Hoitotyön ja lääketieteen yhteisellä opintojaksolla kehitettiin hyvän ensitietotiedon antamista syöpäpotilaalle

Teksti | Riikka Ketonen , Milla Ylitalo

Ensitietoa annetaan silloin, kun kerrotaan potilaalle tai läheisille ensimmäistä kertaa syöpädiagnoosista (Korsvold, Mellblom, Arnstein, Ruud & Lie 2017). Ensitiedolla on merkitystä potilaan selviytymisessä uuden sairautensa kanssa, mutta koulutus sen antamiseen on vähäistä (Fallowfield & Jenkins 2004; Ylitalo & Ketonen 2021). Laurea-ammattikorkeakoulu järjesti yhteistyössä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan, HUS Syöpäkeskuksen ja FICAN Southin kanssa moniammatillisen pilottiopintojakson ensitiedon antamisesta toukokuussa 2021. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata opintojakson opiskelijoiden oppimistuloksia sekä kokemuksia opintojaksosta.

Taustaa

Onnistunut ensitietotilanne voi parantaa potilaiden hoitoon sitoutumista ja emotionaalista sopeutumista (Ptacek & Ptacek 2001). Hyvä vuorovaikutus ensitietotilanteessa voi vaikuttaa hoidon vasteeseen ja potilaan kokemukseen saamastaan hoidosta sekä edistää terveyttä (Webb 2018). Se voi lisätä potilaan hallinnan tunnetta (Korsvold ym. 2017) sekä vähentää potilaan ja läheisten huolia (Schofield, Butow, Thompson, Tallersall, Beebey & Dunn 2003). Sen on todettu myös voivan parantaa potilaan mielenterveyttä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä (Mager & Andrykowski 2002) sekä vahvistaa potilaan palveluosallisuutta (Webb 2018).

Ensitiedon koulutuksen tarve nousi esille HUS Syöpäkeskuksen kautta ensisijaisesti lääkäriopiskelijoiden koulutukseen liittyen. Koulutustarpeeksi tunnistettiin myös lääkäreiden ja hoitohenkilöstön moniammatillisen yhteistyön merkitys jo koulutuksen aikana. Kansainvälisesti oppilaitokset ovat kiinnittäneet huomiota koulutustarpeeseen ensitiedon antamisessa sekä vuorovaikutukseen syöpätautien hoidossa, mutta koulutus on yhä suhteellisen vähäistä (Fallowfield & Jenkins 2004; Konstantis & Exiara 2015). Hoitohenkilökunta oppii vuorovaikutustaitoja ensitietotilanteessa virallisen koulutuksen sijaan usein työkokemuksen kautta sekä seuraamalla kokeneempia työntekijöitä (Buckman 2003). Ensitiedon laadun parantamiseksi on ehdotettu, että oppilaitosten tulisi järjestää moniammatillisia luentoja ja työpajoja (Konstantis & Exiara 2015) sekä simulaatio-opetusta (Räsänen 2017) tulevien ammattilaisten vuorovaikutustaitojen parantamiseksi.

Kohtaaminen, joka muutti elämäni – ensitiedon antaminen syöpäpotilaalle moniammatillisessa yhteistyössä -opintojakso toteutettiin toukokuussa 2021 Helsingin yliopiston lääketieteellisen sekä Laurean sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajakoulutuksen tutkinto-opiskelijoille. Opintojakson laajuus oli 2,5 opintopistettä lääkäriopiskelijoilla ja 3 opintopistettä hoitotyön opiskelijoilla. Opintojakso koostui: 1) lääketieteellisistä asiantuntijaluennoista, 2) kokemusasiantuntijaluennoista, 3) kolmannen sektorin asiantuntijaluennoista, 4) verkko-opinnoista sekä 5) simulaatio-opetuksesta. Opintojakson sisältöjä olivat hyvän ensitiedon antamisen teoria ja käytänteet. Simulaatio-opetuksessa harjoiteltiin potilaan ja läheisten hyvä kohtaamista ensitietotilanteessa sekä työntekijän omien vuorovaikutustaitojen ja voimavarojen tunnistamista. Pilottiopintojakson arviointi koostui opiskelijoiden alku- ja loppukyselyistä, jotka analysoitiin suljettujen kysymysten osalta kuvailevin määrällisin menetelmin sekä avoimien kysymysten suhteen hyödyntämällä sisällön luokittelua ja temaattista analyysia.

Opiskelijat saivat varmuutta potilaan kohtaamiseen sekä käytännön työkaluja ensitiedon antamiseen

Kuvittelen istuvani jossain terveyskeskuksen vastaanotolla, potilas on juuri tulossa sisään keskustelemaan labravastauksista. Kyseessä on todennäköisesti päivän viimeinen potilas ja olen jo aikataulusta myöhässä. Tietojani selaillessa huomaan potilaan tiedoissa potentiaalinen syöpäsuspekti, ja nyt tämän pitäisi hänelle kertoa. Vai onko joku ehtinyt tämän hänelle kertoakin? Mitä minä nyt teen? Tällaista tilannetta ajatellessakin tulee jo ahdistunut olo. (Ote opiskelijan tehtävästä.)

Opiskelijat kokivat saaneensa rohkeutta ensitiedon antamiseen, vuorovaikutustilanteisiin sekä omiin kohtaamistaitoihinsa. He saivat opintojaksolta mallin vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen, välineitä potilaan ja läheisten tunteiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen, tuen antamiseen potilaalle haastavassa tilanteessa sekä omien tunteiden ja kohtaamistaitojensa arviointiin. Koulutus antoi välineitä luontevampaan, yksilöllisempään sekä kokonaisvaltaisempaan potilaan tilanteen tarkasteluun. Koulutuksen koettiin antaneen itsevarmuutta, jonka avulla tulevat kohtaamiset ovat sujuvampia ja miellyttävämpiä niin potilaalle, omaiselle kuin työntekijällekin. Koulutuksen koettiin antaneen erityisesti välineitä potilaan tunteiden luontevampaan ja sallivaan huomioimiseen ja kohtaamiseen.

Potilaan tai omaisen kohtaaminen ei aina ole helppoa ja tämän kurssin jälkeen koen, että pystyn jatkossa olemaan itsevarmempi ja luottavaisempi vaikeissa ja uusissa            tilanteissa. (Opintopalaute.)

Opiskelijat arvioivat omia ensitiedon antamisen taitojaan alkukyselyssä ennen opintojaksoa ja loppukyselyssä opintojakson jälkeen. Kuvassa 1 on havainnollistettu opiskelijoiden osaamisen kehittymistä opintojakson aikana. Kaikissa tavoitteissa oli nähtävissä selvää kehitystä.

Oppimista tapahtui teoreettisesti ja kliinisesti, moniammatillisuudessa sekä omien voimavarojen tunnistamisessa.
Kuva 1. Opiskelijoiden omien ensitietotaitojen arviointi ennen ja jälkeen opintojakson asteikolla 1-5 (1=ei lainkaan, 5= erittäin hyvin)

Opintojaksolla syntyivät hyvän ensitiedon portaat -malli

Simulaation valmistautuessaan opiskelijat tuottivat yhdessä teoriatietoon pohjautuvan hyvän ensitietotilanteen mallin (kuva 2). Opiskelijoiden tuottama malli nimettiin Hyvän ensitiedon portaiksi ja sitä hyödynnettiin simulaation toteutuksessa ja jälkipuinnissa. Malli jäi opiskelijoiden käyttöön ja he voivat hyödyntää sitä tulevassa työssään.

Hyvän ensitiedon portaat sisältävät ensitiedon antamisen käytännön prosessin sekä kohtaamisen merkityksen.
Kuva 2. Hyvän ensitiedon portaat työntekijän näkökulmasta.

Moniammatillisuus opintojaksolla oli uusi kokemus ja vahvisti yhteistyön merkitystä

Koulutuksen koettiin vahvistaneen moniammatillisen yhteistyön merkitystä sekä lisänneen ymmärrystä toista ammattiryhmää kohtaan. Moniammatillisen toimintatavan kuvattiin täydentävän eri ammattiryhmien osaamista ja yhdessä työskentelyn mahdollistavan hyvän potilaskokemuksen.

Yhteisen simulaation koettiin antaneen välineitä ammattiryhmien väliseen kommunikointiin.

“Kurssista oli erittäin paljon hyötyä monialaiseen yhteistyöhön valmistautumisessa. Lääketieteen opiskelijoiden ja sairaanhoitajien yhteinen kurssi antoi näkökulmaan siihen, miten nämä kaksi ammattiryhmää voivat työelämässä täydentää toistensa osaamista ja työskennellä yhdessä parhaan mahdollisen potilaskokemuksen tarjoamiseksi potilaalle.” (Opintopalaute.)

“Koulutus auttaa kommunikoimaan paremmin työelämässä ja harjoittelussa, kun lääkäritakkikammo on selätetty jo opintojen aikana.” (Opintopalaute.)

Missä onnistuimme opintojaksolla?

Opintojakso koettiin kokonaisuudessaan toimivana. Kurssin rakenne (luennot, verkkomateriaali ja -tehtävät, soveltava simulaatio ja opettajilta saatu palaute) koettiin selkeänä ja osaamista vahvistavana. Opintojakson toteutus tiiviisti kahden viikon aikana koettiin hyvänä asiana. Eri alojen ja organisaatioiden yhteistyössä rakennettu opintojakso tuotti laaja-alaista osaamista, josta hyötyivät sekä hoitotyön että lääketieteen opiskelijat.

Ensitiedolla on merkitystä potilaan kannalta ja sen antamista kannattaa kouluttaa. Opintojaksoa tarjotaan jatkossa yhdessä toteutettavina moniammatillisina opintoina Laureassa ja Helsingin yliopistossa.

Lähteet

  • Buckman, R. 2003. The S-P-I-K-E-S strategy for breaking bad news. Ontology rounds, Volume 5.
  • Fallowfield, L. & Jenkins, V. 2004. Communicating sad, bad, and difficult news in medicine. Lancet, Volume 363, pp. 312-9.
  • Konstantis, A. & Exiara, T. 2015. Breaking bad news in cancer patients. Indian journal of palliative care, 21(1), 35–38.
  • Korsvold, L., Mellblom, A., Arnstein, F., Ruud, E. & Lie, HK. 2017. A content analysis of emotional concerns expressed at the time of receiving a cancer diagnosis: An observational study of consultations with adolescent and young adult patients and their family members. European Journal of Oncology Nursing, 26, 1-8.
  • Mager, W. & Andrykowski, M. 2002. Communication in the cancer bad news’ consultation: patient perceptions and psychological adjustment. Psychooncology, P osa/vuosikerta 11, pp. 25-46.
  • Ptacek , J. & Ptacek, J. 2001. Patients’ perceptions of receiving bad news about cancer. J Clin Oncol, 19, 4160–4.
  • Räsänen, S, 2017. Lääkärien ammattitaito ja sen valvonta sekä täydennyskoulutus. Pro-gradu -tutkielma. Turun yliopisto.
  • Schofield, P., Butow, P.N., Thompson, J.F., Tallersall, M.H.N., Beebey, L.J. & Dunn, S.M. 2003. Psychological responses of patients receiving a diagnosis of cancer. Annals of Oncology, 14(1), 48-56.
  • Webb, L. 2018. Exploring the characteristics of effective communicators in healthcare. Nursing Standard.
  • Ylitalo, M. & Ketonen, R. 2021. Onnistuneella ensitietotilanteella on merkitystä siihen, miten syöpään sairastunut ihminen selviää uudessa elämäntilanteessaan. Laurea Journal.
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081843620

Jaa sivu