Erityisopettajan viisivuotiskatsaus: korkeakoulun yksilöllinen tuki nyt ja tulevaisuudessa

Aloitin työskentelyn Laurea-ammattikorkeakoulun erityisopettajana elokuussa 2020, jolloin kyseinen työtehtävä korkeakouluissa oli vielä harvinaisempaa kuin marraskuussa 2025. Erityisopettajuus ei ole korkea-asteella vieläkään kovin yleistä, mutta ainakin tietoisuus ja kiinnostus erityisopettajan roolista ovat lisääntyneet. Esimerkiksi omasta työnkuvastani on julkaistu jutut tänä vuonna sekä Opettaja– että Apu-lehdessä.

Kirjoitin julkaisun korkeakoulun erityisopetuksesta jo yhden syyskauden perusteella joulukuussa 2020. Teeman yleisestä kiinnostavuudesta kertoo se, että julkaisu on yksi Laurea Journalin julkaisuhistorian suosituimmista teksteistä.

Silloiset ajatukseni ovat vanhentuneet varsin maltillisesti, ja ne voi allekirjoittaa myös tänään. Toisaalta 2020-luku on ollut maailmalla niin kuohuva ja nopeasti muuttuva, että päätin kirjoittaa erityisopettajan viisivuotiskatsauksen. Artikkelini käsittelee opiskelun ja opiskelijoiden monimuotoisuuden lisääntymistä, opiskelijahyvinvoinnin näkökulmia ja digitalisaation – ennen kaikkea tekoälyn – vyöryvää vauhtia. Tulevaisuuden suuntaa on hankala ennustaa, mutta kokemastani päätellen, yksilöllisen tuen tarve ei tule ainakaan vähenemään.

Erityinen ja yksilöllinen tuki korkeakoulutuksessa

Korkeakoulutuksen erityisopetus tai erityisen tuen tarjoaminen ei ole toistaiseksi lakisääteistä, eikä sellaisia vaatimuksia ole julkisuudessa näkynyt. Vielä toisen asteen opinnoissa asiat määritellään lakitekstein sekä ammatilliseen koulutukseen (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017) että yleissivistävään lukiokoulutukseen (Lukiolaki 714/2018). Korkeakoulujen erityistä tukea määrittelee eniten yhdenvertaisuuslaki (1325/2014), joka ei aseta yhtä tarkkoja vaatimuksia kuin toiselle asteelle suunnatut lait. Korkeakoulussa annettavalle erityisopetukselle ei ole laissa määriteltyä termiä. Käytän tekstissä sekä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen vakiintunutta erityinen tuki- sekä omasta mielestä paremmin korkeakoulukontekstiin istuvaa yksilöllinen tuki -termejä.

Monelle aloittavalle ammattikorkeakouluopiskelijalle tulee yllätyksenä, että yksilöllinen tuki jää totuttua vähemmäksi. Jos ammattikoulussa tai lukiossa on ollut vielä saatavilla yksityisopetukseen rinnastettavaa oppimisen tukea, ammattikorkeakoulussa sellaista ei ole enää tarjolla. Myöskään osaamistavoitteita ei mukauteta ja oppimisvalmiuksien oletetaan olevan geneeristen perustaitojen osalta kunnossa. (Hyytinen & Toom, 2022)

Korkeakoulutuksen ominaispiirteitä ovat opiskelijan itseohjautuvuus ja toiminnanohjaustaitojen korostuminen. Käytännössä siis yksilöllisen tuen saaminen jää paljon opiskelijan omalle vastuulle. Toki myös koulutuksen järjestäjällä on oma vastuunsa, jossa tukitoimista tiedottaminen on erityisen tärkeää. Opintojen saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat teemoja, joita ei voi korkeakoulutuksessakaan vältellä. Lisäksi yksilöllisen tuen tarjoamisella on oma roolinsa myös tutkinnoista suoriutumisen näkökulmasta, eli tuen tarvetta on mahdollista mitata myös taloudellisilla mittareilla.

Erityisopettaja yksilöllisen tuen tarjoajana Laurea-ammattikorkeakoulussa

Laurea-ammattikorkeakoululla on kuuden fyysisen kampuksen lisäksi pelkästään verkossa toimiva kampus. Koska keskityn työssäni pelkästään erityisopettajuuteen, vastuualueellani on edellä mainitun verkkokampuksen lisäksi viisi fyysistä kampusta, jotka sijaitsevat Hyvinkäällä, Lohjalla, Otaniemessä, Porvoossa ja Tikkurilassa . Koska opiskelijoita tulee ohjaukseen maantieteellisesti laajalta alueelta, yksilöohjauksia on toimivinta tehdä etäyhteyksillä. Vaikka tarjoan aina myös mahdollisuutta lähitapaamiseen, käytännössä harvempi kuin joka kymmenes opiskelija sitä haluaa.

Opiskelija voi itse varata Bookings-järjestelmän kautta 45 minuutin ohjausajan, joka yleensä riittää. Ohjattava opiskelija voi olla siis miltä tahansa kampukselta ja opiskella mitä tahansa tutkintoa. Tapaamisen aihetta ei välttämättä tiedä, jos ei opiskelija ole sitä etukäteen kertonut, mutta käytännössä teemoihin on rakentunut toistuva kaava. Vajaan kolmen kuukauden aikajakso elokuun (2025) puolivälistä marraskuun alkupäiviin on ollut työssäni varsin tyypillinen. Yksilöohjauksien (N=117) perusteet olen luokitellut seuraavalla tavalla (Taulukko 1). Tilasto on hyvin epätieteellinen ja ne voisivat tarkasti yksilöitynä mennä myös toistensa päälle. Esimerkiksi diagnosoitu adhd voi hyvin selittää opintojen aloituksen alkukaaosta.

Ohjauksen pääasiallinen tulosyy	Määrä
opiskelutaidot, opintojen alkukaaos	34
tiedossa oleva oppimisvaikeus (luki, adhd, joku muu)	29
vieraat kielet, myös S2	23
muut syyt (autismi, aistivammat, terveys, elämäntilanne)	20
spesifit: opinnäytetyö, lääkelaskut, harjoittelut	11

Taulukko 1: Erityisopettajan ohjauksen pääasialliset tulosyyt ja määrät

Tämän lisäksi olen ollut yhteydessä pelkän yksilöllisen tuen hakemuksen tai sähköpostien perusteella 86 opiskelijaan. Suurelle osalle heistä on kirjoitettu dokumentoiduista syistä myös lausunto tukitoimien saamiseksi. Yksilöohjausten lisäksi olen ohjannut myös aloittavia ryhmiä verkossa ja kampuksilla, mikä on tarkoittanut työnkuvani tutuksi tekemistä muutamalle sadalle opiskelijalle.

Kuten aiemmin totesin, erityinen ja yksilöllinen tuki on ammattikorkeakoulussa huomattavasti vähäisempää kuin toisella asteella. Suurin osa arjen tukitoimista rajoittuu lisäaikaan opintosuorituksissa, joustaviin ja vaihtoehtoisiin suoritustapoihin tai vaikka omaan rauhalliseen tilaan lähiopetuksessa. Kaikki edellä mainitut voidaan tulkita myös kenen tahansa lehtorin pedagogisiksi keinoiksi, joihin ei erityisopettajan lausuntoa pitäisi tarvita.

Tehokkaimmaksi yksilöllisen tuen työtavaksi on osoittautunut kuitenkin yksilöohjaus, joka onkin työtehtävistäni mieluisimpia. Kun massojen seasta pääsen kohtaamaan yksilöitä, pysyn itsekin hyvin käsityksessä, mitkä ovat 2020-luvun korkeakouluopintojen kipukohtia. Hetken pysähdys, kuuntelu ja kannustus voi kantaa yllättävän pitkälle. Oman näkemykseni mukaan ohjauksilla on myös merkittävä rooli keskeyttämisten ehkäisyssä. Olenkin saanut useampia ”kanta-asiakkaita”, joiden opintojen ja muun elämän edistymistä pääsen seuraamaan aitiopaikalta säännöllisten kohtaamisten kautta.

Erityisopettajan ohjauskohtaamiset eivät tietenkään ole terapiaa, mutta tietynlaisella terapeuttisella työotteella vaikuttaisi olevan opiskelijan toiveikkuutta lisäävä vaikutus. Opiskelijoiden vaikeudet kasaantuvat usein samoihin opiskelutaitoihin liittyviin ongelmiin. Jumittaminen, lamaantuminen toiminnan äärellä, ajanhallinnan vaikeudet ja elämäntilanteen kompleksisuus selittävät, miksi korkeakouluissakin tarvitaan erityisopettajaa. Erityisopettajan keskeiseksi tehtäväksi jää usein minäpystyvyyden vahvistaminen, jolla on taipumus vahvistaa myös tulevaisuususkoa (Vilppo 2023).

Tuetaanko tulevaisuudessa tekoälyllä?

Päivä kerrallaan saapuvan tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti hankalaa, mutta mitä todennäköisimmin erityisen tuen tarve ei korkeakoulutuksessa tule vähenemään. Ikäluokat ovat pienenemässä ja toisaalta koulutustasoa on tarkoitus nostaa niin, että vähintään 50 % nuorista aikuisista (25–34 v.) suorittaa korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Tavoitteena on saada korkeakoulutuksesta myös joustavaa ja saavutettavaa eri elämäntilanteissa. (OKM 2019.) Kun on lisäksi tiedossa, että perusopetuksen oppilaista 26 % sai tehostettua tai erityistä tukea vuonna 2024 (Tilastokeskus, 2025) on selvää, että tämä tulee näkymään myös korkeakoulutuksessa.

Miten me sitten ohjaamme tulevaisuudessa yhä monipuolistuvaa ja enemmän yksilöllisiä polkuja tarvitsevaa opiskelijayhteisöämme? Jos visioin ammattikorkeakoulun ideaaliarkea vuonna 2035, arvelen ainakin opetustyötä tekevän lehtorin roolin muuttuvan entistä enemmän ohjauksellisempaan ja yksilökeskeisempään suuntaan. Ylipäätään oleellista olisi luoda korkeakoulukulttuuri, jossa erilaisuus ja poikkeamiset ”perinteisellä” opintopolulla sallitaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että opetuksen rakenne, arviointi ja palautekäytännöt suunnitellaan ja rakennetaan niin, että ne huomioivat opiskelijoiden kirjon jo ennen tutkinnon aloittamista.

Vuoden 2025 todellisuus osoittaa kuitenkin, että vähemmällä rahalla pitäisi tehdä yhä enemmän. Tällöin yhtenä ajatuksena voisi olla tekoälyn valjastaminen opetus- ja ohjaustyön hyödylliseksi apuvälineeksi. Tekoälyn avulla voidaan jo nyt laatia oppimisanalytiikkaa ja rakentaa yksilöllisiä opintopolkuja. On myös mahdollista valjastaa tekoäly omaksi mentoriksi tai sparraajaksi, joka voi vapauttaa energiaa varsinaiseen opiskelijan ydintehtävään, eli oppimiseen.

Erityisopettajana pohdinkin, voisivatko organisaatiot rakentaa tekoälyinformoituja ohjauskulttuureita, joissa pedagoginen moninaisuus on strateginen vahvuus. Tällä kehitysvauhdilla tiedämme vastauksen todennäköisesti jo ennen seuraavaa vuosikymmentä.

Tekstin rakenteen suunnittelussa on käytetty tekoälyä.