Avoimella korkeakoulukampuksella tarkoitetaan eurooppalaisessa PIONEER-yliopistoallianssissa kampusta, joka edistää koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan, kansainvälisen opiskelija- ja henkilöstöliikkuvuuden sekä alueellisen ekosysteemiyhteistyön avoimuutta. Avoin kampus on laaja-alainen opiskelija-, työntekijä-, alumni- ja yhteistyökumppaniyhteisö, joka toimii fyysisesti, virtuaalisesti ja hybridisti. Tavoitteena on mahdollistaa matalan kynnyksen kohtaamiset ja yhteen tulemiset, joihin osallistuminen ei vaadi erityisiä valmisteluja tai tiukkoja sitoumuksia. Kaikille avointen kohtaamisten tavoitteena on luoda helposti lähestyttävä ympäristö, jossa eri taustaiset ihmiset – etenkin opiskelijat ja asiantuntijat akatemiasta ja liike-elämästä – voivat tutustua toisiinsa, inspiroitua yhdessä sekä osallistua eri aloja yhdistävään yhteiskehittelyyn.
Kuva: katemangostar / Freepik
Eurooppalaisten PIONEER-allianssikorkeakoulujen transformaatio ja kestävä kehitys perustuvat niiden tulevaisuusvisioon, jossa koulutuksen, tutkimuksen, innovaatio- ja ekosysteemiyhteistyön sekä kansainvälisen toiminnan välistä synergiaa vahvistetaan (PIONEER Mission Statement 2024). Tässä onnistuminen edellyttää PIONEER-kumppanikorkeakoulujen tiivistä yhdessä tekemistä, keskinäistä oppimista sekä yhteisten työkäytäntöjen luomista.
Opiskelijoiden, henkilöstön ja sidosryhmien aktiivisempi osallistuminen korkeakoulujen muutosjohtamiseen sekä niiden toimintakulttuurin, prosessien ja palveluiden kehittämiseen on olennainen tekijä avoimen kampuksen syntymisessä. Kaikkinaisella avoimuudella korkeakoulujen toiminnassa edistetään eurooppalaisen korkeakoulutuksen vaikuttavuutta, joka muun muassa todentuu lisääntyneenä yhteiskunnallisena sivistyksenä ja yritysten innovaatiotoimintana sekä parantuneena alueellisena kilpailukykynä ja opiskelijoiden työelämäintegraationa.
Edellytysten luominen avoimelle kampukselle
PIONEER-allianssi edistää osallisuutta, turvallisuutta, resilienssiä ja kestävyyttä tulevaisuuden kaupungeissa ja yhteisöissä (YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoite 11). Siksi allianssissa avoimen kampuksen eteen tehtävällä kehittämistyöllä halutaankin varmistaa se, että keskeiset kohde- ja sidosryhmät saavat sitä kautta lisäarvoa omalle toiminnalleen – erityisesti ammatillinen, ajatuksellinen ja tiedollinen kehittyminen, monialainen TKI-yhteistyö, kansallinen ja kansainvälinen verkostoituminen. Avoimelle kampukselle asetetuissa tavoitteissa yhdistyvät strategiset, ammatilliset, asennepohjaiset ja osallistavat näkökulmat (PIONEER+ -hankehakemus 2024):
- Strateginen johtaminen ja institutionaalinen oppiminen: eurooppalaisten kumppanikorkeakoulujen institutionaalisen muutoksen johtaminen edellyttää niiden välistä vertaisoppimista, hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen keskinäistä jakamista sekä yhteisten ratkaisujen etsimistä allianssitasoiseen strategiseen kehittämiseen. Tiedolla johtaminen on keskiössä, kun PIONEER-allianssi määrittelee toimintansa strategista suuntaa ja operatiivisen tason painopisteitä.
- Ammatillisten näköalojen laajentaminen: eurooppalaisten PIONEER-kumppanikorkeakoulujen opetus-, tutkimus- ja hallintohenkilöstön kansainvälinen verkostoituminen ja yhteistyö tukevat ammatillista pätevöitymistä, mikä lisää korkeakoulutuksen alueellista, kansallista ja eurooppalaista vaikuttavuutta, houkuttelevuutta ja laatua. Henkilöstölle mahdollistetaan maiden rajat ylittävät urapolut tieteidenväliseen ja monialaiseen kehittämiseen. Onnistuneella TKIO-integraatiolla vahvistetaan opiskelijoiden tulevaisuuskestävää globaalia oppimista sekä sitä kautta parannetaan työelämän innovaatiovalmiuksia.
- Mielen ja kokemusten avaaminen: PIONEER-allianssissa edistetään opiskelijoiden, henkilöstön ja sidosryhmien kansainvälistymismahdollisuuksia kotimaassa ja ulkomailla. Saumattomalle kansainväliselle liikkuvuudelle (fyysinen, virtuaalinen, hybridi) PIONEER-korkeakoulujen välillä luodaan aiempaa parempia edellytyksiä, jotta se tukee yksilöiden kulttuurienvälistä ja kielellistä oppimista sekä tarjoaa elämää rikastuttavia kokemuksia ja mahdollisuuksia verkostoitua maailmalle. Liikkuvuuteen osallistujien ymmärrystä lisätään siitä, että kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen sisältyvät jännitteet ja vastakkainasettelut ovat yleensä tilaisuuksia molemminpuoliseen oppimiseen ja ihmisenä kasvuun. PIONEER-allianssissa moninaisuus nähdään myönteisenä voimavarana ja innovaatiopotentiaalina.
- Sidosryhmien innostaminen ja osallistaminen: PIONEER-allianssi tarjoaa kokemuspohjaista ja tutkittua tietoa sekä suosituksia globaaleille markkinoille siitä, miten korkeakoulut voivat menestyksekkäästi tehdä ekosysteemiyhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä kaupunkien ja korkeakoulujen parhaaksi Euroopassa. Yhteistyössä toteutetut kokeilut ja niistä saadut tulokset hyödyttävät korkeakouluyhteisöjä, yhteiskuntaa ja työelämää tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa.
On selvää, että PIONEER-allianssilta vie aikaa kehittyä jatkuvaan uudistumiseen sitoutuneeksi ja moninaisia oppimisympäristöjä arvostavaksi avoimeksi kampukseksi, jossa eurooppalaisten kaupunkien muuntuviin tarpeisiin vastataan innovatiivisella opintotarjonnalla, monialaisella tutkimuksella ja laajapohjaisella ekosysteemiyhteistyöllä sekä kansainvälisellä liikkuvuudella. Tahto- ja tavoitetila tämän päämäärän saavuttamiseksi on olemassa ja sen eteen ponnistellaan kymmenen eurooppalaisen korkeakoulun voimin tulevina vuosina.
Pohdintaa avoimesta kampuksesta
Kun PIONEER-allianssissa sanotaan, että tavoitteena on saavutettava, esteetön, turvallinen, yhdenvertainen, yhteisöllinen ja kaikille avoin kampus niin, miten se käytännössä tapahtuu ja toteutuu? PIONEER-kumppanikorkeakoulut eivät juurikaan ole vielä keskustelleet siitä, mitä kaikkea avoin kampus konkreettisesti tarkoittaa (esim. eri toimijoille) ja mitä kaikkia ulottuvuuksia kampukseen käsitteenä yleisesti liitetään. Olisi tärkeää yhdessä sanoittaa ideaa avoimesta kampuksesta tarkemmin, ja luoda yhteistä ymmärrystä siitä, mitä ominaisuuksia, toimintoja, palveluja ja ylipäätään inhimillisen elämän alueita PIONEER-allianssi siihen yhdistää. Samoin pitää tarkastella kriteerejä, joilla mitataan ja arvioidaan sitä, missä määrin avoin kampus on todellisuutta.
Sana ’kampus’ tulee alun perin latinasta (Onkamo 2018). Rooman valtakunnassa kampuksella tarkoitettiin avointa ja esteetöntä tasankoa tai kenttää – esimerkiksi Rooman lähellä sijainneella Marsin kentällä nuoret miehet osallistuivat sotilas- ja taistelukoulutukseen harjoituksineen (Samuelson 2023). Nykyisen kaltaisen kampuksen perinne on lähtöisin keskiaikaisista eurooppalaisista yliopistoista, joissa opiskelijat ja opettajat asuivat ja työskentelivät yhdessä luostarimaisessa ympäristössä (Turunen 2007). Tänä päivänä kampuksella tarkoitetaan perinteisesti korkeakoulun tai yliopiston maita ja rakennuksia, joihin yleensä kuuluvat luentosalit, kirjastot, opiskelijoiden tilat (esim. järjestötoimintaa varten) sekä asuinyliopistojen osalta asuntolat ja ruokalat (Onkamo 2018). Kampus on näihin aikoihin asti nähty ensisijaisesti fyysisenä ympäristönä, joka toimii akateemisena, sosiaalisena tai henkisenä kokonaisuutena. Viimeistään 2020-luvun alun koronapandemia muutti käsityksen siitä, että kampus voi itse asiassa olla myös virtuaalinen tai hybridi.
Pohjimmiltaan avoimen kampuksen tavoitteena on olla viihtyisä ja integroitunut osa paikallista toimintaympäristöä ja ekosysteemiä. Mutta onko ’avoin kampus’ nimensä mukaisesti kaikille avoin ja voiko se tämän päivän maailmassa aidosti olla sitä? Ihannetilanteessa kaikilla kiinnostuneilla olisi vapaa pääsy avoimen (fyysisen) kampuksen alueelle ja tiloihin ilman, että heidän tarvitsisi ilmoittautua vastaanotossa tai esittää henkilöllisyystodistustaan. Esteettömyyden nimissä kampusta eivät ympäröisi aidat, eikä kampuksen rakennuksissa olisi tarpeettomia läpikulkua hidastavia portteja tai ovia, eikä vartijoita juuri näkyisi kampuksella muuta kuin aukioloaikojen ulkopuolella. Tämä vain ei nykyisin taida olla realismia monenkaan eurooppalaisen suurkaupungin korkeakoulukampuksilla.
Toisaalta voidaanko puhua avoimesta kampuksesta, mikäli sinne on pääsy sallittu vain henkilökunnalle ja kirjoilla oleville opiskelijoille? Eikö tämä kuulosta ’suljetulta’ tai ’vain etuoikeutetuille’ kuuluvalta kampukselta, jossa etusijalle asetetaan turvallisuus ja valvotumpi kampusympäristö? Samanaikaisesti on todettava, että kampus on opiskelijoiden ja työntekijöiden päivittäinen työpaikka, jonka tulee heille olla fyysisesti ja psykologisesti turvallinen ympäristö – eihän minkään yrityksenkään toimitiloihin voi kuka tahansa kadulta marssia sisään muuta kuin kutsusta ja/tai luvan kanssa.
Miten PIONEER-allianssi määrittää sen, kenellä on pääsy avoimelle kampukselle ja kenellä ei? Fyysinen kampus todennäköisesti joustaa siinä, ketkä siellä voivat liikkua vapaasti (nykyiset opiskelijat ja henkilökunta) ja ketkä erillisen luvan kanssa (paikalliset asukkaat, kotimaiset ja ulkomaiset vierailijat), kun taas korkeakoulun virtuaalisia palveluita (mm. digitaaliset oppimisympäristöt verkkosisältöineen) voivat käyttää kaikki rekisteröidyt käyttäjät jopa maailmanlaajuisesti, kuten tutkinto-opiskelijat, elinikäiset oppijat sekä opetushenkilöstö tietenkin.
Kampuskokemus
Jos vielä ennen koronapandemiaa ajateltiin, että fyysisen ja autenttisen kampuskokemuksen tarjoaminen opiskelijoille on välttämätöntä, niin pandemian jälkeisessä maailmassa asia varmasti nähdään toisin. Digitaaliset palvelut ja sovellukset, teknologiset ratkaisut sekä virtuaalinen läsnäolo ovat ratkaisevasti muuttaneet käyttäytymistämme ja suhtautumistamme kampukseen fyysisenä tilana – olimmepa korkeakoulun opiskelijoita, henkilökuntaa tai yhteistyökumppaneita.
Fyysisen sekoittuessa digitaaliseen ei enää olekaan itsestään selvää, mitä kaikkea me odotamme avoimelta kampukselta. Onko se meille jatkossa pääosin jotain aineetonta ja virtuaalista vai edelleenkin enemmän fyysistä ympäristöä vai näitä molempia tasaisessa suhteessa? Heikkeneekö kampuskokemus, jos se on tulevaisuudessa enemmän virtuaalista kuin fyysistä? Jääkö silloin jotain olennaista puuttumaan? Entä mitä uutta tulee tilalle? Yhtä kaikki tarvitsemme tulevaisuudessakin inhimillistä vuorovaikutusta, joka PIONEER-allianssissakin on perusta keskinäiselle ymmärrykselle ja luottamukselle sekä edellytys sosiaalisen pääoman ja innovaatioiden syntymiselle.
Kirjoittajatiedot
FT, KTM Mika Launikari toimii johtavana asiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa ja osallistuu eurooppalaisessa PIONEER-korkeakouluallianssissa tehtävään kehittämistyöhön.
Lähteet
