Digilehtorin rooli on vakiintunut keskeiseksi osaksi Laurean digityökalujen ja -tapojen kehittämisen kokonaisuutta. Ensimmäinen vuosi digilehtorina on tarjonnut näköalapaikan korkeakouluopetuksen digitalisaatioon, tekoälyn pedagogiseen hyödyntämiseen sekä opettajien arjen tukemiseen. Tässä artikkelissa tarkastelen digilehtorin roolia, oppeja ja havaintoja omiin kokemuksiin perustuen.
Digilehtori työn äärellä. Tuotettu tekoälyllä (Gemini 2026).
Digilehtorin rooli opetuksen ja pedagogisen kehittämisen tukena
Ensimmäinen vuosi digilehtorin roolissa Laureassa on ollut opettavainen ja innostava. Digilehtorin tehtävä sijoittuu opetuksen, pedagogisen kehittämisen ja digitaalisten ratkaisujen rajapintaan, mikä tekee roolista merkittävän koko korkeakouluyhteisölle (Uusi-Mäkelä & Viljanen 2024, 6–7). Käytännössä tämä tarkoittaa sekä yksittäisten opettajien tukemista että laajempaa osallistumista digitaalisten työkalujen ja -tapojen pilotointiin ja käyttöönottoon.
Digilehtoritoiminta käynnistyi Laureassa vuonna 2020 osana korkeakoulun tavoitetta lisätä avoimia digitaalisia opintoja ja laajentaa niiden saatavuutta (Uusi-Mäkelä & Viljanen 2024, 6). Digilehtorin työn ytimessä on osaamisen kehittäminen ja jakaminen. Tämä näkyy erityisesti opettajien sparraamisena digitaalisten menetelmien ja työkalujen käyttöönotossa sekä hyvien digipedagogisten käytäntöjen näkyväksi tekemisessä. Yhteistyö on usein hyvin konkreettista: keskusteluja opintojaksojen rakenteista, tehtävänantojen selkeydestä ja oppimista tukevista digitaalisista ratkaisuista.
Omassa työssäni digilehtorina olen huomannut, että opettajat kaipaavat erityisesti konkreettista, helposti sovellettavaa tukea. Usein kysymys ei ole uusista työkaluista, vaan siitä, miten olemassa olevia digitaalisia työkaluja ja ympäristöjä, kuten oppimisalusta Canvasia, voidaan hyödyntää oppimista tukevalla tavalla. Tämä havainto on linjassa digipedagogiikkaa koskevan ajattelun kanssa, jossa opetusta tarkastellaan ennen kaikkea suunnittelukysymyksenä, ei teknologisena ongelmana (Laurillard 2012).
Erityisesti yhteisten Canvas-työtilapohjien, joita kutsutaan master-työtiloiksi, rakentamisessa digilehtorien rooli on korostunut. Ulkoasultaan ja rakenteeltaan yhtenäisten ja pedagogisesti eheiden Canvas-työtilojen rakentaminen tukee sekä opettajien työtä että opiskelijoiden oppimiskokemusta. Kun perusasiat – aikataulut, tehtävänannot ja arviointikriteerit – ovat yhdenmukaisia ja helposti löydettävissä, opettajien ei tarvitse käyttää aikaa samoihin rakenteellisiin ratkaisuihin yhä uudelleen. Samalla opiskelijoiden kokemus opetuksen laadusta ja johdonmukaisuudesta vahvistuu.
Uusien master-työtilojen muotoilu on ollutkin yksi kuluneen vuoden merkittävimmistä omista oppimiskokemuksista. Laureassa hyödynnettävä Oppimisen muotoilun malli (Marstio 2021) tuo opetuksen suunnitteluun systemaattisuutta ja yhteistä kieltä. Prosessiin kuuluu kohderyhmän tarpeiden tunnistaminen sekä näihin sopivien toteutustapojen määrittäminen oppimistavoitteisiin peilaten. Masterien kehittämistyö jatkuu myös tänä vuonna 2026, kun digilehtorit toimivat uusien opintojaksojen master-työtilatiimien fasilitaattoreina. Sisältöä tuottavat kunkin alan asiantuntijat, mutta digilehtorit varmistavat, että työtilat pysyvät rakenteeltaan yhdenmukaisina ja tukevat digipedagogisten ratkaisujen tekemisessä.
Tekoäly osana opetusta – kohti läpinäkyviä ja kestäviä käytäntöjä
Tekoälyn nopea yleistyminen on muuttanut opetuksen arkea pysyvästi. Digilehtorina olen ollut mukana tekemässä Laurean linjauksia tekoälyn vastuullisesta hyödyntämisestä näkyviksi opettajille. Kokemukseni mukaan suurin haaste ei liity itse teknologiaan, vaan epävarmuuteen: milloin tekoälyä saa käyttää ja milloin ei ja miten opiskelijan tekoälyn käytön voi havaita ja mitä siitä seuraa.
Laureassa käytössä oleva tehtävänantopohja, jossa tekoälyn käyttö tehdään näkyväksi Arenen liikennevalomallin (2024) avulla, on osoittautunut melko toimivaksi keinoksi selkeyttää odotuksia. Kun tekoälyn rooli sanoitetaan jo tehtävänannossa, opiskelijat ymmärtävät paremmin, milloin tekoälyä voi käyttää oppimisen tukena ja milloin ei ja että tekoälyn käyttö on aina tärkeää merkitä näkyviin. Käytännön toteutuksessa on kuitenkin havaittu tarve täsmentää ja yhtenäistää tehtäväohjeistuksia, minkä vuoksi parhaillaan valmistellaan päivityksiä tekoälyn sallittuun hyödyntämiseen tehtävissä. Päivitykset perustuvat Arenen liikennevalomalliin ja sen soveltamiskokemuksista tehtyihin havaintoihin.
Sama ajatus nousee esiin myös kansainvälisissä suosituksissa, joissa korostetaan tekoälyn läpinäkyvää ja pedagogisesti perusteltua käyttöä opetuksessa (UNESCO 2023). Kieltojen sijaan tarvitaan ohjausta, keskustelua ja yhteisiä pelisääntöjä.
Laurean henkilökunnan tekoälyyn liittyvän osaamisen kehittäminen jatkuu vuonna 2026 kaikille avoimen tekoälykoulutuksen muodossa. Tätä koulutusta sain loppuvuonna 2025 olla pilotoimassa ja suosittelenkin kollegoita kehittämään aktiivisesti tekoälyyn liittyvää osaamistaan.
Yhteisöllinen kehittäminen ja matalan kynnyksen pedagoginen tuki
Laurean digipedagogisen tiimin Dcellin organisoimat ja osin digilehtorien vetämät online-aamuklinikat, joissa keskitytään kerran viikossa vajaan tunnin ajan tiettyyn digipedagogiseen teemaan tai työkaluun, ovat osoittautuneet toimiviksi keinoiksi tukea opetuksen digiarkea. Nämä ja muut matalan kynnyksen kohtaamiset, kuten digilehtorien tiimivierailut, mahdollistavat vertaistuen ja kokemusten jakamisen, mikä vahvistaa koko yhteisön digiosaamista.
Samalla oma ymmärrykseni Laurean eri koulutusten tarpeista on syventynyt. Yhteistyö ja keskustelu opettajien kanssa on tehnyt näkyväksi sen, että digipedagogiikkaa ei voi kehittää irrallaan arjesta: toimivat ratkaisut syntyvät käytännön tarpeista, eivät valmiista malleista.
Johtopäätökset ja katse eteenpäin
Ensimmäinen vuosi digilehtorina on vahvistanut käsitystä siitä, että rooli on merkittävä sekä yksilön että organisaation näkökulmasta. Se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden jatkuvaan oppimiseen, kokeilukulttuuriin ja vaikuttamiseen Laurean digitaalisen opetuksen kehitykseen. Digilehtorina en ole vain tukiroolissa – olen myös oppija, kysyjä ja kehittäjä yhdessä muiden kanssa.
Laurean digitalisaatio ei synny yksittäisistä työkaluista, vaan yhteisestä ymmärryksestä, pedagogisista valinnoista ja rohkeudesta oppia uutta. Digilehtorin roolissa saan olla mukana rakentamassa tätä tulevaisuutta – askel kerrallaan.
Lähteet
