Yhteiskehittäminen ja sen lähtökohdat

Yhteiskehittämisellä tarkoitetaan ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä. (Aaltonen, Hytti, ym. 2016). Yhteiskehittämisessä hyödynnetään olemassa olevia monitoimijaisia ekosysteemejä ja/tai rakennetaan uusia ekosysteemejä.

Cleantech Mobility Education For Tomorrow (CLEMET) – hankkeessa tavoitellaan nopeasti reagoivia, ekosysteemimäisiä oppimisympäristöjä, uusia liiketoiminta- ja palvelumalleja sekä avointa ja vapaata resurssien jakamista eri sidosryhmien välillä. CLEMET –hanketoimijoita ovat Espoon kaupungin lukiolinja, Laurea, Metropolia, Omnia ja VTT.

Yhteiskehittämisen lähtökohtana on usein alustava kehittämistarve tai kehittämiskohde (kuvio 1). CLEMET –hankkeen tavoitteena on selvittää:

• Millaisia ovat Cleantechin tarjoamat uudet liiketoimintamahdollisuudet
  ajoneuvotekniikan alalla tulevaisuudessa?
• Millaista osaamista Cleantech -perustainen toiminta edellyttää toisen
  ja kolmannen asteen koulutuksessa ajoneuvotekniikan alalla
  tulevaisuudessa?
• Minkälainen työelämän ja koulutuksen yhdistävä verkostomainen
  yhteistyömalli tulisi luoda?
• Millainen on tulevaisuuden Cleantech -perustainen Living Lab
  oppimisympäristö ajoneuvotekniikan alalla?

Yhteiskehittämisen toimijaverkon kokoaminen ja käytännön toteutuksen suunnittelu

CLEMET – Cleantech Mobility Education For Tomorrow –hankkeessa päätettiin koota toimijaverkko, jossa olisi hanketoimijoiden Metropolian, Laurean, Omnian, VTT:n ja Espoon kaupungin lukiolinjan lisäksi muita yhteiskehittämiselle tärkeitä sidosryhmiä. Clemet hankeryhmä suunnitteli yhdessä verkkotyöpajan käytännön toteutuksen raamit ja ketä toimijoita verkkotyöpajaan kutsutaan. Laurean hankeasiantuntijat työstivät verkkotyöpajaa varten digitaalisen yhteiskehittämisen valkotaulun käyttäen apuna Mural –työkalua.

Yhteiskehittämisen käytännön toteutus

Työelämäedustajille järjestettiin toukokuussa yhteiskehittämisen verkkotyöpaja Zoomissa, jossa oli osallistujia yrityksistä, kaupunkisuunnittelusta, ajoneuvoalan järjestöistä, yliopistosta sekä 2. ja 3. asteen oppilaitoksista. Kutsu lähetetettiin 25 hengelle, joista 15 osallistui verkkotyöpajaan.

Yhteiskehittämiseen osallistuvien tahojen erilaisten tarpeiden tunnistaminen ja yhteenso­vittaminen edellyttää tehokasta fasilitointia. Sitä vaatii myös arvon tuottaminen yhteiskehit­tämisessä.

Verkkotyöpajan työskentely aloitettiin ensin koko ryhmänä, jossa kerrottiin työpajan tavoitteista ja sisällöstä. Sen jälkeen esiteltiin työpajan fasilitaattorit ja jakauduttiin heidän johdollaan työskentelemään kolmeen Zoomin pienryhmään. Pienryhmissä fasilitaattorit avasivat yhteiskehittämisen avuksi digitaaliset Mural –työpohjat, joiden parissa osalistujat työskentelivät 2,5 tuntia. Työskentelyn välissä oli 10 minuutin tauko. Yhteiskehittämisen lopuksi pienryhmä valitsi keskuudestaan yhden henkilön, joka esitteli ja tiivisti työskentelyn keskeiset tuotokset koko ryhmälle.

CLEMET –hankkeen työelämäedustajien yhteiskehittämisen verkkotyöpajan työskentely ja tulokset tallentuivat digitaalisiin Mural –työpohjiin reaaliaikaisesti samalla, kun osallistujat työskentelivät. Kun joku osallistujista lisäsi post-it lapun tai muokkasi tekstiä, näkyi se samalla muille osallistujille ja pienryhmän fasilitaattorille. Yhteiskehittämisessä edettiin yksin, yhdessä –periaatteella eli osallistujilla oli mahdollista työskennellä sekä yksin että yhdessä keskustellen ja näkemyksiä rakentaen muiden osallistujien kanssa. Fasilitoijat huolehtivat ryhmäharjoitteiden ajanhallinnasta ja olivat ryhmäläisten apuna mahdollisten ongelmatilanteiden ilmaantuessa.

Yhteiskehittämisen työpajan tulosten analyysi ja johtopäätökset

Tulevaisuuden kehityskulut

Ensimmäisenä tehtävänä yhteiskehittämisen työpajassa pohdittiin tulevaisuuden kehityskulkuja, joista oli mainittu pitkälle automatisoidut ajoneuvot, verkkoon kytkeytyminen, verkkokaupan murros, jaettu liikkuminen ja liikkuminen palveluna sekä liikkumisen sähköistyminen. Näiden kehityskulkujen todennäköisyyttä ja vaikuttavuutta pohdittiin 20 vuoden aikajänteellä.

Tehtävän kohdalla osallistujat pitivät 20 vuoden aikajännettä hankalana, koska erilaiset kehityskulut ovat hyvin erilaisessa vaiheessa ja ne vaikuttavat eri tavoin eri aikoina. Yleisesti kaikkia näitä kehityskulkuja pidettiin ainakin jollain tavoin ajoneuvoalaan vaikuttavina. Osan suhteen ne koettiin jo tapahtumassa oleviksi, esimerkiksi jaettu liikkuminen ja verkkoon kytketyt ajoneuvot olivat tällaisia.

Tulevaisuuden palvelut

Työpajassa nousi esiin tarve tarkastella autoalan palveluita laajemmasta liikkumisen perspektiivistä. Osallistujat kokivat, että olisi tärkeää, että ei puhuta vain autoista, vaan nähdään tulevaisuuden liikkuminen kokonaisuutena, jossa erilaiset liikkumisen muodot yhdistyvät erilaisten palvelualustojen kautta saumattomiksi kokonaisuuksiksi.

Liikkuminen palveluna kiinnosti erityisesti Suomen harvaanasuttujen alueiden suhteen, joissa autonomiset ajoneuvot voisivat tarjota mielenkiintoisia mahdollisuuksia tilattavien palvelujen suhteen. Toinen suomalaisen yritysmaailman mahdollisuus voisivat olla kyberturvallisuuteen liittyvät palvelut, joissa Suomesta on vahvaa osaamista.

Mahdollisuutena nähtiin myös autojen joukkoistaminen, jolloin ajoneuvon omistajalle maksettaisiin korvauksia erilaisista palveluista, joita muut käyttäjät voivat hyödyntää – esimerkiksi pistepilven striimaus. Lisäksi autot voisivat toimia energiavarastona tai jakaa sähköä ja polttoainetta.

Yhteiskäyttöautot nähtiin tulevaisuuden mahdollisuutena, ja niihin tulee todennäköisesti lisää mahdollisuuksia räätälöintiin.

Tulevaisuuden osaamisalueet

Minkälaista osaamista uudenlaiset palvelut sitten vaativat? Työpajan osallistujat näkivät, että erityisen tärkeäksi nousee osaaminen, joka liittyy uuteen teknologiaan ja ohjelmistoihin, joiden merkitys kasvaa alalla. Lisätty todellisuus, AR ja VR ovat teknologioita, joita tullaan tarvitsemaan myös ajoneuvoalalla. Yleisesti myös ajoneuvoalalla tullaan tarvitsemaan enenevässä määrin myös yhteiskunnan toiminnan ymmärrystä, esimerkiksi ymmärrystä, miten liikkumisen palvelut voivat kytkeytyä osaksi asumista ja kaupunkisuunnittelua ja miten lainsäädäntö vaikuttaa alan kehitykseen. Palvelu- ja tuotemuotoilun merkitys korostuu, samaten kuin asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen. Kiertotalouteen liittyvä osaaminen nousee merkittäväksi.

Työpajan osallistujat toivoivat, että ajoneuvoalalle tulisi uusia osaajia, joilla on kykyä laaja-alaiseen ajatteluun ja uteliaisuutta uusia asioita kohtaan.

Cleantech lab – sidosryhmät ja roolit

Työpajassa pohdittiin, mitkä erilaiset sidosryhmät voisivat olla osana hankkeessa suunniteltua Cleantech labia. Osallistujat pohtivat myös erilaisia rooleja, joita sidosryhmillä voisi olla. Yleisenä kommenttina sidosryhmien osallistumisen suhteen osallistujat toivoivat mahdollisuutta osallistua erilaisilla tavoilla – sekä ydintoimintaan osallistuminen että periferaalisempi osallistuminen olisivat kiinnostavia vaihtoehtoja osallistumiseen. Yrityksille olisi tärkeää tietää, miten paljon resursseja niiltä vaatii olla mukana projektissa.

Sidosryhmien suhteen paljon painoarvoa saivat erilaiset yritykset, esimerkiksi konsulttiryritykset ja ohjelmistoyritykset, mutta toki myös perinteiset autovalmistajat. Erilaisten toimijoiden yhteistyö innovaatioekosysteemissä nähtiin hedelmällisenä ja mahdollisuutena ponnistaa uusia palveluita kansainvälisille markkinoille, sen sijaan että kilpailtaisiin Suomen pienillä markkinoilla. Työpajan osallistujat näkivät, että olisi tärkeää, että myös isoja yrityksiä saadaan mukaan hankkeeseen.

Erilaiset start-upit ja esimerkiksi Maria01 innovaatiohub nähtiin mielenkiintoisina yhteistyökumppaneina. Sekä suoraan ajoneuvoteknologiaan liittyvät yritykset kuten Sensible4, mutta esimerkiksi myös oppimisympäristöihin ja VR/AR-teknologiaan liittyvät edtech startupit voisivat tarjota Cleantech labille osaamista. Innovaatiotoiminnan osalta mukaan ehdotettiin myös Tampere Automotive Clusteria ja Kira Hubia. Tampere Automotive Cluster voisi tuoda mukaan softakehitysosaamista ja kokemusta isojen automerkkien kanssa toiminnasta, Kira Hub puolestaan näkökulmia kaupunkikehitykseen ja älykkääseen kaupunkiin.

Hankkeeseen ehdotettiin mukaan Espoon lisäksi myös muita pääkaupunkiseudun kuntia, eri kuntien innovaatiotoimintaa ja kumppanuuskaupunkeja maailmalta. Erityisesti mainittiin 6Aika-hanke. Kaupungit nähtiin tärkeinä kumppaneina konseptien testauksen ja pilotoinnin kannalta. Ruraalit kunnat ja kaupungit voisivat tuoda harvaan asuttujen alueiden näkemystä. Julkisorganisaatoista myös yhteistyö Opetushallituksen ja OKM:n kanssa nähtiin toivottavana.

Puolustusvoimia/Sisu-Patriaa ehdotettiin harvemmin ajoneuvoalasta puhuttaessa mieleen tulevina yhteistyökumppaneina, joilla on merkittävää logistiikka-, kuljetus-, ja hankintaosaamista.

Oppilaitosten ja tutkimuslaitosten osalta mainittiin VTT ja Aalto-yliopisto, erityisesti Spatial Planning and Transportation -osasto. Ammattikorkeakouluissa, esimerkiksi LUTissa, on puolestaan 5G- ja 6G-verkkoihin liittyvää osaamista.

Työpajassa nostettiin myös esiin kansainvälisten verkostojen ja benchmarkkauksen tarve, jotta hankkeeseen saataisiin globaalia näkemystä autoilun ja liikkumisen kehittämisestä, ja samalla kenties luotaisiin alasta kiinnostavampi myös opiskelijoille. Mielenkiintoisiksi kansainvälisiksi toimijoiksi Cleantech labin suhteen mainittiin esimerkiksi Denso, Rightware, Institute for Manufacturing ja CERCA.

Yhteiskehittämisen tulosten ja kokemusten hyödyntäminen

Cleantech Mobility Education For Tomorrow -hankkeen työpaketti 1 on pohjana työpakettien 2,3 ja 4 työskentelylle. Yhteiskehittämisen työpajassa saatuja tuloksia ja kokemuksia hankeryhmä on käsitellyt ja reflektoinut järjestämässään itsearviointityöpajassa kesäkuussa. Sen pohjalta on tarkennettu tavoitteita ja fokusta tuleville työpaketeille.

Yhteiskehittämisen työpajan tulokset jaettiin myös osallistujille. Työelämäedustajilta saatiin palautetta, että he kokivat osallistumisen yhteiskehittämiseen mielenkiintoiseksi ja näkivät arvokkaana keskustelut,joita käytiin monialaisissa asiantuntijaryhmissä.

Toukokuussa järjestetyn yhteiskehittämisen työpajan tuloksia ja kokemuksia on tarkoitus syventää tulevissa Cleantech Mobility Education For Tomorrow –hankkeen yhteiskehittämisen työpajoissa, joita tullaan järjestämään lisää syksyn 2020 aikana.

Lähteet

• Aaltonen, S., Hytti, U., Lepistö, T. ja Mäkitalo-Keinonen, T. (2016). Yhteiskehittäminen: kaikki siitä puhuu, mutta mitä se on ja miten siinä onnistua? Turun yliopisto.
• Hirvikoski T., Äyväri A., Hagman K., Wollstén P. 2018. Yhteiskehittämisen käsikirja. Espoon kaupunki