Kansainvälisyys, Kestävä tulevaisuus & teknologia 6.2.2026

Eurooppa-yliopistoallianssit yhteisten ja yhteensopivien tietojärjestelmien äärellä

Teksti | Mika Launikari

Euroopan komission rahoittamat Eurooppa-yliopistoallianssit ovat 2020-luvulla nousseet korkeakoulutuksen strategisiksi suunnannäyttäjiksi (Euroopan parlamentti 2025). Niiden kunnianhimoisena visiona on luoda saumaton virtuaalikampus, jonne opiskelija voi yhdellä käyttäjätunnuksella kirjautua, selata koko allianssin opetustarjontaa, ilmoittautua opintoihin yli rajojen sekä saada suoritusmerkinnät automaattisesti tunnustetuiksi. Lyhyellä aikavälillä visio törmää moniin teknisiin, oikeudellisiin, semanttisiin ja organisatorisiin esteisiin, joita tarkastellaan tässä artikkelissa.

kuvituskuva.
Kuva: Vectorjuice / Freepik

Laurea kuuluu kymmenen eurooppalaisen korkeakoulun PIONEER-allianssiin. Nykytilanteessa kumppanikorkeakouluilla on vaihtelevat valmiudet digitaalisten järjestelmien ja sähköisten prosessien käyttöön. Suomalaiset korkeakoulut ovat EU-tasolla jo melko yhtenäisiä ja hoitavat suurimman osan toiminnoista digitaalisesti (CSC 2026), mutta joissakin eurooppalaisia korkeakouluissa prosessit saattavat yhä toimia manuaalisesti tai hajanaisilla järjestelmillä (Euroopan komissio 2025a).

Tekniikka yksin ei riitä

Allianssit rakentuvat erilaisten järjestelmien varaan: oppimisympäristöt (LMS), identiteetinhallinta (IdM), opiskelijarekisterit (SIS), tutkimustiedon hallinta (CRIS) ja todistusten vaihto (Euroopan komissio 2025a). Näiden eri järjestelmien saaminen kommunikoimaan sujuvasti toistensa kanssa on monessa tapauksessa kesken. Haasteet kärjistyvät kolmessa kohdassa:

  • Yhteinen kirjautuminen ja käyttäjähallinta. Moni allianssi tukeutuu eduGAIN-/SAML- tai OIDC-kirjautumiseen, mutta rooleja (opiskelija, opettaja, vierailija) ja käyttöoikeuksia tulkitaan eri tavoin, jolloin palveluiden käyttö katkeaa rajapintaan. Euroopan yhteentoimivuuskehys nimeää identiteetin ja pääsynhallinnan prioriteettialueeksi, jossa standardien ja sopimusten harmonisointi on vielä kesken (Euroopan komissio 2025b).
  • Kurssidatan yhteinen näkyvyys. ’Yhden luukun’ kurssikatalogit kompastuvat siihen, että kurssien metatiedot, aikataulut ja päivityssyklit vaihtelevat – automaatio jää helposti puolitiehen. EUA:n raportti (2024) luonnehtii vähäistä automaatiota skaalausta hidastavaksi jarruksi.
  • Suoritusten ja todistusten vaihto. Kun arvosanat ja mikro-osaamismerkit liikkuvat maiden ja järjestelmien välillä, syntyy teknisiä ja semanttisia ristiriitoja (esim. arvosana-asteikot, laajuuden laskenta, osaamiskuvaukset). Sen takia yhteiset ratkaisut pitää sitoa EU-tason viitearkkitehtuuriin ja standardeihin (mm. eIDAS, digitaaliset todistukset) (Futurium 2022, Euroopan komissio 2021, Euroopan parlamentti 2024).

Oikeudelliset realiteetit: GDPR vaatii työtä

Tietosuoja ja julkisen hallinnon tiedonhallinta määrittävät sen, mitä dataa voi jakaa, mihin tarkoitukseen ja millä sopimuksella. Haaste ei ole pelkästään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) ’tiukkuus’, vaan kansalliset tulkinnat ja lupaprosessit, jotka vaihtelevat maittain – siis rekisteröidyn henkilön vapaaehtoinen, yksilöity ja dokumentoitu suostumus tietojensa käsittelyyn (Euroopan parlamentti 2016). Tämä tekee automaattisesta tiedonvaihdosta (esim. suoritusten siirto) vaikeaa ja pakottaa allianssit rakentamaan sopimus- ja suostumuspolkuja tapaus kerrallaan. EU:n verkkosivusto ja yhteentoimivuuskehys alleviivaavat tarvetta yhteisille mallisopimuksille ja viiteprosesseille, jotta hallinnollinen kitka pienenee (Euroopan komissio 2025b).

Yhteinen sanasto

Vaikka data kulkisi, merkitykset eivät aina siirry. Kurssi, moduuli, pienet osaamiskokonaisuudet (microcredentials) ja opintopiste eivät ole täysin vertailukelpoisia yli järjestelmä- ja maarajojen. Tuore synteesiraportti yli 40 allianssista korostaa, että semanttiset erot estävät automaatiota ja vaativat yhteisten sanastojen sekä skeemojen käyttöönottoa (esim. osaamiskuvaukset, oppimistulokset, laajuus) (Euroopan komissio 2025a). Komission inventaario kartoittaa standardien katvealueet ja suosittaa yhteisiä käsitteistöjä eri käyttötapauksiin.

Organisatorinen kitka: prosessit, vastuut ja muutosjohtaminen

Yliopistot eroavat toiminnoiltaan enemmän kuin ulospäin näyttää. Rekisteröinnin, arvioinnin, laadunvarmistuksen ja tunnustamisen prosessit eivät istu suoraan yhteen – ja tietojärjestelmät heijastavat näitä eroja. EUA:n analyysit (2024) ja Eurooppa-yliopistoaloitteen tilannekuva (Gunn 2025) nostavat esiin hallinnon ja muutosjohtamisen merkityksen: ilman yhteisiä päätöspolkuja ja palveluomistajuutta tekniset projektit jäävät irrallisiksi piloteiksi. Lisäksi allianssien pitkäjänteinen rahoitus ja osaajaresurssit (arkkitehdit, integraatio-osaajat, tietosuojajuristit) rajaavat etenemistahtia.

Infrastruktuurin skaalautuvuus ja tietoturva

Yhteinen virtuaalikampus vaatii paitsi integraatioita myös skaalaavaa ja turvallista alustainfrastruktuuria. Allianssien sisällä nähdään kirjavia toteutusmalleja: keskitetty hubi, hajautettu integraatiokerros tai katalogi, joka tekee päivitykset eri suuntiin. Kukin malli tuo kompromisseja kustannusten, suorituskyvyn ja hallittavuuden välillä. Työpajamateriaalit ja konferenssiesitykset (esim. EuroTeQ/EPICUR, Pho & Parker 2025) korostavat monitasoista yhteentoimivuutta (tekninen, organisatorinen, kulttuurinen), jossa tietoturva- ja identiteettikysymykset läpileikkaavat kaikki tasot.

Taloudellinen realismi

Moni allianssi on onnistunut pilotoimaan vaikuttavia digipalveluja – mutta todelliset haasteet ovat pilotista tuotantoon siirtyminen ja vuosien ylläpitovelka, kun korkeakoulujen tietoteknisiä ratkaisuja ei ole sovitettu yhteen ajoissa, vaan monia tarpeellisia toimia on lykätty tai tehty vain osittain. Allianssien pitkäjänteinen taloudellinen kantokyky on ratkaiseva, jotta alustat, integraatiot ja tuki eivät rapaudu rahoituskausien välissä. Euroopan komission raportti (2025c) muistuttaa, että toimivan (tai toimimattoman) tietohallinnon vaikutukset opetukseen ja liikkuvuuteen ovat merkittäviä. Kestävät ratkaisut edellyttävät sekä rahoituksen jatkuvuutta että instituutioiden vahvaa sitoutumista.

Tutkimusinfrastruktuurit ja RIM-ympäristöt

Alliansseissa yhdistyy yhä selkeämmin koulutus ja tutkimus. Tutkimustiedon hallinta (RIM/CRIS) lisää oman kerroksensa yhteentoimivuuteen: julkaisut, projektit, data- ja laitetietokannat kytkeytyvät opetukseen (esim. tutkimuspohjainen oppiminen, datalähtöiset kurssit). euroCRIS-yhteisön (2025) materiaali nostaa esiin CERIF-yhteensopivuuden, jolla tarkoitetaan yhteistä mallia tutkimustiedon kuvaamiseen ja jakamiseen eri toimijoiden välillä (Euroopan komissio 2019) sekä kansallisten CRIS-järjestelmien linkittämistä allianssitasolla.

Yhteentoimivuuskehys antaa työkalut

Euroopan komission analyysi (2025a) yli 40 eurooppalaista korkeakouluallianssista tarjoaa ajantasaisen ja realistisen yleiskuvan IT arkkitehtuurien yhteensovittamisen kannalta keskeisistä prioriteeteista. European Higher Education Interoperability Framework (Euroopan komissio 2025b) kokoaa kahdeksan keskeistä käyttötapausta (hakemisesta credentialeihin) ja tarjoaa viitearkkitehtuurin, prosessikaaviot sekä sanastot. Sen ydin on käytännöllisyys: yhteiset reitit identiteetille, kurssidatalle ja suorituksille – ei vain suosituksia vaan toteutettavia polkuja.

Tulevat askelmerkit

Tietojärjestelmien arkkitehtuuria koskevat ratkaisut on tärkeää tehdä harkiten ja suunnitelmallisesti. Allianssissa on sovittava, halutaanko tieto kuljettaa yhden keskitetyn palvelun kautta, käyttää hajautettua integraatiomallia vai lähettää tietoa kaikille tarvitsijoille yhtä aikaa. Valinnan olisi hyvä perustua EU:n suosittelemiin arkkitehtuuriperiaatteisiin (Euroopan komissio 2025b). Samalla on tärkeää määritellä selkeästi, kuka omistaa mitäkin palvelua ja millä mittareilla palvelun laatua seurataan, jotta kaikilla osapuolilla on yhteinen käsitys vastuista ja palvelutasosta (Ewerlöf 2024).

Identiteetin ja roolien hallinta kaipaa yhtenäistä pohjaa. Yhteiset rooli- ja attribuuttiprofiilit, kuten korkeakoulujen yhteinen henkilötietojen kuvausstandardi eduPerson-määrittely allianssikohtaisilla laajennuksilla, auttavat varmistamaan yhdenmukaisen käyttäjäkokemuksen ja tietoturvan (eduPerson 2023). Jotta tietoturvariski pysyy mahdollisimman pienenä, jokaiselle käyttäjälle määritellään vain tarpeelliseksi katsottavat oikeudet. Lisäksi sovitaan käytettävyys- ja tietoturvalinjauksista, jolloin identiteettien ja käyttöoikeuksien hallinta skaalautuu koko ekosysteemiin.

Kurssimetatietojen ja aikataulujen standardointi on toinen keskeinen kehittämisalue. Allianssin on syytä sopia yhteisestä skeemasta, joka kattaa esimerkiksi oppimistulokset, laajuuden ja arviointitavan, sekä määrittää yhtenäiset päivitysrytmit. Kurssikatalogien synkronointi kannattaa automatisoida, sillä manuaalinen ylläpito muodostuu helposti pullonkaulaksi ja hidastaa palveluiden yhteentoimivuutta. (Distance Learning Institute 2025.)

Myös osaamisperustaisten todistusten ja opintosuoritusten tunnustamisen tulee perustua selkeään luotettavuusketjuun. On hyvä liittää osaamis- tai pätevyystiedot eIDAS-yhteensopivaan allekirjoitukseen ja määritellä samalla selkeät rajapinnat ja toimintatavat esimerkiksi arvosanojen muuntamista varten. EU-tason kehysraporteissa esitettyjä referenssivirtoja voidaan hyödyntää konkreettisena lähtökohtana. (Futurium 2022, Ariño 2025).

Jotta järjestelmät ja prosessit ovat allianssin laajuisesti käyttöönotettavissa, on tärkeää rakentaa tarvittavat juridiset mallit valmiiksi. Yhteisesti sovitut tietojenkäsittelysopimukset, rekisteriselosteet ja siirrettävät suostumusmallit vähentävät hallinnollista kuormaa ja ovat EU-raporttien mukaan edellytys allianssien skaalautuvalle toiminnalle (esim. Euroopan komissio 2025a).

Lopuksi on varmistettava, että kokonaisuutta tuetaan pitkäjänteisellä rahoituksella ja osaamisen saatavuudella (UP University Alliance 2025). Allianssien yhteisiä palveluja, työkaluja ja toimintamalleja, joilla ne voivat nopeuttaa ja tukea oman toimintansa kehittämistä, voidaan hyödyntää osaamisen jakamiseen sekä toistettavien ratkaisujen kierrättämiseen kumppaneiden välillä (Haji Mohammadali, Alcober, Roma Gomez, Lopez-Rubio & Oller Arcas 2025).

Miksi tällä on kiire?

Allianssit ovat jo lisänneet opiskelija- ja henkilöstöliikkuvuutta sekä moninkertaistaneet yhteistä opintotarjontaa – mutta puoliksi manuaaliset prosessit eivät kestä skaalautumista. Komission ja muiden riippumattomien toimijoiden katsaukset osoittavat, että mitä nopeammin etenemme yhteisiin tietomalleihin, identiteettiratkaisuihin ja sopimusmalleihin, sitä todennäköisemmin virtuaalikampuksesta tulee todellisuutta.

Tekninen yhteentoimivuus on lopulta luottamuksen ja yhteistyön harjoittelua – tämä pätee myös PIONEER-allianssikumppaneihin. Kun jaamme sanastot, prosessit ja koodin – ja sovimme roolit sekä vastuut – digitaalisesta kitkasta tulee vähitellen näkymätöntä. Silloin opiskelija voi todella liikkua vapaasti, opettaja rakentaa yhteiskursseja ilman byrokratiaa ja yliopisto keskittyä siihen, missä se on paras: oppimisen ja tutkimuksen mahdollistamiseen (Pho & Parker 2025.). Tämän tavoitteen eteen PIONEER-partnereiden on lähivuosina tehtävä määrätietoista kehittämistyötä yhteisten digitaalisten toimintatapojen ja rajapintojen rakentamisessa. Kun tähän päästään, voidaan samoja palveluja ja tietovirtoja hyödyntää saumattomasti kaikissa kumppanikorkeakouluissa.

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari, johtava asiantuntija, toimii Laurea-ammattikorkeakoulun institutionaalisena koordinaattorina kymmenen eurooppalaisen korkeakoulun PIONEER-allianssissa.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020611639
henkilökuva.
Mika Launikari
mika.launikari(at)laurea.fi
johtava asiantuntija

Eurooppa -yliopistoallianssit opiskelijaliikkuvuus virtuaalikampus yhteentoimivat tietohallintoratkaisut

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu