Laurean ylemmän tradenomi korkeakoulututkinnon, tulevaisuussuuntautunut projektijohtaminen, ydinopinnoista puolet suoritettiin kansainvälisessä yhteistyössä opiskellen englannin kielellä projektijohtamisen edistyneitä menetelmiä sekä palvelumuotoilua. Näiden opintojen perusteella oli mahdollisuus hakea vapaasti valittavien täydentävien opintojen kurssille, jonka myötä Laurea tarjosi hienon mahdollisuuden osallistua EU-rahoituksen saaneen Co-Life-hankkeen toiseen pilottijaksoon. (Laurea 2026, Co-Life 2026.)
Kuva 1: Co-Life toisen pilotin opettajia ja opiskelijoita luennon jälkeen. Kuva: Rahul Kumar Beniwal.
Toisen pilottijakson ensimmäinen osuus aloitettiin lyhyen etänä pidetyn orientaatiojakson jälkeen viikon mittaisella jaksolla Jaipurissa. Jaipur, lempinimeltään pinkki kaupunki, on Rajasthanin osavaltiossa sijaitseva viehättävä alue, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa. Kaupungin virallinen asukasmäärä on vuoden 2011 tilaston mukaan lähes 3,1 miljoonaa asukasta, mutta kaupungin virallisen suunnitteludokumentin mukaan asukasmäärän on arvioitu lähes tuplaantuneen vuoteen 2025 mennessä. Kaupungin talous koostuu pääosin jalokivistä, tekstiiliteollisuudesta sekä käsitöistä. Jaipurin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Hawa Mahal, Amerin linnoitus, City Palace sekä Unescon maailmanperintökohde Jantar Mantar. (Jaipur Municipal Corporation 2026, Jaipur Development Authority 2011.)
Kohtaamisia, opiskelua ja yritysvierailuja
Saavuimme Jaipuriin Intian tasavallan päivän (26.1) aattona. Siellä isäntänämme toimi Archana Suranan vuonna 2000 perustama oppilaitos ARCH College of Design & Business (ARCH 2026). Juhlapuheiden myötä meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi oppilaitoksen vieraaksi. Koulun käytävillä oli nähtävillä runsaasti opiskelijoiden töitä sekä saavutuksia vuosien varrelta. Koulussa ensimmäistä kertaa vierailevakin havaitsee koulun keskittyvän designiin. Koulun luokat ja huoneet olivat myös tehty hyvin tarkoituksen mukaisiksi eri materiaalien ja tuotteiden käsittelyyn sekä suunnitteluun. Koulusta sai vaikutelman, että siellä on erittäin aktiivinen henkilöstö, joka osallistuu mielellään monenlaisiin yhteistyöprojekteihin. Sidosryhmien määrä oli hyvin kattava.
Kuva 2: ARCH College of Design & Business, taidegrafiikkaa koulun käytävällä. Kuva: Heidi Enroth
Varsinainen opiskelu alkoi seuraavana arkipäivänä ja ensimmäinen päivä koostui pitkälti erilaisista ryhmäytymistä tukevista harjoitteista. Viikon varrella pidetyt eri maista (Belgia, Intia, Suomi, Tanska) saapuneiden opettajien luennot Jaipurissa pitivät sisällään ajankohtaisia teemoja. Yhteiskuntavastuuseen (engl. Corporate Social Responsibility, CSR) liittyen pääsimme vertailemaan eurooppalaisen lähestymistavan sekä intialaisen näkökulman yhteneväisyyksiä ja eroja. YK:n globaali ohjeistus seitsemäntoista kohdan kestävän kehityksen tavoitteista (engl. sustainable development goals) toimi hyvänä pohjana kansainväliselle keskustelulle.
Vaikuttavuusyrittäjyys (engl. Impact-Focused Entrepreneurship, IFE) nosti keskiöön perinteiden arvostamisen ja erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnan, sosiaalisen yrittäjyyden nousun hyväntekeväisyysjärjestelmän rinnalle sekä niiden sijoittumisen perinteisen talousvaikutteisen liike-elämän oheen. Viikon aiheiden keskiössä oli myös kansainvälinen tiimityö sekä palvelumuotoilu osana yritysmaailman kehittämistä.
Viikon kokokohta olivat yritysvierailut paikan päällä eri toimeksiantojen taustatietojen kartoittamiseksi. Oppilaat jaettiin neljään eri ryhmään. Ryhmä 1 keskittyi yhteen Intian suurimmista käsintehtyjen mattojen valmistajista Jaipur Rugs -yritykseen. Ryhmä 2 sai toimeksiannon merkittävältä ekologisten ja käsintehtyjen paperituotteiden valmistajalta Kalpana Papers -yritykseltä. Ryhmän 3 kohteena oli käsityöläisten perinteiseen puulaatikkopainantaan (engl. block printing) keskittyvä yritys Jaipur Bloc – Rangotri. Ryhmä 4 pääsi syventymään maailmanlaajuisesti tunnetun Jaipurin sinisen keramiikan tuottajaan Neerja Blue potteryyn.
Kuva 3: Yritysvierailu Neerja Blue Pottery yrityksessä. Kuva: Sami Säteri
Yritysvierailuista päällimmäiseksi tunteeksi jäi käsityöläisyyden ja perinteiden kunnioitus. Länsimaisen liike-elämän keskiössä, työelämää jo jonkin verran nähneenä, yritysvierailut palauttivat perusarvojen äärelle. Yritysvierailuilla näki käytännössä koko prosessin käsityönä valmistettaville tuotteille ja havahtui pohtimaan, kuinka monta ihmistä tuotteiden takana onkaan. Kestävän kehityksen tärkeys konkretisoitui.
Samin ja Heidin ensikosketus Intiaan
Vaikka molemmat matkaan osallistuneet opiskelijat ovat kokeneita matkailijoita ja ovat ehtineet tutustumaan moniin eri kulttuureihin, niin Intiaan he eivät olleet aiemmin paljoakaan tutustuneet, saati käyneet maassa aiemmin, joten katsottavaa riitti. Intiassa terminaalista ulos tullessa matkailijoita ilahdutti Jaipurin aurinkoinen sää lämpöineen, mikä oli piristävää vaihtelua Suomen suhteellisen synkästä talvesta. Päivän lämpö kuitenkin unohtuu auringon laskun jälkeen, sillä päivän ja yön lämpötilaero oli tammikuussa lähellä kahtakymmentä astetta, joten matkailijan tulee vähintäänkin osata pukeutua vaihtelevan lämpötilan mukaan.
Kulkeminen Jaipurissa onnistui mainiosti autokyydillä ja puhelinsovelluksella toimivat kyytipalvelut olivat erittäin hyödyllisiä. Näitä palveluita käyttämällä ei tarvinnut kantaa käteistä, neuvotella hinnoista tai yrittää kielimuurin takaa yrittää opastaa kuljettajaa haluttuun kohteeseen. Suomalaisittain kyydit olivat edullisia ja muutaman kävellyn reitin jälkeen oli helppo todeta kaupungin olevan tarkoitettu muulle kulkemiselle kuin kävelemiselle. Jalkakäytäviä ei juurikaan ollut, liikenteen lukeminen oli haastavaa ja kadun ylittäminen saattoi olla jopa pelottavaa. ”Kyllä kadun uskaltaa ylittää. Pitää vaan määrätietoisesti jatkaa omaa reittiä tekemättä äkkinäisiä liikkeitä ja pelästymättä kulkuneuvojen tööttäilyä. Siten he vain ilmoittavat sinulle tulostaan ja siitä, että näkivät sinut.”, toteaa Sami tutustuttuaan Jaipurin liikenteen saloihin. ”Ja tiesittekös sitä, että Jaipurissa liikennevalojen lamput ovat sydämen malliset.”, Heidi lisää.
Samin matkan kohokohta oli erittäin mukavat ihmiset. Hänen mielestään oma ryhmä oli erittäin mukava ja samaa voi sanoa kaikista henkilöistä, jotka ovat kurssilla mukana. Tämän saman voisi toistaa myös yleisesti lähes kaikista kohtaamisista paikallisten kanssa: ”Voisi jopa tottua siihen, että kaikki puhuttelevat sanalla sir.”, Sami toteaa naurahtaen. Epämiellyttävin asia matkalla Samille oli kesken kaiken saatu tavallinen flunssa kuumeineen, joka todennäköisesti tuli jo kotisuomesta mukana. Heidille ensikosketus Intiaan tuntui siltä, kun olisi päässyt osaksi Bollywood elokuvaa. Ympäristön moniulotteisuus, basaarialueen värit ja tuoksut sekä historiallisten rakennusten upeat yksityiskohdat olivat niin vaikuttavia, että niihin voisi tutustua vaikka viikkokaupalla. Ihmisten positiivisuus ja ystävällisyys oli aitoa ja ilahduttavaa. Ensimmäisellä matkallamme Intiassa kaikki aistit olivat kovalla koetuksella, mutta hetken sulattelun jälkeen mieleenpainuvaa matkaa tulee muisteltua varmasti vielä moneen otteeseen. Co-Life 2. pilotin päätös järjestetään maaliskuun 2026 lopussa Delhissä. Saa nähdä mitä se reissu vielä tuo tullessaan. Siitä lisää matkan jälkeen julkaistavassa seuraavassa artikkelissamme.
Lähteet
Yritysvierailujen kohteet:
