Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa ideasi tai ajatuksesi on ammuttu alas utopistisena tai toiveajatteluna? Vai pidätkö itseäsi pikemminkin realistina ja pragmaatikkona, joka analysoi vallitsevan tilanteen ja pohtii sen mukaisesti, mikä ratkaisu on järkevimmin toteutettavissa? Tässä artikkelissa tarkastelen opettajan ammatillisen identiteetin ja maailmasuhteen merkitystä tulevaisuusorientoituneessa opettamisessa. Pohdin tätä kysymystä erityisesti utopian käsitteen kautta.

Opettaja pohtimassa koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä

Viime eduskuntavaalien alla nähtiin laaja yhteiskunnallinen konsensus osaamistason nostamisen tärkeydestä. Ministeriöiden kansliapäälliköiden julkaiseman raportin mukaan Suomi tarvitsee merkittävästi lisää korkeakoulutettuja osaajia (Damski ym. 2023). Koulutukseen on tärkeä panostaa kaikilla tasoilla, varhaiskasvatuksesta aina tohtorintutkintoihin sekä jatkuvaan oppimiseen. Tähän on monia perusteluita, talouskasvusta ja innovaatioista aina vihreään siirtymään ja tasa-arvoon. Julkisessa ja poliittisessa keskustelussa puhe painottuu luonnollisesti ylätasolle, aloituspaikkoihin ja resursointiin. Mutta millaisella osaamisella näitä tavoitteita voidaan edistää? Miltä nämä koulutukseen liittyvät odotukset näyttävät siis opettajan silmissä? Suhteellisen tuoreena opettajana pohdin näitä kysymyksiä paljon

Ammatilliseen identiteettiin liittyvät käsitykset siitä, millaisia yhteiskunnallisia ja alakohtaisia merkityksiä työhön kohdistuu, sekä millaisia tavoitteita, arvoja ja eettisiä sitoumuksia työntekijällä on (Vähäsantanen 2007, 57; Eteläpelto 2007, 91; Eteläpelto ym. 2014, 23). Opettajina ymmärrämme, että koulutukselle asetetaan isoja odotuksia yhteiskunnassamme. Yksi keskeinen odotus on kestävän kehityksen edistäminen. Olen ylpeä siitä, että Laurea organisaationa on sitoutunut edistämään kestävän kehityksen tavoitteita kaikessa toiminnassaan (Laurea 2023). Mutta juuri näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yksilöllistä pohdintaa ja yhteistä keskustelua ratkaistavien ongelmien luonteesta sekä käytettävissä olevista keinoista.

Oli aiheena sitten innovaatiot, kestävä kehitys tai tulevaisuuden työelämä, keskusteluista pystyy usein hahmottamaan jatkumon, jonka yhdessä päässä nykyistä järjestelmää ja käytäntöjä halutaan parantaa, kun taas toisessa päässä haetaan laajempaa, systeemistä muutosta. Tämä sama jatkumo näkyy esimerkiksi kestävää kehitystä koskevissa keskusteluissa (Hopwood ym. 2005). Yhtäällä painotetaan markkinoiden hyödyntämistä, hallinnon reformeja, uusia teknologioita ja parantuneita johtamiskäytänteitä, kun taas toisaalla kestävän kehityksen edellytyksenä nähdään nykyisten valtasuhteiden ja taloudellisen järjestelmän laajempi uudelleenorganisointi (Hopwood ym. 2005). Uskoisin, että se, mihin kohtaan tätä jatkumoa yksittäisen opettajan tietopohja ja arvomaailma asettuvat, vaikuttaa vahvasti hänen opetus- ja TKI-työhönsä.

Parannetaan olemassa olevaa tai luodaan uutta

Kuten Tapani ja Asikainen (2022) toteavat, opettajaksi kasvaessa tarvitaan ymmärrystä ympärillämme muuttuvasta maailmasta. Erityisesti ammattikorkeakoulukontekstissa meidän on hyvä pohtia tuota ammatti-etuliitettä, ja mitä se merkitsee tulevaisuudessa. Tekoälyn mahdollistama automaatio korvaa monia ammatteja ja työtehtäviä, mutta samalla syntyy tarve uusille ammateille. Näin kävi aikoinaan esimerkiksi pankkiautomattien ja Excel-taulukkolaskentaohjelman esiintulon myötä. Lisäksi erityisesti luontokato ja ilmastonmuutos pakottavat meidät kuvittelemaan radikaalimpia tulevaisuuksia (Frilander 2021). Laurean henkilöstön strategiakyselyssäkin moni vastaaja painotti kestävyysteemojen tärkeyttä opetuksessa (Koski 2023). Yrityksissä, yhtä lailla kuin yhteiskunnassa laajemminkin, on ajateltava pitkää kaarta. Tässä koulutuksella on ratkaiseva rooli. Mutta kuten Porkola, Salmenniemi ja Ylöstalo (2022, 92) toteavat: ”Yhteiskunnallisen muutoksen ja toisenlaisten todellisuuksien kuvittelu ei ole helppoa.” Myös Sitran tulevaisuustutkija Mikko Dufva peräänkuulutti Helsingin Sanomien haastattelussa rohkeampaa visiointia, kun puhutaan tulevaisuudesta (Moisio 2023). Voisimme kysyä, miltä yhteiskunnan pitäisi näyttää vaikkapa sadan vuoden päästä. Ei riitä, että kysytään vain, miten suuri tarve silloin on esimerkiksi ohjelmistokehittäjille. Meidän täytyy kysyä, tehdäänkö silloin vielä palkkatöitä. Miltä ihmisen luontosuhde näyttää silloin? On hyvä muistaa, että kaikki me, jotka työskentelemme koulutuksen parissa, olemme osaltamme luomassa näitä tulevaisuuksia.

Muutoksen tarvetta ja mahdollisuuksia katsotaan siis läheltä, mutta samalla pitäisi katsoa kauas eteenpäin.

Relevanttia utopismia

Antiikin kreikan koulut olivat ympäröivästä yhteiskunnasta erotettuja instituutioita, joissa oppija oli vapaa ”tavanomaisista perheeseen tai ammattiin liittyvistä velvollisuuksistaan” (Saari 2021,38). Tarkoituksena oli, että oppijan ajattelua ei rajoittaisi mitkään ympäröivät yhteiskunnan tekijät. Tämän päivän korkeakoulu taas on vahvasti linkittynyt sitä ympäröivään yhteiskuntaan ja työelämään. Muutoksen tarvetta ja mahdollisuuksia katsotaan siis läheltä, mutta samalla pitäisi katsoa kauas eteenpäin. Esimerkiksi markkinataloudesta muodostuu opetuksen konteksti, mutta enenevissä määrin myös korkeakoulutuksen toimintalogiikka (Jetsu & Manninen 2022). Kestävyysajattelun opetuksessa ja soveltamisessa pitää kuitenkin voida kritisoida markkinataloutta sekä siihen liittyviä tämänhetkisiä olettamuksia yksilöistä, yrityksistä ja yhteiskunnasta (Fougère & Solitander 2023). Yksi tapa edistää tätä on puhua enemmän utopioista.

Utopialla en tarkoita tieteiskirjallisuuden totalitaarisia yhteiskuntia tai satumaista Narniaa, vaan, kuten Eskelinen, Lakkala ja Laakso (2020) esittävät, utopia voidaan ymmärtää nykyisyyden kritiikkinä ja vastakuvana. Utopioiden avulla voidaan siis kuvitella toivottuja tulevaisuuksia. Tavallisesti ammattikorkeakoulujen odotetaan tuottavan teknistä osaamista ja tehokkaita käytänteitä työelämän tämänhetkisiin odotuksiin ja tarpeisiin, mutta ”laajassa näkemyksessä” ammattikorkeakouluissa opitaan arvioimaan käytänteitä ja taustalla olevia oletuksia kriittisesti (Heikkinen & Kukkonen 2019).

Ammatillisessa koulutuksessa opettajalle muodostuu haaste ja mahdollisuus: miten kehittää utopistista ajattelua ja mielikuvitusta, mutta samalla taata työelämärelevanssi? Monet aikamme haasteista edellyttävät suuria, systeemisiä muutoksia, mutta usein on helpompaa keskittyä puhumaan pienemmistä muutoksista vallitsevan järjestelmän puitteissa. Voimmekin esittää saman kysymyksen kuin kestävän kehityksen opetuksen tutkija Arjen Wals: ”Järjestelemmekö huonekaluja Titanicilla vai vaihdammeko laivan suuntaa?” (Pohjola 2023).

Realisti sanoisi, että opetetaan ja kehitetään niitä asioita, jotka ovat edessämme tässä ja nyt. Samaan aikaan koulutuksen kehittämisen painopisteiksi nousevat kuitenkin esimerkiksi luovuus, tulevaisuusajattelu ja muutoskyvykkyys (Joutsenvirta ym. 2022). Myös ekososiaalinen sivistys ja kriittisen ajattelun taidot ovat entistä tärkeämpiä (Heikkinen & Kukkonen 2019). Näiden tavoitteiden myötä opettajan työssä korostuu työelämärelevanssin ohella ajattelun vapauttaminen. Paljon puhutaan mikrokursseista, mutta pitäisikö puhua makrokursseista. Puhutaan pienistä osaamiskokonaisuuksista, mutta pitäisikö puhua ajattelun nyrjäyttävistä osaamiskokonaisuuksista. Kuten bisnesantropologi Mikko Leskelä (2020, 138) totesi: ”Tulevaisuudet eivät nimittäin vain tapahdu, vaan ne tehdään.”

Sanakirjan mukaan utopisti on haaveilija tai haaveellinen maailmanparantaja (suomisanakirja.fi 2023). Haaveiden ei tarvitse olla toteutettavia tässä ja nyt, mutta ne ovat tärkeitä, kun pyrimme hahmottamaan toivottuja – ja tarvittavia – tulevaisuuksia. Opiskelija, opettaja, johtaja, oletko sinä realisti vai utopisti?

Kirjoittajatiedot

KTT Hannu Tikkanen toimii liiketalouden lehtorina Laurean YAMK-koulutuksissa.

Lähteet:

• Damski, J., Husu-Kallio, J., Kivimäki, M., Lankinen, T., Lehikoinen, A., Luoma, R., Majanen, J., Niemi, V.-M., Pimiä, K., Pulkkinen, E., Salovaara, J., Timonen, P. & Haapajärvi, H. 2023. Mahdollisuudet Suomelle: Kansliapäälliköiden viestit hallitusvaihdokseen. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:4.
• Eskelinen, T., Lakkala, K. & Laakso, M. 2020. Introduction: Utopias and the revival of imagination. Teoksessa T. Eskelinen (toim.), The Revival of Political Imagination: Utopia as Methodology. Zed Books, 3-19.
• Eteläpelto, A. 2007. Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden ristiaallokossa. Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin & J. Saarinen (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOYpro, 90-142.
• Eteläpelto, A., Hökkä, P., Paloniemi, S. & Vähäsantanen, K. 2014. Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen: hankkeen tausta ja lähtökohdat. Teoksessa P. Hökkä, S. Paloniemi, K. Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen: luovia voimavaroja työhön! Jyväskylän yliopisto.
• Fougère, M. & Solitander, N. 2023. Homo responsabilis as an extension of the neoliberal hidden curriculum: The triple responsibilization of responsible management education. Management Learning, 1-22.
• Frilander, J. 2021. Raportti: Luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei voi ratkaista erikseen – uusi raportti nivoo keinot yhteen (yle.fi). Viitattu 10.5.2023
• Heikkinen, H.L.T. & Kukkonen, H. 2019. Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus, 39, 4, 262-275.
• Jetsu, A. & Manninen, J. 2022. Korkeakoulujen hakijamarkkinoinnin pääviestit ja oletetut hakijatyypit. Aikuiskasvatus, 42, 4, 301-315.
• Koski, J. 2023. Sitran tunnistamien megatrendien huomioiminen korkeakoulun uudistamisessa. Laurea Journal. Viitattu 29.3.2023
• Leskelä, M. 2020. Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä. Keuruu: Otavan kirjapaino.
• Moisio, H. 2023. Keksi parempi tulevaisuus. Viitattu 20.5.2023
• Pohjola, S. 2023. Vihreä tulevaisuus edellyttää aktivismia, empatiaa ja mielikuvitusta. Viitattu 18.8.2023
• Porkola, P., Salmenniemi, S. & Ylöstalo, H. 2022. Kuvittelua opettelemassa: Pedagogisia näkökulmia poliittiseen mielikuvitukseen. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. 23, 2, 85-96.
• Saari, A. 2021. Kasvatusteoria antiikista nykypäivään. Gaudeamus.
• Tapani, A. & Asikainen, E. 2022. ”Meillä on aikaa vielä, kääntää kellot kohdalleen” – Ammatillisen opettajankoulutuksen mahdollisuus transformatiiviseen oppimiseen kestävän kehityksen viitekehyksessä. Kasvatus & Aika. 16, 3, 133-147.
• Vähäsantanen, K. 2007. Ammatillisen opettajan ammatti-identiteetti muutoksessa. Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin & J. Saarinen (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOYpro, 156-176.
• www.suomisanakirja.fi 2023. Utopisti. Viitattu 20.4.2023