi pärjätä tosielämässä. Samanaikaisesti kysymys kuuluukin: kuka minä itse olen arkkityyppinä ja millä agendalla mahdan olla liikkeellä? Miten kaikki se määrittää vuorovaikutustani ja toimintaani muiden kanssa?

Arkkityypit kansainvälisen yhteistyön arjessa

Kansainvälinen yhteistyö on monelle korkeakoulussa työskentelevälle asiantuntijalle mahdollisuus ammatilliseen kasvuun ja akateemiseen pätevöitymiseen – tuleehan sitä kautta uusia ulottuvuuksia, sisältöjä ja kontakteja omaan työhön. Siksi siihen yleensä myös liittyy henkilökohtaisia latauksia, ambitioita, tavoitteita ja odotuksia, jotka määrittävät omaa agendaa ja sitä, mitä kansainvälisestä toiminnasta kulloinkin halutaan ulosmitata sekä itselle että omalle organisaatiolle. Aina sitä ei haluta kommunikoida ulospäin kovinkaan eksplisiittisesti, vaan se näkyy muille henkilön yhteistyössä tekemien valintojen, ratkaisujen ja päätösten muodossa tai mihin hän kulloinkin kohdistaa fokuksensa ja kiinnostuksensa.

Jungin arkkityyppejä mukaillen (kaikki 12 alla Pearson 1991 pohjalta) sankari on yhteistyössä yleensä päähenkilö, joka tekee, toimii ja vie asioita eteenpäin. Hänen näkemyksensä, halunsa ja tarpeensa ohjaavat tekemistä ja kuljettavat prosessia. Sankari on tavallisesti se, joka oppii ja kasvaa eniten yhteisen matkan aikana. Hän ei ole millään muotoa täydellinen, vaan heikkoudet tekevät hänestä inhimillisen. Sankarikin kaipaa hyväksyntää, tukea ja onnistumisia. Hallitsija on vastuunkantaja, jolla on kyky tehdä päätöksiä ja pitää asiat hyppysissään. Hän luo järjestystä kaaokseen, mutta saattaa dominoida ja kontrolloida tilanteita tahtomattaan. Pahimmillaan hän voi aiheuttaa ahdistusta muissa ihmisissä, kun hän manipuloi heitä ja päättää asioita heidän puolestaan tai ohitseen.

Hoivaaja on epäitsekäs, jopa uhrautuvainen marttyyri, sillä hän ajattelee ensisijaisesti muita ja omistautuu heidän palvelemiseen, mutta unohtaa itsensä. Hän välittää ihmisistä ja on heistä kiinnostunut, mikä näkyy muiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisena. Jotkut kokevat jatkuvan avun tarjoamisen tukahduttavana. Riskinä on hoivaajan oma uupuminen ja itsensä satuttaminen. Rakastaja elää täysillä hetkessä ja on totuudellinen itselleen, on tunteidensa vietävissä ja siksi ailahtelevainen, ei osaa sanoa ’ei’, eikä välttämättä osaa luoda kestäviä ihmissuhteita, vaan mielialojensa ja -halujensa ohjaamana hakee inspiraatiota uusista ihmisistä ja jättää aiemmat kontaktit taka-alalle.

Kapinallisen mukaan säännöt on tehty rikottaviksi, ja kaikki, mikä ei toimi tai mikä on vanhentunutta, pitää hävittää. Kapinallisen tarkoitus on häiritä, hämmentää, kyseenalaistaa ja järkyttää. Eniten hän pelkää voiman ja tekemisen puutetta. Hän on elossa ja olemassa vain, jos hän saa rikkoa ja tuhota. Veijarille kaiken pitää elämässä olla hauskaa leikkiä, suloista nautintoa ja tuottaa tyydytystä, työnteko ei ole kiinnostuksen kohde numero yksi. Yleensä sanavalmis improvisaattori, joka selviää loistavilla puhujanlahjoillaan kiipelistä kuin kiipelistä.

Viisas etsii(ammatillista)totuutta ja haluaa löytää sen, koska vain se vapauttaa hänet. Hän käyttää älykkyyttään maailman ja asioiden ymmärtämiseen, ja etsii siksi jatkuvasti uutta tietoa. Tietämättömyys on hänen suurin pelkonsa. Luojalle tärkeintä on itseilmaisu, sillä se on hänen päätehtävänsä. Sillä hän ilmaisee luovuuttaan, intuitiivista tietämystään. Hän innostuu uusista asioista, mutta harvoin vie projekteja päätökseen. Luojalla on sisäisesti pakottava tarve jatkuvaan uuden luomiseen, aina uupumispisteeseen asti. Tutkijan kutsumuksena ja kunnianhimona on tutkia maailmaa, kokea aidompi ja täydempi elämä sekä olla uskollinen sielulleen. Hän pelkää loukkuun jäämistä sisäiseen tyhjyyteen tai pakkoa elää muiden ihmisten vaatimusten mukaan. Jos näin käy, voi seurauksena olla päämäärätön haahuilu ja tuskallinen hyödyttömyys.

Jokamies on tavallinen, tunnollinen ja kunnollinen hahmo, jonka mielestä kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Hän on olemukseltaan realistinen ja empaattinen, haluaa luoda toimivan yhteyden muihin ihmisiin sekä olla osa jotakin suurempaa, mihin hän voi helposti sulautua. Hän pelkää hylätyksi tulemista ja liiallista joukosta erottautumista. Viaton on maailmaa optimisesti katsova, hyvään uskova ja taipuvainen lapsenomaiseen käytökseen. Turmeltumattomuuden ylläpitäminen tekee viattomasta välillä neuvottoman ja epäröivän. Asioiden todellinen laita kielletään ja vaikeiden tilanteiden kohtaamista vältetään. Viaton kuitenkin luottaa siihen, että kova yrittäminen vie lopulta päämäärään. Taikurilla on välineet ja keinot vaikuttaa muihin, suorastaan lumota heidät. Asiat aina ihmeellisesti tapahtuvat taikurin mielen mukaan, sillä hän osaa taidokkaasti johdatella muita haluttuun suuntaan. Taikurilla on taipumusta ajaa omaa etuaan ja etsiä mielihyvää muiden elämänlaadusta välittämättä. Jos itsekkäät päämäärät ohjaavat taikurin toimintaa, herättää se vastustusta ympärillä olevissa.   

Yleismaailmallisesti tunnistettavat arkkityypit voivat auttaa meitä ymmärtämään itseä ja muita syvemmin, minkä ohella ne tarjoavat malleja oman henkilökohtaisen kasvun ja ammatillisen kehityksen tueksi. Useinkaan emme edusta ihmisinä tai asiantuntijoina yhtä ainutta arkkityyppiä vaan olemme yhdistelmä useammasta. Mikä arkkityyppien yhdistelmä sinä mahdat olla (ks. arkkityyppitesti: Tähkänen 2025)?

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari on 1990-luvun alkupuolelta lähtien toiminut kansainvälisessä yhteistyössä koulutuksen ja työelämän kontekstissa. Vuodesta 2025 lähtien Launikari vastaa Laurean osallistumisesta kymmenen eurooppalaisen korkeakoulun kanssa tehtävään yhteistyöhön PIONEER-allianssissa.

Lähteet

• Hall, S. 2022. Archetypes in Design: Understanding Behaviour as a Network. Viitattu 9.7.2025.
• Jung, C.G. 1960. Gesammelte Werke. Tom XII. Zürich: Über die Entwicklung der Personlichkeit.
• Kansallinen audiovisuaalinen instituutti 2025. Arkkityypit. Viitattu 9.7.2025.
• Lindfors, J. 2024. Yksilöllisyyden profeetta C. G. Jung. YLEn Elävä arkisto. Viitattu 9.7.2025.
• Malkki, K. 2024. Arkkityyppisyyden hyödyntäminen kerronnassa. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 9.7.2025.
• Mills, J. 2018. The essence of archetypes. International Journal of Jungian Studies, 10(3), 199-220.
• Neill, C. 2018. Understanding Personality: The 12 Jungian Archetypes. Viitattu 9.7.2025. 
• Pearson, C. 1991. Awakening the heroes within. Twelve archetypes to help us find ourselves and transform our lives. Harper Collins.
• Tähkänen, M. 2025. Arkkityyppitesti. Viitattu 9.7.2025.