Teknologian ja erityisesti tekoälyn tuomat muutokset korkeakoulujen arkeen herättävät kysymyksiä opettajan työnkuvan ja työtehtävien muutoksista. Tässä artikkelissa esitän, että teknologian kasvava rooli koulutuksessa korostaa opettajien roolia hyvinvoivan ja innostavan oppimisilmapiirin rakentajina. Tämä asettaa uudenlaisia haasteita korkeakouluissa yleistyvälle teknis-rationaaliselle johtamisajattelulle, joka painottaa mitattavuutta ja tehostamista.

Teknologian merkitys uudistuvassa opettajuudessa

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa, jossa pohdin korkeakouluopettajan työnkuvaa ja ammatti-identiteettiä. Nämä kirjoitukset kumpuavat perimmäisestä kysymyksestä, jonka usein esitän itselleni: ”mitä opettajan työ on?” Tämä kysymys nousee pinnalle etenkin teknologiasta ja tekoälystä puhuttaessa. Kysymykseni liittyy myös Laurean strategiassa mainittuihin uudistumistarpeisiin: meidän tulee ymmärtää, miten teknologia voi tuoda lisäarvoa opiskelijoille ja Laurealle, sekä miten sen avulla voidaan kasvattaa henkilöstön työn tuottavuutta ja mielekkyyttä (Laurea 2026).

Lähtökohtana tälle kirjoitukselleni toimii kaksi kriittisen ja sosiologisen teknologian tutkimuksen perusoletusta. Ensiksikin teknologian tuomia muutoksia ei voida katsoa irrallisina ihmisten toiminnan kokonaisuudesta (Orlikowski 1992). Toiseksi teknologia ei ole determinististä, eli se ei tuo vääjäämättömiä muutoksia, vaan teknologian tuomat muutokset syntyvät aina ihmisten päätöksistä (Calo 2025). Tässä kirjoituksessa keskityn teknologian ulkopuolisiin muutoksiin erityisesti emotionaalisen ja affektiivisen työn, eli tunnetyön kautta.

Emotionaalinen ja affektiivinen työ osana opettajuutta

Tunteiden merkitys ja rooli työssä on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten (Grandey & Melloy 2017). Tässä kirjoituksessa nojaan erityisesti emotionaalisen ja affektiivisen työn käsitteisiin. Emotionaalinen työ koskee omien tunteiden säätelyä sekä tunteiden ilmaisemista työn vaatimusten mukaisesti (Hochschild 1983). Esimerkiksi rauhallisena pysyminen mahdollisissa haastavissa ohjaustilanteissa, iloisuus ja pirteys opetustilanteissa, sekä myös oman mahdollisen turhautumisen tai väsymyksen peittäminen ovat tyypillisiä emotionaalisen työn ilmentymiä opettajien työssä.

Affektiivinen työ on laajempaa kuin emotionaalinen työ, sillä siinä ei ole ainoastaan kyse opettajan omien tunteiden säätelystä. Affektiivinen työ on käsitteenä liitetty jälkiteollisen ajan palvelutyöhön, jossa keskeisinä palkkatyön tuotteina ovat erilaiset tunteet ja tunnekokemukset (Dobrosovestnova ym. 2022). Affektiivisella työllä tuotetaan siis motivaatiota ja ilmapiiriä, joka kannustaa opiskelijoita sekä luo heille toivoa ja innostusta (Oksala 2016).

Emotionaalisen ja affektiivisen työn voidaankin nähdä olevan entistä keskeisempiä oppimisessa ja opiskelijakokemuksessa, sillä ne tukevat opiskelijoiden minäpystyvyyttä, motivaatiota ja yhteisöllisyyttä (Benozzo & Colley 2012). Vaikka nämä käsitteet ovat akateemisessa tutkimuksessa erillisiä, käsittelen niitä tässä kirjoituksessa yhteisesti tunnetyönä. Koulutuksen kontekstissa näille on yhteistä se, että opettaja on keskeisessä roolissa sekä omien tunteidensa hallitsemisessa ja esilletuomisessa, että opiskelijoiden tunteiden tunnistamisessa ja näihin reagoimisessa (Leutwiler ym. 2024).

Teknologian ja tunnetyön epämukava liitto

Toiseksi, ja osin edellä mainittuun tehostamisen eetokseen liittyen, tekoäly asettuu yhä olennaisemmaksi osaksi asiantuntijatyötä, luoden lupauksia työn tehostamisesta ja jopa työelämän mullistuksista (Hallamaa 2026). Rationaalisuuden ja tehostamisen eetoksen myötä voidaan helposti sortua tehokkuusajatteluun, jossa opettaja voi tuottaa enemmän opintopisteitä samassa ajassa. Tätä vasten on kuitenkin tärkeä huomioida teknologian tuomat laajemmat muutokset korkeakoulujen toimintaympäristöön ja työhön.

Teknologisen toimintaympäristön muutoksessa opettajan työn kehittämistä ei voida tarkastella ainoastaan teknologisten työkalujen sujuvan käyttöönoton näkökulmasta, vaan siinä on väistämättä huomioitava opetustyön vuorovaikutteiset, ihmissuhteisiin ja tunteisiin liittyvät ulottuvuudet (esim. Alanko-Turunen & Kupiainen 2026). Tässä tullaankin opettajan ammatti-identiteetin murrokseen, tai oikeastaan sen perustaan: korkeakouluopettaja on paitsi asiantuntija, myös tunne- ja merkitystyön tekijä suhteessa opiskelijoihin. Aiemmissa tutkimuksissa on huomautettu, että kun yhä enemmän kognitiivisia tehtäviä voidaan ulkoistaa tekoälylle, vuorovaikutukseen ja tunnetyöhön liittyvät tehtävät keskittyvät ihmisille (Huang & Rust 2018). Samalla kun teknologia automatisoi rutiinitehtäviä sekä erilaisia opetukseen liittyviä osa-alueita, voidaan siis ajatella, että opettajien inhimillisen, empaattisen työn osuus kasvaa.

Tunnetyö näkyvänä ja rakenteellisena osana opettajan työtä

Opetusteknologia, automatisaatio ja tekoäly vaikuttavat korkeakouluopettajien opiskelijoiden parissa tehtyyn tunnetyöhön eri tavoin. Kielimallien yleistymisen myötä opiskelijoiden houkutus vaativan kognitiivisen työn ulkoistamiseen ja välttelyyn on korkea (Alanko-Turunen & Kupiainen 2026). Oppimisen heikkeneminen onkin yleisesti jaettu huoli korkeakouluopettajien kesken (Kallunki ym. 2024). Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että kun opiskelijat käyttävät kielimalleja tiedonhakuun, he hyödyntävät kirjallisuutta ja oppimateriaaleja pinnallisemmin (Stadler ym. 2024). Tämä on yhteiskunnallisen tason haaste aikana, jolloin kriittisen ajattelun tärkeys ja syvällisen ymmärryksen merkitys kasvavat. Tekoälyn tuoma helppous asettaa uusia vaatimuksia opiskelijoiden itsesäätelykyvyille. Oppiminen edellyttää ponnistelua ja epämukavuuden sietämistä, joissa motivaatiolla ja ilmapiirillä on iso merkitys. Näihin haasteisiin opettajien tunnetyön tulee vastata.

Kun puhumme teknologioista, palaamme aina kysymykseen ihmisistä.

Samaan aikaa tunnetyön tekemiseen vaikuttaa toinen muutos. Se, mikä aiemmin tapahtui kasvokkain suorassa vuorovaikutuksessa, tapahtuu nyt enenevissä määrin epäsuorasti tai piilotetusti digitaalisten oppimisalustojen syövereissä. Opiskelijoiden tunteiden tunnistaminen edellyttää tällöin uusia taitoja ja kykyjä opettajilta. Oppimisalustat mahdollistavat esimerkiksi etäopiskelun ja tuovat joustavuutta opintoihin, mutta hyötyjen ohella on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten opiskelijoiden motivaatiota, sinnikkyyttä, minäpystyvyyttä ja yhteisöllisyyttä voidaan tukea näillä alustoilla, eli miten tunnetyö tuodaan vahvemmin verkko-oppimisympäristöihin.

Tutkijat ovatkin huomauttaneet, että opetusteknologioita käsittelevässä keskustelussa tulee huomioida se, miten teknologiat muokkaavat niin opiskelijoiden kuin opettajien tunteita, mielialoja, arvoja ja käyttäytymistä, eli yksinkertaisesti: millaista on olla ihminen korkeakoulussa (Castañeda & Selwyn 2018). Kun puhumme teknologioista, palaamme aina kysymykseen ihmisistä.

Työn affektiiviset ulottuvuudet, joita on ennen mahdollisesti pidetty ylimääräisinä, tuottamattomina tai toissijaisina (Oksala 2016) muuttuvatkin viimeistään nyt keskeisiksi osiksi kilpailukykyistä, hyvinvoivaa ja sivistävää korkeakoulun toimintaa. Miten luomme parempia oppimiskokemuksia teknologisoituvassa ympäristössä, jossa opiskelijoita täytyy kannustaa siihen vaativaan pinnistelyyn, jossa ajattelu ja osaaminen kehittyy aidosti, samalla kun opiskelijat mielletään enenevissä määrin koulutuspalveluiden asiakkaina? Kuten Ross ja Savage (2021) toteavat, tässä toimintalogiikan muutoksessa opettajien tunnetyön merkitys kasvaa. Tekoälyn vapauttaessa opettajien resursseja muista tehtävistä, niitä olisi hyvä kohdistaa enemmän tunnetyön ja vuorovaikutuksen tukemiseen ja vahvistamiseen.

Korkeakoulujen kannattaa tukea opettajien tunnetyötä myös siksi, että sen on nähty vaikuttavan opettajien jaksamiseen ja työn tuloksellisuuteen (Brackett ym. 2010).
Teknologia tuo siis muutoksia korkeakouluihin, mutta meidän pitäisi puhua enemmän muutoksista suhteessa tunnetyöhön. Koulutuksen johtamiselle ja hallinnolle tämä luo uusia vaatimuksia ja haasteita: tunnetyö ei helposti taivu teknis-rationaalisen johtamisen ajattelumalleihin, koska sitä ei voida mitata yhtä helposti. Tunnetyö onkin usein rinnastettu perinteisesti naisvaltaiseen, näkymättömään, mutta silti elintärkeään työhön (Sloniowski 2016). Me ihmiset päätämme miten haluamme lunastaa teknologian tehokkuuslupauksen. Kun tekoäly korvaa tiettyjä työtehtäviä, meidän tulee pitää huoli siitä, että opettajien tunnetyötä tunnistetaan, tuetaan ja resursoidaan organisaation rakenteissa ja prosesseissa. Meidän tulee siis tehdä näkymättömästä työstä näkyvää.

Kirjoittajatiedot

KTT Hannu Tikkanen on liiketalouden lehtori Laurean YAMK-koulutuksissa. Tuoreena digilehtorina häntä kiinnostaa myös digitalisoituvan koulutuksen sosiaaliset ulottuvuudet ja teknologian vaikutukset opetukseen, oppimiseen sekä korkeakouluorganisaatioihin.

Lähteet

• Alanko-Turunen, M. & Kupiainen, O. 2026. Tekoälyn tehokkuuslupaukset uhkaavat oppimisen ydintä. HH eSignals Pro. Viitattu 27.3.2026.
• Benozzo, A. & Colley, H. 2012. Emotion and learning in the workplace: critical perspectives. Journal of Workplace Learning, 24(5), 304–316.
• Calo, R. 2025. Law and technology: A methodical approach. New York: Oxford University Press.
• Castañeda, L. & Selwyn, N. 2018. More than tools? Making sense of the ongoing digitizations of higher education. International Journal of Educational Technology in Higher Education, 15(22).
• Dobrosovestnova, A., Hannibal, G. & Reinboth, T. 2022. Service robots for affective labor: a sociology of labor perspective. AI & Society, 37(2), 487–499.
• Grandey, A.A. & Melloy, R.C. 2017. The state of the heart: Emotional labor as emotion regulation reviewed and revised. Journal of Occupational Health Psychology, 22(3), 407–422.
• Hallamaa, T. 2026. Tekoäly on neljäs teollinen vallankumous – ”Nyt muuttuu kaikki työ”, sanoo työelämän tutkija. Viitattu 31.3.2026.
• Hochschild, A.R. 1983. The Managed Heart: Commercialization of Human Feeling. Berkeley: University of California Press.
• Huang, M.-H., & Rust, R. T. 2018. Artificial Intelligence in Service. Journal of Service Research, 21(2), 155–172.
• Kallunki, V., Kinnunen, P., Pyörälä, E., Haarala-Muhonen, A., Katajavuori, N. & Myyry, L. 2024. Navigating the Evolving Landscape of Teaching and Learning: University Faculty and Staff Perceptions of the Artificial Intelligence-Altered Terrain. Education Sciences, 14, 727.
• Laurea-ammattikorkeakoulu 2026. Strategia 2035. Viitattu 1.4.2026.
• Leutwiler, E.C.V., de Amorim-Ribeiro, E., Barbosa, M. & Grangeiro, R. 2024. The Emotional Labour of Higher Education Teachers: A Scoping Review. International Journal of Emotional Education, 16(2), 37–56.
• Orlikowski, W.J., 1992. The Duality of Technology: Rethinking the Concept of Technology in Organizations. Organization Science 3, 398–427.
• Ross, S. & Savage, L. 2021. Work reorganization in the neoliberal university: A labour process perspective. The Economics and Labour Relations Review, 32(4), 495–512.
• Shepherd, S. 2018. Managerialism: an ideal type. Studies in Higher Education, 43(9), 1668–1678.
• Sloniowski, L. 2016. Affective Labor, Resistance, and the Academic Librarian. Library Trends,64(4), 645-666.
• Stadler, M., Bannert, M. & Sailer, M. 2024. Cognitive ease at a cost: LLMs reduce mental effort but compromise depth in student scientific inquiry. Computers in Human Behavior, 160, 108386.

Tämän artikkelin kirjoittamisessa olen käyttänyt Microsoft Copilot ja Keenious+ -tekoälyassistentteja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden etsimiseen sekä lähdeviittausten hallintaan. Olen kuitenkin itse tutustunut suoraan kaikkiin artikkelissa viittaamiini lähteisiin. Olen myös pyytänyt Copilotilta palautetta tekstistäni. Kaikki teksti on itse kirjoittamaani, artikkelissa esitetyt argumentit ovat omiani ja olen yksin vastuussa artikkelin sisällöistä.