Digitalisoituva yhteiskunta ja työelämän muutokset lisäävät uraohjauksen kehittämisen tarvetta

Teksti | Jenni Heinineva , Kati Marin

Työelämän muuttuvat osaamistarpeet vaativat korkeakouluilta valmiutta tarjota ohjausta ja jatkuvaa oppimista tukevia palveluja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten työllistymisedellytysten säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Yhtenä ratkaisuna tilanteeseen on nähty erilaisten ohjausta tukevien digitaalisten ja verkossa toimivien palvelujen kehittäminen. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman DigiPoint-hankkeen (2020–2022) tavoitteena on ollut luoda uusia työllistymistä edistäviä käytänteitä ja työtapoja.

kuvituskuva.
Kuva: LinkedIn Sales Solutions / Unsplash

YAMK-polkuopintoja opiskeleva, työllisyydenhoidon ja ohjaustyön parissa työskentelevä Jenni Heinineva tarkastelee tässä artikkelissa hankkeeseen osallistuneiden työnhakijoiden ja kaupunkien uraohjaajien näkemyksiä toteutuneesta uraohjauksesta sekä sen digitalisoinnin mahdollisuuksista. Hankkeessa työskennellyt projektiasiantuntija Kati Marin avaa artikkelissa aiheen laajempaa viitekehystä.

Uraohjaukselle on kasvava tarve

Työelämän äkillisisistä rakennemuutoksista on tullut pysyvä ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös korkeakoulujen tulisi ennakoida työelämän muuttuvia osaamistarpeita ja reagoida niihin ohjausta ja jatkuvaa oppimista tukevia palveluja kehittäen. (Pietiläinen, 2022.) Yksilöiden mahdollisuudet ymmärtää työmarkkinoiden muutoksia, toimintaa ja muuttuvia osaamistarpeita ovat vaikeutuneet. Lisäksi työttömäksi jääminen tai aikuisena tehtävä alan vaihto saattaa tuoda elämään lisää epävarmuutta, jos tulevaisuuden suuntia pitää miettiä yksin (Frisk, Isoaho, Hietala ym. 2022, 165). Moni tarvitseekin yhä enemmän tukea ja ohjausta sekä luotettavaa tietoa oman koulutus- ja työuran suunnitteluun. (Valtioneuvosto 2020, 41.) Elinikäinen ohjaus on keskeinen väline työelämän ja osaamisen murroksen keskellä. Ohjauksen avulla yksilö rakentaa työllistymisen kannalta tärkeitä ja mielekkäitä koulutus- ja työuria. (Valtioneuvosto 2020, 11; 41.) Tässä muutoksessa ja kehitystarpeessa myös korkeakoulujen tulisi pysyä mukana.

Uraohjauksen kasvavaan tarpeeseen on kehitetty useita digitaalisia palveluita, joiden tavoitteena on suoraan tai välillisesti tukea urasuunnittelua, uraohjausta ja työllistymistä (Tuomi, Hautamäki & Ketamo 2021). Näitä digitaalisia palveluja on kuitenkin kehitetty ja tuotettu julkisen ja yksityisen sektorin toimesta toisistaan irrallaan, mikä on aiheuttanut palveluiden siiloutumista ja haasteita yksilöiden käyttökokemuksen näkökulmasta. Digitaaliset alustat eivät myöskään tällä hetkellä mahdollista kovin hyvin moniammatillista ja monialaista yhteiskäyttöä. (Valtioneuvosto 2020, 13; 44.)

Ohjauksen digitalisoitumisen on kuitenkin nähty avaavan uusia mahdollisuuksia ja eri hankkeiden kautta on kehitetty ja testattu uusia ratkaisuja (Valtioneuvosto 2022; Westman & Manninen 2021, 49; Mascher 2022). Teknologian hyödyntämisen keskeinen edellytys on kuitenkin se, että ymmärrämme, miten voimme hyödyntää teknologiaa tarkoituksenmukaisesti. Siksi DigiPoint-hankkeessa kartoitettiin sitä, mitä näkemyksiä hankkeeseen osallistuneilla työnhakijoilla ja kaupunkien uravalmentajilla oli hankkeen aikana toteutetusta uraohjauksesta sekä sen digitalisoinnin mahdollisuuksista.

Työllistymispääomaa voidaan vahvistaa uraohjauksella

DigiPoint-hankkeessa uraohjauksen ja siihen liittyvän digitalisaation mahdollisuuksia kartoitettiin teemahaastattelujen avulla. Haastattelujen tuloksia tarkasteltiin suhteessa työllistymispääomiin.  ”Työllisyyspääomilla tarkoitetaan omaan itseen, toimintaympäristöihin ja osaamiseen liittyviä ura- ja työllistymisvalmiuksia, jotka yhdessä muodostavat sen, mitä kutsumme asiantuntijuudeksi. Vaikka pääomat on esitelty omina kokonaisuuksinaan, on tärkeä huomioida, että ne ovat aina tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään (Helsingin yliopiston Urapalvelut 2020.)”  Työllistymispääomia on esitelty tarkemmin kuviossa 1.  Jaottelu on esitelty Tekoälyavusteisen uraohjauksen skenaariot korkeakoulutuksessa -hankkeen sivuilla (Westman 2021).

Identiteettipääoma rakentuu ja kehittyy koko ajan. Identiteetti pääomaa kuvataan osaamisidentiteettinä ja asiantuntijana kehittymisenä. Identiteettipääoma pitää sisällään minäkäsityksen, henkilökohtaiset ominaisuudet ja valmiudet. Identiteettipääoma rakentuu elämän aikana ja muokkautuu kokemusten ja valintojen mukana ja sen ytimessä on käsitykset itsestä. Identiteettipääoma voi kehittää oman osaamisen ja taitojen sanoittamisella, itseä motivoivien asioiden ja vahvuuksien kirkastamisella, henkilökohtaisten arvojen tunnistamisella sekä itselle Psykologinen pääoma tarkoittaa yksilön henkisiä mahdollisuuksia ja rajoitteita. Esimerkkejä psykologisesta pääomasta ovat sopeutumiskyky tai resilienssi, epävarmuuden, takaiskujen, muutosten ja siirtymien hallitseminen ja sietäminen. Psykologista pääomaa voi tulevaisuutta ajatellen kehittää esimerkiksi kasvattamalla optimistisuutta työhaussa, pohtimalla ja harkitsemalla riskinottamista sekä pohtimalla suhdetta muutoksiin, sinnikkyyttä vastoin käymisissä sekä joustavuutta takaiskujen hallitsemiseen ja valmistautumalla suunnitelmallisesti muutostilanteisiin. Inhimillistä pääomaa kuvataan alaspesifien tietojen, taitojen ja osaamisen avulla. Usein sitä todennetaan suoritettuina tutkintoina tai yleisinä siirrettävinä työelämätaitoina esimerkiksi kirjoittaa työnhakudokumentteja, suoriutua työhaastatteluista sekä tiedolla omista työmarkkinoista ja työllistymismahdollisuuksista. Inhimillisen pääoman kehittämiseen liittyy usko tutkinnon antamiin uranäkymiin, sisältöosaamisen arvostamisen, taitojen käyttäminen työelämässä, siirrettävien työelämätaitojen osoittaminen, valmistuneiden sijoittumisseurantojen tutkiminen, työmahdollisuuksien löytäminen, taito tehdä työnhakudokumentteja sekä haastatteluista suoriutuminen. Kulttuuripääoma on oman paikan löytäminen työmarkkinoilla ja aktiivisuus erilaisissa toimintaympäristöissä. Kulttuuripääoman sisältöä ovat tieto, kyvyt, ja käyttäytyminen, joita on kulttuurisesti arvostettu, jotka muodostuvat myös koulutuksen ulkopuolelta. Kulttuuripääomaa voi kehittää tunnistamalla itselle sopivia työrooleja ja organisaatioita, jäsentämällä erilaisiin töihin vaadittavia taitoja, ominaisuuksia ja toimintatapoja sekä tunnistamalla työnantajien arvostuksia. Kulttuuripääomaa voi kehittää myös opettelemalla kertomaan erilaisista saavutuksista erilaisissa tilanteissa, kehittämällä taitoja tuoda itseä esille kiinnostavalla työelämän sektorilla sekä olemalla aktiivinen esimerkiksi vapaa-ajan toiminnoissa ja tunnistamalla osaamista. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien hahmottamista ja verkostoitumista. Sosiaalinen pääoma pitää sisällään verkostot, sosiaaliset siteet ja ihmissuhteet sekä mahdollisuudet ja urapolut. Näiden lisäksi sosiaalisen pääoman sisällä ovat myös tieto alan keskeisitä toimijoista ja vaikuttajista ja taito verkostojen luomiseen. Sosiaalista pääomaa voi kehittää sopivien työtehtävien nimeämisellä, ajan tasaisella pysymisellä omista työmarkkinoista, oman työuran pohdinnalla suhteessa työelämän muutoksiin, itseä kiinnostavien työnantajien nimeämisellä, henkilökohtaisten kehittämismahdollisuuksien tunnistamisella ja hyödyntämisellä, työelämäverkostojen hyödyntämisellä urasuunnittelun tietolähteinä sekä rohkeudella tuntemattomien kontaktointiin.”
Kuvio 1: Työllistymispääomat (Westman 2021).

Ohjausprosessi haastattelutulosten valossa

Haastatteluun osallistui kaikki kolme Espoon ja Vantaan kaupunkien ryhmäohjaajaa sekä kolme hankkeeseen osallistunutta työnhakijaa. Haastateltavien työnhakijoiden lukumäärä jäi vähäiseksi, mutta haastattelun tuloksien avulla pystyttiin kuvailemaan ja arvioimaan kokemuksia riittävästi niin opiskelijan kuin ohjaajankin näkökulmasta. Alle 30 -vuotiaiden työnhakijoiden uraohjauksen tarpeet kohdistuivat pääosin oman substanssiosaamisen lisäämiseen, itsensä kehittämiseen ja tulevaisuuden suuntien hahmottamiseen. Yli 30-vuotiaiden työnhakijoiden haastatteluissa esiin nousi tarpeet käsitellä työelämää ja sen mahdollisuuksia sekä sinne hakeutumista. Osalle työikäisestä väestöä saattaa olla vaikea hyväksyä, että osaamista tulisi päivittää jatkuvasti. Toisaalta nopeasti muuttuvan työelämän keskellä voi olla myös vaikeaa hahmottaa, missä oma todellinen oppimistarve on (Kasurinen & Launikari 2022, 94-95). Tämä nousi esiin myös haastatteluissa. Esimerkiksi pitkä työkokemus, koulutustausta ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuovat uraohjaukseen lisää huomioon otettavia asioita. Yksi haastateltava kuvasikin, että ohjaajan luennot arjen-, stressin- ja mielenhallinnasta olivat hyviä ja hyödyllisiä, mutta oma tilanne on monimutkainen. “Minulla ei ole ongelma etsiä töitä, mutta haluaisin vaihtaa uraa ja minun pitää oppia uutta ja työnhaku menee sen vuoksi hitaasti.” Ohjausprosessi onkin aina yksilöllinen ja asiakkaan äänen ja näkökulmien tulee kuulua tasaisesti läpi koko ohjausprosessin (Kasurinen & Launikari 2022, 94-95).

Ryhmämuotoisessa uraohjauksessa henkilökohtaisuus jäi vähäiseksi ja painoarvo oli selkeästi ryhmän vertaistuessa ja kokemusten jakamisessa. Haastatteluista nousi esille, että inhimilliseen pääomaan liittyvät tarpeet olivat toimineet motivaattorina DigiPointiin osallistumiselle. Työnhakijoilla oli tarve kehittää IT-osaamista, oppia palvelumuotoilua ja ennakointia. Ohjaukselta jäätiin kaipaamaan työelämälähtöisyyttä ja työmarkkinatietoutta, jotka Tomlinsonin (2021) mukaan ovat niin sanottuja uranrakennustaitoja. Uranrakennustaitojen avulla yksilö pystyy osoittamaan työmarkkinoille siirrettäviä taitoja, tulkitsemaan työmarkkinoita, etsimään mahdollisuuksia sekä löytämään itselle sopivinta työtä.  Tällöin tärkeään rooliin nousevat myös yksilön psykologiset resurssit, joiden avulla yksilö voi ylläpitää valmiutta nopeisiin muutoksiin, jatkuvaan pystyvyyden tunteeseen sekä itsehallinnan tunteeseen. (Tomlinson 2021, 342; 348.)

DigiPoint-haastatteluissa psykologisen pääoman sisällöt nousivat esille sekä työnhakijoiden että uraohjaajien kanssa käydyissä keskusteluissa lähes jokaisen haastattelukysymyksen kohdalla. Ohjaajalta vaaditaan myös taitoa tunnistaa oikea-aikaisesti yksilölliset erityistarpeet; oppimisvaikeudet ja motivaation haasteet sekä toisaalta yksilön hyvinvointitekijät ja voimavarat. Epätasapaino edellä mainituissa asioissa voi estää yksilöä paitsi suunnittelemasta tulevaisuuttaan myös hallita omaa arkea (Kasurinen 2019, 6-7). Digipointin ohjaajien haastatteluissa kävikin ilmi, että muutamia opiskelijoita oli jo alkuvaiheessa osattu ohjata sopivampaan palveluun, kun elämäntilanteessa ja henkilökohtaisissa resursseissa nähtiin puutteita opiskelun ja ohjauksen onnistumiselle.

Uraohjaajan tehtävä on auttaa asiakkaitaan myös ymmärtämään, keitä he ovat ja mitä he haluavat tulevaisuudeltaan (Kasurinen & Launikari 2022, 96).  Tämän näkökulman tärkeys nousi esiin myös haastatteluissa, sillä oman osaamisen sanoittamiseen ja tunnistamiseen liittyvä ohjaus koettiin tärkeänä. Erityisesti non-formaalin osaamisen käytettävyydestä ja hyödynnettävyydestä työmarkkinoilla kaivattiin tukea. Itsetuntemus ja oman osaamisen sanoittaminen nähtiin niin opiskelijoiden kuin ohjaajien näkökulmasta uraohjauksen tarvetta perustelevina teemoina. Ryhmämuotoisen uraohjauksen vahvuutena pidettiin moninaisuutta. Se ruokki myös keskustelua työpaikkojen välisistä kulttuurieroista.

Digitaaliset palvelut voivat toimia uraohjausprosessin apuna

DigiPointin uraohjauksessa hyödynnettiin digitaalisessa oppimisympäristössä toimivaa Mielekkään työuran -rakennussarja opintokokonaisuutta, jonka tavoitteena on antaa valmiuksia tulevaisuuden työelämässä toimimiseen, tunnistaa omaa osaamista ja suunnitella työuraa hyvinvointitekijät huomioiden. Työnhakijoiden haastatteluissa jokainen haastateltava mainitsi Mielekkään työuran rakennussarja -opintokokonaisuuden, jota pidettiin hyvänä erityisesti osaamisen kartoittamiseen ja omaan jaksamiseen liittyvien kokonaisuuksien osalta. Uraohjaajat kokivat opintokokonaisuuden ryhmämuotoista ohjausta täydentävänä, sillä sisällöistä nousi ajankohtaisia asioita ryhmän yhteiseen keskusteluun.

Digitaalista ulottuvuutta uraohjaukseen toi myös aloitustilanteessa käytetty CREAR-itsearviointityökalu, jonka hyödynnettävyydestä tai tarpeellisuudesta ei haastattelujen avulla saatu tietoa. Vaikka uraohjaajat tunnistivatkin digitaalisten uraohjauksen palvelujen hyötyjä, nostivat he esiin myös aidon vuorovaikutuksen tärkeyden.

Digitaalisuus ei auta sokeisiin pisteisiin – automatisoinnissa kukaan ei kyseenalaista.”

”Digivälineet ei ole huonoja – niillä päästään eteenpäin mutta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän ohjaamisessa maaliin pääsemiseen tarvitaan ihminen auttamaan ja tukemaan oikeissa kohdissa ja oikeilla kysymyksillä.”

Lopuksi

Uraohjauksen ja urasuunnittelun merkitys kasvaa koko ajan työelämän – ja rakennemuutosten myötä.  Myös korkeakoulut kohtaavat yhä moninaisemman opiskelijajoukon, joiden tarpeisiin tulisi osata vastata. Uraohjauksen näkökulmasta on tärkeää kartoittaa jatkuvasti näitä toimintakentän muutoksia ja miettiä, mitkä käytännöt toimivat edelleen ja mitä olisi syytä kehittää. On myös tärkeää selvittää, missä uraohjauksen tilanteissa teknologiaa voidaan hyödyntää ihmisten näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti. Loputtomiin erilaisten teknologisten ratkaisujen ja palvelujen määrää ei voi kuitenkaan lisätä (Manninen & Äikäs 2021, 47). Digitaaliset työvälineet voivat kuitenkin parhaimmillaan tehostaa uraohjausta sekä tuoda ketteryyttä asiakkaan tarpeiden varhaiseen kartoittamiseen ja tunnistamiseen. DigiPoint-hankkeessa haastateltujen työnhakijoiden mukaan merkityksellisintä oli ohjaajan taito kuunnella ja kohdata työnhakija sekä annettu tuki, joka auttoi oman osaamisen tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Uraohjaajat kokivat itsetuntemukseen ja tulevaisuuteen tähtäävät teemat ohjauksen tärkeimpinä osa-alueina. Lopulta onnistuneen uraohjauksen keskeinen elementti oli kyky säilyttää kohtaamisen taito niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa.

hankkeen logot.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060743652

Jaa sivu