Voin työssäni paremmin, jos koen, että persoonani ja elämänhistoriani tukee ammatillista identiteettiäni. Koen työni merkitykselliseksi, jos organisaation arvot ja toimintakulttuuri yhtyvät omaan maailmankuvaani. Voin työssäni paremmin, jos voin osallistua omaa työtäni koskevaan päätöksentekoon. Voin työssäni paremmin, jos minulle sote-alan ammattilaisena tarjotaan mahdollisuuksia uudistavaan oppimiseen ja ammatillisen identiteetin vahvistamiseen itsereflektion, oman mielenkiinnon ja työelämän tarpeiden mukaisesti. Tämä artikkeli liittyy Laurea-ammattikorkeakoulun, Tampereen ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun koordinoimaan Traumainformoitu työote -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on luoda koulutusmalli traumainformoidun työyhteisön kehittämiseksi.

Mitä ammatillinen identiteetti on?

Ammatillinen identiteetti viittaa ihmisen käsitykseen itsestä suhteessa omaan työhön tai ammattiin liittyviin vaatimuksiin, arvoihin, ihanteisiin, merkityksiin ja normeihin. Ammatillisen identiteetin muodostuminen voidaan nähdä ammatillisen sosialisaatioprosessin tuloksena. Vuorovaikutuksellisessa prosessissa yksilö oppii ja sisäistää ammattiin liittyviä tietoja, taitoja, normeja ja arvoja. (Miller 2010; Rose ym. 2018.) Ajallisesti tarkasteltuna ammatillisen identiteetin kehittyminen ja muovautuminen kestää koko työuran ajan (Tan ym. 2017).

Ammatillinen identiteetti kuvastaa ihmisen käsityksiä itsestään ammatillisena toimijana ja ammatilliseen identiteettiin vaikuttavat myös yksilön omat kokemukset ja elämänhistoria (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006). Selkeä ammatillinen identiteetti, johon oma elämänhistoria myös nivoutuu, vahvistaa työntekijän hyvinvointia. Toisaalta ammatillista identiteettiä voi heikentää tilanne, jossa työntekijä kokee ulkoapäin tulevien vaatimusten ja oman sisäisen tilan olevan epätasapainossa. Tällainen ristiriitainen kokemus voi aiheuttaa pitkittyessään pahoinvointia, kuten työuupumusta. (Hanhimäki ym.2021; Hökkä 2015.)

Ammatillinen identiteetti voidaan nähdä merkityksellisenä osana yksilön, organisaation ja yhteiskunnan hyvinvointia. Yksilön elämässä, työnkuvassa ja organisaatiossa tapahtuvat murrokset ja muutokset haastavat ammatillisen identiteetin muovautumiskyvyn ja kestävän kehityksen. Viime vuonna tehdyn kartoituksen mukaan 47 % uusien hyvinvointialueiden työntekijöistä kokee pelkoa siitä, että heidän työmääränsä tulee lisääntymään yli sietokyvyn, ja noin viidennes työntekijöistä pelkää vastentahtoista siirtoa toisiin työtehtäviin (TTL 2023a). Organisaatiomuutokset saattavat lisätä työntekijöiden kokemaa epävarmuutta, ja on tärkeää turvata työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevassa päätöksenteossa (TTL 2023a). Tämä voi tukea myös psykologista turvallisuutta, eli tunnetta siitä, että tuntee tulevansa ymmärretyksi ja olevansa hyväksytty (Edmondson 1999). Psykologinen turvallisuus mahdollistaa joustavuutta ja muovautuvuutta.

Traumainformoitu työote -koulutuskokonaisuuden tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveyspalveluiden organisaatioiden ja työyhteisöjen muutosvalmiutta kohti toimintakulttuurin muutosta, traumainformoitua työotetta ja -yhteisöä. Hankkeen rahoittajana toimii Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+). Traumainformoidun työotteen juurtuminen työyhteisöihin ja sote-alan palveluihin tuo tukea sote-uudistuksen keskellä toimiville työntekijöille ja edesauttaa asiakkaiden kokonaisvaltaisempaa, empaattista kohtaamista. Hankkeessa kartoitetaan traumainformoidun työotteen koulutuksen vaikutusta muun muassa ammatillisen identiteetin näkökulmasta.

Ammatillinen identiteetti yksilön ja organisaation voimavarana

Työn ja identiteetin vuorovaikutuksellinen suhde toisiinsa on yhteydessä työntekijän hyvinvointiin (Strömberg 2021). Ammatillinen identiteetti on osa aikuisen ihmisen kokonaisidentiteettiä, ja siksi sillä on vahva rooli ihmisen kokonaishyvinvoinnin rakentumisessa (Schwartz 2001; Skorikov & Vondracek 2011; Kroger 2015). Ammatillinen identiteetti on yhteydessä erityisesti koettuun työhyvinvointiin (Sabanciogullari & Dogan 2015; Deng ym. 2021), jolla puolestaan on suuri merkitys yksilön elämänlaadun ja talouden kannalta. Kasvatus-, sosiaali- ja terveysaloilla, joissa minuus ja omat tunteet ovat vahvasti työssä mukana, persoonallisen kasvun ja ammatillisen identiteetin merkitys on hyvin keskeinen (Eteläpelto ja Vähäsantanen 2008).

Organisaatiomuutokset ja jatkuva kiire voivat horjuttaa työntekijän ammatillista identiteettiä (Vähäsantanen 2013). Työelämän muutokset aiheuttavatkin jatkuvaa ammatillisen identiteetin uudelleenmäärittelyä (Kopakka 2020). Ammatillisen identiteetin uudelleenrakentaminen sisältää pohdintaa liittyen omiin arvoihin ja niihin tavoitteisiin, joihin on valmis sitoutumaan. (Eteläpelto ym. 2014a.) Arvot ovat ihanteita ja päämääriä, joiden mukaan toimitaan, ja ne voivat olla joko yksilön henkilökohtaisia tai eri yhteisöjen ja ryhmien yhteisesti jakamia (Ihalainen & Kettunen 2016).

Ammatillinen identiteetti on yhteydessä työhön sitoutumiseen ja työtyytyväisyyteen (Strömberg 2021). Hyvinvointialueilla kärsitään veto- ja pitovoiman heikkenemisestä. Se tarkoittaa henkilöstöresurssipulaa, joka johtuu siitä, että koulutetut ammattilaiset eivät hakeudu hanakasti hyvinvointialueille töihin ja toisaalta hyvinvointialueiden työntekijät vaihtavat työpaikkaa muualle . Tämä kertoo huolestuttavasti siitä, että sote-alan ammattilaiset eivät voi hyvin työssään. Juuri koettu koronapandemia ja sitä seurannut sote-uudistus ovat aiheuttaneet sote-alan osaajille ja asiantuntijoille monimuotoisia, pitkäkestoisia turvattomuuden ja riittämättömyyden tunteita. (TTL 2023a; TTL 2023b.) Eettistä pohdintaa tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa työntekijän ja organisaation arvot ovat ristiriidassa keskenään – työntekijöiltä tämä vaatii tilanteiden tarkastelua monesta eri näkökulmasta. (Ihalainen & Kettunen 2016.)

Ammatillinen identiteetti, ammatillinen osaaminen ja kompetenssit, sekä työhistoria ja -kokemus kietoutuvat ammatilliseen toimijuuteen, jota tarvitaan ammattilaisten käyttäessä vaikutusmahdollisuuksiaan suhteessa työhönsä. Vaikutusmahdollisuudet luovat ammatillista turvallisuutta ja hyvinvointia , sekä tarjoavat mahdollisuuden kehittää omaa työtään ja vastata työelämän muutosvaatimuksista nouseviin uudistumistarpeisiin. (Eteläpelto ym. 2014b.)

Onko isojen organisaatiotason muutosten aikaansaama kuormitus aiheuttanut sote-alan ammattilaisille ammatillisen identiteetin horjumista? Onko ihmisläheisen työn mielekkyyden ja merkityksellisyyden ytimessä sykkivä ammattilaisen vahva itsereflektio- ja kohtaamisosaaminen tullut laiminlyödyksi?

Mikä avuksi ammatillisen identiteetin vahvistamiseen liittyviin haasteisiin?

Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kokema työhön liittyvä turvattomuuden ja riittämättömyyden tunne kertoo psyykkisestä huonovointisuudesta ja ammatillisen identiteetin haavoittuneisuudesta (TTL 2023a). Jotta alan veto- ja pitovoima paranisi, huonovointisuuteen on keksittävä hoitomuoto. Yhtäältä sote-alan työhön sitoutumiseen ja työtyytyväisyyteen voidaan vaikuttaa niin sanotusti ulkoisesti laadukkaan johtamisen, organisaatiokulttuurin kehittämisen ja työtehtävien tarkoituksenmukaisemman jakamisen kautta. Toisaalta työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös sisäisesti yksilön ammatillisen identiteetin vahvistamisen kautta.

Siinä missä sote-alan perusopinnoissa usein tuetaan opiskelijan ammatillista kasvua ja ammatillisen identiteetin rakentumista, vaikuttaa siltä, että valmistuneiden ammattilaisten ammatillisen kasvun polulta puuttuu paikkoja, koteja ja tiloja varsinkin ohjatulle itsereflektiolle, oman ihmiskäsityksen ja maailmankuvan pohdinnalle ja omien toiminta- ja ajattelutapojen syvemmille sosiaalisille ja yhteiskunnallisille juurille (Sarvela & Maanmieli 2022, 222).

Työnantaja voi tukea työntekijän sisäistä ammatillisen identiteetin vahvistumista ja työhyvinvointia konkreettisesti esimerkiksi kouluttautumiseen panostamalla (mm. Vainio 2023). Ammatillinen identiteetti vahvistuu erityisesti prosessinomaisissa kokemuksellisissa, transformatiivisissa ja yhteisöllisissä täydennyskoulutuksissa, joissa työntekijä pääsee tarkastelemaan ja kehittämään paitsi ammatillista osaamistaan myös omaa itsetuntemustaan monesta eri näkökulmasta. Prosessimainen koulutus mahdollistaa myös ammatillista kasvua, joka on henkilökohtainen mutta sosiaalinen prosessi, ja vaatii itsereflektion lisäksi yhteisöllistä jakamista.

Huhtikuun alussa 2024 voimaan tulleen Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan hyvinvointialueiden on jatkossa seurattava sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstönsä ammatillista kehittymistä ja huolehdittava siitä, että henkilöstö osallistuu riittävästi oman alansa täydennyskoulutukseen (STM 2024). Heikentyneen pitovoiman vahvistamiseksi hyvinvointialueiden tuleekin nyt myös lakisääteisesti panostaa siihen, että työntekijöillä olisi aito mahdollisuus ammatillista identiteettiä vahvistavaan, oman mielenkiinnon ja työelämän tarpeiden mukaiseen jatkuvaan ja uudistavaan oppimiseen.

Sote-alalla yhtenä ammatillisen identiteetin vahvistumisen mahdollisuutena sekä pito- ja vetovoiman edistäjänä voisi toimia traumainformoidun työotteen sisäistäminen ja sen juurruttaminen työyhteisöihin. Traumainformoitu työotteessa olennaista on mahdollistaa henkilökohtaisella tasolla ammattilaisen oman elämänhistorian ja työn merkitysten yhteensovittaminen. Traumainformoitu työote pitää sisällään systeemisen näkökulman, joka edellyttää ammattilaiselta monialaista ja horisontaalista tarkastelua. Uusien näkökulmien avartuminen vahvistaa aina myös ammatillista identiteettiä. Traumainformoidun työotteen edistämiseksi työskentelevät Sarvela ja Maanmieli (2022, 219–220) kuvaavat kokemuksellisia ja keskustelullisia koulutuksia jopa omahoidollisiksi.

Kiinnittyminen traumatietoiseen, monialaiseen työotteeseen ja sen kehittäminen omaa työtä ohjaavaksi käyttöteoriaksi saattaa tukea työntekijää hänen ammatillisen identiteettinsä jatkuvassa rakennuksessa ja tukea vahvaa ammatillisuutta.

Traumainformoitu työote- hankkeessa pyritään kehittämään koulutusmalli, jossa huomioidaan niin ammattilaisen henkilökohtaisen kasvun kuin vuorovaikutteisen ja yhteisöllisen kasvun näkökulmakin. Itsetiedostukseen kykenevä aikuinen ihminen peilaa itseään jatkuvasti vuorovaikutuksessa yhteisönsä kanssa kysyen, kuka olen ja minne kuulun (Eteläpelto 2005). Sote-alalla työskennellään monialaisissa työyhteisöissä erilaisin koulutuksellisin taustoin. Monialaisuuskin edellyttää toimivia, ihmisten erilaisuutta arvostavia, traumainformoituja työyhteisöjä.

Työntekijöiden vahva ja joustava ammatillinen identiteetti, ammatillinen toimijuus ja turvalliset työyhteisöt tuottavat eettisiä ja laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita. Hyvinvointia tuottavaa ja vakaata järjestelmää ohjaavat vakaat ja eettisesti toimivat työntekijät, jotka hyödyntävät ammatillista osaamistaan ja kokemustietoaan (Sarvela & Maanmieli 2022,222).

Voin siis sote-alan ammattilaisena työssäni paremmin, jos koen olevani turvassa työyhteisössäni. Ammatillisesti vaikuttavaksi ja merkitykselliseksi työni tekee se, että pystyn työni kautta kasvamaan paitsi ammatillisesti, mutta myös ihmisenä.

Lähteet

• Deng, W., Feng, Z., Yao, X., Yang, T., Jiang, J., Wang, B., Lin, L., Zhong, W. & Xia, O. 2021. Occupational identity, job satisfaction and their effects on turnover intention among Chinese Paediatricians: a cross-sectional study. BMC Health Services Research 21 (6). Viitattu 16.4.2024.
• Edmondson, A. 1999. Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly 44(2), 350–383.
• Eteläpelto, A. 2005. Tutkimus ammatti-identiteetin tukijana ja oppimisyhteisöjen rakentajana: Aikuiskoulutus nousussa, miten siihen vastaa alan tutkimus?. Aikuiskasvatus, 25(2), 150–154. Viitattu 16.4.2024.
• Eteläpelto, A. & Vähäsantanen, K. 2006. Ammatillinen identiteetti persoonallisena ja sosiaalisena konstruktiona. Teoksessa Eteläpelto, A. & Onnismaa, J. (toim). Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. Vuosikirja, 26–46.
• Eteläpelto, A. & Vähäsantanen, K. 2008. Ammatillinen identiteetti persoonallisena ja sosiaalisena konstruktiona. Teoksessa Eteläpelto, A. & Onnismaa, J. 2008. Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. 2008.
• Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. 2014a. Identity and agency in professional learning. Teoksessa S. Billett, C. Harteis & H. Gruber (toim.) International handbook of research in professional and practice-based learning. Volume 2. Dordrecht: Springer, 645–672.
• Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P., & Paloniemi, S. 2014b. Miten käsitteellistää ammatillista toimijuutta työssä?. Aikuiskasvatus, 34(3), 202–214. Viitattu 16.4.2024.
• Hanhimäki, E., Vähäsantanen, K. & Rantanen, J. 2021. Toimijuuden ja identiteetin yksilölliset ja sosiaaliset painotukset korkeakoulutettujen urapoluilla. Aikuiskasvatus, 41(4), 319–332. Viitattu 16.4.2024.
• Hökkä, P. 2015. Ammatillisen identiteetin neuvottelu työelämätaidoksi. Osviitta, 4/2015.
• Ihalainen, J. & Kettunen, T. 2016. Turvaverkko vai trampoliini – sosiaaliturvan mahdollisuudet. 10. uudistettu painos. Sanoma Pro Oy: Helsinki.
• Kopakka, K. 2020. Ammatillisen identiteetin rakentuminen. Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. Kandidaatintutkielma.
• Kroger, J. 2015. Identity development through adulthood: The move toward “wholeness”. Teoksessa K. C. McLean & M. Syed (toim.) The Oxford handbook of identity development. UK: Oxford University Press, 65–80.
• Miller, S.E. 2010. A conceptual framework for the professional socialization of social workers. Journal of Human Behavior in the Social Environment, 20 (7) (2010), 924-938.
• Rose, T. ,Nies, M.A., Reid, J., 2018. The internalization of professional nursing values in baccalaureate nursing students. Journal of Professional Nursing, 34 (1) (2018), 25-30.
• Sarvela, K. & Maanmieli, K. 2022. Yhteinen mieli- traumatietoutta mielenterveystyöhön. Basam Books.
• Sabanciogullari, S. & Dogan, S. 2015. Relationship between job satisfaction, professional identity and intention to leave the profession among nurses in Turkey. Journal of Nursing Management 23, 1076–1085.
• Schwartz, S. J. 2001. The evolution of Eriksonian and neo-Eriksonian identity theory and research: A review and integration. Identity 1, 7–58.
• Skorikov, V. B. & Vondracek, F. W. 2011. Occupational identity. Teoksessa S. J. Schwartz, K. Lyuckx & V. L. Vignoles (toim.) Handbook of identity theory and research. New York. NY: Spinger, 693–714.
• Strömberg, S. 2021. Ammatillisen identiteetin yhteys työhyvinvointiin ja eläköitymiseen. Pro gradu tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 16.4.2024.
• STM 2024. Hyvinvointialueiden on huolehdittava sote-henkilöstönsä täydennyskoulutuksesta. Tiedote. Helsinki. Viitattu 16.4.2024.
• Tan, C. P., Van Der Molen, H. & Schmidt, H. 2017. A measure of professional identity development for professional education. Studies in higher education. (Dorchester-on-Thames), 42(8), 1504-1519. Viitattu 16.4.2024. doi:10.1080/03075079.2015.1111322
• Työterveyslaitos. 2023a. Mitä kuuluu hyvinvointialueiden työhyvinvoinnille? Raportti. Viitattu 16.4.2024.
• Työterveyslaitos. 2023b. Sote- ja kunta-alalla tarvitaan nyt tukea jaksamiseen. Mediatiedote. Viitattu 16.4.2024.
• Vainio, P. 2023. Toimintaterapeutin täydennyskoulutus. Opinnäytetyö. Toimintaterapeutin tutkinto-ohjelma (AMK). Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 16.4.2024.
• Vähäsantanen, K. 2013. Vocational teachers’ professional agency in stream of change. University of Jyväskylä. Studies in Education, Psychology and Social research 460.