Opiskelijoiden ja opintoympäristöjen moninaisuus on lisännyt tarvetta yksilöllisten opintopolkujen lisäksi yksilöllisiin pedagogisiin tukitoimiin. Vaikka korkeakouluopiskelijoilta odotetaan riittäviä opiskelun perustaitoja, käytäntö on osoittanut, että kaikkien opiskelijoiden kohdalla vaatimus ei toteudu. Tilanne vaatii ammattikorkeakouluilta paitsi reagointia, myös proaktiivista otetta erityisten tukitarpeiden tunnistamiseen ja niissä auttamiseen.
Erityisopetus ja erityinen tuki
Erityisopetuksen käsitteistö on laaja ja moniulotteinen. Mielikuvissa erityisopetus liitetään lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin tai esimerkiksi matematiikan oppimisvaikeuksiin. Erityisopetus tähtää oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja niissä auttamiseen erilaisin apuvälinein sekä pedagogisin keinoin.
Laki ammatillisesta koulutuksesta käyttää käsitettä erityinen tuki, kun esimerkiksi perusopetuksessa ja nyt myös yleissivistävässä koulutuksessa (LOPS 2019) puhutaan erityisopetuksesta. Tämä teksti käsittelee teemaa ammattikorkeakoulujen näkökulmasta, joten käsitteenä käytetään erityinen tuki -nimikettä. Se mahdollistaa asian kokonaisvaltaisemman käsittelytavan ja alleviivaa myös ammatillisen koulutuksen jatkumoa toiselta asteelta korkeakouluopintoihin. Ammattikorkeakoulusta käytetään tekstissä vakiintunutta lyhennettä AMK.
Ammattikorkeakouluopintojen perusvaatimukset
AMK-opintoihin haetaan yleisimmin korkeakoulujen valtakunnallisissa yhteishauissa. Syksystä 2019 ammattikorkeakouluilla on ollut käytössä yhteinen digitaalinen pääsykoe, jonka hakija tekee omalla tietokoneellaan. Koe on suunniteltu siten, että se mittaa osaamista asioissa, joiden osaamista lähtökohtaisesti odotetaan AMK-opinnoissa, kuten päätöksentekotaidot ja riittävä kielitaito.
Suurin osa opiskelijoista valitaan vuonna 2020 käyttöön otetulla todistusvalinnalla. Opiskelijavalinta tehdään ylioppilastodistuksen tai ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella. Ammattikorkeakouluilla on oikeus päättää niiden aloituspaikkojen määrästä, jotka todistusvalinnoilla täytetään.
Käytännössä AMK-opinnoissa pärjäämiseksi hakijalta edellytetään siis riittäviä akateemisia ja kehittyviä geneerisiä taitoja, kuten luku-, kieli- ja kirjoitustaitoja, tiedonhaku- ja ryhmätyötaitoja sekä kommunikaatio- ja ajankäyttötaitoja.
Erityisen tuen tarpeille useita syitä
Tilastokeskuksen (2018) koulutustilastojen mukaan, opiskelijat suoriutuvat opinnoistaan yhä nopeammin. Silti ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien läpäisyaste kolmen ja puolen vuoden tavoiteajassa oli vähäiseltä kuulostava 47 prosenttia. Siinä vaiheessa, kun opintojen aloittamisesta oli kulunut kuusi ja puoli vuotta, läpäisyaste oli noussut 68 prosenttiin. AMK-opintojen keskeyttämisprosentti on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana 7-9 prosentin välillä ja trendi on ollut hitaasti laskeva.
Syitä keskeyttämisiin ja alhaiseen läpäisyasteeseen on useita. Järjestelmä tuo omat paineensa opintotukijärjestelmän rajallisuudella ja työelämän tarpeilla. Myös ammattikorkeakoulujen rahoitus perustuu suoritustahtia painottaviin mittareihin. (Nelimarkka, Soive & Ursin 2014). Vastapainoksi Opetus- ja kulttuuriministeriöstä on tullut velvoitteita lisätä AMK-opiskelijoiden ohjausta ja tukea.
Erityisopettaja Eila Burn on kehittämistehtäväänsä liittyvässä artikkelissaan (JAMK 2016) listannut tutkittuja syitä opiskelujen venymisiin ja keskeytyksiin. Aikuisilla AMK-opiskelijoilla on usein aikuisten murheet, jotka heijastuvat opintojen etenemiseen. Tiivistettynä erityisen tuen tarpeita aiheuttavia tekijöitä AMK-opinnoissa ovat:
- todettu tai toteamaton oppimisvaikeus, sairaus tai vamma
- työssäkäynnin, perhe-elämän ja opintojen yhteensovittaminen
- väsyminen, ilottomuus, masentuneisuus, motivaation puute
- liialliset vaatimukset ja odotukset omiin opintosuorituksiin
- yleinen opiskelustressi aikatauluissa, tenteissä ja palautteiden puuttumisessa
Edellä mainitut asiat lisäävät tarvetta ohjaukselle. Lainsäädäntö ei erikseen vaadi ammattikorkeakouluilta erityisen tuen (erityisopetuksen) tarjoamista tai teeman suunnitelmia. Edes ohjauksen suhteen ei ole olemassa yksityiskohtaisia ohjeistuksia.
Ensikokemuksia Laurea-ammattikorkeakoulun erityisopettajuudesta
Artikkelia kirjoittaessa olen työskennellyt Laurea-ammattikorkeakoulun erityisopettajana puolikkaan lukuvuoden. Aikaisempi kokemukseni AMK-maailmasta on ammatillisesta opettajakorkeakoulutuksesta, jossa kosketus varsinaisiin tutkinto-opiskelijoihin jäi harmillisen vähäiseksi.
Nimikkeeni Laureassa on erityisopettaja ja tehtävän ydinajatus liittyy tietysti siihen. Toisaalta työ vaikuttaa olevan hyvin paljon ohjaamista ja siksi tarvetta on ollut myös opinto-ohjaajan koulutukselleni. En usko yleistäväni, jos väitän ammattikorkeakoulun erityisopetuksen ja erityisen tuen olevan ennen kaikkea ohjaustyötä. Tärkeää on myös Laurean tutoropettajien rooli oppimisen tuessa, mihin liittyy osana heidän tietoisuutensa koulutuksen järjestäjän opiskelijahyvinvoinnin palveluista. Myös opiskelijoiden ohjaaminen erityisopettajan tuen piiriin matalalla kynnyksellä on tärkeää. Esimerkiksi oppimisvaikeuksien selvittämisessä kannattaa kontaktoida erityisopettajaa, jonka ydintehtävään edellä mainitut teemat liittyvät.
Verrattuna aikaisempiin kokemuksiini samalla virkanimikkeellä, työnkuvassa on merkittäviä eroja. AMK-opiskelijoiden ikärakenne on ”aikuisempi”, mikä näkyy etenkin motivaation tasossa, tarpeiden sanoittamistaidossa ja avoimuudessa. Apua ja tukea uskalletaan hakea ja vaikuttaa siltä, että tarjotusta tuesta ollaan kiitollisia.
Tarpeet Laurean opiskelijoiden erityiselle tuelle voi kopioida edellisestä kappaleesta. Opiskelijat hakevat yleisimmin varmistusta jo aiemmin epäillyille oppimisen esteille, etenkin lukivaikeuksiin. Käytössämme oleva testialusta on osoittautunut hyväksi tavaksi raottaa ovea myös syvemmälle ohjausprosessille. Lukitesti on keskustelunavauksen työkalu, jonka kautta voi tarjota kestävämpää tukea opintoihin.
Myös muut kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat nousseet esille toistuvana teemana. Opintojen yksityiskohdista eniten stressiä näyttävät aiheuttavan sairaanhoitajaopintojen lääkelaskut ja yleisesti ruotsin kielen opinnot. Kohdattujen opiskelijoiden profiileista ei voi rakentaa suuria yleistyksiä. Vaikuttaa kuitenkin, että joukosta erottuvat opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opiskelunsa kalenterivuonna 2020 ja joilla on taustalla toisen asteen ammatillinen tutkinto. Kauemmin opiskelleille tieto erityisopettajan palveluista ei näytä kiirineen.
Opetus- ja ohjaustyö on kohtaamista omalla persoonalla. Poikkeusajat ovat hankaloittaneet kontakteja, mutta uuden tehtävän aloittamisessa on ollut tärkeää kampusten pitäminen avoinna. Fyysisten kohtaamisten arvo ja merkityksellisyys korostuu tilanteissa, joissa avautumisen tarve on suuri. Havaintojeni mukaan myös ohjattavat arvostavat fyysistä kohtaamista.
Johtopäätöksiä ja keinoja tukemiseen
Kuten tilastot ja empiiriset havainnot vihjaavat, erityiselle tuelle on tarvetta myös AMK-tutkintoa suorittaville korkeakouluopiskelijoille. Oleellisena tekijänä on tuen tarpeiden seulominen ja organisaation yhteinen käsitys opiskelijahyvinvointipalvelujen kattavuudesta ja merkityksellisyydestä. Laurea-ammattikorkeakoulun panostus teemaan vaikuttaa olevan hyvällä tasolla.
Erityisen tuen keinot opiskelijan avuksi ovat yksinkertaisia, mutta kohteena olevan yksilön näkökulmasta usein huojentavan merkittäviä. Lisäaika tenteissä ja raporttien viimeistelyssä, äänikirjojen hyödyntäminen tai suullisesti vastaaminen ovat apukeinoja, joilla voidaan estää opintojen keskeyttämisiä.
Yhtä tärkeinä työkaluina voidaan pitää opiskelijatuntemusta, kommunikaatiota, palautteen antoa ja puheeksi ottamisen taitoa. Mikä parasta, yhteenkään luettelemaani keinoon ei tarvita erityisopettajan koulutusta.
Kirjoittaja työskentelee Laurea-ammattikorkeakoulussa erityisopetuksen lehtorina. Hän on koulutukseltaan luokanopettaja (KM), erityisopettaja ja opinto-ohjaaja. Opetusalalla hän on toiminut perusopetuksessa, toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa opettajankouluttajana. Lisäksi hän on työskennellyt Ohjaamo Helsingin erityisopettajana.
Lähteet: