Tietokirjailija ja luova johtaja Henri Hyppönen sanoo kirjassaan Luomiskertomus: matkalla luovuuden tulevaisuuteen, että luovuus on nykyisin jokamiehen oikeus ja mahdollisuus, johon tarvitaan innostusta ja halua sekä psykologista turvallisuuden tunnetta (Hyppönen 2020.) Luovuus on enemmän kuin taiteellisia kykyjä. Se on kyky nähdä maailma eri tavalla ja löytää uusia ratkaisuja ongelmiin. Jokainen meistä on luova omalla tavallaan, ja luovuuden kehittäminen voi tuoda uusia ulottuvuuksia niin henkilökohtaiseen elämään kuin työelämäänkin.
Kuva: Andreas Berheide / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)
Kaikki kehittäminen vaatii luovuutta ja visiointia (Juuti & Vuorela 2002). Hankeasiantuntijan työssä tarvitaan yllättävänkin usein luovuutta – niin uusien ideoiden kehittämiseen kuin arjen ongelmien ratkomiseen. Luovuus voi olla ison tapahtuman organisoimista, somepostauksien ideoimista tai työpajan osallistavan sisällön suunnittelua. Se voi olla myös uusien tapojen miettimistä yhteistyön lisäämiseksi ja ihmisten kohtaamiseksi tai yhtäkkisen tilannemuutoksen aiheuttamaa reagointia. Jopa arkiset tehtävät, kuten oman työn aikatauluttaminen tai esityksen laatiminen PowerPointilla voivat vaatia luovaa ajattelua. Hankkeessa luovuus toteutuu, kun etsitään ratkaisuja uudenlaisiin tai yllättäviin tilanteisiin hankkeen eteenpäin viemiseksi.
Vanhan sanonnan mukaan ei kukko kuitenkaan käskien laula. Tai ainakin veisu on normaalia kankeampi. Luovuudelle pitääkin antaa aikaa ja vapautta. Monet tekijät kuitenkin nitistävät luovuutta. Tässä tekstissä on listattuna yleisimpiä luovuuden estäjiä sekä ratkaisuja niiden kampittamiseen.
Kiire ja multitaskaus
Aikataulutetris on hyvä sana kuvaamaan hanketyöntekijän arkea, jos hankkeita ja työtehtäviä on paljon. Nopeasti muuttuvat tilanteet ja samoihin ajankohtiin osuvat tehtävien deadlinet lisäävät niin hektisyyden tuntua kuin joustamisen tarvetta. Myös multitaskaus eli useiden asioiden yhtäaikainen tekeminen kuormittaa aivoja. Aivotutkija Mona Moisalan (2023) mukaan ajatustyötä tekevän työntekijän aivot käsittelevät työpäivän aikana valtavan määrän asioita, ratkovat ongelmia ja tekevät päätöksiä. Multitaskaus vaatii aivoilta paljon tehoja ja se voi heikentää kykyä keskittyä yhteen asiaan pitkäjänteisesti. Itse hankittu keskittymisen vaikeus eli ADT aiheuttaa esimerkiksi muistin pätkimistä ja keskittymisen herpaantumista sekä virheitä ja väsymystä. (Moisala 2023.)
Kiire, stressi ja keskittymiskyvyttömyys heikentävät luovaa ajattelua. Kun ajatuksia pyörii mielessä paljon ja muistettavaa on pitkä lista, voi mieli ja keho väsyä. Silloin raikkaiden, uusien ideoiden keksiminen ei meinaa onnistua, mikä entisestään voi lisätä ahdistusta.
Miten kiirettä ja multitaskausta voi kesyttää? Tähän löytyy Internetin syövereistä paljon ratkaisuja ja vinkkejä. Nostetaan esiin muutama. Ensimmäinen on Eisenhowerin matriisi (ks. esim. Avara Valmennus 2024), jossa tehtävät työt lajitellaan nelikenttään niiden tärkeyden ja kiireellisyyden perusteella. Mieti siis, mitkä tehtävistäsi ovat
- tärkeitä ja kiireellisiä
- tärkeitä, mutta eivät kiireellisiä
- ei tärkeää, mutta kiireellistä
- ei tärkeää, eikä kiireellistä.
Ensimmäisen kentän tehtävät tehdään heti, toisen kentän tehtäville suunnitellaan ajankohta, jolloin ne tehdään. Kolmannen kentän tehtävät voi delegoida muille ja neljännen kentän tehtävät voi jättää kokonaan työlistalta pois. Kun sinulla on lista heti tehtävistä töistä, valitse niistä yksi ja keskity vain siihen eli vaihda multitaskaus monotaskaamiseen.
Toinen vinkki kiireen tuntuun on huomion kiinnittäminen työskentelypaikan ääniympäristöön ja sen vaikutukseen. Hektisen tuntuinen äänimaisema voi saada aikaan kiireen tunnetta, kun taas rauhallinen taustamusiikki tai vaikkapa luonnon äänet voivat rentouttaa.
Täydellisyyden tavoittelu ja vertailu muihin
Tehtävän eräpäivä on aivan pian ja seuraava kolkuttelee jo nurkan takana. Silti hiot ja hinkkaat, viimeistelet ja viilaat. Tarkastelet työn jälkeä ylikriittisesti etkä ole tyytyväinen, vaikka muut ovat sen jo hyväksyneet. Täydellisyyden tavoittelu ja ylisuorittaminen vievät ilon ja luovuuden työtehtävistä, kun aina on päästettävä käsistään vasta täydellinen lopputuotos. Luovuus ja innostus voivat karista, jos asettaa itselleen liian korkeat tavoitteet ja tiukat kriteerit keksiä aina jotain uutta ja maailmaa mullistavaa.
Uudet ideat eivät välttämättä saa sijaa ajatuksissa, koska niissä on aina riskinsä epäonnistua. ”Ei se kuitenkaan onnistu. Jos tuon tämän idean esille, kaikki tajuavat, etten ole oikeasti luova.” Kuulostaako tutulta? Huijarisyndrooma on yllättävän yleistä ja monet kamppailevat epäonnistumisen pelon kanssa. Monesti myös torjutuksi tulemisen pelko voi lamaannuttaa. Toisiin vertailu voi nostaa oman tekemisen riman liian korkealle.
Austin Kleonin Varasta kuin taiteilija -kirjassa annetaan synninpäästö: ei ole olemassa mitään ainutlaatuista, kaikki on jo tehty ja luotu, on jo olemassa. Luovuus ei siis tarkoita aina jonkin kokonaan uuden keksimistä, se voi olla vanhan hiomista, parantelua tai vanhan asian viemistä uuteen kontekstiin. Keräile siis hyviä ideoita ja seulo itsellesi sopivimmat. Yhdistele uutta ja vanhaa, lisää jotain omaa ja kysy aivan eri alan osaajalta apua.
Ylisuorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta voi päästä eroon tiedostamalla ja siedättämällä itseään pikkuhiljaa. Pysähdy tarkkailemaan omaa tilannettasi ja tunnistamaan toimintaasi ja ajatusmallejasi. Harjoittele oman vaatimustasosi laskemista ja katso mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Opettele olemaan armollinen itsellesi ja suhtautumaan itseesi myötätuntoisemmin. Epäonnistumisen pelon kanssa voi kokeilla asettaa realistiset tavoitteet – aluksi riman voi asettaa liian alas ja sitten nostaa, kun onnistuu. Sen ymmärtäminen, että virheetkin ovat osa oppimisprosessia, edesauttaa pääsemään eteenpäin. Ja kuten Pauli Hanhiniemi laulaa ”tää ei oo ihan haudanvakavaa, muutkin mokaa”.
Rajat(tomuus)
Luovuutta voi nitistää sekä liian tiukat rajat, mutta myös tietynlainen rajattomuus. Jos liikkumatilaa on liian vähän esimerkiksi aikataulun, budjetin tai muun resurssin kanssa, se voi aiheuttaa ajatuslukkoja ja luovuuden tyrehtymistä. Esimerkiksi liian tarkkaan vaadittu työajanseuranta hankkeissa ei mahdollista rönsyjä. Toisaalta liian vapaakin olotila voi olla haitaksi. Jos kaikki on mahdollista, iskee valinnan vaikeus. Joillekin rutiinit ja tarkat aikataulut tuovat turvaa, toisille samojen asioiden toistaminen ahdistaa. Joskus luovuutta voi rajoittaa oman osaamisen rajat. Kannattaa siis pysähtyä ja miettiä, millaisia ulkoisia ja sisäisiä rajoja työn tekemiselle on olemassa sekä oletko itse enemmän rajoja tarvitseva vai vapautta kaipaava.
”Jos koko ajan yrittää olla luova (–) niin elämähän menee ihan tukkoon. Ei se nyt ainakaan niin synny se sellainen luovuuden esiin kutsuminen. Se on tilan antamista uusille ajatuksille. Jotta tilaa syntyisi, täytyy olla niitä automatisoituneita, rutinoituneita asioita elämässä.” – Arto O. Salonen
Tylsyyden ja palautumisen puute
Keskimääräinen sosiaalisen median käyttäjä viihtyy eri sovellusten parissa kaksi tuntia ja 21 minuuttia (2h 21 min) päivittäin (Markkinointimaestro 2024). Jatkuva somen selailu on aivoille rasitusta eikä mahdollista tylsistymistä tai häiriötöntä ajattelua, jotka taas ruokkisivat luovuutta. Pitkästyminen on tutkimusten mukaan avain luovuuteen, älykkyyteen ja innovatiivisuuteen (Stammeier 2019). Some myös estää virkistäytymistä ja palautumista, kun levon, unen ja ulkoilun sijaan tuijotellaan ruutuja.
Välillä kannattaa tylsistyä, pitää somevapaita päiviä tai pidempiäkin ajanjaksoja, ja keskittyä sen sijaan yhdessä oloon, lepoon ja muuhun tekemiseen, kuten vaikkapa leipomiseen. Neuropsykologi Nina Uusitalon mukaan sämpylöiden pyörittäminen toimii mindfulnessharjoitteena ja uuden reseptin kokeilu aivojumppana (Kilpinen 2020). Kädet taikinassa on aikaa ajatella eikä puhelimen selailu onnistu jauhoisin käsin.
Työyhteisö tai sen puute ja sen haasteet
Joskus luovuus vaatii yksinoloa ja rauhoittumista, ajatusten vapaata kulkua. Liialliset keskeytykset voivat harhauttaa ajatuksia muualle ja uudestaan työn ääreen palautuminen voi olla hidasta. Joskus taas parhaat ideat syntyvät vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa. Etätyö on ajanut meidät erilleen ja sen näkee vapaiden keskusteluiden vähentymisenä. Kahvihuoneissa syntyvät lennokkaat ideat loistavat poissaolollaan, kun jokainen istuu kotonaan yksin tietokoneen ääressä. Ihminen on sosiaalinen olento ja tarvitsemmekin usein toisiamme peileiksi sekä pallottelukavereiksi. Lisäksi toisilta voi aina oppia jotain, suoraan tai välillisesti. Yhteistyön organisointi ja sosiaalisen pääoman rakentaminen lisäävät innovaatiokykyä. Kaksin aina kaunihimpi ja joukossa on voimaa pätevät tässäkin.
Jotta luovuus kukoistaa työyhteisön jäsenten keskuudessa, tulee ympäristön kuitenkin olla turvallinen ja salliva sekä hyvinvointiin panostava. Painostava ilmapiiri, väheksyvä puheenparsi ja alentuvat asenteet, tiukka kontrolli ja liiallinen stressi ovat varmoja luovuuden näivettäjiä. Turvallisen ja innostavan ilmapiirin luomiseen kannattaa panostaa ja se on jokaisen vastuulla. Sallitaan kokeilukulttuuri, annetaan aikaa ja tilaa luovuudelle, juhlistetaan pieniäkin onnistumisia ja muistetaan positiivisen palautteen kantava voima sekä arvostetaan erilaista osaamista.
Aina on mahdollista olla luova
Luovuus ei ole yksilön synnynnäinen ominaisuus, joka löytyy vain harvoilta. Se on taito ja kyky, joka meissä kaikissa on ja jota voi harjoittaa ja kasvattaa, laajentaa oikeissa olosuhteissa. Luovuus on kokonaisvaltainen prosessi, ajattelun ja toiminnan yhteistyötä, johon vaikuttaa yksilön ominaisuudet ja osaamiset sekä itseensä kohdistuvat odotukset. Siihen vaikuttavat myös ympäristö ja sen rakenteet sekä ympärillä olevat ihmiset. Kun kiireen keskellä muistaa pysähtyä, uskaltaa päästää irti täydellisyyden tavoittelusta ja antaa tilaa niin omille kuin toisten ideoille, avaa ovia uusille mahdollisuuksille. Aina on hyvä hetki olla rohkea ja kokeilla, oppia ja epäonnistuakin, sillä sieltä syntyy luovuus. Pienistäkin ideoista voi kasvaa jotain suurta.
Lähteet
