Yhteiskunnan ja työelämän muuttuessa yhä kiihtyvällä tahdilla, myös työikäisen väestön osaamisen kehittäminen on jatkuvassa murroksessa. Sitran vuoden 2026 megatrendejä käsittelevän julkaisun mukaan niin digitalisaatio kuin tekoäly muovaavat tulevaisuuden osaamistarpeita ja seuraavan kymmenen vuoden aikana suomalaisten jatkuvan oppimisen tarpeisiin on panostettava aivan uudella tavalla. Työssä vaadittava tieto ja osaaminen vanhenee yhä nopeammin, jolloin tarve lyhytkestoisempaan, joustavaan ja juuri omaan työhön kiinnittyvään oppimiseen korostuu.
Kuva: Freepik
Pitkäkestoisten tutkintojen ja laajojen koulutuskokonaisuuksien sijasta työelämän tarpeita vastaavat ja tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoivat pienemmät osaamiskokonaisuudet (micro-credentials) on nostettu keinoksi vastata osaamistarpeisiin työssä kansallisessa jatkuvan oppimisen strategiassa ja EU:n suosituksissa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024). Korkeakoulut ovat keskeisiä toimijoita työikäisten jatkuvan oppimisen koulutusmahdollisuuksien tarjoajina ja muotoilijoina. Työelämälähtöisyys ja pedagoginen osaaminen ovat juuri ammattikorkeakoulujen vahvuuksia. Pienet osaamiskokonaisuudet korostavat kuitenkin työelämäyhteyttä aivan erityisellä tavalla.
Kansallisen viitekehyksen mukaan pienet osaamiskokonaisuudet ovat tunnustettavia ja siirrettäviä eri koulutus- ja työelämäkonteksteihin, mikä vahvistaa niiden merkitystä osaamisen virallisena todentajana. Ne suunnitellaan tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa, jotta sisältö vastaa nykyisiin ja ennakoituihin osaamistarpeisiin. Lisäksi niiden räätälöitävyys ja joustavuus mahdollistavat yksilölliset oppimispolut, ja pinoutuvuus luo yhteyden laajempiin kokonaisuuksiin tai tutkintoihin.
Pienet osaamiskokonaisuudet korostavat kuitenkin työelämäyhteyttä aivan erityisellä tavalla – ne eivät ainoastaan reagoi tarpeisiin, vaan ennakoivat niitä ja tuovat osaamisen nopeasti siirrettäväksi omaan työhön. Tämä joustavuus ja työelämäkeskeisyys tekevät pienistä osaamiskokonaisuuksista merkittävän osan jatkuvan oppimisen ekosysteemiä. Kysymys kuuluu, kuinka valmiita korkeakoulut ovat vastaamaan tähän tarpeeseen? Seuraavaksi tarkastelemme kyselyn tuloksia, jotka valottavat korkeakoulujen kyvykkyyttä suunnitella ja toteuttaa näitä osaamiskokonaisuuksia.
Pienet osaamiskokonaisuudet – korkeakoulujen vahvuudet ja kehittämisen mahdollisuudet
Pienet osaamiskokonaisuudet, niiden suunnittelu, toteutus ja työelämäyhteistyö -kysely toteutettiin kesä-elokuussa 2025 POIJU- ja AMKmicro –hankkeiden yhteistyössä ja se lähetettiin 22 ammattikorkeakoulun ja yliopiston henkilöstön jäsenelle. AMKmicro-hankkeessa (2025–2027) on mukana viisi ammattikorkeakoulua: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. POIJU – hankkeessa on mukana kaksi yliopistoa ja kaksi ammattikorkeakoulua: Tampereen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää korkeakouluhenkilöstön tämänhetkinen osaaminen ja kehittämistarpeet liittyen pienten osaamiskokonaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen.
AMKmicro-hankkeessa mukana olevista viidestä ammattikorkeakoulusta saatiin 317 vastausta. Tavoitteena on tulevaisuudessa tukea ja palvella yritysten henkilöstöä paremmin, joten kyselyn avulla saatiin tietoa siitä, miten korkeakoulujen kyvykkyyttä pienten osaamiskokonaisuuksien osalta voidaan kehittää vastaamaan paremmin työelämän muuttuviin ja jatkuvan oppijan yksilöllisiin tarpeisiin. Vastaukset kerättiin Webropol-kyselylomakkeella ja avointen vastausten analysoinnissa hyödynnettiin myös Microsoft365 Copilot Chatin yritysversiota. Lisäksi Copilotia hyödynnettiin tässä artikkelissa tulosten tiivistämisessä.
Jatkuva oppiminen murroksessa – miten vahvuudet ja haasteet ohjaavat henkilöstön kyvykkyyksien vahvistamista?
Kyselyssä esitettiin vastaajille kymmenen väittämää koskien jatkuvan oppimisen tarjontaa, korkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä sekä sitä, miten korkeakoulujen tämänhetkisten käytänteet tukevat pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämistä ja toteuttamista. Vastaajilla oli mahdollisuus halutessaan antaa jokaiseen väittämään sanallisia perusteluja vastaukselleen.
Vastausten perusteella valtaosa vastaajista (73,1 %) koki, että korkeakoulujen tarjonta ei riittävästi vastaa työelämän tarpeisiin. Vastaajien nostamat haasteet liittyvät tarjonnan sisältöön, laatuun, määrään, saavutettavuuteen sekä työelämäyhteyksien puutteeseen. Lisäksi osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöt kaipaavat korkeakouluissa kehittämistä. Vastauksissa toivottiin uudenlaisia ketteriä tapoja osoittaa olemassa oleva osaaminen. Myös tarjonnan arvon koettiin olevan sekä yksilölle että työmarkkinoilla epäselvä. Peräti 77,3 % vastaajista katsoi, että jatkuvan oppimisen tarjonnan arvoa ei tunnisteta riittävästi työmarkkinoilla. Syinä mainittiin esimerkiksi tutkintokeskeinen kulttuuri, tarjonnan hajanaisuus ja heikko viestintä. Luottamusta koettiin heikentävän myös rakenteelliset esteet, resurssien niukkuus ja koulutuksen laatu.
Tiivistetysti kyselyn perusteella jatkuvan oppimisen tarjontaa on kyllä runsaasti, mutta tarpeisiin vastaavan sisällön löytäminen koettiin haasteelliseksi. Hajallaan oleva tieto tarjonnasta, epäselvä käsitteistö, puutteellinen markkinointi ja vajaa yksilöllisten tarpeiden huomioiminen tarjonnassa nostettiin vastauksissa keskeisiksi syiksi tähän. Opin.fi-palvelu on vastausten perusteella parantanut tilannetta, mutta sen tunnettuus ja käytettävyys vaativat vastaajien mielestä edelleen kehittämistä. Tarjonnan vastaamattomuuden lisäksi vastaajat nostivat esiin myös muita jatkuvan oppimiseen liittyviä haasteita, kuten oppijoiden puutteellisen motivaation, ohjauksen puutteen sekä taloudellisia ja rakenteellisia esteitä, kuten aikuiskoulutustuen poistumisen, maksullisuuden sekä työnantajan tuen puutteen.
Kyselyssä kartoitettiin lisäksi itsearvioinnin kautta korkeakoulujen henkilöstön kyvykkyyksiä tuottaa pieniä osaamiskokonaisuuksia ja jatkuvan oppimisen tarjontaa. Odotetusti korkeakoulujen pedagoginen osaaminen nousi esiin kyselyn vastauksissa. Jatkuvan oppimisen käsitteen koettiin olevan henkilöstön keskuudessa hyvin tunnettu (78 %), ja myös pienen osaamiskokonaisuuden käsite oli suurimmalle osalle kyselyyn vastanneista ainakin osin tuttu (74,8 %). Korkeakoulujen pedagoginen erityisosaaminen nousi esiin osaamistavoitteiden (74,4 %) sekä oppimistulosten (71,5 %) määrittelyssä sekä osaamisperusteisessa suunnittelussa (yli 65 %). Suurimmalle osalle vastaajista myös digitaalisten välineiden ja tekoälyn hyödyntäminen osaamiskokonaisuuksien suunnittelussa oli osin tuttua. Lisäksi suurin osa vastanneista tunsi ainakin osittain TKI-toiminnan yhteyden jatkuvaan oppimiseen sekä koki osaavansa hyödyntää työelämälähtöistä suunnittelua ja yhteiskehittämistä.
Huomionarvoista on, että vaikka jatkuva oppiminen ja pienet osaamiskokonaisuudet ovat käsitteinä henkilöstön keskuudessa tunnettuja, niin vain alle puolet vastaajista (39,3 %) tunsi hyvin tai osittain kansallinen pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen sisällön. Tätä vasten tarkasteltuna ei ole yllättävää, että kyselyn vastauksissa nousi lisäksi henkilöstön sisäisiksi kehityskohteiksi muun muassa osaamisen arviointi sekä digitaalisten osaamismerkkien periaatteiden tunteminen pienissä osaamiskokonaisuuksissa. Niin vastaukset nykyisestä jatkuvan oppimisen tarjonnan tilasta kuin henkilöstön kyvykkyyksistä nostavat esiin, kuinka korkeakouluilla ja henkilöstöllä löytyy sekä odotettuja vahvuuksia että myös keskeisiä kehityskohteita työelämälähtöisten, pienempien osaamiskokonaisuuksien suunnittelussa ja tuottamisessa.
Rakenteet ratkaisevat – miten luomme vahvan perustan pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämiselle?
Kyselyssä kartoitettiin viiden avokysymyksen avulla korkeakoulujen henkilöstön näkemyksiä nykyisestä rakenteellisesta tuesta pienten osaamiskokonaisuuksien tuottamisessa. Kysymyksiin sai vastata vapaasti ja osaan kysymyksistä saatiin runsaasti vastauksia. Kyselyssä kysyttiin esimerkiksi, miten korkeakoulut tukevat pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämistä, millaiset käytännöt ovat tällä hetkellä toimivia tai vaativat vielä kehittämistä. Lisäksi kysyttiin, millaista työelämäyhteistyötä korkeakouluissa tehdään tällä hetkellä työelämäkumppanien kanssa pienten osaamiskokonaisuuksien suunnittelussa, ja kuinka työelämäyhteistyö nykyisten kumppanien kanssa tukee tätä.
Kyselyn vastauksien perusteella korkeakoulujen henkilöstö kokee pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämisen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi, mutta kehittämistyön koettiin olevan vailla selkeitä linjauksia, hajautunutta organisaation sisällä sekä aliresurssoitua. Vastauksissa henkilöstö kaipasi parempaa korkeakoulun sisäistä yhteistyötä sekä yhtenäistä, ennakoitua ja strategista otetta työelämäyhteistyöhön. Kehittämisen kannalta tärkeää olisi selkeyttää jatkuvan oppimisen sekä pienten osaamiskokonaisuuksien käsitteistö ja tavoitteet, vahvistaa työelämäyhteistyötä entisestään, parantaa viestintää ja näkyvyyttä, tukea toteutusta paremmilla resursseilla ja työkaluilla sekä luoda yhteisiä foorumeita ja malleja, jotka tukevat jatkuvaa kehittämistä. Vahva TKI-työ yhteistyössä yritysten kanssa koettiin vahvana alustana ja mahdollisuutena luoda pieniä osaamiskokonaisuuksia vastamaan työelämän tarpeisiin. Työelämäyhteistyötä tehdään paljon ja yhteistyömuodot ovat moninaiset luoden paljon mahdollisuuksia.
Pienet osaamiskokonaisuudet, niiden suunnittelu, toteutus ja työelämäyhteistyö -kyselyn perusteella jatkuvan oppimisen tarjonta ammattikorkeakouluissa ei tällä hetkellä vielä vastaa riittävästi työelämän muuttuviin tarpeisiin ja saavutettavuuteen. Se kaipaa merkittävää kehittämistä. Tarjonta on usein liian yleisluontoista, raskasta ja hajanaista, eikä se ole riittävän käytännönläheistä tai helposti sovellettavissa työtehtäviin. Koulutusten suunnittelu ei aina perustu työelämälähtöiseen yhteistyöhön, ja osaamistarpeiden ennakointi jää puutteelliseksi. Työelämäkumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö on epätasaista ja riippuu yksittäisten toimijoiden aktiivisuudesta, eikä se ole systemaattisesti organisoitua.
Tarjonnan arvo työmarkkinoilla koetaan epäselväksi, mikä johtuu muun muassa ammattikorkeakoulujen tutkintokeskeisestä kulttuurista, hajanaisesta viestinnästä ja vaihtelevasta osittain laadusta. Pienet osaamiskokonaisuudet jäävät usein näkymättömiksi, eikä niiden hyötyä tunnisteta riittävän selkeästi.
Tarjonnan löydettävyys ja hahmotettavuus ovat haasteellisia, sillä tieto on sirpaleista ja käsitteistö sekavaa. Vaikka tarjontaa on runsaasti, sen saavutettavuus on heikko ja markkinointi riittämätöntä. Taloudelliset ja ajalliset esteet rajoittavat osallistumista, ja ohjauspalveluiden puute vaikeuttaa oppijoiden navigointia tarjonnassa. Tarjonta ei myöskään aina motivoi oppijaa, ellei hyöty ole selkeästi nähtävissä, ja osaamisen tunnistaminen sekä validointi ovat riittämättömiä.
Organisaation tuki pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämiselle on hajautunutta ja aliresursoitua, ja selkeitä linjauksia sekä laatukriteerejä kaivataan. Kehittämistyö tapahtuu usein hankkeiden kautta, mutta se ei ole koordinoitua eikä strategisesti ohjattua.
Nyt tarvitaan suunnannäyttäjä
Ammattikorkeakouluilla on nyt mahdollisuus tarttua hetkeen: rakentaa uudenlaista jatkuvan oppimisen ekosysteemiä, joka vastaa työelämän muuttuviin tarpeisiin rohkeasti ja ennakoivasti. Kyselyn tulokset osoittavat selkeästi, että potentiaalia ja osaamista on runsaasti – ja että juuri nyt on oikea aika vahvistaa niitä rakenteita, yhteistyön muotoja ja käytäntöjä, joiden varaan tulevaisuuden osaaminen rakentuu.
Pienet osaamiskokonaisuudet tarjoavat keinon tuottaa ketteriä, laadukkaita ja työelämälähtöisiä ratkaisuja, jotka palvelevat sekä yksilöiden että organisaatioiden tarpeita. Ne voivat olla juuri se silta, jonka avulla osaaminen uudistuu sujuvasti ja saavutettavasti – tavalla, joka motivoi oppijaa ja vahvistaa työelämän kilpailukykyä.
Kun korkeakoulut uskaltavat selkeyttää tavoitteitaan, avata yhteistyötä entistä systemaattisemmin ja panostaa näkyvyyteen ja laadukkaaseen toteutukseen, syntyy jotakin suurempaa kuin yksittäisiä koulutuksia. Syntyy jatkuvan oppimisen kulttuuri, jossa oppiminen on mahdollisuus, ei este – ja jossa jokaisella on tilaa vahvistaa osaamistaan oman työnsä ja tulevaisuutensa näkökulmasta.
Tulevaisuus rakentuu teoista, joita teemme tänään. Kun uskallamme uudistaa, kokeilla ja kehittää yhdessä, voimme varmistaa, että suomalainen työelämä ja korkeakoulutus eivät ainoastaan pysy muutoksen mukana – vaan ovat sen suunnannäyttäjiä.
Lähteet
