Design Sprint on nopea ja tehokas yhteiskehittämisen menetelmä, jonka avulla tiimit ratkaisevat annettuja haasteita rajatussa ajassa. Vaiheistettu menetelmä etenee ongelman kartoituksesta ja ratkaisujen luonnostelusta prototyypin rakentamiseen ja testaamiseen. Ammattikorkeakouluissa Design Sprint -menetelmää voidaan hyödyntää pedagogisena ratkaisuna, joka edistää opiskelijoiden soveltavan tutkimuksen osaamista . Tämä artikkeli on ensimmäinen osa sarjaa, joka käsittelee Design Sprintin soveltamista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin (TKI) ja opetukseen, erityisesti kestävän kehityksen hankkeissa. Johdantoartikkelissa esitellään Design Sprint -menetelmää korkeakoulukontekstissa yleisellä tasolla sekä esitellään esimerkkejä Laurea-ammattikorkeakoulun hankkeista, joissa menetelmää on menestyksekkäästi käytetty.
Kuva: Phichitpon / Abobe Stock (Laurean Education-lisenssi)
Design Sprintin integrointi TKI hankkeisiin ja opetukseen
Design Sprint on yhteiskehittämisen menetelmä, jossa tiimit muotoilevat (Design), annettuun haasteeseen rajatussa ajassa ja suhteellisen nopealla aikataululla (Sprint) ratkaisuja. Menetelmän keksijä Jake Knapp (2016) loi alun perin viisi päiväisen prosessin, jonka myötä ratkotaan isoja (kompleksisia) ongelmia sekä testataan uusia ideoita kuukausien kestävän kehitystyön sijaan.
Kuva 1. Design Sprint -yhteiskehittämisprosessin vaiheet (Knapp, Zeratsky & Kowitz 2016).
Design Sprint -menetelmä soveltuu ammattikorkeakouluun pedagogiseksi ratkaisuksi tukien samalla opiskelijoiden soveltavan tutkimuksen osaamisen kehittymistä. Tilastokeskuksen (2024) mukaan ”Soveltavalla tutkimuksella tarkoitetaan sellaista toimintaa uuden tiedon saavuttamiseksi, joka ensisijaisesti tähtää tiettyyn käytännön sovellutukseen. Soveltavaa tutkimusta on esim. sovellusten etsiminen perustutkimuksen tuloksille tai uusien menetelmien ja keinojen luominen tietyn ongelman ratkaisemiseksi.” Ammattikorkeakouluilla on tärkeä tehtävä työelämän kehittäjänä, ja soveltavan tutkimuksen avulla vaikutamme koulutettaviin vastaten samalla toimintaympäristön haasteisiin (Arene 2022).
Design Sprint -menetelmän avulla voidaan yhdistää kolme eri toimijaa; yritykset, korkeakoulu ja opiskelijat. Integroimalla kehittäminen ammattikorkeakouluun yritysten on mahdollista saada lisäresursseja ja uusia ajatusmalleja sekä näkemyksiä omaan kehittämiseen. Yrityksien edustajilla on mahdollisuus oppia uusia menetelmiä ja työkaluja ja päästä näkemään ja kokemaan uuden sukupolven työntekijöiden potentiaali.
Opiskelijat pääsevät tutustumaan erilaisiin yrityksiin ja niiden kulttuuriin, sekä soveltamaan oppimaansa teoriaa käytäntöön. Sprint-toimeksiannot antavat mahdollisuuden kokeilla opittuja menetelmiä ja työkaluja heti käytännössä niin, että tukena on ohjausta ja/tai fasilitoitu oppimisprosessi.
Soveltavan tutkimuksen keinoin korkeakoulut voivat integroida oppimisen suoraan työelämään sekä yritysten ja organisaatioiden toimintaympäristöön. Korkeakoulu pystyy viemään opittavan teorian heti käytäntöön, ja pystyy esimerkkien avulla syventämään opiskelijoiden osaamista (soveltaminen). Koska integraatio suoritetaan koulutuskontekstissa, oppiminen on pedagogisesti suunniteltua ja hallittua, ottaen huomioon opiskelijoiden aikaisemman tietotaidon sekä ajankohtaiset teemaan liittyvät teoriat ja tutkimukset. Korkeakoulu siis lähestyy asiaa kahdesta kulmasta yhdistäen pedagogiikan lisäksi myös toisen lainmukaisen tehtävänsä, sisällyttämällä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta oppimisprosesseihin. Sen avulla korkeakoulu varmistaa, että sen henkilökunnan osaaminen pysyy ajan hermoilla, ja se kykenee proaktiivisesti vastaamaan keskeisten sidosryhmiensä tarpeisiin toteuttaen aluekehitystavoitteitaan.
Design Sprint -menetelmä ryhdittää ja tahdittaa palvelumuotoilutyöskentelyä
Design Sprint -menetelmä on alun perin suunniteltu viiden päivän mittaiseksi yhteiskehittämistyöpajaksi, jossa tiimit ratkaisevat annettua haastetta. Jokaista päivää kohti on eri teema ja vaiheittain etenevä prosessi. Ensimmäisessä vaiheessa (Kuva 1) kartoitetaan (map) ratkaistavaa haastetta, yritetään ymmärtää ongelman juurisyytä sekä etsitään ja jaetaan tietoa sekä tiimin, että asiantuntijoiden kesken. Seuraavana päivänä tavoitteiden määrittelyn jälkeen luonnostellaan (sketch) kehitettäviä ratkaisuja. Päivän aikana arvioidaan jo olemassa olevia ratkaisuja, joita voidaan yhdistellä ja parantaa ideoiksi tai inspiroidutaan luomaan uusia ratkaisuja haasteeseen. Päivän päätteeksi tiimin jäsenet luovat itsenäisesti konsepteja, jotka esitellään koko tiimille seuraavana päivänä. (Knapp et all. 2016, 49, 78.)
Kolmantena päivänä päätetään (decide) viedä jatkoon ne konseptit tai huippuideat, joista halutaan lähteä rakentamaan prototyyppiä eli tuotteen tai palvelun ensimmäistä versiota, jotta voidaan tarkastella, testata ja arvioida. Ennen sitä tiimi rakentaa kuvakäsikirjoituksen (storyboard), joka auttaa prototyypin rakentamisessa. Neljäntenä päivänä kuvakäsikirjoitus realisoituu prototyypiksi (prototype). Prototyypin ei tarvitse olla täysin toimiva ratkaisu, vaan sen tarkoitus on simuloida ratkaisua niin, että käyttäjät voivat arvioida sen toimivuutta ja houkuttelevuutta. Tämän päivän aikana myös valmistaudutaan seuraavaan testauspäivään (test). Testaus päivän aikana tiimi pääsee kokeilemaan prototyyppiä suunniteltavan asian näkökulmasta relevantin kohderyhmän kanssa. Esittämällä kysymyksiä ja havainnoimalla heidän reaktioitaan tiimi oppii ratkaisun toimivuudesta ja sopivuudesta esitettyyn haasteeseen. (Knapp et all. 2016, 101, 128, 131, 153.)
Design Sprint ei kokonaisuudessaan ole uusi tai uniikki prosessi, vaan se yhdistää aikataulutettuun intensiiviprosessin muotoon pääosin yhteiskehittämisen fasilitoinnin ja palvelumuotoilun työpakista tuttuja menetelmiä, muotoiluajatteluun pohjautuen. Muotoilun arjessa on kehitetty erilaisia erilaisiin kontekstiin sopivia variaatioita tästä menetelmästä, joissa vaihtelevat esim. kesto, rytmitys tai valitut menetelmät. Osaa näistä tapahtumista nimitetään suuremman yleisön tuntemin termein esimerkiksi Hackathoneiksi tai innovaatiokilpailuksi.
Ennen kuin Design Sprint voi alkaa tulee kehittämiselle asettaa haaste ja valita opiskelijatiimi sekä päättää toteutuksen ajankohta, tila (Knapp et all. 2016) ja toteutusmuoto. Soveltaessa Design Sprintiä korkeakoulukontekstiin tulee miettiä haasteen sopivuutta toimeksiantajan (yritys), opiskelijan ja opintojakson näkökulmasta. Haaste tulisi suunnitella sellaiseksi, että se ratkoo toimeksiantajan ongelmaa ja vastaa opintojakson oppimistavoitteita sekä vastaa oppijan osaamis- ja kehittymistasoa. Niillä Sprint-toteutuksilla, joiden osallistujilla ei ole aiempaa kokemusta palvelumuotoilun menetelmistä, on hyvä antaa konkreettisempia haasteita. Tavoitteen määrittelyssä on hyvä miettiä, ettei haaste ole liian kapea eikä ongelmaa rajattu liikaa, jotta tiimillä on tilaa esim. ideoinnille “laatikon ulkopuolelta” ja ettei, haaste ole liian avoin, jotta se on mahdollista ratkaista rajattuna aikana.
Sprint vauhdittamassa monitoimijaista kehittämistyötä Laurean kestävyyshankkeissa
Tässä kappaleessa esittelemme esimerkkejä siitä, miten Design Sprint -menetelmää on sovellettu Laureassa yhdistäen opetusta ja kestävän kehityksen tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatiohankkeita. Lyckan – Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub – hankkeessa* annettiin Laurean- ja HAMK:n ammattikorkeakoulun opiskelijoille toimeksiannoksi kehittää Lapinjärven alueen yrittäjien bioinnovaatioratkaisuja, hyödyntäen alueen ja muiden yrittäjien sivuvirtoja. Bioinnovaatio-sprintin tavoitteena oli toteuttaa Lyckan -hankkeen mukaista Living Lab toimintaa sekä lisätä tietoa biokiertotaloudesta ja yritysten ymmärrystä sen sovellusmahdollisuuksista. Voit tutustua Living Lab aiheeseen sekä lukea tarkemman kuvauksen tapausesimerkistä tästä julkaisusta: Kuntalähtöisen Living Lab -toiminnan käsikirja pienille kunnille – Tulevaisuuden elävää maaseutua rakentamassa.
Osana hanketoimia, opiskelijat kutsuttiin tutustumaan Lapinjärven kunnan alueeseen sekä yrityksiin, joihin opiskelijaryhmien toimeksianto kohdistui. Osallistuvia yrityksiä olivat Porlammin meijeri, Hyvämäen mehustamo, elintarvikkeiden pientuottaja Kal’s Speciality Foods ja Nygårdin tila. Yritysvierailuiden aikana opiskelijaryhmät pääsivät esittämään kysymyksiä yrityksen toiminnasta sekä havainnoimaan biokiertotalouden mahdollisuuksia.
Opiskelijaryhmät koostuivat HAMK:n bio- ja elintarviketekniikan ja Laurean liiketalouden sekä matkailu- ja ravitsemusalojen koulutusohjelmista. Muodostamalla palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti monialaisia ryhmiä (Sanders & Simons 2009), pystyttiin vastaamaan yrittäjien haasteeseen löytääkseen uusia sovellusratkaisuja biokiertotalouden osalta, sekä liittämään ratkaisuun liiketoimintamahdollisuudet että jatkotoimenpide-ehdotuksia. Design Sprintin päätyttyä osan yrittäjien kanssa siirryttiin pilotointivaiheeseen, jossa esitettyjä ratkaisuja ja sovelluksia lähdettiin kokeilemaan käytännössä.
Food Waste Ecosystem -hankkeen** (1.4.2023 – 31.3.2026) Hävikki -hack Design Sprintissä opiskelijat kehittivät ratkaisuja ravintoloiden biosivuvirtojen parempaan hyötykäyttöön. Sprintiä edelsivät Hävikkityöpajat ravitsemisalan osaajien kanssa sekä Motivan Helsingin (2024) kaupungille laatima selvitys ravintoloiden elintarvikejätteen hyödyntämispotentiaalista. Näiden pohjalta haarukoitiin relevantteja kehityshaasteita ja houkuteltiin mukaan haasteisiin sopivat toimeksiantajayritykset: Smooth it, Vaasan Oy, Lassila & Tikanoja sekä Res-Q Club, joiden kanssa yhteistyössä muotoiltiin neljä mielenkiintoista mutta haastavaa kehittämishaastetta opiskelijoille. Haasteita työstämään saatiin IT-tradenomien palvelumuotoilun opintojakso, joka toteutti omaa Sprint -toteutustaan opettajiensa johdolla. Mukana oli lisäksi eritaustaisista, pääosin restonomiopiskelijoista koottu joukko, joka suoritti hankevetoisesti toteutetun Design Sprintin.
Kuva 2. Food Waste Ecosystem -hankkeen Hävikki -hack -Design Sprintillä opiskelijat kehittivät ratkaisuja biosivuvirtojen hyötykäyttöön. (Peltomaa 2024, Wallin 2024)
Kokonaisuudessaan Design Sprintissä oli paljon muuttujia neljän haasteen, kahden eri toteutuksen ja hankevetoisen sprintin osalta eri opiskelijaryhmistä koottujen osallistujien myötä, mutta vaivannäkö kannatti. Sprintistä saatiin 12 erilaista ratkaisukonseptia yritysten ja hankkeen käyttöön. Näistä osa oli lähes markkinakehitysvalmiita konsepteja. Osa puolestaan pidemmälle tulevaisuuteen suuntautuneita futuristisempia ratkaisuja. Mukana kehittämässä oli niin pitkän linjan ravintola-alan ammattilaisia, kun sovelluskehittämisen osaajiakin. Toimialan tuntemus ja osaaminen helpotti sekä työstöä ja testausvaihetta. Se toi myös syvyyttä ja laatua kehitettyihin ratkaisuihin.
Design Sprintin avulla kaikki oppivat
Design Sprint -menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi yhdistää yritykset, korkeakoulut ja opiskelijat yhteisiin kehittämisprojekteihin. Menetelmän avulla yritykset voivat saada uusia näkökulmia ja lisäresursseja kehitystyöhönsä, opiskelijat saavat käytännön kokemusta ja voivat soveltaa oppimaansa teoriaa, ja korkeakoulut voivat syventää opiskelijoiden osaamista käytännön esimerkkien kautta oppimalla samalla itsekin. Esimerkit Laurean kestävyyshankkeista osoittavat, että Design Sprint -menetelmä voi tuottaa merkittäviä tuloksia monialaisessa yhteistyössä, kuten bioinnovaatioprojekteissa ja elintarvikejätteen hyötykäytön kehittämisessä. Menetelmän joustavuus ja kyky yhdistää eri alojen osaamista tekevät siitä arvokkaan työkalun sekä opetuksessa että tutkimus- ja kehitystoiminnassa.
Tämän artikkelisarjan avulla tulemme esittelemään eri näkökulmia, joita tulisi ottaa huomioon, kun Design Sprint -menetelmää integroidaan korkeakoulukontekstiin. Tulevissa artikkeleissa käsittelemme muun muassa sitä, miten osallistujajoukko vaikuttaa Sprintin toteutukseen, ja eri tapoja varioida Sprint-menetelmää korkeakoulukontekstissa.
*Lyckan -hanke toteutettiin Lapinjärven kunnan, Laurean, Haaga-Helian, Hämeen ammattikorkeakoulun ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Hanketta on rahoittanut Uudenmaan liitto Euroopan aluekehitysrahastosta. Hankkeen toteutusaika oli 1.9.2021–31.8.2023 Hankkeen tavoitteena oli kehittää maaseutukunnille sopiva Living Lab –toimintamalli tukemaan innovaatiotoimintaa ja yritysten välistä yhteistyötä uuden liiketoiminnan synnyttämiseksi alueelle. Hankkeen kehittämislinjat olivat tulevaisuustyöskentely, biokiertotalous, matkailun kehittäminen ja luovat alat.
**Foodwaste Ecosystem -hankkeessa (1.4.2023 – 31.3.2026) luodaan ja kehitetään Uudenmaan ruokahävikki-ekosysteemiä sekä uutta liiketoimintaa ruoan kiertotalouden ympärille. Hanke on osa HEVi-hankeportfoliota, jota on rahoittanut Uudenmaan liitto osana EAKR 2021-2027-ohjelmaa. Hankkeen koordinaattorina toimii Vantaan kaupunki, jonka hankepartnereina ovat Laurea, Helsingin kaupunki ja Luke.
Kirjoittajat
Emilia Risulla on laaja kokemus kansallisista ja kansainvälisistä tutkimus-, kehitys- ja innovaatioprojekteista korkeakoulutuksessa. Hän on taitava ammattilainen, joka toteuttaa projekteissa ihmiskeskeistä ja planetaarista lähestymistapaa, ennakointia, yhteiskehittämistä, luovia menetelmiä ja “Living Lab” näkökulmaa. Emilia on myös pätevä fasilitaattori, luennoitsija, opettaja ja projektipäällikkö, joka nauttii työskentelystä monitieteellisissä tiimeissä pyrkien kestävämpiin tulevaisuuksiin.
Heidi Wallin on palvelumuotoilija (TM, KTM), jolla on laaja kokemus korkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta, järjestökentältä ja ajatushautomoista. Hän on työurallaan erikoistunut erityisesti erilaisten yhteiskehittämisprosessien ja -työpajojen suunnitteluun ja fasilitointiin. Heidi on holistisen ja ihmislähtöisen kehittämisen intohimoinen puolestapuhuja, joka syttyy yhteiskunnallisten asioiden edistämisestä ja työstä yhteisen hyvän eteen. Hän nauttii oppimisesta, reflektoinnista ja prosessien jatkuvasta kehittämisestä.
Lähteet
