Sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos ja kehittyvä toimintaympäristö muuttavat työskentelytapoja monin tavoin koko Euroopassa. Teknologian nopean kehittymisen ja digitalisoitumisen myötä hoitotyöntekijää haastetaan kehittämään teknologiaosaamistaan -ja taitojaan. (STM 2017.) Maailman terveysjärjestö WHO (2007) määrittelee terveysteknologian suunnitelmallisena tietojen ja taitojen soveltamisena laitteiden, lääkkeiden, rokotusten, prosessien ja järjestelmien kehittämiseksi, joilla pyritään ratkaisemaan terveysongelmia ja parantamaan elämän laatua. Kotihoidossa ja vanhustenpalveluissa yleisemmin käytettyä terveys- ja hyvinvointiteknologiaa ovat elektroninen kuumemittari, verensokerimittari, turvaranneke, liiketunnistimet ja ovihälyttimet (Ewertsson ym. 2015, Hammar ym. 2017).

Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan (2015) teknologia on kiinteä osa sairaanhoitajan työtä ja suhtautuminen siihen on myönteistä. Eri ikäluokkien välillä on eroja suhtautumisessa teknologiaan. Nuoremmat sairaanhoitajat kokevat vahvemmin, että teknologia helpottaa työtä. Nuoret arvioivat myös teknologiaosaamisensa paremmaksi, mikä vaikuttaa teknologiaan suhtautumiseen. (Jauhiainen ym. 2014, Sairaanhoitajaliitto 2015.) Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamisen kehittymistä edistävät perusteellinen laitteiden käyttökoulutus sekä perehdytys palveluiden käyttöön (Jauhiainen ym. 2014, Ewertsson ym. 2015, Söderlund & Vellonen 2018).

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet

Tämä tutkimus on osa ESR:n rahoittamaa Terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaaminen sujuvaksi (TEKNO) -hanketta, joka toteutui vuosina 2017–2019. Hankkeessa tuettiin sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden, alan opiskelijoiden sekä yksittäisten kansalaisten terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamisen kehittymistä edistäviä ja estäviä tekijöitä hoitotyöntekijän näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hankkeen työntekijöiden käyttöön, erityisesti koulutuksien suunnittelun tueksi, mutta myös laajemmin hyödynnettäväksi terveysalan toimijoiden ja esimiesten käyttöön.

Tutkimuskysymykset:

1. Mitkä tekijät edistävät terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamisen kehittymistä?

2. Mitkä tekijät estävät terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamisen kehittymistä?

Aineisto ja menetelmät

Aineisto kerättiin keväällä 2017 hoitotyöntekijöiltä, jotka työskentelivät kotihoidossa tai vanhustenpalveluissa. Osallistujat olivat perushoitajia/lähihoitajia, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja ja heidän lähiesimiehiään (n=73). Aineisto kerättiin sähköisesti puolistrukturoidulla kyselylomakkeella ja analysoitiin teemoitellen.

Tulokset

Terveys-ja hyvinvointiteknologiaosaamista edistävät tekijät

Tutkimuksen analyysin perusteella hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista edistivät organisaatio-, ammattilais- ja yrityslähtöiset tekijät.

Organisaatiolähtöiset hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista edistävät tekijät olivat riittävä koulutus, riittävä aika oppimiseen, laitteiden jatkuva käyttö, työnantajan tuki ja laitteiden saatavuus.

Tarjolla olevat ja säännölliset teknologialaitteiden koulutukset sekä hoitotyöntekijöiden mahdollisuus osallistua niihin sekä riittävä aika teknologian opetteluun olivat osaamista edistäviä tekijöitä. Rauhalliseen tahtiin tapahtuva teknologian opetus ja neuvonta mahdollistavat omien muistiinpanojen tekemisen ja sen koettiin edistävän oppimista. Teknologian käyttöä jokapäiväiseen arkeen toivottiin, muuten teknologian käyttötaito unohtuu. Perusteellinen perehdytys ja riittävästi aikaa harjoitteluun nähtiin merkityksellisenä, kun uusi laite otetaan käyttöön. Myös työnantajalta saatu tuki koettiin tärkeänä. Tieto uusimmista terveys- ja hyvinvointiteknologioista ja mahdollisuus myös tutustua niihin sekä laitteiden saatavuus työpaikoilla koettiin edistäviksi tekijöiksi.

Ammattilaislähtöiset hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista edistävät tekijät olivat hyvä motivaatio ja positiivinen asenne. Hoitotyöntekijät kokivat, että oma mielenkiinto ja innostus teknologiaa kohtaan sekä itseopiskelu edistivät osaamista. Yksi hoitotyöntekijä kuvasi, että omaa osaamisen edistymistä ei estä mikään, vaan kyse on omasta asenteesta. Myös käytännössä todettu teknologian hyödyllisyys ja turvallisuuden edistäminen hoitohenkilöstön ja asiakkaisen näkökulmasta lisäsivät motivaatiota. Oma kiinnostus tiedon hakemiseen ja työn kehittämiseen edistivät osaamista.

Yrityslähtöiset hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista edistävät tekijät olivat yritysten mainonta ja helppokäyttöisyys. Hoitotyöntekijät toivoivat teknologian käytön tueksi helppoja ja selkokielisiä ohjeita.

Terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista estävät tekijät

Hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista estivät organisaatio-, ammattilais- ja yrityslähtöiset tekijät.

Organisaatiolähtöiset hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista estävät tekijät olivat koulutuksen puute, rahoituksen puute, terveys- ja hyvinvointiteknologian puute ja laitteiden vähäinen käyttö. Hoitotyöntekijät kuvasivat vähäisen ja riittämättömän koulutuksen olevan osaamisen esteenä. Terveys- ja hyvinvointiteknologian nopea kehitys haastoi hoitotyöntekijöitä pysymään muutoksessa mukana. Koulutuksiin pääsy nähtiin vaikeaksi.

Hoitotyöntekijät kuvasivat, että terveys- ja hyvinvointiteknologiaan ei riitä työpaikoilla rahoitusta. Hoitajilla ei ollut aina mahdollisuutta käyttää asiakastyössä verenpainemittaria tai happisaturaatiomittaria, yksi hoitaja kuvasikin ostaneensa ne itse. Terveys- ja hyvinvointiteknologian puute nähtiin työpaikoilla ongelmana. Puolestaan työpaikoilla käytössä olevia laitteita käytettiin niukasti kiireestä johtuen. Laitteiden vähäinen käyttö johti siihen, että varmuutta laitteiden käyttöön ei syntynyt.

Ammattilaislähtöiset hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista estävät tekijät olivat motivaation puute, negatiivinen asenne, hoitotyöntekijän väsymys, pelko osaamisesta ja oppimishäiriöt. Motivaation puute ja negatiivinen asenne uuden oppimiseen ja muutokseen sekä oma väsymys esti hoitotyöntekijöiden osaamista. Pelko osaamisesta ja oppimishäiriöt, kuten hahmotushäiriö estivät osaamisen kehittymistä.

Yrityslähtöinen hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamista estävä tekijä oli epäselvät ohjeet. Hoitotyöntekijät kuvasivat teknologian käyttöön liittyvät epäselvät ja hankalat ohjeet osaamisen esteenä, mitä kuvasti se, että käyttöohjeet eivät olleet omalla kielellä (kuvio 1).

Pohdinta

Tietoja voidaan hyödyntää terveydenhuollon koulutuksessa, työpaikoilla ja terveydenhuollon teknologiayrityksissä. Esimiesten on tarjottava riittävät resurssit hoitotyöntekijöiden terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaamisen vahvistamiseksi. Hoitotyöntekijät tarvitsevat riittävästi aikaa teknologioihin perehtymiseen sekä lisäkoulutusta, mikä mahdollistaa uusimman tiedon hyödyntämisen. Hoitotyöntekijöiden osaamista voidaan vahvistaa myös yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa, esimerkiksi tarjoamalla terveys- ja hyvinvointiteknologiaan liittyviä täydennyskoulutuksia sekä hyödyntäen opiskelijoiden ja työelämän kanssa tehtäviä kehittämisprojekteja.

Tarvittaisiin yhteisiä foorumeita hoitotyön asiantuntijoiden, asiakkaiden ja terveys-ja hyvinvointiteknologiayritysten kanssa, jolloin innovointi- ja kehitystyö olisi käyttäjälähtöistä. Esimiesten tulisi motivoida ja sitouttaa hoitotyöntekijät niihin muutoksiin, joita alati kehittyvä terveys-ja hyvinvointiteknologia ja digitalisaatio tuovat hoitotyöhön. Työpaikoilla voisi olla myös hoitotyöntekijöitä, ns. terveysteknologia-agentteja, jotka ovat erityisen motivoituneita kouluttautumaan ja kehittämään omaa osaamistaan ja jakamaan sitä laajemmin työyhteisössä. Hoitotyöntekijöiden olisi tärkeä osallistua myös teknologian hankintaprosesseihin, jolloin käyttöön otettavat teknologiat palvelisivat käytännön hoitotyötä ja asiakkaiden tarpeita. Terveys- ja hyvinvointiteknologialan yritysten tulisi kiinnittää huomioita siihen, että tuotteiden ja laitteiden mukana on riittävät ja selkeät käyttöohjeet, mielellään useammalla kielellä sekä myös videomuodossa. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusnäyttöä erilaisten terveys- ja hyvinvointiteknologioiden hyödyistä asiakkaan terveyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta saavutettavaan kustannushyötyyn. Tämä lisää perusteltua terveys- ja hyvinvointiteknologian käyttöä hoitotyössä.

Lähteet

• Ewertsson, M., Gustafsson, M., Blomberg, K., Holmström, I. & Allvin, R. 2015. Use of technical skills and medical devices among new registered nurses: a questionnaire study. Nurse Education Today 35, 1169–1174.
• Hammar, T., Vainio, S. & Sarivaara, S. 2017. Kotihoidossa käytettävän teknologian kirjo on laaja, mutta kaikkia mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
• Jauhiainen, A., Sihvo, P. & Ikonen, H. 2014. Terveydenhuollon henkilöstön osaaminen ja valmiudet ottaa käyttöön sähköiset terveyspalvelut. Teoksessa A. Jauhiainen & P. Sihvo (toim.) Sähköiset terveyspalvelut asiakkaiden käyttöön terveydenhuollossa –teoriasta käytäntöön. Joensuu: Karelia-ammattikorkeakoulu, 26–39.
• Sairaanhoitajaliitto. 2015. Sairaanhoitajat suhtautuvat myönteisesti teknologiaan. https://sairaanhoitajat.fi/2015/sairaanhoitajat-suhtautuvat-myonteisesti-teknologiaan/ (17.7.2019)
• Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2017. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö.
• Söderlund, E. & Vellonen, M. 2018. Terveys- ja hyvinvointiteknologian käyttö ikääntyvien hoitotyössä ja hoitotyöntekijöiden koulutustarpeet. Teoksessa Marilla Kortesalmi & Tuija Hirvikoski (toim.) Tulevaisuus tehdään yhdessä kehittämällä. Teknologiaa ja osallistamista kuntien murroksessa. Laurea Julkaisut 99. Vantaa: Laurea-ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-500-9
• World Health Organization (WHO). 2007. What is a health technology? https://www.who.int/health-technology-assessment/about/healthtechnology/en/ (17.7.2019)