Etäosaaminen ja etätyö olennaisena osana työelämää

Teksti | Tiina Repo , Johanna Aalto

Digitalisaatio näyttäytyy suurena muutoksena yhteiskunnassa, ja samanaikaisesti muutokset tapahtuvat myös yksilötasolla sekä opiskelu- ja työyhteisöissä (Työterveyslaitos 2022). Etänä tekemisen määrittely näiden yhteisöjen ulkopuolella tapahtuvana tekemisenä ja sopimuksenvaraisena asiana korostuu, kotona tekeminen muuttaa totuttua arkea ja erityisesti etänä tekeminen korostaa myös digitaalisten järjestelmien roolia (Tilastokeskus 2023; Digivisio 2030; Nørgård 2021).

kuvituskuva.
Kuva: Thought Catalog / Unsplash

Tässä artikkelissa tarkastelemme etäosaamista tunnistaen sen merkityksen olennaisena osana työelämää ja opiskelujen aikana tullutta osaamista kohti työelämää mentäessä. Artikkelissa on ensin kootusti tutkimustietoa sekä etäopiskelun että -työn tutkimuksesta erityisesti Covid19- pandemian ajalta. Pyrimme näin pohtimaan keskeisiä tekijöitä, millaiset tekijät vaikuttavat onnistuneeseen työelämään etäosaamisen ja etätyön osalta. Työn säännelty ympäristö vaikuttaa osaltaan siihen, miten ja mitkä seikat voidaan toteuttaa. Olemme rajanneet aihetta artikkelijulkaisuun sopivaksi, ja tässä keskitymme erityisesti pandemia-aikana julkaistuun tutkimukseen ja oikeudellisessa osassa yksityisellä sektorilla tehtävään työhön. Olemme yhdessä kirjoittaneet artikkelin osana Liiketalouden tradenomi (YAMK)- koulutukseen kuulunutta opintojaksoa ”Työoikeus ja hyvinvointi” (Strateginen johtaminen).

Havaintoja etänä tekemisestä

Etäopiskelun vaikutus hyvinvointiin nousi voimakkaasti keskusteluihin Covid19-pandemian aikana, esiin tuli niin hyviä kuin jossain määrin huonojakin vaikutuksia. Korkeakoulussa opiskelevat kokivat yksinäisyytensä, kuormittuneisuutensa, sosiaalisten verkostojen mahdollisuuden ja asioidensa jakamisen vaikeutuneen (Parikka ym. 2022, 175). Toisaalta yksilöllisen etenemisnopeuden, itsenäisyyden, vuorovaikutuksen ja tuen saaminen tulivat esiin myönteisinä kuvauksina tutkimuksissa (mm. Karvi 2021, 145; Upola ym. 2023, 24). Etäopiskelun myötä opiskelijan kiinnittyminen opiskeluihin ja siihen liittyvään yhteisöön näyttäytyivät uusina etänä tekemiseen liittyvinä seikkoina (Peltola, Suorsa & Silvonen 2022, 195).

Vastaavasti pandemian aikana tehtyjen tutkimusten kautta on tullut uutta tietoa, mihin osa-alueisiin etätyöskentelyssä on tulevaisuudessa syytä erityisesti kiinnittää huomiota (mm. Huusko & Sivunen 2022, 38). Teknologian käytön kannalta erottuvat yksilön, tiimien ja organisaation tasot, sillä yksilön osaaminen muodostaa mahdollisuuden toimia yhteisöissä, mutta organisaation on ymmärrettävä sen käyttötarpeet ja mahdollistettava niitä (Laitinen 2020a, 61; Laitinen 2020b, 68). Myös aiemmin etätyössä on korostettu ns. itsensä johtamisen taitoja työn tuloksellisuudessa, mutta myös työn tekemisen rajaamisessa (Vilkman 2016, 18).

Sekä opiskelu- että työympäristöistä keskeisiä etäosaamiseen liittyviä seikkoja yhteen vetäen voidaan todeta, että huomiota tulisi kiinnittää yksilön hyvinvointiin, yhteisöllisyyteen, vuorovaikutukseen, tekemisen tukeen sekä teknologian hyödyntämiseen. Työelämän järjestäytyminen tapahtuu mm. lainsäädännössä, työehtosopimuksissa sekä työsopimuksissa. Työpaikoilla parhaiten etätyön onnistumisessa voidaan vaikuttaa yksittäisten työsopimusten sisällön kautta. Etäosaamiseen liittyvien seikkojen huomiointi esimerkiksi työsopimusten sisällössä ja työpaikalla tapahtuvassa yhteistoiminnassa näyttäytyy etänä tehtävän työn kannalta erityisen merkityksellisenä työsuhteen osapuolille.

Etänä tekeminen työn säännellyssä ympäristössä

Etätyön johtamisessa on välttämätöntä tarkastella työtä oikeudellisen viitekehyksen kautta. Etätyö kuuluu normaalin työoikeudellisen sääntelyyn, eli tärkeimpiä lakeja työsuhteessa tehtävän työn suorittamisessa ovat työsopimuslaki (55/2001), yhteistoimintalaki (1333/2021), työaikalaki (872/2019) ja työturvallisuuslaki (738/2002).
Taulukossa 1 on koottu etätyön kannalta työpaikoilla velvoittavia ja toisaalta etätyötä mahdollistavia tekijöitä, joita tarkastellaan tarkemmin myös tekstissä seuraavana.

Edellisen luvun havaintoja etänä tekemisestä olemme ottaneet huomioon taulukon oikeanpuoleisessa sarakkeessa eli merkityksellisinä huomioon otettavina tekijöinä.

LakiAsiakirja tai menettelyEtätyön kannalta merkityksellinen huomioon otettava tekijä
Työsopimuslaki (55/2001)Työsopimus ja / tai etätyösopimusEtätyöstä sopiminen (määrä, käytännöt, tavoitettavuus, työvälineet ja ohjeistukset)
Yhteistoimintalaki (1333/2021)Etätyön pelisäännöt työpaikan osapuolten yhteisessä menettelyssäEtätyön yhteiset ja yhdenvertaiset pelisäännöt (työn tekemisen ja johtamisen rakenteet), yhteisöllisyys (työnantajan ja työntekijöiden välillä)
Työaikalaki (872/2019)Työajan sääntely (mahdollisesti myös alakohtaisessa työehtosopimuksessa)Työhön käytettävä aika (työn ja vapaa-ajan rajaaminen)
Työturvallisuuslaki (738/2002), työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015)Työkykyyn vaikuttava työympäristö ja -olosuhteetTyöhyvinvointi yksilöllisesti ja yhteisöllisesti, työn turvallisuus, vakuutusturva
Taulukko 1. Etätyön oikeudellisia sisältöjä ja tekijöitä.

Työsopimuslaissa edellytetään, että työnantaja antaa työntekijälle kirjallisen selvityksen työnteon keskeisistä ehdoista, elleivät ehdot käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Yksi näistä keskeisistä ehdoista on mm. työntekopaikka. Etätyön säännöt on mahdollista tehdä erillisinä etätyösopimuksina tai ohjeistuksina, jotka ovat kaikkien saatavilla ja tiedossa. Hanni, Kettunen ja Tähtinen (2022, 155) ovat tuoneet esiin, että etätyöohjeistuksessa olisi hyvä ottaa huomioon määrä, käytännön toteutukset, etätyön suorittamisen mahdolliset paikat, työajan seuranta, tavoitettavuus, työvälineet ja ohjeistukset.

Yhteistoimintalaissa edellytetään, että etätyön periaatteet on käsitelty yhteisessä keskustelussa. Etäkäytäntöjen toimivuus ja muutostarpeet ovat työhyvinvointiin vaikuttavia asioita työn olennaisina tekijöinä (Hanni ym. 2022, 156).

Lähtökohtaisesti etätyö kuuluu työaikalain piiriin edellyttäen näin myös työajan seurantaa (Koskinen ym. 2023; HE 158/2018 vp., 70) Kuitenkaan kaikki etätyöjärjestelyt eivät kuulu työaikalain piiriin, mutta työaikalain (872/2019) 2 §:n tarkoittamia tilanteita on aina arvioitava kokonaisuutena ja tapauskohtaisesti. Työaikalakia ei siis sovelleta edellä mainitulla pykälällä viitattavaan työntekijään, jonka työaikaa ei ole ennalta määritelty, eikä hänen työaikaansa valvota vaan hän voi itse päättää työajoistaan. Etätyössä on kuitenkin esillä lähityötä enemmän työntekijän oma vastuu järjestää työskentely niin, ettei liikakuormitusta synny.

Työnantajaa velvoittaa työturvallisuuslain (738/2002) mukainen huolehtimisvelvollisuus, joka koskee kaikkia työn tekemisen paikkoja. Etätyössä haasteita tuo työnantajan mahdollisuus selvittää ja arvioida työturvallisuutta, siksi nämä asiat onkin selvitettävä yhdessä työntekijän kanssa. Etätyössä korostuu myös työntekijän oma vastuu omasta hyvinvoinnista. Etätyössä on voimassa lakisääteinen tapaturmavakuutus.

Työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) määritellään, että työssä sattuneena pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työtä tehtäessä ja työnteon yhteydessä paikasta riippumatta, mutta kuitenkin välittömästi vain työtehtävää suoritettaessa sattunut tapaturma kuuluu korvattavuuden piiriin.

Lopuksi

Ymmärrys työelämän kokonaisvaltaisesta digitaalisesta muutoksesta vaatii uutta osaamista ja yhdessä toimimista. Strategisen johtamisen näkökulmasta on tärkeää oppia ottamaan huomioon, analysoimaan ja kehittämään työnantajan ja työntekijöiden yhteistyössä omaan organisaatioon parhaat toimintamallit ja työympäristöt. Jo nykyisiä oikeudellisia rakenteita hyödyntämällä voidaan ottaa huomioon etäosaamisen vaativia seikkoja systemaattisesti tulevaisuuden hyvinvoivaa työelämää tavoiteltaessa ja hyödyntää opiskeluja hyvänä mahdollisuutena työelämässä tarvittavan etäosaamisen muodostamisessa.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061454725

Jaa sivu