Eriarvoistumisen noidankehä syntyy ennakoinnin laiminlyömisestä ja yksilön kustannustaakasta

Sairastamiseen voi liittyä kustannuksia esimerkiksi erityisruokavaliosta tai ei-kelakorvattavista lääkkeistä, jotka jäävät yksilön maksettavaksi ja heikentävät hänen toimeentuloaan. Seurauksena voi olla köyhtyminen ja eriarvoistuminen. Ennakoinnilla voitaisiin välttää sairauksien pahentumista ja niistä syntyviä kustannuksia. Tässä artikkelissa käsittelen sitä, miten järjestöt käsittelevät viestinnässään näitä kolmea teemaa: ennaltaehkäisy, sairastamisen kustannukset ja eriarvoistuminen.

Kuva: Jure Širić / Pexels

Artikkeli Katsaus näkymättömästi oireilevia tukevien järjestöjen viestintään summasi keskeisiä teemoja, joita eri järjestöjen viestinnässä on nostettu esiin viimeisen kahden vuoden aikana. Selvitystä tehtiin järjestöistä, joiden jäsenistöön oletusarvoisesti kuuluu Osatyökykyisten työllistäminen eli OSTY-hankkeen kohderyhmää eli näkymättömistä oireista kärsiviä osatyökykyisiä. Tässä artikkelissa käsitellään tarkemmin, miten järjestöt kirjoittavat kolmesta selvityksessä tunnistetusta aiheesta: ennaltaehkäisystä, sairastamisen kustannuksista ja eriarvoistumisesta.

Ennaltaehkäisy säästäisi kustannuksia ja ihmisten työkykyä

Ennaltaehkäisyn merkitystä korostettiin laajalti eri näkökulmista. Ennaltaehkäisystä puhuttiin tarkoittaen niin palveluihin pääsyä, lääkkeiden ja tarvittavan hoidon saamista ja muita tapoja, joilla vaivojen pahenemista pystytään ehkäisemään pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä. Koko yhteisöä koskeva ennaltaehkäisy on kannattavampaa kuin puuttua yksilötasolla ongelmien jo ilmettyä (Koskensalmi 2022).

Käytännössä ennaltaehkäisyn keinot voivat olla hyvin yksinkertaisia. Riittävä lepo sairastumisen tai kohtauksen yhteydessä lyhentää oireiden kokonaiskestoa ja palauttaa työkyvyn nopeammin. Esimerkiksi migreenikohtauksen jälkeen työteho voi parhaimmillaan palautua melko nopeasti, mutta työkyvyttömyys voi myös kestää useiden päivien ajan. Jos migreeniä ei hoida, se voi pahentua ja pitkittyä. Tämä pätee moneen muuhunkin vaivaan, kuten mielenterveysongelmiin. Siksi olisi tärkeää panostaa ennaltaehkäisyyn kuten työpaikoilla työolosuhteisiin sekä tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia (Suomen migreeniyhdistys ry n.d.; Suomen Kipu ry 2022b; MIELI Suomen Mielenterveys ry 2023).

Suomen sosiaali ja terveys ry (2023b) nosti esiin kannanotossa, että ennaltaehkäisyyn panostaminen säästää kokonaiskustannuksia sen sijaan, että se lisäisi niitä. Oikea-aikaisella ja toimivalla hoidolla estetään sairauksien pahentumista ja sitä kautta vähennetään tarvetta terveyspalveluiden käytölle jatkossa, mikä vähentää resurssitarvetta ja kustannuksia hyvinvointialueilla pitkällä tähtäimellä. Kannanoton allekirjoitti 33 muuta järjestöä. Myös Eduskunnan kuntoutusverkosto julkaisi kannanoton, jossa ennaltaehkäisyn tärkeyttä korostettiin erityisesti mielenterveysongelmien kohdalla (Eduskunnan kuntoutusverkosto 2023).

Kustannusten vuoksi lääkkeet ja hoito voi jäädä saamatta

Ennaltaehkäisyä haastaa yhteiskunnan kustannusten vähentämispaineen lisäksi yksilölle syntyvät kustannukset. Pitkäaikaissairailla ja kalliita lääkkeitä tarvitsevilla haasteet ovat suurempia. Esimerkiksi SOSTEn kyselyn perusteella jopa kolmanneksella potilasjärjestöjen jäsenistä on vaikeuksia saada rahat riittämään lääkkeisiin (Suomen sosiaali ja terveys ry 2023a). Vertailun vuoksi, koko väestöntasolla haasteita oli vajaalla viidenneksellä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023). Kokonaisuudessaan 34 % terveyspalveluiden käyttäjistä ja 47 % sosiaalipalveluiden käyttäjistä kertoo korkeiden maksujen estävän palveluiden ja hoidon saantia (Perälahti 2024).

Potilas- ja kansanterveysjärjestöjen kyselyssä (2024) taloutta haastoivat lääkkeiden omavastuuosuuksien lisäksi muut hoidon kustannukset, joita ei korvata. Näitä oli esimerkiksi ilman reseptiä ostettavat lääkkeet, ja sairauden hoidon vuoksi noudatettavasta erityisruokavaliosta syntyvät kustannukset. Tyypillisesti kustannukset olivat suuruudeltaan noin 300 euroa kuukaudessa. Kun rahojen riittävyydessä on haasteita, tingitään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärinkäynneistä, mikä ei ole yksilön hyvinvoinnin ja työkyvyn kannalta kestävää. (Suomen sosiaali ja terveys ry 2023a; Potilas ja kansanterveysjärjestöt 2024).

Tilanne tulee jatkossa muuttumaan haastavammaksi, koska sosiaali- ja terveyspalveluista säästetään julkisen talouden tasapainottamiseksi (Tamminiemi 2024). Samalla sosiaaliturvaa heikennetään ja asiakasmaksuja sekä lääkkeiden omavastuuosuuksia korotetaan, jolloin yksilöiden maksutaakka kasvaa. Eniten maksutaakka kasvaa niillä, jotka sairastavat paljon. (Perälahti 2024). Leikkaukset ja kustannusten nousu voi lisätä mielenterveyden haasteita henkilöillä, joilla on jo haasteita pärjätä taloudellisesti (Mielenterveyden keskusliitto 2024).

Kustannukset eriarvoistavat ja haastavat työkykyä, vaikka työ voisi parantaa asemaa

Koska kustannukset ovat haasteina erityisesti pitkäaikaissairailla ja kalliita lääkkeitä tarvitsevilla, asettaa se heidän eriarvoiseen asemaan ja riskiin köyhyyteen ajautumisesta. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä saaville on ansioraja, jonka ylittyessä eläkettä ei makseta. Ansiorajan vuoksi, päästäkseen toimeentulossa riittävälle tasolle pitäisi työkyvyttömyyseläkkeeltä muuttua suoraan täysin työkykyiseksi, mikä ei ole realistista. (Mäki 2022).

Talousvaikeudet, ylivelkaantuminen ja perheiden köyhyys heikentää koko perheen mielenterveyttä ja siirtää pahoinvointia lapsille ja nuorille, minkä seurauksena myös nuorten mielenterveys voi heikentyä (Järvinen 2024; Vesterinen & Magnusson 2023). Lisäksi huoli omasta taloudesta lisää stressiä ja kuluttaa henkisesti (Mettälä & Palonheimo 2022). Ylivelkaantuneilta vanhemmilta tehdyssä kyselyssä selvisi, että mielialaoireet, unettomuus, häpeän ja epätoivon tunteet olivat stressin lisäksi yleisiä (Vesterinen & Magnusson 2023). Ongelmat siis kasaantuvat jo ennestään vaikeassa asemassa oleville.

YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnan (Commission of Social Development) kokouksessa keinoina eriarvoisuuden kasvamiseen nostettiin esimerkiksi ennaltaehkäisy ja mahdollisuus peruspalveluihin. Myös mahdollisuus työhön ja työtuloihin vähentäisivät eriarvoisuuden syntymistä. (Kiiskinen 2023).

Syntyvä noidankehä haastaa työkykyä ja eriarvoisuuden purkua

Potilas- ja kansanterveysjärjestöt (2023) summaavat tilanteen näin: ”Korkeat sairastamisen kustannukset rasittavat kohtuuttomasti monen sairastuneen taloutta ja voivat johtaa työ- ja toimintakykyä rapauttavaan kierteeseen, jossa oikea-aikainen apu viivästyy ja terveysongelmat pahenevat. Oikea-aikainen hoitoon pääsy edistää myös työllisyystavoitteiden saavuttamista.”

Osatyökykyiselle sairauden ja oireiden oikea ja riittävä hoito voi tehdä eron työkyvyn säilyttämisen ja työkyvyttömyyden välillä. Hoidon saatavuus asettaa osatyökykyiset myös keskenään eriarvoiseen asemaan: ansiotyössä olevalla osatyökykyisellä on paremmat taloudelliset edellytykset turvata oma hoitonsa ja kattavan työterveyshuollon piirissä olevilla tilanne on vielä parempi. Työelämän ulkopuolella oleville taas voi syntyä pattitilanne, jossa rahaa oman terveyden ja työkyvyn parantamiseen ei ole ja haastavassa terveystilanteessa tarpeeksi hyvän ansiotason takaaviin töihin on vaikea päästä. Koska Suomessa olisi tarve työvoimalle, olisi yhteiskunnan kannalta järkevää panostaa kattavaan työllisyyteen. Se edellyttäisi, että jokaisen työkyky saataisiin niin hyväksi kuin mahdollista, kukin voisi olla töissä omaa työkykyä vastaavasti, ja tulla taloudellisesti toimeen.

Osatyökykyisten työllistäminen eli OSTY-hankkeen tarkoitus on tukea hankkeen kohderyhmän osatyökykyisten työllistämistä hankkeen valmennuksella ja yhteiskehittää hankkeessa kerättävän tiedon ja sidosryhmien avulla osatyökykyisten työllistymistä tukeva malli. Hanke saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR+). Hankkeesta saa lisätietoa hankkeen verkkosivuilta: Osatyökykyisten työllistäminen (laurea.fi)