Sote-palveluiden digitalisaatio muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon työkäytänteitä ja erilaisten sähköisten palveluiden lisääntymisen myötä digituen antamisesta asiakkaille on tullut keskeinen osa sote-ammattilaisten uudistuvaa työnkuvaa (Silvennoinen 2020a&b; Juujärvi 2022). Muutos haastaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamista ja edellyttää sote-alan ammattilaiselta sähköisten palvelujen tuntemista ja motivoivan ohjauksen taitoja.

Tässä artikkelissa kuvataan DigiOn-hankkeessa sote-alan ammattilaisille toteutetun Motivoiva digineuvonta sote-palveluissa (5 op) täydennyskoulutuksen opiskelijapalautteiden tuloksia. Tulosten mukaan koulutus mahdollisti ammatillisen kehittymisen ja pedagogiset ratkaisut tukivat oppimista, vaikkakin digitaalinen oppimisalusta koettiin osittain haasteellisena käyttää.

Teoreettinen viitekehys

Digitaaliset taidot on tunnustettu osaksi digitalisoituvan yhteiskunnan kansalaistaitoja, ja ne ovat merkittävässä osassa siinä, miten yksilö saa hoidettua jokapäiväiseen elämäänsä liittyviä asioita (Juujärvi 2022). Tulee kuitenkin huomata, että kaikilla ei ole yhtäläisiä resursseja (laitteita) ja osaamista (digitaitoja), jotta digitaaliset palvelut integroituisivat heidän elämäänsä mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla (Hänninen ym. 2021). Digitaalisten palvelujen käyttöönotto onkin lisännyt yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja syrjäytymistä (Alasoini, Ala-Laurinaho, Känsälä, Saari & Seppänen 2022).  Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä on puutteita ja haasteita liittyen teknologiset vaatimukset täyttävien laitteiden ja sovellusten saatavuuteen ja käyttämiseen ja tämä ilmenee muun muassa negatiivisina asenteina ja pelkona digitaalisuutta kohtaan (Rantanen, Gluschkoff, Silvennoinen & Heponiemi 2021; Silvennoinen & Rantanen 2023).

Digitalisaatio muuttaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon työkäytänteitä ja palveluita. Digitaaliset sotepalvelut ovat erityisesti korvanneet perinteisiä asiakkaiden kasvokkaiseen kohtaamiseen perustuvia palveluita. Työn digitalisoituminen edellyttää sote-ammattilaisilta sulautuvaa ammatillisuutta eli digitaalisten työkäytänteiden sisäistämistä yhdeksi työkäytänteiden osa-alueeksi (Silvennoinen 2020a&b). Asiakkaille tarjottava digituen merkitys osana kokonaisvaltaista palveluohjausta on kasvanut ja sen osaamiselle on suuri tarve sote-alalla palveluiden digitalisaation seurauksena. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien digituki on arjen hallintaan liittyvää toimintaa, jossa digitukijan motivoivan ohjauksen taidot korostuvat onnistuneen digituen edellytyksenä. (Juujärvi 2022.)

Sähköiseen asiointiin liittyvällä digituella tarkoitetaan tukea, jonka tarkoituksena on auttaa ja ohjata asiakasta mahdollisimman itsenäiseen asiointiin laitteisiin ja sähköiseen palveluihin liittyvissä haasteissa. Digitukea tarjoavat erilaiset julkiset palvelut, viranomaiset ja monet järjestöt omien velvollisuuksiensa ja oikeuksiensa sallimissa rajoissa. (Valtionvarainministeriö 2017.)  Digituen antamiseen liittyy erilaisia ammatillisia ja eettisiä haasteita, tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaan kanssa- ja puolesta asioinnin tarpeet ja toiveet (Buchert & Wrede 2021; Silvennoinen & Rantanen 2023).

Tutkimuskonteksti, aineistot ja menetelmät

Aineisto koostuu Laurean avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnassa olleen Motivoiva digineuvonta sote-palveluissa 5 op kolmen toteutuksen opiskelijapalautteista (kevät 2022, syksy 2022 ja kevät 2023). Palautekysely koostui välipalautteesta ja loppupalautteesta. Loppupalaute koostui numeraalisesta ja sanallisesta palautteesta ja välipalaute ainoastaan sanallisesta palautteesta. Taulukossa 1 on kuvattu kuinka moni toteutuksille osallistuneista opiskelijoista vastasi loppupalautteeseen.

Täydennyskoulutuksena toteutetun koulutuksen kohderyhmänä oli Uudellamaalla työskentelevät sote-ammattilaiset, jotka tarvitsivat osaamisen päivittämistä digitukeen liittyen. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehysluokituksen mukaan koulutus oli ammattikorkeakoulututkinnon tasoinen (EQF 6) opintokokonaisuus. Koulutuksen voi korottaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tasoiseksi (EQF 7) opinnoiksi suorittamalla siihen liittyvät lisäopinnot.

Koulutus koostui verkkovälitteisesti järjestetyistä viidestä opetuskerrasta (3h/opetuskerta). Koulutuksen sisällöt rakentuivat opintojakson tavoitteiden mukaisesti pitäen sisällään kolme temaattisesti laajempaa kokonaisuutta: digitaalisen haavoittuvuuden mekanismit, monipaikkainen ja eettinen digituki ja motivoiva digineuvonta. Koulutuksen pedagoginen lähestymistapa pohjautui integratiiviseen pedagogiikkaan (Tynjälä 2016), jossa sekä opetuskerroilla (ryhmätyöt ja dialoginen keskustelu) että oppimistehtävissä hyödynnettiin opiskelijoiden kokemuksia. Koulutuksen yhtenä päätehtävänä oli ryhmätyönä tehtävä videointi, jossa opiskelijat suunnittelivat, näyttelivät ja videoivat motivoivan digineuvonnan asiakastilanteen. Palautekeskustelu koostui videoiden katsomisesta ja ryhmäkeskustelusta, jossa taitojen kehittymistä arvoitiin motivoivan digineuvonnan osaamisen viitekehyksessä (kts. myös Silvennoinen & Juujärvi 2018).

Aineisto on analysoitu ja yhdistäen numeraalista ja sanallista palautetta temaattisiin kokonaisuuksiin. Avovastauksia oli kokonaisuudessaan 5 sivua (fontti 11, riviväli 1,5). Tutkimustehtävänä ja -kysymyksenä oli tarkastella sitä, kuinka hyvin koulutus kehitti opiskelijoiden osaamista opintojakson tavoitteiden mukaisesti.

Tulokset

Aineistoanalyysin pohjalta tuloksiksi rakentui kolme teemaa. Tulokset kuvataan temaattisesti ja kahden ensimmäiseen teeman tuloksissa tuodaan esille myös opiskelijapalautekyselyiden numeraalisten vastausten keskiarvojen vaihteluväli (5/olen täysin samaa mieltä – 1/olen täysin eri mieltä). Kolmas teema koostui ainoastaan laadullisesta aineistosta. Teemojen kuvausta rikastetaan laadullisen aineiston sitaateilla.

Tutkimuksen kolmeksi teemaksi kiteytyivät: opiskelijoiden osaaminen kehittyi koulutuksen tavoitteiden mukaisesti, pedagogiset ratkaisut tukivat oppimista ja verkkovälitteisen oppimisen haasteet.

Opiskelijoiden osaaminen kehittyi koulutuksen tavoitteiden mukaisesti

Tulokset tuovat esille, että koulutus kehitti opiskelijoiden osaamista sen tavoitteiden mukaisesti (ka 3,9–4,3). Erityisesti kehittyi opiskelijoiden osaaminen liittyen motivoivaan digineuvontaan. Motivoivan digineuvonnan osalta opiskelijat toivat esille motivoinnin tärkeyden, esimerkiksi kuinka motivoida erilaisia asiakasryhmiä digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttöön.

Uskon, että työssäni pystyn aiempaa paremmin hyödyntämään tätä [motivoiva digineuvonta] lisääntynyttä ymmärrystäni esimerkiksi huomioimalla paremmin digipalveluihin ristiriitaisesti tai kielteisesti suhtautuvat asiakkaat/potilaat.

Koulutus antoi myös opiskelijoille kokonaisvaltaisen kuvan palvelujen digitalisaation vaikutuksista työkäytänteisiin ja digituen tärkeydestä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden digiosallisuuden toteutumisen näkökulmasta. Opiskelijat toivat myös esille, kuinka koulutuksessa opittiin hyvinkin laaja-alaisesti digineuvontaan liittyviä asioita, esimerkiksi digituen eettisiä ohjeita ja tietoturvaan liittyviä asioita.

Tietomäärä on lisääntynyt ja aihe on herättänyt pohdintaa digitaalisuuden tuomasta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa.

Oikeastaan voisi sanoa, että näiden opintojen aikana sain täysin uuden kuvan digineuvonnasta ja opastamisesta ylipäätään. Esim. digineuvonnan eettiset periaatteet eivät ole tulleet aiemmin vastaan kertaakaan – näiden oppimisen koen erittäin tärkeäksi.

Pedagogiset ratkaisut tukivat oppimista

Koulutuksen monipuoliset pedagogiset ratkaisut: luennot, omaan työkontekstiin liittyvän asiakastapauksen kirjoittaminen, videointi ja reflektoiva keskustelu videoihin liittyen, sekä kokemusten jakaminen muiden kanssa, pari- ja ryhmätyöskentelyt ja erilaiset testit koettiin mielekkääksi oppimisen tavoiksi (ka 2.9–4.5).

Parityöskentely ja kokemusten jakaminen pienryhmissä olivat todella antoisia oppimishetkiä.

Koska kurssi oli etänä, oli hyvä että, etäluennot olivat osallistavia ja etenkin viimeinen etäluento, jossa katsottiin ja arvioitiin yhdessä tehtyjä videoita havainnollisti parhaiten digitaitoja, neuvontaa ja niiden käyttämistä asiakastyössä.

Koulutuksen työmäärä koettiin myös sopivaksi työn ohessa opiskeleville aikuisopiskelijoille. Pedagogiset ratkaisut tukivat myös opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja itsenäistä opiskelua, ja opintojen opiskelijoille jäsentyi teoreettinen ymmärrys omaan työhön liittyen.

Oli mielenkiintoista perehtyä tieteellisen näkökulmaan asiasta, jota jokapäiväisesti teen, näin uusia ulottuvuuksia.

Paljon luettavaa oheismateriaalia on myös ujutettu luentomateriaaleihin, tämä on hyvä lisä ja mahdollistaa vielä laajemman perehtymisen asiaan.

Toisaalta opiskelijat olisivat myös toivoneet enemmän osaamista kehittävää ohjausta, jota ei ollut saatavissa opintojakson opetuskertojen lisäksi.

Verkkovälitteisen oppimisen haasteet

Keskeisimpänä kehityskohteena opiskelijat nostivat oppimisalustaan (Canvas) liittyvät haasteet. Oppimisalustan toimintalogiikka koettiin vaikeaksi hahmottaa. Opiskelijoilla oli vaikeuksia löytää tehtäviä ja kaikki tehtävät eivät esimerkiksi löytyneet tehtävien koontinäkymästä. Oppimisalustaan upotetut videot eivät myöskään aina toimineet. Oppimisalustaan liittyvät haasteet haittasivat oppimista ja aiheuttivat opiskelijoissa turhautumista.

Oppimisalustalla oli vähän hässäkkää aluksi sen suhteen, että mihin keskusteluun tuli kirjoittaa vastaus, ehkä oppimisalustan selkeyttäminen voi olla se missä voi vielä kehittää.

En saanut ihan kaikkia videoita toimimaan, en tiedä mikä olisi ollut se tarvittava sovellus. Niihin voisi kiinnittää huomioita, että toimivat Canvas-ympäristössä, kiitos.

Voisiko alustaa saada digiystävällisemmäksi? On aika kankea ja sekava.

Laurean opetusalusta voisi olla hieman selkeämpi. Tehtävät ilmoitettu eri paikoissa, mikä on hieman epäselvää.

Pohdinta

Sote-alan vetovoimaisuuteen vaikuttaa oleellisesti se, miten alalla pystytään vastaamaan työn digitalisaation mukana tuomiin osaamisvaatimuksiin (Silvennoinen 2020a&b). Digituen merkitys sote-ammattilaisten työssä tulee tulevaisuudessa lisääntymään, sillä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat tulevat tarvitsemaan digitukea sähköisessä asioinnissa. Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden osaaminen digitukeen liittyen vahvistui opintojen myötä. Erityisesti lisääntyi motivoivan digineuvonnan ja digituen eettinen osaaminen sekä ymmärrys digiosallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Samoin opintojakson pedagogiset ratkaisut mahdollistivat integratiivisen pedagogiikan mallin mukaisen oppimisen ja ammatillisen asiantuntijuuden kehittymisen. Opiskelijat saivat mahdollisuuden yhdistää teoreettisen, kokemuksellisen ja sosiokulttuurisen tiedon reflektoivissa keskusteluissa oppimistilanteissa (kts. myös Silvennoinen & Juujärvi 2018; Tynjälä 2016). Haasteena ja kehittämiskohteena nousi esille digitaalisen oppimisalustan toiminnallisuuteen liittyvät tekijät. Jatkossa tuleekin kiinnittää huomiota, että opintojakson sisältökokonaisuus näyttäytyy opiskelijalle selkeänä ja ymmärrettävänä. Oppimisalustan käytettävyyteen ja saavutettavuuteen tulee myös kiinnittää huomiota.

Artikkeli on osa DigiOn-hanketta (ESR 2012-2023). Hanke on Laurea-ammattikorkeakoulun ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen yhteishanke. Hanketta rahoitetaan osana Euroopan Unionin Covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia. Kiitän yliopettaja Soile Juujärveä yhteistyöstä opintojakson toteuttamisessa.

Lähteet:

• Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. & Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Helsinki: Työterveyslaitos.
• Buchert, U. & Wrede, S. 2021. ‘Bridging’ and ‘fixing’ endangered social rights in the digitalising welfare state. The ambiguous role of third sector organisations in supporting marginalised older migrants in Finland. Teoksessa Hirvonen H., Hänninen R., Tammelin M. & Wouters E., (toim.) Digital Transformations in Care of Older People: Critical Perspectives, London: Routledge, 54-71.
• Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Merisalo, M., Kuusisto, O., Taipale, S., Kääriäinen, J. & Wilska, T-A. 2021. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja. Helsinki: Valtioneuvosto.
• Juujärvi, S. 2022. Sosiaalisesti syrjäytyneiden ryhmien digituki. Empatiaa ja käytännön ongelmanratkaisua. Yhteiskuntapolitiikka 87, 491-501.
• Rantanen T., Gluschkoff K., Silvennoinen P. & Heponiemi T. (2021). The Associations Between Mental Health Problems and Attitudes Toward Web-Based Health and Social Care Services: Evidence From a Finnish Population-Based Study. Journal of Medical Internet Research 23, e28066.
• Silvennoinen, P. & Juujärvi, S. 2018. Simulaatiot integratiivisen pedagogiikan välineenä motivoivan haastattelun oppimisessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20, 44–61.
• Silvennoinen, P. 2020a. Professional Master’s Degree Students’ Perceptions on the Changes Digitalisation Imposes on Counselling in the Social and Health Care Sector. International Journal of Environmental Research and Public Health 17, 6243.
• Silvennoinen, P. 2020b. Ammatti-identiteetti, työssä jaksaminen, osaaminen, luottamus, tietoturva… Soten digiloikka herättää paljon kysymyksiä alan ammattilaisissa. Tekniikka & Talous. Tekniikka&Talous (tekniikkatalous.fi)
• Silvennoinen, P. & Rantanen, T. 2023. Digital agency of vulnerable people as experienced by rehabilitation professionals. Technology in Society 72, 102173.
• Tynjälä, P. 2016. Asiantuntijan tieto ja ajattelu. Teoksessa Kallio, E., (toim.) Ajattelun kehitys aikuisuudessa – Kohti moninäkökulmaisuutta. Jyväskylä: Suomen Kasvatustieteellinen seura, 227–244.
• Valtiovarainministeriö 2017. Digituen toimintamalliehdotus. Auta-hankkeen projektiryhmän loppuraportti. Helsinki: Valtiovarainministeriö.