Elossa!-hankkeen podcastissa Arjen draamaa (2022) pohditaan draaman luonnetta, yrittäjyyden haasteita ja sitä, mitä draama mahdollistaa hoivakotiympäristössä. Draama sananmukaisesti tarkoittaa toimintaa, ja nähtyäni draamatyöpajat Elossa! -hankkeessa liikutuin siitä, kuinka tärkeältä draamatyöpajat Seniorisäätiön valittujen hoivakotien asukkaista tuntui.

Ennen kaikkea draamatyöskentelyssä tuetaan osallistujien toimijuutta ja annetaan osallistujille itselle omistajuus sisällöntuotantoon, koska he tuovat sinne tarinat, persoonansa, rakentavat yhdessä muiden osallistujien kanssa tunnelmaa ja kaikki tehtävät näissä pajoissa olivat sellaisia, jotka rakentuivat osallistujien omien persoonien ja muistojen varaan. Kun oman senhetkisen elämän tapahtumat ovat vahvasti muiden käsissä, kuten usein hoivakotien asukkailla, miltä tuntuu yhtäkkinen vapautuminen toimimaan joissain puitteissa juuri sillä tavalla kuin haluaa?

Draamamenetelmät kattavat ison kirjon välineitä saada ihmiset toimimaan, ja draaman käyttö on tutkitusti hyödyllistä hoivakotikontekstissa (mm. Sextou & Smith 2017 ja Aris et al. 2009). Draamaa käytetään hurjan monessa kontekstissa (Nicholson 2014) ja Suomessakin draamakasvatus on jo vakiintunut kouluympäristössä niin osana tunnetaitojen opetusta kuin monessa oppiaineessa menetelmänä. Jopa opetussuunnitelmassa draama mainitaan mm. äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmassa erikseen (Opetushallitus 2014), ja sitä osataan arvostaa monessa kontekstissa. Draama on siis tutkitusti toimivaa, arvostettua ja jopa osa vakiintunutta käytäntöä koulumaailmassa. Silti hoivakodeissa näitä menetelmiä käytetään hyvin vaihtelevasti, riippuen yleensä henkilökunnan osaamisesta ja kouluttautumisesta näiden menetelmien parissa.

Elossa! -hanke pyrki vastaamaan tähän toiminnan tarpeeseen rekrytoimalla ”Luovia toimijoita”, eri taiteen alueiden (musiikki, draama ja kuvataide tai kohtaamistaide) ammattilaisia, jotka järjestivät työpajat hoivakodeissa, joihin osallistuivat asukkaat yhdessä työntekijöiden kanssa (Linnamäki, Anttonen & Hagman 2021). Luovat toimijat saivat koulutusta vanhustyön sekä yrittäjyyden pariin sekä myös hankkeen luovilta lehtoreilta tukea omaan taiteenalueen toimintaansa ja työpajojen suunnitteluun. Työpajat otettiin innolla vastaan ja asukkaat saivat paljon merkityksellisiä kokemuksia, ja kertoivat tästä työpajojen vetäjille. Konsepti siis toimii. Draamatoimintaa ei kuitenkaan yhtäkkiä ilmesty jokaiseen hoivakotiin vain sen takia, että se toimisi. Ammattilaiset tarvitsevat korvauksen toiminnastaan, ja hoivakodit tarvitsevat rahaa sen rahoittamiseen. Tämä ei ole kaikkein helpoin yhtälö.

Monille draaman parissa työskenteleville ammattilaisille (kuten varmasti monille muillekin) yrittäjyys mahdollistaa sen, että kaikenlaista toimintaa voi tuotteistaa ja tilata. Yrityksen tai toiminimen kanssa toimiminen vaatii kuitenkin paljon muutakin työtä kuin oman alansa asiantuntemusta. Kun kyse on paljon julkisen sektorin tukea saavasta toiminnasta, kuten hoivakodeista, myyntiväylät eivät ole itsestäänselviä – hoivakodeilla kun ei välttämättä ole erillistä budjettia tämäntyyppiselle toiminnalle, ja yksittäinen työpaja on hurjan eri asia kuin vakiintunut toiminta esim. kerran viikossa. Sekin vaatisi oman rahoituksensa, ja joko työsopimuksen hoivakodin kanssa tai tilauksen heiltä. Yrityksen pyörittämiseen vaaditun muun työn aiheuttama kuorma saattaa herkästi vieraannuttaa ajatuksesta yrittäjyydestä, ja samaan aikaan yrittäjyys on usein helpoin väylä päästä tekemään ammatikseen jotain erilaista, jotain luovaa ja rakentaa monenlaisia konsepteja hyvin erilaisiin yhteyksiin.

Haastaisinkin julkista sektoria pohtimaan tätä lisää; draamatoiminta, kuten muukin taidetoiminta selkeästi lisää hyvinvointia elämän ehtoopuolella (kuten aiemminkin). Epävarmuus omasta toimeentulosta estää kuitenkin uusien ideoiden synnyn, kun on helpompi saada tuloja toisissa konteksteissa. Miten voisi löytyä uusia rahoitusväyliä ja mahdollisuuksia tuoda lisää luovuutta ja luovaa toimintaa hoivakoteihin? Mikä taho voisi olla tulevaisuudessa rahoittamassa entistä rikkaampaa ja merkityksellisempää elämää hoivakotien asukkaille? Sellaista elämää me kuitenkin todennäköisesti itsekin haluaisimme elää siinä kohtaa, kun emme enää välttämättä kykene kaikista omista tarpeistamme huolehtimaan.

Voit kuunnella podcast-sarjaa täällä: Arjen draamaa – Elossa! Vanhustyön luovemmat kasvot -podcastsarja | Podcast on Spotify

Lähteet:

• Aris, M. A. B. M., Draman, S. B., Rahman, J. B. A., & Shamsuddina, N. B. 2009. Functional Disabilities and Its Associated Factors among Elderly Patients in Primary Care Clinics. International Medical Journal, 16(4).
• Linnamäki, J., Anttonen, M. & Hagman, T. 2022. Rakkaus ei katoa. Laurea Journal. Verkossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040426882
• Linnamäki, J. Anttonen, M. 2022. Elossa! Arjen draamaa. Podcast. Verkossa: https://soundcloud.com/laurea-ammattikorkeakoulu/elossa-arjen-draamaa?utm_source=clipboard&utm_medium=text&utm_campaign=social_sharing
• Sextou, P., & Smith, C. 2017. Drama is for life! Recreational drama activities for the elderly in UK care homes. Text Matters: a journal of literature, theory and culture, 7, 273-290.
• Nicholson, H. 2014. Applied drama: The gift of theatre. Bloomsbury Publishing.
• Opetushallitus 2014.  Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Verkossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Jori Linnamäki on draama-asiantuntijana ELOSSA! Ja Eloisa-hankkeissa ja opettaa Laureassa draamaa sekä psykodraamaa. Laurean ulkopuolella hän toimii työnohjaajan ja konsultin tehtävissä Werka kehitys Oy:ssä, ja opiskelee systeemistä teoriaa paraikaa.