Enemmän kuin osiensa summa – Työparimalli vastauksena nuorten oireiluun

Viime aikoina uutisotsikot ovat kertoneet karua kieltä nuorten väkivallasta, mutta tilastot paljastavat ilmiön polarisoituneen: pahoinvointi ja vakavat teot kasautuvat entistä jyrkemmin pienelle joukolle. Kun perinteiset keinot eivät enää tavoita oireilevia nuoria, tarvitaan uudenlaista otetta. UNIK-hankkeen kehittämä työparimalli pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen yhdistämällä ammattilaisen järjestelmäosaamisen ja kokemusasiantuntijan eletyn elämän ainutlaatuiseksi tueksi.

Kuva: Freepik

Tuoreimmat tutkimustiedot vahvistavat tämän kehityksen. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuonna 2024 julkaistu nuorisorikollisuuskysely osoittaa, että nuorten rikollisuudessa on tapahtunut selkeä polarisaatio. Kun verrataan tilannetta aiempiin mittauksiin, suuri enemmistö nuorista käyttäytyy entistä lainkuuliaisemmin, mutta samalla pieni joukko, joka rikoksia tekee, syyllistyy nyt aiempaa enemmän ja vakavampiin rikoksiin (Suonpää ym. 2024).

Myös turvattomuuden tunne on lisääntynyt. THL:n Kouluterveyskyselyissä fyysisen uhan kokemukset ovat yleistyneet 2010-luvun puolivälistä tasaisesti, ja esimerkiksi vuonna 2023 perusopetuksen 8.–9.-luokkalaisista pojista jo 19,4 prosenttia kertoi kokeneensa fyysistä uhkaa (THL 2023).

Erityistä huolta herättää poliisin tilannekuva, jonka mukaan alle 15-vuotiaiden väkivaltarikollisuus on jäänyt pysyvästi korkeammalle tasolle verrattuna 2010-lukuun. Vuoden 2023 aikana nähtiin dramaattinen piikki, jolloin alle 15-vuotiaiden pahoinpitelyrikosepäilyt kasvoivat yli 50 prosenttia edellisvuodesta, eivätkä luvut ole sen jälkeenkään palanneet aiemmalle matalalle tasolle (Poliisi 2025). Teot ovat myös raaistuneet, ja niihin liittyy aiempaa enemmän nöyryyttämistä sekä tekojen kuvaamista sosiaaliseen mediaan.

Kaksi erilaista asiantuntijuutta, yksi tavoite

Keväällä 2025 käynnistyneessä UNIK (Uusia keinoja Nuorten rikoksista Irtautumiseen Kokemusasiantuntijuuden avulla)-hankkeessamme kehitetään uusia toimintamalleja syrjäytymisuhan alla olevien ja rikoksilla oireilevien nuorten tukemiseksi kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten yhteistyöllä (Laurea 2025). Hankkeemme ytimessä on ajatus siitä, että tällaisiin monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, eikä kukaan pysty ratkaisemaan niitä yksin. Hankkeemme tuo yhteen kaksi toisiaan täydentävää maailmaa: koulutetun ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan.

Työparimallissa molemmilla on oma selkeä roolinsa. Ammattilainen tuo mukanaan teoreettisen osaamisen, palvelujärjestelmän tuntemuksen ja rakenteellisen tuen. Kokemusasiantuntija tuo mukanaan eletyn elämän asiantuntijuuden, jaettua ymmärrystä ja samaistumispinnan sekä kokemuksen tuoman uskottavuuden nuoren silmissä.

Kokemusasiantuntijuuden voima piilee sen kyvyssä rakentaa siltaa ja toimia tulkkina nuoren ja palveluiden välillä. Kokemusasiantuntijan oma tausta auttaa tunnistamaan asiakkaiden tilanteita ja luomaan yhteyden, joka pohjautuu samaan kokemusmaailmaan. Kokemusasiantuntija ei ainoastaan tarjoa vertaistukea, vaan tuo ammattilaisen rinnalle hiljaista tietoa siitä, millaista tukea kohderyhmä todella tarvitsee (Lindström 2023).

Kun nämä kaksi voimaa yhdistetään, syntyy työväline, joka on tehokkaampi kuin kumpikaan yksinään. Ammattilainen varmistaa, että nuori saa oikeat palvelut, ja kokemusasiantuntija varmistaa, että nuori ymmärtää ja uskaltaa ottaa ne vastaan.

Mihin UNIK-hankkeessa keskitytään juuri nyt?

Tällä hetkellä olemme UNIK-hankkeessa jalkautuneet yhteiskehittämään uusia toimintamalleja suoraan nuorisotyön ammattilaisten kanssa, jotka kohtaavat nuoria päivittäin. Olemme käyneet lukuisia keskusteluja eri ammattilaisten kanssa sekä avanneet keskusteluja yhteistyöstä myös muiden palvelutahojen suuntaan.

Kentältä saatu vastaanotto on ollut erittäin positiivinen. On ollut innostavaa huomata, kuinka vahva halu uudenlaiselle yhteistyölle on. Ammattilaiset ovat ottaneet meidät avosylin vastaan, ja tahtotila nuorten auttamiseksi on molemminpuolista.

Nämä kohtaamiset yhdistettynä yleiseen tilannekuvaan ovat auttaneet tunnistamaan sellaisia haasteita, joissa työparimallista voisi olla eniten hyötyä. Olen nostanut tähän kolme mielestäni keskeisintä ilmiötä:

Yksi keskeinen ilmiö on toiminnan ulkopuolelle jäävät ”haastavat” nuoret. Nuorisotiloilla on ryhmiä, jotka saattavat toiminnallaan ikään kuin ottaa tilan haltuunsa. Tämä voi aiheuttaa muille nuorille turvattomuuden tunnetta, sillä tilanteisiin saattaa liittyä jopa uhkailua. Dilemma on vaikea, sillä nuorisotilojen tulisi olla avoimia kaikille ja nuorisotiloilla onkin vahva tahtotila löytää keinoja, joilla kenenkään ei tarvitsisi jäädä ulkopuolelle. Myös Aseman Lapset (2024) kertoo tuoreessa vuosiesitteessään, että he kohtaavat jalkautuvassa työssään toistuvasti nuoria, jotka ovat juuri käytöksensä vuoksi tulleet suljetuiksi ulos muista palveluista. Tällöin ongelma ei katoa, vaan siirtyy kaduille tai muihin paikkoihin, joissa turvallisten aikuisten läsnäolo puuttuu kokonaan. Miten siis tarjota toimintaa oireileville nuorille, kun heidän käytöksensä samalla estää muiden turvallisen oleskelun?

Toisena haastavana ilmiönä olen tunnistanut väkivallan ja rikollisuuden ihannoinnin. Rikollinen maailma näyttäytyy osalle nuorista kiehtovana tapana saada sisältöä elämään. Tämä ihannointi vääristää nuorten arvomaailmaa ja madaltaa kynnystä vakaviin tekoihin (Suonpää ym. 2024). Ilmiö näkyy nuorten arjessa esimerkiksi ihailuna ”roadman-kulttuuria” kohtaan kulutetussa musiikissa ja videoissa, jossa päihteet ja aseet nähdään statussymboleina. Eikä ihailu jää vain viihteen tasolle, vaan kyse on syvemmästä omaksumisesta, jossa rikollinen elämäntapa nähdään keinona saavuttaa kunniaa ja valtaa.

Kolmantena havaintona on ammattilaisten koettu puutteellinen osaaminen rikos- ja päihdepolulla olevien nuorten kohtaamisessa. Ammattilaiset kaipaavat lisää keinoja juuri niiden nuorten kohtaamiseen, jotka ovat jo luisumassa syvemmälle päihde- ja rikospolulla. Myös laajassa Valtioneuvoston selvityksessä on tunnistettu ammattilaisten turhautuminen siihen, että juuri tämän ”rajapinnassa” olevan ryhmän tukemiseen ei ole tarpeeksi strategisia keinoja (Hästbacka & Haikkola 2019). Kun olemme olleet jalkautumassa, eli menty kohtaamaan nuoria heidän omissa ajanviettopaikossaan, olemme nuorten kanssa käyneet keskusteluita heidän rikoksistaan. Näiden keskusteluiden aikana työntekijät ovat monesti jääneet kuuntelijan rooliin ja kertoneet jälkikäteen, että ilman kokemusasiantuntijan esimerkkiä heillä ei olisi ollut keinoja reagoida kuulemaansa.

Työparimalli katkaisee kierteen

Juuri näihin haasteisiin UNIK-hankkeessa kehitettävä työparimalli tuo uudenlaisen ratkaisun. Kun nuorisotyön ammattilainen ja rikostaustainen kokemusasiantuntija työskentelevät rinnakkain, pystymme vastaamaan haasteisiin moniuloitteisesti. Tavoitteenamme on kääntää esimerkiksi väkivallan ihannointi toisenlaiseen, positiiviseen toimintaan. Kokemusasiantuntija pystyy riisumaan rikollisen elämäntavan hohdon uskottavasti omalla esimerkillään (Lindström 2023). Keskiössä ovat tunnetaitojen kehittäminen ja onnistumisen kokemukset, yhteiset tapahtumat ja tekeminen, jossa nuori ei olekaan ongelma, vaan aktiivinen tekijä.

Olemme käynnistäneet jalkautumisen kiertämällä eri nuorisotiloja ja tutustumalla siellä niin nuoriin kuin työntekijöihin. Huomasimme heti, kuinka tärkeää on olla läsnä siellä, missä nuoret viettävät aikaansa. Olemme saaneet hyviä keskusteluita nuorten kanssa, ja kokemusasiantuntijan mukanaolo on avannut uudenlaisia väyliä dialogille. Kun nuoret kohtaavat aikuisen, joka on kulkenut vaikean polun ja selvinnyt, kynnys puhua omistakin haasteista madaltuu.

Tutustumis- ja kartoitusvaihe on jäänyt taakse, ja olemme edenneet vauhdilla konkretiaan. Olemme pitäneet ammattilaisten kanssa kehittämistyöpajoja, ja parhaillaan hiomme niissä syntyneistä ideoista toimintamalleja, joiden varsinaiset pilotoinnit käynnistyvät alkuvuodesta 2026. Pystytäänkö näillä uusilla toimintamalleilla vastaamaan alussa kuvattuun polarisaatioon ja väkivallan ihannointiin? Se on kysymys, johon lähdemme nyt hakemaan vastausta käytännön työllä ja tulevat pilotit osoittavat, kuinka hyvin työparimalli puree näihin haasteisiin.