CV ei ole vain dokumentti, johon täytetään oikeat asiat oikeisiin kohtiin. Se voi olla myös syvällisen ohjauskeskustelun, tulevaisuuden suunnittelun sekä osaamisen ja motivaation tunnistamisen työkalu – ja sellaisena vieläpä varsin hienovarainen. Tässä artikkelissa Laurean urapalvelujen Esa Hukkanen kertoo tavoistaan tukea opiskelijan urasuunnittelua CV:n äärellä käytävissä keskusteluissa.

Mistä ohjauksessa puhutaan

Uraohjauskeskusteluissa tyypilliset aiheet voi jakaa karkeasti kolmenlaisiin. Itsetuntemukseen liittyvien aiheiden äärellä voidaan pysähtyä esimerkiksi pohtimaan itselle merkityksellisiä suuntia, jolloin keskustelu voi alkaa niinkin perinteisestä kysymyksestä kuin ”mikä musta tulee isona”. Toisaalta ala saattaa olla opiskelijalle ihan oikea, mutta ymmärrys omista mahdollisuuksista epäselvä, jolloin voidaan tutustua toimialaan ja itselle sopiviin tehtäviin. Jos taas suunta on jo selkeä, saatetaan yhdessä pohtia keinoja tavoitteisiin pääsemiseen ja konkreettisten toimenpiteiden suunnitteluun. Nämä teemat voivat myös linkittyä ja esimerkiksi tavoite on voimakkain, kun se liittyy henkilön vahvuuksiin (Rogers 2016, 133), joita voidaan etsiä itsetuntemukseen liittyvässä ohjauksessa. Kurkataan aluksi tarkemmin erikseen näihin kolmeen tilanteeseen, joita Soback (2021) kutsuu suunniksi sisään, ylös ja eteen.

Itsetuntemukseen sekä motivaation ja osaamisen tunnistamiseen liittyvissä keskusteluissa pysähdytään itsen äärelle, katsotaan sisään. Tällöin tutkitaan, tunnustellaan ja tutustutaan itseen, ajatuksiin ja arvoihin. Ohjattavalla ei välttämättä ole selkeää tulevaisuuden suunnitelmaa ja uratavoitteita, mikä on varsin yleistä. Hän ei ehkä ole ennen pysähtynyt miettimään, minkälaista elämää haluaisi elää ja minkälainen ura omiin unelmiin sopii. Opinnotkin on saatettu valita jonkin ulkoisen tekijän perusteella, kuten kavereiden tai perheenjäsenten kommenttien, uutisten, (oletettujen) työmahdollisuuksien tai odotetun palkkatason perusteella. Kun sitten arki ei tunnukaan niin hyvältä kuin oli toivonut, saattavat menneisyyden valinnat alkaa tuntua virheiltä ja tulevaisuus epävarmalta.

Itsetutkiskelu onkin ohjauksessa läsnä lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Ohjaajan on aina varmistettava, että hän tukee ohjattavaa oikeaan suuntaan. Ohjattava ei nimittäin aina tiedä itsekään, mihin olisi menossa. Tämä on erityisen tärkeä huomio, kun puhutaan CV:n kommentoinnista:

Loistavan näköinen CV, jossa kokemukset, osaamiset ja kaikki muu on kuvattu täydellisesti, ei aina auta opiskelijaa pääsemään lähellekään niitä tehtäviä, joihin hän haluaisi.

Tällainen tilanne on tyypillinen etenkin alanvaihtajille, joilla on kokemusta töistä, jotka eivät enää motivoi ja kiinnosta; CV kuvaa erinomaisesti sellaista ammattilaista, jollainen ei enää halua olla.

Itseen kääntymisen lisäksi hyödyllisiä tarkastelusuuntia on muitakin. Ohjattava saattaa esimerkiksi tietää varmasti olevansa ihan oikeissa kiinnostavissa, motivoivissa opinnoissa, joiden aihetta haluaisi tehdä myös työkseen, mutta ei tiedä, minkälaisia uramahdollisuuksia hänelle olisi olemassa. Tällöin on aika tarkastella oman itsen sijaan toimintaympäristöä, siirtyä ylös. Minkälaisia töitä tutkinnolla voi tehdä? Minkälaisia organisaatioita aiheen parissa toimii? Missä oma luontainen työskentelytapa, omat arvot ja ammatillisen kehittymisen tavoitteet ovat linjassa työnantajaorganisaation kanssa? Vai olisiko yrittäjyys oikea valinta ja mitä silloin olisi hyvä selvittää?

Entä silloin, kun ohjattava tasan tietää, mitä haluaa tehdä ja senkin, missä ja miten? Silloin keskitytään pääsemään tavoitteeseen, suunta on eteen. Ohjaaja auttaa ohjattavaa löytämään sopivia keinoja tavoitteen saavuttamiseen. Jos tavoitteena on tietty organisaatio, haluaako opiskelija jäädä odottamaan avoimia työpaikkailmoituksia, ja miten hänen profiilinsa kannattaisi silloin viestiä? Vai haluaako hän selvittää piilossa olevia työmahdollisuuksia, ja mitkä keinot ovat hänelle siihen sopivimpia?

Oli ohjattavan tilanne mikä hyvänsä, on sekä ohjaajan että ohjattavan itse tunnettava, mikä on oikea suunta ja oikea tapa edetä sitä kohti. Tässä avainasemassa on keskustelun kautta auttaa ohjattavaa löytämään oma, oikea suuntansa (Rock 2006, 44).

Liian nopea sukeltaminen CV:n sisältöjen muokkaukseen vain sen perusteella, mitä CV:ssä jo näkyy, voi johtaa ojasta allikkoon. Tai jos ei vielä olla ojassa, niin ensin sinne.

CV on vain pieni osa totuutta

Tarkastellaan seuraavaksi CV:n roolia ohjauskeskusteluissa, joita käydään yllä kuvatuissa tilanteissa. CV:n käsittelyä ohjattavakin usein toivoo. Ennakkotietona saatetaan pyytää katsomaan CV:tä, mutta nopeasti käy ilmi, ettei ohjattava ylipäätään tiedä, minne on matkalla. Siksi en yleensä edes vilkaise CV:tä kuulematta ensin, mitä ja miten ohjattava tilanteestaan kertoo.

Vaikka CV:n kommentointia ei aina nähdä syvällisenä ja ”aitona” ohjauskeskusteluna, on se parhaimmillaan erinomainen väline oman toiminnan tarkasteluun ulkopuolisen silmin. Emme enää puhukaan ohjattavasta itsestään, vaan PDF-tiedostosta, jolloin ohjattava pystyy tarkastelemaan tilannettaan ulkoa päin. Jo tämä on mielestäni riittävä syy ottaa CV mukaan ohjauskeskusteluun.

Kun ohjattavani on hakemassa töitä tai harjoittelupaikkaa – mikä on ihan luonnollinen syy tulla uraohjaukseen – en ensimmäisenä pyydä näyttämään CV:tä, vaikka opiskelija kuinka haluaisi. Sen sijaan kysyn opiskelijan tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Yritän selvittää, mihin hän on menossa ja onko se oikea suunta, mistä hän on tulossa ja mitä hän kokee merkitykselliseksi elämässään. Tällainen kartoittava alkukeskustelu osoittautuu hyvin hyödylliseksi etenkin silloin, kun avaan CV:n jossa ei lainkaan näy ne asiat, joista opiskelija on juuri innoissaan kertonut.

Keskustelussa ääneen sanottu ”Rakastan sitä, kun monimutkaisen tilanteen palaset loksahtavat paikoilleen ja tehtävä valmistuu reilusti ennen määräaikaa. Kouluprojekteissakin opiskelukaverit sanovat, kuinka innokkuuteni tarttuu heihin” onkin muuttunut CV:ssä muotoon ”hyvät organisointitaidot”, jos sitä on ylipäätään mainittu. Ohjaajan edessä istuvan ohjattavan silmät kiiluvat intoa ja iloa, mutta CV:ssä lukee vain reipas ja ahkera. Ja vaikka siellä lukisi innokas ja iloinen, ei sekään tavoittaisi aitoa tunnetta. Miten innokkuus ja iloisuus konkreettisesti näkyvät ihmisessä ja työssä?

CV-keskustelu itsetuntemuksen, suunnan löytämisen ja tavoitteen saavuttamisen tukena

Itsetuntemuksessa tukeminen CV:n välityksellä onnistuu esimerkiksi ohjaamalla huomio eri asioihin CV:ssä. Tässä auttaa perusteellinen alkukeskustelu, jota kuvaan ylempänä. Kun käyn keskustelua ohjattavan kanssa hänen CV:stään, saatan sanoa jotain tällaista: ”Muistatko miten kerroit minulle [jostain asiasta] äsken? Kirjoita se tänne CV:seen samalla tavalla.” Tehtäväni onkin varmistaa, että CV:ssä näkyy sama ihminen, jonka kanssa käyn keskustelua. Usein ei näy, vaan tilalla on tyhjiä adjektiiveja, jos niitäkään. Siksi onkin erityisen tärkeää tutustua ihmiseen ennen kuin tutustutaan CV:seen, jotta ihminen tulee näkyviin hakudokumentissaan. Kun CV:tä aletaan käydä läpi tarkemmin, hyviä kysymyksiä voivat tilanteen mukaan esimerkiksi olla: Mitkä kokemukset ovat olleet miellyttäviä ja miksi? Mistä et pitänyt tässä työssä ja miksi? Mitä laajempia kuvioita tai teemoja opiskelija tunnistaa menneeltä uraltaan? Mitä hän haluaisi niistä säilyttää ja mitä ei enää kohdata?

Kun ohjauskeskustelussa pyritään löytämään sopivia suuntia uralle tai yksittäisen tehtävän hakuun, ajatusta voi löytyä ihan yksinkertaisista tehtävä- ja tittelilistauksista. Kuitenkin myös CV:n kautta voi tunnistaa omaan persoonallisuuteen tai kiinnostuksiin sopivia tehtäviä. Ohjaaja voi kysyä aiemmista kokemuksista, mikä niissä on tuntunut hyvältä. Tätä varten työtehtäviä voi jaotella osiin. Eihän esimerkiksi puutarhaliikkeen myyjä ole aina samanlainen eikä tehtävä ole varmasti vain sitä, mitä ulkopuoliselle näyttää. Ohjaaja voi vaikkapa kysyä: Minkälaisia asioita teit tässä tehtävässä? Mitkä asiat sujuivat sinulta hyvin? Mistä sait kiitosta tai mihin sinulta erityisesti pyydettiin apua? Tärkein kysymys oman itsen kuvaamiseen voikin olla:

Miten sinä teit työn, jonka pystyy tekemään monella eri tavalla?

Näin ohjattavan omat toimintatavat, painotusalueet ja persoonakin pääsevät esiin.

Tavoitteeseen pääsyssä CV-keskustelu on ehkä perinteisimmillään: mitä CV:seen kannattaa kirjoittaa, jotta voin työllistyä haluamaani tehtävään? CV:n pariin päästään nopeimmin, jos alusta asti on selvää, että ohjattavalla on suunta kirkkaana. Ohjaajan on silti käytävä alussa keskustelu, jonka avulla hän varmistuu, että on auttamassa ohjattavaansa oikeaan suuntaan.

CV on ohjauskeskustelun työkalu

Jos ohjattava haluaa uraohjauksessa käsitellä CV:tään, on se hänelle sallittava. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa ohjattavan CV on vaikuttanut täydelliseltä ja työhaastatteluihin on tullut säännöllisesti kutsuja. Tässä vaiheessa olisin ohjaajana voinut todeta, että ”hyvältä näyttää, jatka vain samaan malliin”. Kuitenkin vasta kun yleisen keskustelumme sekä ohjattavan sanavalintojen ja elekielen kautta selvisi, että haastattelukutsut olivat tehtäviin, jotka eivät häntä enää kiinnosta, kävi ilmi, että CV:kin kuvasi sellaista ammattilaista, joka ohjattavani ei halunnut enää olla. CV kertoi täydellisesti hänen työkokemuksestaan ja menneisyydestään, mutta ei sitä, että hän halusi seuraavaksi tehdä jotain aivan muuta.

Ohjaus menee hukkaan, jos ohjataan väärään suuntaan. Onkin ohjaajan vastuulla, että hän tukee ohjattavaansa ottamaan oikeita askeleita. Tämä vaatii kattavaa keskustelua ohjattavan kanssa ja jatkuvaa hereillä oloa. Ohjattava ansaitsee tulla autetuksi sellaiseen suuntaan, joka on hänelle sopiva, ei sellaiseen, joka on hänen taustansa perusteella looginen.

Lähteet

• Rock, D. 2006. Quiet leadership – Six steps to transforming performance at work. HarperCollins.
• Rogers, J. 2016. Coaching skills – The definitive guide to being a coach. Neljäs painos. Open University Press.
• Soback, D. 2021. Valmentava johtajuus – Opas voiman, viisauden ja myötätunnon herättämiseen. Basam Books.

Tekoälyn käyttö: Kirjoitettuun tekstiin on pyydetty kielimallilta kommentit, joista osaa on hyödynnetty tekstin jäsentelyssä.