Miten digitalisaatio vaikuttaa työpaikkojen määrään ja työn sisältöihin tai tekemisen tapaan? Miten yritysten ja työntekijöiden tulisi reagoida ja varautua digitalisaation tuomiin muutoksiin? Muun muassa näistä kysymyksistä keskusteltiin Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcastin jaksossa, jossa tarkasteltiin myyttiä ”Digitalisaatio hävittää työpaikkoja”.

Poikkeusvuosi 2020 toi tullessaan monia muutoksia. Ehkä yksi isoimmista ja laajimmin niin työelämään kuin vapaa-aikaankin vaikuttaneista asioista oli digimurros. Toki emme aiemminkaan olleet enää savumerkein keskusteleva tai paksuja paperisia puhelinluetteloita ja tietosanakirjoja selaillut kansa, mutta voi sanoa, että koronapandemia vauhditti digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa ja työn tekemisen tapoja. Lähes yhdessä yössä tapahtunut hyppäys rajoituksiin ja pysyvään etätyöhön sai aikaan suuren digiloikan niin yritysten liiketoiminnassa, työntekijän työnkuvassa ja työn tekemisen tavoissa kuin vapaa-ajan harrastuksissakin. Erikoisessa tilanteessa digitalisaatio mahdollisti työn tekemisen, kun kaikki muu ympärillä muuttui. Digitalisaatio ei kuitenkaan ole vain koronasta selviytymisen keino, vaan laajempi kehityssuunta, joka on edennyt jo pidemmän aikaa.

Nyt tulee digitalisaatio. Robotisaatio. Automatisaatio. Mekanisointi. AI. IoT. VR. Teknologian huima kehitys myllertää niin toimistot kuin työskentelytavatkin. Tietyt ammatit ja työnkuvat poistuvat vääjäämättä. Haikaileeko kukaan enää vanhojen työnkuvien perään? Haluaisiko joku olla vielä nykypäivänä lyhtypoikana, maitomiehenä, sentraalisantrana? Hissityttöjäkään ei enää ole, vaan jokainen painaa nappuloita hississä itse – tai kuten uusinta aikakautta edustavat asiakkaan tunnistavat, itse tilautuvat hissit.

Murroksessa syntyy aina uutta työtä ja vanhojen tilalle tulee uusia työtehtäviä ja toimenkuvia. Lisäksi murroksessa säilyvät työnkuvat saavat uusia piirteitä ja kehityssuuntia. Digitalisaatio auttaa tehostamaan toimintaa tai palvelua, mutta ihmistä tarvitaan yhä. Koneet ja robotit eivät voi tehdä kaikkia työtehtäviä, kaikkea ei voi automatisoida. Ihmistä tarvitaan edelleen kohtaamiseen, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Koneellisesti voidaan hoitaa tiettyjä rutiininomaisia asioita, mutta ihmisten kohtaaminen ei onnistu koneilta vielä pitkään aikaan. Seuraavat lainaukset ovat otteita Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcastin Digitalisaatio hävittää työpaikkoja -jakson keskustelusta.

”Esimerkiksi lääkärin ammatti tulee muuttumaan, kun sairaanhoidosta kertyy dataa valtavia määriä, esimerkiksi diagnooseja ja reseptejä, eikä yksittäinen lääkäri voi enää analysoida syy-seuraussuhteita. Varmasti koneet tekevät yhä enemmän diagnooseja ja hoidon määräämistä. Silloin lääkärin ammatti keskittyy tiedon siirtämiseen potilaalta järjestelmään ja toisin päin, jolloin keskiössä on nimenomaan kohtaaminen.”

On sanottu, että esimerkiksi pankkialalta tulee tulevaisuudessa häviämään työpaikkoja, kun taas parturi-kampaajat pysyvät. Sen sijaan vaikkapa rakennusalalla sekä hoito- ja hoivatyössä tarvitaan yhä enemmän väkeä ja siellä tehtävä työ muuttuu.

”Yksi esimerkki on eräästä sairaanhoitopiiristä, jossa kokeiltiin robotteja roskienkuljetukseen. Terveydenhuollon henkilöstön piirissä oli epäilyksiä, että vievätkö robotit heidän työnsä. Terveydenhuollossa tulee paljon erilaista roskaa, jota pitää lajitella eri tavoin. Aikaisemmin sairaanhoitajien työajasta kului merkittävä osa roskien lajitteluun ja niiden kuljettamiseen eri paikkoihin. Roskarobotit taas ovat siihen sopivia. Kyse onkin enemmän siitä, että mihin se sairaanhoitajan työstä säästetty aika voidaan käyttää.”

Digitalisaatio kohtelee siis ammatteja eri tavoin: osa ammateista häviää ja osa säilyy. Säilyvissäkin ammateissa on niitä, joihin digitalisaatio tulee tavalla tai toisella vaikuttamaan tai on jo vaikuttanut, sekä niitä, joihin se ei vaikuta juuri mitenkään. Esimerkiksi robotisaatio voi vapauttaa edellisen esimerkin mukaisesti sairaanhoitajien työaikaa roskien lajittelusta varsinaiseen potilastyöhön ja ihmisten kohtaamiseen.

Lisäksi oma luokkansa ovat täysin uudet, digitalisaation myötä syntyvät ammatit. Nykypäivän lapset saattavat parinkymmenen vuoden päästä valmistua sellaisiin ammatteihin ja tehdä sellaisia töitä, joita ei vielä ole edes olemassa. Hyvä esimerkki ovat vaikuttajat, joita ei vielä viitisen vuotta sitten ollut ja joiden olemassaolo on vieläkin joillekin melko tuntematon.

”Digitalisaation muutoksien vaikutukset ja automatisaation aste eivät menekään koulutusasteen mukaan, vaan rutiinimaisuuden mukaan. Parturi on hyvä esimerkki. Vaikka se on tietyllä tavalla rutiiniomaista, niin silti siinä tarvitaan kohtaamista. Asiakkaiden pään muodot, toiveet ja tarpeet vaihtelevat ja siinä tarvitaan kohtaamista.”

Työnkuvien muuttuessa muuttuvat myös työkulttuurit. Etenkin asiantuntijatöissä ollaan siirrytty pitkälti kellokorteista vapaampaan työaikamalliin. Viimeistään koronapandemian myötä myös työn tekemisen paikkaan tuli enemmän vapauksia. Kehittyvä digitalisaatio sekä sen myötä muuttuvat työn tekemisen tavat, paikat ja ajat vaativat työntekijältä jatkuvaa kehittymistä ja oman osaamisen päivittämistä.

”Tietynlaista murrosta ja ammattien muutosta on havaittavissa hyvinkin paljon. Työnteko ei silti digitalisaation myötä vähene, vaan päinvastoin. Tulee enemmän uusia osaamistarpeita ja korkeampaa tietotaitoa vaativaa osaamista. Datan ymmärrys, datalukutaito, onkin uusi kansalaistaito.”

Toisaalta osaamisen kehittäminen ei ole pelkästään työntekijän vastuulla, vaan myös työnantajan tulee kehittää henkilöstöään pitkäjänteisesti. Teknologiaa voi uudistaa tietyssä määrin, mutta jossain kohtaa se tulee tiensä päähän ja pitää uusia kokonaan. Henkilöstön kanssa voidaan toimia toisin. Sen sijaan, että henkilöstä korvattaisiin uusilla osaajilla, voidaan olemassa olevan henkilöstön osaamista kehittää ja päivittää. Osaamisen kehittämisessä tulee kuitenkin olla pidempiaikaisia suunnitelmia ja toisaalta myös nopeaa reagointia.

”Organisaation tuki on tärkeää ja osa yritysten kulttuuria, miten henkilöstöä tuetaan osaamisen kehittämisessä. Suurimmalle osalle yrityksistä ja yksittäisistä työntekijöistä riittää, että on avoin mieli. Kaikkien ei tarvitse olla eturintamassa rohkeina riskinottajina, kunhan et ole siellä toisessa ääripäässäkään, jotka kieltäytyvät kaikesta uudesta.”

Mistä muusta keskustelimme podcast-jaksossa murtaessamme myyttiä Digitalisaatio hävittää työpaikkoja? Voit kuunnella jakson SoundCloudista tai Spotifysta. Keskustelemassa olivat Erkki Räsänen Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja Jyrki Innanen sekä Anniina Honkonen Laurea-ammattikorkeakoulusta. Muihin Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcastin jaksoihin voit tutustua täällä. Lisätietoa hankkeesta löydät nettisivuilta urbaaniakasvua.fi.