Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella järjestettiin joulukuussa 2024 conferenssi otsikolla Postdoctoral Researchers in Nursing Science Shaping the Future of the Social and Health Care. Paikalla oli aihepiiriin intohimoisesti suhtautuvien ihmisten joukko ja vieraita ainakin kolmelta eri mantereelta.
Kuva: Marina Varnava / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)
Hidasta etiikkaa – kutsu kiireettömyys kylään!
Konferenssin avauspuheenvuoron piti professori Ann Gallagher Brunelin yliopistosta Lontoosta. Hän puhui hitaan etiikan puolesta ja sen soveltamista hoitotieteen tutkimukseen. Gallagher jäsensi hidasta etiikkaa kuuden elementin kautta: space, sensitivity, scholarship, solidarity, sustainability, stories (ks. myös Gallagher 2020 ja 2020b). Ne voidaan suomentaa seuraavasti: tila, herkkyys, tutkimuksellisuus, solidaarisuus, kestävyys ja tarinat. Nämä muodostavat hitaan etiikan ytimen ja ne kutsuvat hoitotieteen ammattilaisia kuuntelemaan, reflektoimaan, hidastamaan ja pohtimaan syvällisemmin kiireisessä ja monimutkaisessa maailmassa. Elementtien huomioiminen voi auttaa kehittämään inhimillisempiä ja eettisesti kestävämpiä käytänteitä terveydenhuollossa.
Itse pidin konferenssissa esitelmän kanssatutkimuksen eettisistä kysymyksistä ja moderoin myös yhden session. Oman esitykseni ja tutkimukseni kannalta oli erityisen kiinnostavaa huomata, että solidaarisuus kohtaa esitellessään Gallagher otti esiin myös yhteiskehittämisen, moninaisuuden ja inklusiivisuuden. Hän mainitsi, että bioetiikassa yksi nousevista käsitteistä on ”fellowship among equals”. Tämä sopii hyvin kanssatutkimukselliseen lähestymistapaan. Myös toisten tarinoiden kuulemisen tärkeys puhutteli itseäni oman esitykseni kannalta, sillä puhuin kokemusasiantuntijoiden kanssa tehdystä kanssatutkimuksesta (co-research). Kokemusasiantuntijuudessa merkityksellistä on kokemusten ja kertomusten kuuleminen; kanssatutkimuksessa tärkeää on kohdella kanssatutkijoita kumppaneina, oman elämänsä asiantuntijoina. Nämä ovat myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä hoitotieteen tutkimuksen tekemisessä.
Gallagher muistutti myös siitä, että etiikan alalla hyvinkin vanhat lähdemateriaalit ja ajatukset ovat aivan relevantteja edelleen tänä päivänä. Paljon viisautta löytyy antiikin aikaisestakin ajattelusta – vaikka hoitotieteissä ja terveysalalla yleisemminkin on totuttu siihen, että 10 vuotta vanha aineisto ja lähdemateriaali saattaa olla aika vanha. Filosofisen etiikan ajatukset eivät kuittenkaan vanhene yhtä nopeasti kuin vaikkapa hoitomuodot tai empiirinen tutkimus yleisemmin. Gallagherin ajatuksista hitaasta etiikasta voi lukea lisää hänen kirjastaan Slow Ethics and the art of care (2020). Gallagher, joka on tunnettu hoitotieteen etiikan tutkija, sanoi myös, että Turun yliopiston hoitotieteen laitos kuuluu aivan keskeisiin etiikan osaajiin hoitotieteen alalla.
Sosiaalieetikkona hoitotieteen syleilyssä
Paikalla oli ihmisiä myös muilta tieteenaloilta, kuin hoitotieteestä. Paikalla oli tutkijoita ainakin musiikkiterapiasta, kielitieteistä, sosiaalietiikasta ja kasvatustieteestä. Oli ilo huomata, että sosiaalietiikka, joka on oma taustani, sopii erittäin hyvin hoitotieteen tutkimukseen. Ja ylipäänsä oli ilo huomata, että monitieteiselle ja monialaiselle ajattelulle ja tutkimukselle on tilausta ja tilaa.
Jos katsotaan hoitotieteen etiikan historiaa, niin se sopii oikeastaan paremmin yhteen sosiaalietiikan kuin bioetiikan kanssa. Hoitajat ovat harjoittaneet historiassa myös paljon sosiaalista aktivismia. He ovat olleet tekemisessä sosiaalisten asioiden kanssa, kuten äänioikeuden edistäminen, asumisreformeissa, tehdastyöläisten hyvinvoinnissa, köyhyyteen liittyvässä työssä, orjuuden kieltämisessä ja lapsityövoimaan liittyvissä laeissa. (Fowler 2017.)
Ajatuksia sessioista ja paneelista
Sessioissa käsiteltiin monenlaisia esityksiä hoitotieteen alalta: esim. uskonnollisista väärinkäytöksistä (religious abuse); mindfulnessin hyödyistä spiritualiteetin tukemisessa; pilliin puhaltamisesta (whistle blowing), ja second victim -ilmiötä (haittatapahtuma, jossa kärsii paitsi potilas, myös ilman tukea jäävä hoitohenkilökunnan edustaja). Kaikki kuulemani esitykset olivat kiinnostavia. Esimerkiksi uskonnollisen väärinkäytön aihepiiriä ei ole juurikaan tutkittu hoitotieteen puolella, teologisessa ja psykologiassa ehkä jonkin verran (Björkmark 2024).
Seminaarin paneeli oli otsikoitu: The Role of Postdoctoral Researchers in Nursing Science in Social and Health Care. Paneelin puheenjohtajana toimi Tella Lantta. Panelisteiksi oli kutsuttu: Thóra B. Hafsteinsdóttir, Ann Gallagher, Riitta Suhonen, Heidi Parisod ja Sanna Salanterä. Paneelissa tuotiin esiin monenlaisia tärkeitä näkökulmia, kuten se, että tieteellinen kenttä postdoceille on vielä nousemassa ja muotoutumassa. Paneelissa todettiin, että Suomessakin alkaa olla jo aika paljon väitelleitä ihmisiä, mutta harva jatkaa tutkimusta väittelemisen jälkeen.
Tutkimusesitelmien lisäksi seminaarissa käsiteltiin myös yleisiä postdoc-tutkijuuteen ja erityiseen postdoc -kautena miellettyyn aikaan liittyviä asioita. Postdocia voi tehdä vaikkei dosentuuria tavoittelisikaan. Tärkeinä asioina postdoc -tutkijoille pidettiin verkostoitumista, rahoituksen hankkimisen kysymyksiä, kansainvälisyyttä ja oman ”nicheen” löytämistä ja kehittämistä. Monessa yhteydessä tuli esiin mentoroinnin merkitys ja mahdollisuudet, joita panelistien mukaan Euroopan ulkopuolella kuten Yhdysvalloissa ja Aasiassa hyödynnetään tällä hetkellä Eurooppaa paremmin.
Suomessa tutkijakoulutettujen määrä on yli tuplaantunut 2000-luvulla. Vuonna 2000 tutkijakoulutuksen oli saanut Suomessa 23248 henkilöä, vuonna 2021 määrä oli 518578 (Holopainen 2023). Suomalaisista yliopistoista valmistui vuonna 2000 tohtoreita 1140, vuonna 2023 tohtoreita valmistui 1725 (Vipunen 2024).
Paneelissa mietittiin myös, että olisi hyvä saada selville, kuinka paljon on postdoc -hoitajia, kansainvälisestikin. Heillä pitää olla näkyvämpi asema maailmassa. Tärkeä huomio paneelissa oli, että kovin usein mediassa hoitajat ovat aina käsipari sängyn vieressä. Harvoin jos koskaan on näkökulma mediassa hoitotyön tutkimuksesta. Myös tässä hoitotieteen konferenssissa korostui, että hoitotieteessä tarvitaan myös teoreettisia ja filosofisia näkökulmia, samoin kävi ilmi myös Nursing Ethics -konferenssissa Lontoossa (Nikula 2024). Kootusti voisi sanoa, että paneelissa kannustettiin postdoc -vaiheen tutkijoita seuraaviin asioihin:
- olemana aktiivisia
- olemaan näkyviä
- etsimään mentoreita
- tekemään urasuunnitelmia
- tekemään kansainvälisiä vierailuja
- hakeutumaan kansainvälisiin tehtäviin ja rooleihin
- hyödyntämään akatemian ulkopuolellakin olevia verkostoja
- laajentamaan omaa menetelmällistä osaamista
- tulemaan pois siiloista ja etsimään merkityksellisiä paikkoja toimia
- ymmärtämään johtajuuden merkityksen
- ymmärtämään, että johtajuutta voi toteuttaa myös ilman formaalia johtajan roolia: ajattelua johtamalla ja päätöksentekoon vaikuttamalla
- haastamalla ajattelullaan myös professoreita
- olemaan uskollinen oman tieteenalan tarpeille, eikä etenemään vain rahoittajan määrittelemien suuntien ja intressien mukaisesti
- löytämään ja muotoilemaan oman ”nichen”
- ajattelemaan mitä itse todella haluaa!
Seminaarin järjestelyt
Seminaarissa oli erinomaiset järjestelyt ja upeat tarjoilut. Tunnelma oli inklusiivinen ja kannustava, tieteellisestä tasosta yhtään tinkimättä. Tauot oli rakennettu riittävän pitkiksi, että osallistujat ehtivät verkostoitumaan ja mentorointiin. Kahvitauot oli myös nimetty oivaltavasti: ”Networking & mentoring sessions with refreshments”, joten ihmisiä tosiaan kannustettiin tähän aktiivisesti käytännön toiminkin.
Konferenssin kaikki yksityiskohdat oli hyvin mietitty ja kokoontumispaikat olivat toimivia ja päivän aikana helposti saavutettavissa. Iltavastaanotto oli Turun kaupungintalolla, jossa apulaispormestari otti meidät vastaan. Paikalla konferenssissa oli myös ainakin yksi vauva ja yksi leikki-ikäinen lapsi – oli ilo huomata, että hekin sujahtivat mainiosti niin luentosaliin kuin kahvitauoille ja näin mahdollistui myös pienten lasten vanhemmille osallistuminen konferenssiin. Seuraava vastaava konferenssi järjestetään jälleen kahden vuoden kuluttua.
Lähteet
