Viime viikolla (1.11.2022) opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tiedotteen opettajarekisterin valmistelun etenemisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2021 tilaamassa opettajarekisteriä ja opettajatiedonkeruuta koskevassa selvityksessä esitettiin opettajarekisterin perustamista vaiheittain. Ministeriössä on nyt ryhdytty valmistelemaan opettajarekisterille asetettavien tavoitteiden tarkempaa määrittelyä ja sen mukaista arkkitehtuuriarviointia. Opettajarekisterin valmistelutyötä ministeriö kertoo tekevänsä yhteistyössä Opetushallituksen kanssa.
Opettajakoulutuksesta vastaavat Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut (ammatillinen opettajankoulutus). Uusi valtakunnallinen rekisteri tarjoaisi työkaluja hallita opettajakoulutuksen volyymia ja suuntaamista. Selvityksessä todettiin, että ennakoinnin kannalta on tärkeää saada luotettavaa tietoa siitä, millaisista opettajista on suurin tarve, joka voi olla niin valtakunnallista kuin alueellista. Vaikka idea opettajarekisteristä ei ole lähtenyt liikkeelle niinkään korkea-asteen tarpeista kuin pikemminkin peruskoulun tarpeista, korkeakoulut saisivat opettajarekisterin tiedonkeruun myötä myös paremman ymmärryksen siitä, minne opettajankoulutuksen saaneet ammattilaiset sijoittuvat niin maantieteellisesti kuin ammatillisesti. Tällöin korkeakoulujen olisi mahdollista arvioida opettajakoulutuksen vastaavuutta niin alueen kuin koko maan tarpeisiin peilaten. Samoin opettajarekisteri voisi mahdollistaa epäsuorasti myös niiden opettajien tilastoimisen, jotka siirtyvät opetuksesta muihin ammatteihin.
Yksittäisen korkeakoulun näkökulmasta merkittävin hyöty opettajarekisteristä riippuu kuitenkin siitä, kuka pääsee tarkastelemaan ja lopulta tilastoimaan erilaisia tietoja. Tällä hetkellä korkeakoulut saavat opettajiin liittyviä tietoja Opetushallituksen Vipunen-tietopalvelusta, joka on korkeakoulun näkökulmasta erinomainen palvelu.
Selvityksen mukaan korkeakoulut suhtautuivat positiivisesti korkeakoulujen opettajien mukanaoloon opettajarekisterissä, mutta ne näkivät paremmaksi harkita asiaa tarkemmin vasta myöhemmässä vaiheessa. Se oli mielestäni paikallaan oleva linjaus. Selvitysryhmän mukaan koulutuksen järjestäjät kyseenalaistivat myös rekisterin perustamiseen liittyviä hyötyjä ja järkevyyttä verrattuna nykyisiin käytäntöihin, vaikka oli laaja yhteisymmärrys opettajarekisterin tuottamista hyödyistä ennakoinnissa, seurannassa ja tutkimuksessa. Lisätyötaakka on kuitenkin hyvä arvioida huolella eli kuinka yksityiskohtaista tietoa on tarpeen ja järkevää hankkia tulevaisuutta ajatellen.
Kun luodaan uusia normeja ja vakioidaan toimintatapoja, se edellyttää aina hallinnointia. Yleensä toki kehitys on aina lisäarvoa luovaa, ainakin jonkun intressitahon tai esim. tiedon käyttäjän näkökulmasta. Yhä useammin pitäisi myös kysyä, miten toimintatapa- ja raportointimuutokset näyttäytyvät eri sidosryhmien ja erityisesti opettajien näkökulmasta. Korkeakoulut ja niiden koulutus ovat oman tarkastelujaksoni eli 35 vuoden aikana kehittyneet valtavasti, mutta niin on kehittynyt myös niiden hallinnointikin. Hallinnon laadun kehittyminen merkitsee usein myös sen määrän kasvua. Kysymys, joka on tässä yhteydessä syytä esittää, että eihän koulutus ole vaarassa hallinnollistua liiaksi? Ei ainakaan, jos ymmärrämme pitää huolta hallinnollistumisen tarkoituksenmukaisuudesta, että näin ei kävisi. Helppoa se ei aina ole.
Selvitysryhmän mukaan opettajarekisterin perustamiseen liittyvät intressit ja huolenaiheet heijastelevat jossain määrin myös poliittisia näköaloja, joiden tarkoituksenmukaisuuden arviointi on syytä tehdä poliittisella kentällä. Viime viikolla julkaistussa tiedotteessa tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen toteaa, että opetusalaa koskevan ennakointityön ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan nykyistä parempaa tietopohjaa opettajista sekä myös entistä toimivampia tiedonkeruun tapoja. Tällä hallituskaudella ministeriö on siten edistämässä opettajarekisterin valmistelua, mutta lopullisen päätöksen opettajarekisterin perustamisesta tekee vasta seuraava hallitus.
On hyvä, että arvioidaan huolella, onko opettajien ja myös korkeakoulun opettajien paikka rekisterissä vai voidaanko tarvittava tiedonkeruu toteuttaa toisin. Näkökulman, joka voisi laajemminkin nousta keskusteluissa esiin, on hallinnollistumisen tarkoituksenmukaisuus korkeakoulussa. Vaikka teknologia mahdollistaa nykyään paljon, on aika yhä opettajan keskeinen resurssi. Oppijoille opettajalla ei ole koskaan liikaa aikaa, vaikka hallinto olisi kuinka välttämätöntä tahansa. Hallinto luo lisäarvoa niin kauan kuin se palvelee koulutuksen ja korkeakoulun muiden perustehtävien toteuttamista ja kehittymistä. Hallinnointia hallinnon vuoksi ei soisi korkeakoulusta löytyvän.
Lähteet:
