Tampereen yliopistolla järjestettiin Työelämäntutkimuspäivät marraskuussa 2024. Teemana oli hyvä työ – hyvä elämä? Osallistuimme InCITIES -hankkeen osalta Dialogi ja uudistuminen työelämässä – sessioon, esitellen hankkeessa tehtyä DEI-työtä. Samalla pohdimme DEI-asioiden edellyttämää dialogisuutta työpaikoilla.

Johdanto

Kongressin avasi professori Anne Mäkikangas. Alkuun saatiin tervehdys myös Tampereen yliopiston vararehtori Tapio Visakorvelta ja Työsuojelurahastosta toimitusjohtaja Kenneth Johanssonilta.

Ensimmäinen keynote-luento oli otsikolla Työ – terveyden edistäjä vai riskitekijä. Sen piti professori, epidemiologi Mika Kivimäki. Hän toi esityksessään esiin sitä, että monet työkykyyn liittyvät asiat ovat itseasiassa työn ulkopuolisia asioita. Työkykyä ennustavien tekijöiden kärjessä olivat esimerkiksi ikä, ammatti, univaikeudet, painoindeksi, tupakointi, krooniset sairaudet, itsearvioitu terveys ja sairauspoissaolot. Työhön liittyvät asiat ovat tietysti tärkeitä, mutta niin ovat Kivimäen mukaan monet muutkin asiat. (Kivimäki 2024.)

Kivimäki puhui luennossaan myös obesogeenisen, eli lihavuutta edistävän yhteiskunnan synnystä. Hänen mukaan muutos painossa alkoi yhtä aikaa eri sukupuolilla ja eri ikäluokilla, eli takana on isompi yhteiskunnallinen muutos. Onkin kysyttävä, mitkä asiat ovat johtaneet tällaiseen trendiin. Lisäksi olisi pohdittava sitäkin, miten työpaikoilla voisi auttaa työnulkopuolisessa elämänhallinnassa (Kivimäki 2024).

Kivimäelle osoitettu yleisökysymys kutsui pohtimaan lihavuusepidemiaa ja nyt paljon uutisoitua laihdutuslääkettä. Hän pohdiskeli ääneen olisiko lihavuusepidemia kuitenkaan verrattavissa vaikkapa korkeaan kolesteroliin, niin että siitä vain lääkkeellä selvittäisiin. Hän myös muistutti, ettemme myöskään ole tietoisia lääkkeen pitkän aikavälin vaikutuksista. Huomionarvoista on, että missään maassa ei ole onnistuttu kääntämään lihavuusepidemiaa parempaan suuntaan (Kivimäki 2024).

Dialogi ja uudistuminen työelämässä

Osana InCITIES -hankkeen työpakettia, jossa edistetään DEI-asioita (diversity, equality / equity, inclusion – moninaisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus), pidimme Piia Tiilikallion kanssa esityksen otsikolla ”Dialogi ja DEI-työhön liittyvä uudistuminen korkeakoulussa”. Olemme hankkeessa ensin tutkineet ja arvioineet DEI-tilannetta verkoston viidessä korkeakouluissa. Tämän jälkeen olemme laatineet ja omaksuneet yhteisen DEI-suunnitelman (InCITIES n.d.). Parhaillaan on menossa kolmas vaihe, eli viestintäkampanja ja verkkokurssin rakentaminen osaamisen kasvattamiseksi omassa korkeakoulussamme. DEI-suunnitelman eläminen todeksi edellyttää monenlaista vuorovaikutusta korkeakouluyhteisön sisällä. Tässä keskeisin väline on dialogi.

Lähestymistapamme DEI-työssä on ollut toimintatutkimuksellinen, jolloin tehdyssä tutkimuksessa yhdistyy niin tieteellinen kuin käytäntöä palveleva tiedonintressi. Toimintatutkimuksen ajatukseen kuuluu pyrkimys aktiivisesti muuttaa sosiaaliasia käytäntöjä parempaan päin. (Heikkinen ym. 2023.) Olemme pyrkineet käymään dialogeja eri tasoilla: työpajoissa Laureassa henkilöstön ja opiskelijoiden kanssa, hankkeen kansainvälisessä verkoston tapaamisissa, keskusteluissa opiskelijakunnan kanssa, kohtaamisissa johdon kanssa sekä tavallaan artikkeleissa, blogeissa, kutsupuheenvuoroissakin.

Oman esityksemme lisäksi Eeva Nummi puhui työpajassa otsikolla Dialogi ja inhimillisesti kestävä organisaatio. Harri Laihonen ym. pitivät esitelmän Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden johtamisdialogista kunnassa ja lopuksi Kati Tikkamäki puhui Monimuotoisuuden dialogisesta kehittämisestä työelämässä. Itselleni tärkein anti työpajasta oli pohdinta siitä, miten toimintatapamme muuttuisi dialogiseksi. Vuorokauteen ei ole tulossa lisää tunteja dialogien käymistä varten, joten joka tapauksessa toteutettavat tilaisuudet olisi elettävä dialogisesti todeksi.

DEI-asiat ovat saaneet myös kritiikkiä osakseen. DEI-asioissa saattaa nähdäkseni olennaisimmillaan olla kyse juuri dialogisuudesta: miten kohtaamme erilaisuuden, miten käytännöillämme ja toimillamme toivotamme tervetulleeksi osaksi yhteisöämme.

Tasa-arvo työelämässä

Kongressissa oli paljon ohjelmaa, ja olikin vaikea valita mihin kaikista kiinnostavista työpajoista ja alustuksista haluaisi mennä kuulolle ja osallistua. Osallistuin muun muassa työpajaan, jonka nimi oli Työn, perheen ja muun elämän yhteensovittaminen. Siinä oli kolme esitystä: 1) Kirsi-Mari Kallio, Aki Lehtivuori & Tomi Kallion esitys liittyi Tasa-arvoon akateemisessa työssä – vanhemmuuden yhdistäminen akateemiseen uraan; 2) Ida Nikkolan esitys oli otsikoitu: Nuorten naisten työnimu ja 3) Susanna Bairoh puhui Perhevapaa-asenteista tekniikan korkeakoulutettujen työpaikoilla. Kaikki esitykset olivat kiinnostavia myös oman esityksemme ja organisaatiossamme tekeillä olevan DEI-kehittämistyön kannalta.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta johtoasemassa olevilla on merkittävä rooli (Bairoh 2024). Laureassa DEI-työssä on alusta asti ollut mukana edustus rehtoraatista. Kirsi-Maria Kallio toi esiin, että suomalaisissa yliopistoissa yli 70 % on määräaikaisissa työsuhteissa. Kallio pohti esityksessään aineistosta nousten myös sitä, miksi ihmiset haluavat edelleen akateemiselle uralle: vaikuttaa siltä, että sen on elämäntapa, ”ei tätä muuten kukaan tekisi”.

Akateemiseen työhön liittyy runsaasti mittaamista, määräaikaisuutta, kilpailua ja epävarmuutta. Hiljattain on syntynyt Coara -sopimus (Susi 2024) eli Coalition for Advancing Research Assessment. Sitä voisi verrata eräänlaiseen kansanliikkeeseen. Coarassa kyse on tutkimuksen arvioinnin uudistamisesta koskevasta sopimuksesta, siinä lausutaan suunta muutoksille liittyen arviointikäytäntöihin. Tavoitteena on maksimoida laatu ja vaikuttavuus (Susi 2024).

Kohti luontoa kunnioittavaa työ/elämää

Kongressi päättyi professori Satu Teerikankaan keynote-luentoon, joka oli otsikoitu Luontoa kunnioittava työ/elämä. Teerikangas sanoi, että hän toivoo tuovansa aihepiiriin toivonnäköaloja, vaikka elämäntapamme on kestämätön ja elämme eksistentiaalista kriisiä. Ilmaston ja luonnon osalta kyseessä on ihmisen aiheuttama kriisi – jonka siis ihminen voi myös ratkaista? Vaaditaan kuitenkin paradigmaattista, systemaattista, transformativiista muutosta (Teerikangas 2024). Teerikangas pohti, onko meillä melko ihmiskeskeinen tutkimusperinne. Hän totesi, että meidät on koulutettu oman tieteenalamme tutkijoiksi, mutta nyt tarvittaisiin todella monialaista yhteistyöosaamista.

Teerikangas herätteli kysymään mikä on käsityksemme hyvästä elämästä ja mikä on meidän ihmiskäsityksemme. Homo sapiens on latinaa ja viittaa viisauteen. Hän kysyikin, miksi olemme talousorientoituneita, emmekä viisausorientoituneita. Hän peräänkuulutti ajattelun kunnioittamista. Vaikuttaa siltä, että olemme paikoin antamassa ajattelukykymme tekoälylle. Tästä yhtenä esimerkkinä korkeakoulujakin olennaisesti koskettava vilppi, joka on kasvanut. Jos emme osaa ajatella itse, miten olettamusten ja arvojen uudelleen ajattelu, systeeminen ajattelu tai kriittinen ajattelu tulevat jatkossa tapahtumaan. Teerikangas huomautti, etteivät digitalisaatio ja tekoäly ole ainakaan pelkästään ratkaisuja – niistäkin tulee kuormaa ympäristölle ja oma ajattelutaito saattaa heikentyä. (Teerikangas 2024.)

Yleisökysymys herätteli pohtimaan sitä, että tutkijan olisi pohdittava myös, sitä mitkä artikkelit ovat todella kirjoittamisen arvoisia. Jos maailma ympärillä palaa, mitä tutkijan etiikka ohjaa tutkimusasetelmamme tai sitä mitä kannattaa tässä ajassa ylipäänsä tehdä ja kirjoittaa. Tämän artikkelin kirjoitin omien kongressimuistiinpanojen pohjalta. En tiedä, olisiko ollut vastuullisempaa käyttää tämän kirjoittamiseen käytetty aika maailman pelastamisyrityksiin toisaalla. Ainakin kirjoitin tätä matkustaen julkisilla kulkuneuvoilla ensin junassa ja sitten linja-autossa.

Pohdinta

Kongressi oli hyvin järjestetty ja ohjelma (ks. https://events.tuni.fi/ttp2024/ohjelma/) oli todella monipuolista ja sitä oli runsaasti. Antoisien esitysten ohella parasta kongresseissa yleensäkin on verkostoituminen ja keskustelut tauoilla. Oli ilo nähdä vanhoja tuttuja ja solmia uusia kontakteja esitysten pohjalta ja niiden vierestä. Kehitystyömme DEI-asioiden parissa jatkuu organisaation sisäisesti ja kansainvälisessä yhteistyössä aktiivisesti vielä seuraavan vuoden ajan hankkeen kautta. Kongressissa tapasimme myös uusia kontakteja juuri DEI-työn kannalta.

Mikä hanke?

InCITIES-hanke, eli Trailblazing Inclusive, Sustainable and Resilient Cities alkoi lokakuussa 2022. Hanketta rahoittaa Euroopan Unioni osana Horisontti Eurooppa -rahoitusta. Kirjoittaja johtaa InCITIES -hankkeen DEI-työpakettia.

Lähteet

• Coara. 2024. Verkkosivu https://coara.eu/ viitattu 13.11.2024.
• InCITIES. 2024. Equality, Diversity and Inclusion Plan.  file:///C:/Users/KARNIKU/Downloads/2024.06.20%20InCITIES_EDI_Plan_Commitment_Declaration_-_Full_Signed.pdf luettu 12.11.2024.
• Kivimäki, M. 2024. Työ – Terveyden edistäjä vai riskitekijä? Keynote luennon muistiinpanot. Työelämän tutkimuspäivillä 7.11.2024.
• Susi, Toma. 2024. Mitä me arvostamme tutkijoiden työssä? Think Open. Helsingin yliopisto.  https://blogs.helsinki.fi/thinkopen/toma-susi-tutkimuksen-arviointi/ luettu 12.11.2024.
• Laihonen, H. 2024. Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden johtamisdialogi kunnassa. Esitelmän muistiinpanot. Työelämän tutkimuspäivillä 7.11.2024. Esityksen piti Laihonen, mutta sen olivat tehneet: Lotta-Maria Sinervo, Harri Laihonen, Paula Pusenius, Kristiina Takala & Leena Mantere.
• Teerikangas, S. 2024. Luontoa kunnioittava työ/elämä. Keynote luennon muistiinpanot. Työelämän tutkimuspäivillä 8.11.2024.
• Tikkamäki, K. 2024. Monimuotoisuuden dialoginen kehittäminen työelämässä. Esitelmän muistiinpanot. Työelämän tutkimuspäivillä 7.11.2024.