Helsingin yliopistolla järjestettiin helmikuussa 2024 aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät otsikolla ”Kestävä kehitys ja jatkuva oppiminen muuttuvassa maailmassa”. Tutkimuspäivien oman esittelytekstin mukaan niihin monitahoisiin haasteisiin, jotka liittyvät yhteisöjen ja ihmisten asiantuntemukseen ja oppimiseen tarvitaan monitieteisyyttä, pitkäjänteisyyttä, eettisyyttä, luovuutta ja eri toimijoiden välistä dialogia. Laurean VoimaProfi -tutkimushanke oli mukana tutkimuspäivillä järjestämällä kaksikielisen symposiumin otsikolla Empowering people towards socially inclusive society. Tässä artikkelissa kuvataan tutkimuspäivien runsaan annin herättämiä muutamia keskeisiä ajatuksia.

VoimaProfin symposium aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä

Osa VoimaProfin hanketiimin tutkijoista oli järjestämässä tutkimuspäivillä VoimaProfin omaa symposiumia eli tieteellistä keskustelutilaisuutta. Symposium sisälsi kolme esitelmää hankkeen eri osatutkimuksista. Aluksi yliopettaja Tarja Kantola esitteli osatutkimusta “Development agency for fostering work-related well-being among elderly care staff”. Osatutkimus käsittelee kokemustiedon hyödyntämistä työhyvinvoinnin edistämisessä ikäihmisten palveluissa. Lehtori Janika Lindström, yliopettaja Karoliina Nikula ja kanssatutkija Tii Judén jatkoivat esitelmällä, joka liittyi kokemusasiantuntijoihin kanssatutkijoina. Lopuksi lehtori Virpi Lund esitteli hankkeen osatutkimusta “Community workshops as a tool for collective learning”. Osatutkimus liittyy haavoittuvien ryhmien digitaaliseen osallisuuteen. Dosentti Hannele Kerosuo Tampereen yliopistosta piti oman puheenvuoronsa esitysten pohjalta ja lopuksi ehdimme vielä keskustella yhdessä. Kerosuolta saimme arvokkaita näkökulmia omien ajatustemme ja tutkimuksiemme jalostamiseksi esimerkiksi tiettyjen teorioiden valossa, johon vielä peilata omia löydöksiä; tai hyviä kysymyksiä, joiden varassa edetä omassa tutkimuksessa.

Yhtenä esimerkkinä tutkimuspäivien toivotusta eettisyydestä ja eri toimijoiden välisestä dialogista (Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät -verkkosivu 2024) voidaan nähdä esimerkiksi juuri pohdinta kanssatutkimuksesta, jota esiteltiin symposiumissa myös yhdessä kanssatutkijan kanssa. Kanssatutkimus on oikeastaan lähtökohtaisesti kauttaaltaan eettisesti virittynyttä, esimerkiksi pyrkimyksissään laajentaa osallisuutta – toki siihenkin sisältyy runsaasti eettisesti epätäydellisiä ratkaisuja (kts. esim. Kulmala ym. in press). Epätäydellisyyksistä huolimatta kanssatutkimuksessa toimijoiden välinen dialogi on tavoitteena. Meille aihetta tutkiville kanssatutkimuksen prosessi on ollut jatkuvaa oppimista.

Itselleni tutkimuspäivien tärkeimpiä oivalluksia tuli tutkija, FT Maarit Virolaisen (2024) esitelmästä ”Asiantuntijat ja viisaaksi oppiminen” -esityksestä. Virolainen toi esiin, että esim. heidän tutkimustaan varten haastateltu lääkäri oli todennut, että on vaikeaa erottaa kokemusta ja viisautta toisistaan. (Virolainen 2024). Aloin pohtia, pitäisikö kokemusasiantuntijuutta pyrkiä hahmottamaan asiantuntijuuden ja tietämisen ohella ennemminkin viisauden ja ymmärtämisen käsitteiden kautta. Asiantuntijuus ja tietäminen ovat toisinaan melko latautuneita, niihin tuntuu liittyvän vahva omistajuuden kokemus ja toisekseen voi olla, että viisaus ja ymmärtäminen kuvaisivat kokemukseen liittyvää osaamista paremmin, ehkä erityisesti kokemusasiantuntijuuden kontekstissa.

Kotimaisten tiedejulkaisujen tulevaisuus

Ensimmäisen tutkimuspäivän kiinnostavinta antia itselleni oli päivän päättänyt paneelikeskustelu, joka oli otsikoitu: ”Koulutusalan tiedejulkaisujen tulevaisuus”. Keskustelemassa oli professoreita ja kotimaisten tiedejulkaisujen päätoimittajia (kts. AiTu-päivät 2024). Kotimaisia tiedejulkaisuja käsittelevässä paneelikeskustelussa oltiin yksimielisiä siitä, että kotimaisillakin kielillä kannattaa edelleen kirjoittaa, vaikkei rahoitusmalli ja JUFO-luokitus siihen suuntaan aina vaikutakaan kannustavan. Oman alan käsitteistöä on tietysti kehitettävä myös omakielisesti ja monikielisesti. Keskustelua luotsasivat professorit Taina Saarinen ja Hannu L.T. Heikkinen, keskustelijoina olivat julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki, professori ja pääsihteeri Pauliina Raento sekä professori ja päätoimittaja Ulpukka Isopahka-Bouret.

Paneelissa nousi esille, että JUFO-luokituksessa painotetaan isojen organisaatioiden vertailua. Se ei ole tarkoitettu yksittäisten tutkijoiden tai yksittäisten artikkeleiden vertailuun (kts. myös Julkaisufoorumi 2019). Julkaisemista kotimaisilla kielillä puollettiin sillä, että se on myös vastinetta veronmaksajien rahoille; Kaikki potentiaaliset lukijat eivät lue ehkä maksumuurien takana olevia kansainvälisiä tiedelehtiä. Kotimaiset tiedelehdet voivat näin vastata myös suuremman yleisön, kuin vain tiedeyhteisön tarpeisiin. Kotimaiset tiedelehdet myös kokoavat oman alansa tiedeyhteisöä.

Paneelin aiheena oli myös, miten kansainvälisyyden painottaminen vaikuttaa suomenkielisten julkaisujen arvostukseen. (kts. myös Heikkinen 2018). Tutkijat Heikkinen ja Tomperi (2018) ovat esittäneet kehittämisehdotuksia tiedepolitiikan eri tasoilla, joilla voitaisiin huomioida kielikysymystä tieteessä eri tieteenaloja ja tutkimustehtäviä kunnioittaen. Heidän ehdotuksensa mukaan tulee tarkastella mittareiden kalibrointia (esim. Jufo), rahoitusmallia, tutkijakoulutusta, tutkijoiden pätevyyden arviointia ja kilpailtua rahoitusta. He ovat ehdottaneet toimenpiteitä jokaiseen ulottuvuuteen (kts. Heikkinen ja Tomperi 2018). Parhaillaan on tekeillä myös tutkimuksen arvioinnin uudistamista koskeva sopimus (Agreement on Reforming Research Assessment), jossa ilmaistaan yhteisesti jaettu suunta arviointikäytäntöihin liittyviin muutoksiin. Ne koskevat tutkijoita, tutkimusta ja tutkimusta toteuttavia organisaatiota. (kts. CoARA; Susi 2024).

Jatkuva oppiminen valjastettuna työelämän tarpeisiin

Tutkimuspäivien esittelytekstin mukaan ”jatkuvan oppimisen käsitteeseen kytkeytyy yhtäältä yhteiskuntatieteellinen elinikäisen oppimisen kriittinen tutkimustraditio ja toisaalta valtakunnallinen aikuiskasvatuspolitiikka, jolla muutoksiin pyritään vastaamaan etenkin työurien ja työelämän näkökulmasta.” (Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät -verkkosivu 2024). Jatkuvaan oppimiseen liittyen toisen tutkimuspäivän kiinnostavin anti itselleni olikin toinen pääpuhe, jonka piti erikoistutkija Heikki Kinnari. Kinnarin otsikko oli: ”Jatkuva oppiminen ja kestämätön elämä”. Kinnari (2024) toi esiin näkökulmia siitä, miten aiemmin elinikäinen oppiminen ja nyttemmin jatkuva oppiminen vaikuttaa paikoin olevan valjastettu lähinnä työelämän tarpeisiin, työelämän näkökulmasta, kilpailukykyä ja työmarkkinoita ajatellen. Keskiluokkaisen tietotyöläisen markkinavaltteina saatetaan tällaisessa diskurssissa nähdä itseään säätelevä ja itsestään huolehtiva ihminen. Tällaisessa lähestymistavassa ihminen hahmotetaan yrittäjämäisen ihanteen ja terapeuttisen minän ihanteiden kautta (Kinnari 2024; kts. myös Brunila ym. 2021).

Tietokykykapitalismiksi ymmärretyssä ajattelumallissa ihmisyksilöt kauppaavat työvoimaansa eli inhimillisiä tietokykyjään. Se voidaan hahmottaa yrittäjämäisen minän voittokulkuna (Kinnari 2024). Tietokykykapitalismissa elinikäiseen oppimiseen liittyvän politiikan voidaan nähdä keskittyvän ”tuottavan tietotyöläisen ominaisuuksien määrittelyyn” (Kinnari 2024; kts. myös Brunila ym. 2015). Ikuinen keskeneräisyys työelämän alttarilla voi myös aiheuttaa stressiä, kun ihmisen on aina vain kehitettävä itseään (Kinnari 2024). Kinnari toi esityksessään esiin muun muassa sen, että jatkuva oppiminen voidaan nähdä melko keskiluokkaisena – usein uutta oppia saavat erityisesti jo työelämässä olevat ja jo korkeasti koulutuetut. Voidaan pohtia sitä, kohdentuuko jatkuva oppiminen juuri siten, miten ja miten pitäisi.

Vaikka elinikäisen oppimisen on sanottu olevan mahdollisuus kaikille, on Kinnarin (2024) mukaan elinikäisen oppimisen kentälle pääseminen toisille hankalampaa kuin toisille. Niin sanottuja työelämän avaintaitoja tarjotaan keskiluokkaisille, maahan muuttaville pakolaisille tarjotaan kielitaitoja ja muuta sellaista (Kinnari 2024). Onkin syytä kysyä toisintaako jatkuva oppiminen eriarvoisuutta – tai ehkä ennemminkin, että miten tuota eriarvoisuutta vähennettäisiin. Esitys avoimen ammattikorkeakoulun enimmäismaksun kolminkertaistumisesta ei ainakaan vähennä eriarvoisuutta (kts. Arenen viestintä 2024).

Lähteet

• Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät -verkkosivu. 2024. Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät 2024 | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)
• Aitu-päivät 2024. Ohjelmavihko 2024.
• Arenen viestintä. 2024. Avoimen korkeakoulutuksen maksut kolminkertaistuvat – ammattikorkeakoulut suhtautuvat kriittisesti esitykseen.
• Brunila, K.; Onnismaa, J ja Pasanen, H (toim.) 2015. Koko elämä töihin. Koulutus tietokykykapitalismissa. Tampere: Vastapaino.
• Brunila, K.; Harni, E., Saari, A. ja Ylöstalo, H. (toim.) 2021. Terapeuttinen valta. Onnellisuuden ja hyvinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suomessa. Tampere: Vastapaino.
• CoARA. Coalition for Advancing Research Assessment.
• Heikkinen, H.. 2018. Professori Hannu Heikkinen Vieraskynä-kirjoituksessa: Tiedepolitiikka näivettää suomen kielen. Mielipide. Vieraskynä. Helsingin Sanomat.
• Heikkinen, H.L.T. ja Tomperi, T. 2018. Mitä pitäisi ajatella (suomen) kielestä (kasvatus)tieteessä. Kasvatus 2/2018 Puheenvuoroja 167.
• Julkaisufoorumi 2019. Julkaisufoorumi-luokituksen käyttöohje 2019.
• Kulmala, M.; Venäläinen, S.; Hietala, O.; Nikula, K ja Koskivirta, I. in press. Lived experience as the basis of collaborative knowing. Inclusivity and resistance to stigma in co-research. International Journal of Qualitative Methods.
• Kinnari, H. 2024. Muistiinpanot esitelmästä: ”Jatkuva oppiminen ja kestämätön elämä”. Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät 9.2.2024.
• Susi, T. 2024. Mitä me arvostamme tutkijoiden työssä? Saatavilla: Mitä me arvostamme tutkijoiden työssä? – Think Open (helsinki.fi)
• Virolainen, M. 2024. Muistiinpanot esitelmästä: Asiantuntijat ja viisaaksi oppiminen. Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät 9.2.2024.
• VoimaProfi -hankkeen verkkosivu.