Vuonna 1997 Euroopan komissio esitteli tiedonannossaan käsitteen tietojen ja taitojen Eurooppa. Tiedonannon tavoitteena oli avoimen ja elinvoimaisen eurooppalaisen koulutusalueen asteittainen rakentaminen 2000-luvulla. Poliittisen prosessin taustalla vaikutti globalisaatio, ja sen myötä Euroopan unionin tarve vahvistaa maailmanlaajuista vaikutusvaltaansa ja kilpailukykyään. Eurooppalaisen koulutusalueen kehittämiseksi sovittiin tuolloin työnjaosta Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden välillä. Prosessissa jäsenmaiden välinen yhteistyö on nähty keskeisenä edellytyksenä eurooppalaisuuden ja tietojen ja taitojen Euroopan muodostumiselle. (Euroopan komissio 1997). Tässä artikkelissa tarkastellaan globalisaation yleispiirteitä ja sitä, miten eurooppalainen ja suomalainen korkeakoulutus on itsensä asemoinut globalisaatioon nähden.

Toisesta maailmansodasta lähtien globalisaatio on kiihtynyt valtavasti teknologisen kehityksen, laajenevan maailmankaupan ja rajat ylittävän tavara-, palvelu-, pääoma- ja henkilöliikkuvuuden seurauksena (Sparrow 2012, Castles, de Haas & Miller 2014). Sodan jälkeen tahtotilana oli luoda parempi maailma, jossa maat tekevät keskenään yhteistyötä vaurauden ja rauhan edistämiseksi. Tähän ajatukseen perustui silloisen Euroopan talousyhteisön (nykyisen EU:n) perustaminen vuonna 1957 (ns. Rooman sopimus, jota on myöhemmin täydennetty Maastrichtin 1992, Amsterdamin 1997 ja Nizzan 2002 sopimuksilla). Perustamissopimuksen tavoitteena oli edistää Euroopan jälleenrakennusta, maiden välistä kauppavaihtoa ja poliittista yhdentymistä sekä kansalaisten taloudellista ja sosiaalista asemaa. (EUR-Lex 2023).

Vaikka globalisaatiota nykyisin ensisijaisesti leimaakin kansakuntien taloudellinen integraatio, on siinä kyse paljon monimutkaisemmasta ja moniulotteisemmasta sosiaalisesta prosessista. Siihen vaikuttavat poliittiset, kulttuuriset, teknologiset, koulutukselliset, psykologiset, ilmastolliset ja monet muut tekijät (esim. Marsella 2012). Globalisaatio ei ole yksin maailman valtaa pitävien johtajien hallinnassa, eivätkä yksittäiset kansalaiset suinkaan ole täysin voimattomia sen edessä. He voivat olla ennakoivia, sitoutuneita ja aktiivisia toimijoita, jotka omassa arjessaan paikallisesti tekevät valintoja suhteessa globaalisti vaikuttaviin kehityskulkuihin (Castells 2010, Bandura 2001, Delanty, Jones & Wodak 2011). Yhdessä ja erikseen kansalaiset voivat päätöksillään ja toiminnallaan vaikuttaa makrotason taloudellisiin, poliittisiin, koulutuksellisiin ja sosiokulttuurisiin järjestelmiin ja linjauksiin maailmanlaajuisesti (Hearn 2015).

Eurooppalaisten korkeakoulujen globaali kilpailukyky

Korkeakoulutuksen kontekstissa globalisaatio on alun perin määritelty merkittävien muutosten kokonaisuudeksi, joka liittyy eri maanosissa sijaitsevien korkeakoulujen alati kasvaviin keskinäissuhteisiin ja jossa kansalliset rajat ja järjestelmät hämärtyvät tai (ajoittain) jopa katoavat (Teichler 2024, 22–23). Sitä vastoin korkeakoulutuksen kansainvälistymiseen liitetään vahvasti kansallisten järjestelmien pysyvyys maiden rajat ylittävän koulutus- ja tutkimusyhteistyön ja muun kansainvälisen toiminnan (esim. opiskelijaliikkuvuus) lisääntymisestä huolimatta. Teichlerin mukaan korkeakoulumaailmassa globalisaatio terminä ja ilmiönä yleensä arkikielessä korvataan sanalla kansainvälisyys/kansainvälistyminen.

Eurooppalainen korkeakoulustrategia (Euroopan komissio 2022) korostaa yliopistojen ja korkeakoulujen vetovoiman ja globaalin kilpailukyvyn vahvistamista. EU-alueen korkeakoulujen kansainvälisen ja globaalin tason koulutus- ja tutkimusyhteistyön tehtävänä on mahdollistaa opiskelijoille ja tutkijoille edellytykset oman osaamisen kehittämiseen ja globaaleilla työmarkkinoille menestymiseen. Strategian mukaan korkeakoulujen tulee kaikessa toiminnassaan tavoitella laatua ja vaikuttavuutta sekä huippuosaamista. Nämä päämäärät ovat täysin linjassa eurooppalaisen korkeakoulutus- ja tutkimusalueen tavoitteiden kanssa (Euroopan komissio 2020a+b).

Euroopan unionin jäsenmaat yhdessä EU-viranomaisten kanssa edistävät eurooppalaisten korkeakoulujen kansainvälistä ja globaalia kilpailukykyä neljällä lippulaivahankkeella, jotka ovat (Euroopan komissio 2022):

• Erasmus+ -yliopistoaloite ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelma tukevat kansainvälisiä korkeakoululiittoutumia, joissa kehitetään pitkän aikavälin kestävää rakenteellista yhteistyötä koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin alalla, ja luodaan Euroopan laajuisia yliopistokampuksia, joissa opiskelijat, henkilökunta ja tutkijat kaikkialta Euroopasta voivat osallistua kansainväliseen liikkuvuuteen ja uuden tiedon luomiseen yhdessä.
• Korkeakoululiittoumien oikeudellinen asema – Eurooppa-yliopistoille ja muille korkeakoululiittoumille tarjotaan mahdollisuus yhdistää vahvuutensa ja voimavaransa, tehdä yhteisiä strategisia päätöksiä ja toimia juridisesti katsottuna yhtenä oikeushenkilönä. Tämän tavoitteena on lisätä liittoumatasoisten yhteistutkintojen myöntämistä (ml. eurooppalaiset tutkinnot).
• Eurooppalaiset tutkinnot todistavat oppimistuloksista, jotka saavutetaan osana useiden korkeakoulujen kansainvälistä yhteistyötä, esimerkiksi Eurooppa-yliopistoliittoumissa. Tätä varten Euroopan komission tarkoituksena on kehittää eurooppalaiset kriteerit eurooppalaisen tutkintomerkin myöntämiseksi.
• Eurooppalaista opiskelijakorttia koskevan aloitteen tavoitteena on helpottaa kaikkien opiskelijoiden osallistumista kansainväliseen liikkuvuuteen Euroopassa. Opiskelijakortilla liikkuvuuden hallinnoinnista tehdään helpompaa, tehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää. Kortin avulla opiskelijat voidaan tunnistaa yksilöllisesti yli maa- ja korkeakoulurajojen.

Lisäksi monet eurooppalaiset korkeakoulut globaaleina toimijoina (ml. Laurea ja sen kansainväliset PIONEER-korkeakoulukumppanit) ovat sitoutuneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (YK 2015b) ja niiden toimeenpanoon omassa opetus-, tutkimus, innovaatio- ja muussa toiminnassaan (Launikari 2023). Tämän ns. Agenda 2030:n päämääränä on ratkaista globaalisti tunnistettuja haasteita sekä luoda parempi ja oikeudenmukaisempi maailma vuoteen 2030 mennessä. Agenda 2030 linjaa 17 strategista kestävän kehityksen tavoitetta (YK 2015a). Niistä monet liittyvät ilmiöihin, joihin korkeakoulut jo vuosia ovat etsineet ratkaisuja omien alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten/globaalien yhteistyö- ja sidosryhmäkumppaniensa kanssa.

Suomalaisten korkeakoulujen koulutusvienti maailmalle

Koulutusviennin tavoitteena on tehdä koulutuksesta ja tutkimuksesta menestyksellistä liiketoimintaa, joka tuottaa korkeakouluille lisäresursseja ja vahvistaa Suomen asemaa maailman oppimiskriisin ratkaisemisessa. Suomalaisen koulutusviennin arvon arvioidaan kasvavan miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Viime vuosina poliittinen kiinnostus koulutusvientialaa ja sen kasvupotentiaalia kohtaan on ollut suurta. Sen sijaan ajantasaista ja kattavaa tutkimustietoa ja järjestelmällisesti kerättyä seurantatietoa toimialasta ja sen taloudellisesta arvosta on tällä hetkellä vain vähän. (Opetushallitus 2022).

Koulutusvienti-käsitteen alle voidaan sisällyttää monenlaista koulutukseen ja tutkimukseen liittyvää pal-
velu- ja tavaravientiä. Koulutusvientiin kuuluvat myös Suomessa opiskelevat ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat, joiden opiskeluaikana tuottamaa taloudellista arvoa suomalaiselle kansantaloudelle on tutkittu ja joiden todennäköisyyttä jäädä Suomeen valmistumisen jälkeen on myös selvitetty. (Opetushallitus 2022). 2000-luvulla suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat varsin aktiivisesti osallistuneet maailmalle suuntautuvaan koulutusvientiin sekä ulkomaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden rekrytoimiseen Suomeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön (2022) KV-foorumi käyttää raportissaan termiä osaamisvienti (engl. Global Educational Services), joka tarkoittaa yleisesti koulutuksen ja osaamisen kansainvälistä liiketoimintaa. Raportissa osaamisvienti jaetaan kolmeen osa-alueeseen:

• Koulutusvienti tarkoittaa kansainvälistä tutkintokoulutusta sekä koulutusjärjestelmiä, koulutuksen sisältöjä, pedagogiikkaa ja eri teemojen asiantuntijatyötä koskevaa liiketoimintaa.
• Tutkimus- tai asiantuntijayhteistyö ja -vienti on asiantuntijatyötä ja tutkijoiden yhteistyötä, jonka ensisijaisena tarkoituksena on yhteisten tutkimushankkeiden rahoituksen hankinta ja toissijaisena muiden osaamisen viennin tuotteiden jalostuminen.
• Kansainvälinen koulutusliiketoiminta on asiantuntijatyötä, johon kuuluvat erilaiset vierailut, lisenssituotteet, capacity building -hankkeet, sekä kokeileva ja soveltava liiketoiminta.

Lisäksi nykyisessä pääministeri Petteri Orpon johtamassa hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi vakinaistaa projekteissa kehitetyt ulkomailla koulutettujen sairaanhoitajien pätevöittämiskoulutusten toimintamallit osaksi ammattikorkeakoulujen perustoimintaa (Valtioneuvosto 2023).

Yksilön osaaminen

Tärkein taito, jonka korkeakoulut voivat kansallisesti ja globaalisti opettaa opiskelijoilleen, on kyky olla ketterä ja sopeutua muutoksiin alati muuttuvassa maailmassa. Analyyttisten kykyjen ja strategisen ajattelutavan kehittäminen auttaa nuoria ja aikuisia sopeutumaan muuttuviin ympäristöihin, mikäli he samalla osaavat hyödyntää aiempia kokemuksiaan, taitojaan ja ammatillista osaamistaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Kun korkeakoulut Suomessa ja maailmalla valmistavat tulevia ammattilaisia työelämään, jossa kokonaan uusia työtehtäviä vasta on syntymässä, nousevat oppimaan oppimisen taito, itsetuntemus ja ymmärrys elinikäisen oppimisen tärkeydestä korkeaan kurssiin tietojen ja taitojen Euroopassa.

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari toimii Laureassa eurooppalaisen korkeakouluyhteistyön erityisasiantuntijana. Hänellä on työkokemusta eurooppalaisesta koulutus- ja työelämäyhteistyöstä sekä kansainvälisestä liikkuvuudesta 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Lähteet:

• Bandura, A. 2001. The changing face of psychology at the dawning of a globalization era. Canadian Psychology, 41(1), 12-14.
• Castells, M. 2010. Globalization and identity. Quaderns de la Mediterrània, 14, 89-98.
• Castles, S., de Haas, H. & Miller, M.J. 2014. The age of migration – International population movements in the modern world (4th ed.). London: Palgrave.
• Delanty, G., Jones, P. & Wodak, R. 2011. Introduction: migration, discrimination and belonging in Europe. In G. Delanty, R. Wodak & P. Jones (Eds.). Identity, belonging and migration (ss. 1-18). Liverpool University Press.
• EUR-Lex 2023. Rooman sopimus ETY. Viitattu 9.8.2023.
  Euroopan komissio 2022. Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions on a European strategy for universities. Viitattu 9.8.2023.
• Euroopan komissio 2020a. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eurooppalaisen koulutusalueen toteuttamisesta vuoteen 2025 mennessä. Viitattu 9.8.2023.
• Euroopan komissio 2020b. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Uusi eurooppalainen tutkimusalue tutkimusta ja innovointia varten. Viitattu 9.8.2023.
• Euroopan komissio 1997. Tietojen ja taitojen Eurooppaan. Komission tiedonanto Neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Viitattu 8.8.2023.
• Hearn, J. 2015. Nationalism and globalization: Challenging assumptions. SAIS Review, 35(2), 5-11.
• Launikari, M. 2023. European PIONEER alliance focuses on sustainable development of future cities. Laurea Journal. Viitattu 8.8.2023.
• Marsella, A. 2012. Psychology and globalization: Understanding a complex relationship. Journal of Social Issues, 68(3), 454-472.
• Opetushallitus 2022. Selvitys suomalaisen koulutusviennin taloudellisesta arvosta. Viitattu 9.8.2023.
• Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022. Kohti korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjausten päivitystä. KV-foorumin väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:1. Viitattu 8.8.2023.
• Sparrow, P. 2012. Globalizing the international mobility function: The role of emerging markets, flexibility and strategic delivery models. International Journal of Human Resource Management, 23(12), 2404-2427.
• Teichler, U. 2004. The Changing Debate on Internationalisation of Higher Education. Higher Education, 48, 1, pp. 5-26.
• Valtioneuvosto 2023. Suomen hallitusohjelma. Luku 5.3. Korkea osaaminen ja sivistys tulevaisuuden perustana, Korkeakoulutus ja tiede. Viitattu 9.8.2023.
• YK 2015a. The UN sustainable development goals. Viitattu 9.8.2023.
• YK 2015b. Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development. Viitattu 9.8.2023.