Hyvinvoinnin teemavuosi: Keskittyneen työajan vaaliminen - Kirjoitusretriittiin valmistautuminen

Laureassa vietetään tänä vuonna hyvinvoinnin teemavuotta. Mahdollisuus keskittyä ajattelemiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen on keskeinen osa korkeakoulun työntekijöiden ja opiskelijoiden hyvinvointia.

Tässä artikkelisarjassa kuvaamme ensin kirjoitusretriitti-idean syntyä ja kirjoitusretriittiin valmistautumista, itse kirjoitusretriitin toteuttamista, retriitin aikana toteuttamaamme yhteiskirjoittamiskokeilua ja lopuksi pohdimme mitä saimme aikaan, millainen kokemus oli ja mitä kannattaa ottaa huomioon kirjoitusretriittiä suunnitellessa.

Kadonnut keskittymiskyky

Nykyään keskittymisen haasteet ovat todella yleisiä. Nykyteknologia ei aina auta asiaa, kun työ- tai opiskelupäivä keskeytyy kymmeniä, jopa satoja kertoja eri sovellusten viesti- ja hälytysikkunoiden lävähtäessä tietokoneen tai puhelimen näytölle. Onkin alettu puhua ADT:sta, eli Attention Deficit Traitista. ADT muistuttaa diagnosoitavaa aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä, mutta ADT:ssa on kyse pitkään jatkuneesta kuormituksesta, kuten kiireestä, monen asian yhtäaikaisesta tekemisestä, jatkuvista keskeytyksistä, epävarmuudesta ja riittämättömästä palautumisesta. ADT:lle tyypillinen toimintamalli on itsensä keskeyttäminen – esimerkiksi opiskellessa ajatukset harhailevat aivan muihin asioihin, huomiokyky suuntautuu muualle ja tehtävä jää kesken. (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, n.d.) Tästä seuraa stressiä ja riittämättömyyden tunne, ja noidankehä on valmis.

Tutoropettajina ja opinnäytetöiden sekä työharjoittelujen ohjaajina törmäämme jatkuvasti keskittymiskyvyn kanssa kamppaileviin opiskelijoihin. Samanlaisia haasteita tunnistamme myös omassa työarjessamme.

Idea kirjoitusretriitistä

Istuimme eräänä joulukuisena päivänä kolmen kollegan kesken kahvitauolla, kun joku heitti ilmaan toiveen kirjoitusretriitistä. Kiireisen työ- ja perhearjen keskellä on usein vaikea löytää aikaa omille ajatuksille, saati sitten kirjoittamiselle. Hetken ajatusta ihasteltuamme päätimme ryhtyä toimeen: etsitään kalentereista aika kirjoitusretriitille ja lähdetään yhdessä kirjoittamaan. Paikaksi valikoitui Suomen Kirjailijaliiton sivuilta löytynyt residenssi Sillankorvan talo. Sillankorvan talossa on kolme huonetta, täysin varusteltu keittiö ja rauhallinen sijainti Valamon luostarin alueella Heinävedellä.

Retriitti (englanniksi retreat) merkitsee vetäytymistä sivuun tai syrjään. Retriittejä on erilaisia: hiljaisuuden retriiteissä ollaan hiljaa yhdessä toisten kanssa, joogaretriitissä keskitytään joogaamiseen. Kirjoitusretriitissä vetäydytään syrjään tarkoituksena keskittyä juuri kirjoittamiseen. (kts. esim. Nikula 2024; Isosävi ja Lindholm 2023).

kuvituskuva. — Kuva 1. Sillankorvan talo. (Kuva Karoliina Nikula.)

Valmisteluja kirjoitusretriittiä varten

Varasimme Sillankorvan talon viikoksi, laadimme kirjoituslukujärjestyksen työskentelymme rytmittämiseksi (Taulukko 1), kartoitimme toistemme ruokarajoitteita ja aloimme odottaa päiviä kirjoitusretriitin alkuun. Kirjoitusretriitin aikana tavoitteemme oli edistää työn alla olevia keskittymistä vaativia laajempia kokonaisuuksia, kuten artikkeleita ja hankehakemuksia. Tällainen ajatustyö ei onnistu pienissä pätkissä muiden työtehtävien ohella, tai on ainakin todella kuormittavaa. Jokainen meistä varmasti tunnistaa miten stressaavia ovat työpäivät, joiden aikana hypitään palaverista, työroolista ja aihepiiristä toiseen.

Herätys & aamiainen
Kirjoittamista
Kahvitauko & venyttelyä
Kirjoittamista
Lounas ja kävely
Kirjoittamista
Kahvia ja pientä taukojumppaa
Kirjoittamista
Päivällinen ja ajatusten kokoaminen seuraavaa päivää varten
Yhteiskirjoittamista
Päivän aktiviteetti: saunomista, ulkoilua, retki kyläkauppaan, taidetuokio
Rupattelua ja iltapalaa
Mahdollisuus jatkaa kirjoittamista vielä omassa huoneessa — Taulukko 1. Kirjoitusretriitin lukujärjestys.

Omaa työviikkoa kirjoitusretriitin ajalle oli hyvä suunnitella myös etukäteen siten, ettei se täyttyisi palavereista ja monenlaisesta työpäiviin usein kuuluvasta “silpusta”. Oli myös mukava huomata, että jotkut työkaverit ehdottivat palavereita vasta retriittiä seuraavalle viikolle, koska “huomasin sähköisestä kalenteristasi, että olet kirjoitusretriitissä”. Tavoitteena oli välttää työn sirpaleisuutta, vähentää kokousten määrää ja Teams-palaverista toiseen minuuttiaikataululla hyppimistä – ja mikä tärkeintä: mahdollistaa tilan rakentaminen ajattelulle ja jopa niin kutsutulle flow’lle!

FLOW-TILALLA TARKOITETAAN TEHTÄVÄÄN SYVENTYMISTÄ, TILAA, JOSSA IHMINEN PANEUTUU KOKO KAPASITEETILLAAN TAVOITTEELLISEEN TOIMINTAAN. FLOW-KOKEMUKSEEN KUULUVAT MUUN MUASSA TÄYDELLINEN KESKITTYMINEN, AJANTAJUN KATOAMINEN, SEKÄ TILANTEEN KONTROLLOIMISEN TUNNE. MYÖS TEHTÄVÄN PALKITSEVUUS ON OSA KOKEMUSTA. (MATTILA 2018.)

Tieteellisen artikkelin tai hankehaun valmistelu vaatii paljon lukemista ja kirjoittamista – sekä kovaa työtä. Hankehakemuksessa pitää kitetyttää paitsi hankeidea, myös kaikki eri työvaiheet, hankekonsortion kokoonpano ja tietysti myös kustannusarvio ja budjetti. Kaikissa kirjoittamisen muodoissa tärkeintä on keskeisen viestin määrittäminen. Hankehakemusten kirjoittamisen yhteydessä tämä viesti muodostuu ’voittavasta argumentista’, eli syistä, jotka kiistattomasti osoittavat, miksi projektin tulisi saada rahoitusta (Bingham & Talvinen 2021). Hankeidean aukikirjoittaminen vaatii aikaa ajatella ja prosessoida epämääräisestä ajatuksesta hankerahoituksen arvoinen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma.

Kirjoitusretriitti ja yhteisöllinen kirjoittaminen

Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm ovat kirjoittaneet kirjan Yhteisöllisen kirjoittamisen opas. He kuvaavat siinä kirjoittamista yhteisöllisenä toimintana. Isosävi ja Lindholm (2023) tuovat esiin, että on tärkeää puhua toisten kanssa omista kirjoittamisen tavoitteista ja prosessista. Näin teimmekin, erityisesti ruoka- ja kahvitauoilla, sekä yhteisillä kävelylenkeillä. Enimmäkseen kirjoitimme kukin omia keskeneräisiä tekstejämme eteenpäin, mutta esimerkiksi tätä tekstiä kirjoitimme yhdessä.
Kokemuksemme mukaan postkorona aika ja etätyön ja -opiskelun lisääntyminen kotinurkissa on vähentänyt yhteisöllisyyttä työ- ja opiskelijayhteisöissä. Kuitenkin spontaanitkin kohtaamiset työ- ja opiskelijakavereiden kanssa ruokalassa tai kampuksen käytävillä olisivat edelleen tärkeitä niin yhteisöllisyyden, työ- ja opiskeluhyvinvoinnin, hiljaisen tiedon jakamisen kuin uusien ideoidenkin syntymisen vuoksi.

Toiveena oli, että yhteinen kirjoitusretriitti mahdollistaisi samanaikaisesti tehokkaan ajatus- ja kirjoitustyön, sekä hyvään työelämään kuuluvan kollegoiden välisen sosiaalisuuden. Kirjoitusretriitiltä halusimme myös vertaislukemista ja toisten tekstien kommentointia, sekä vapaamuotoista ajatusten vaihtoa yhteisten kahvihetkien aikana.

Hyvinvoinnin kysymykset opiskelijoiden ohjauksessa

Laamanen ym. (2023) mukaan suomalaiset korkeakouluopiskelijat ovat ilmoittaneet terveys- ja toimintarajoitteista kasvavasti koko 2000-luvun. Nuorten arjessa on lisääntynyt jaksamista ja henkistä hyvinvointia kuormittavat tekijät. Tämä on tunnistettu myös oppilaitoksissa. (esim. TAMK 2023).

Opettajina Laureassa kohtaamme opiskelijoiden hyvinvoinnin kysymyksiä korkeakoulun arjessa päivittäin. Myös opiskelijat kohtaavat haasteita keskittyneen työajan ja tekstiin uppoutumisen kanssa. Moni opiskelijakin on nykyisin työssäkäyvä tai perheellinen – mahdollisesti molempia. Myös intensiivinen ja hyvinvointia lisäävä harrastus saattaa syödä aikaa arjesta. Erilaisista eri suuruisista palasista koostuva arki voi muodostaa palapelin, jonka palasia on mahdoton sovittaa yhteen. Opiskelulle ja esimerkiksi opinnäytetyön tekemiselle on silloin vaikea löytää aikaa ja paikkaa, jotka mahdollistaisivat työskentelyyn uppoamisen.

Monelle opiskelijalle opinnäytetyö on suurin kirjoittamista ja pitkää keskittymistä vaativa oppimistehtävä opiskelujen aikana. Monelle se on kaikkein vaativin osa opintoja, joka saattaa jo ajatuksena aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Laureassa olemme kehittäneet opinnäytetyöohjausta esim. Järjestämällä oppari-bootcampeja, joissa opinnäytetyön kirjoittajille on varattu isompi luokkatila (tai virtuaalisesti Teams-linkki), jonne opinnäytetyön tekijät ja ohjaajat kokoontuvat työskentelemään. Ohjaajat voivat bootcampin aikana tarvittaessa auttaa opiskelijoita, jos heillä on ohjauksen tarpeita. Tärkein elementti bootcampeissa on ollut yhteisöllinen ulottuvuus.

Reflektoimme jatkuvasti ohjauskäytäntöjämme ja mietimme, miten ohjaajan roolissa voisimme parhaiten tukea opiskelijoita opinnäytetyöprosessin aikana. Laureassa on tarjolla tutoropettajien ja -opiskelijoiden lisäksi kattavat opiskelijahyvinvointipalvelut, joihin kuuluu opiskelijaterveydenhuolto, opintopsykologi, oppilaitospastori, erityisopettaja ja edulliset liikuntapalvelut (Laurea, n.d.). Laureassa on kehitetty myös matalan kynnyksen ohjausta tarjoava Poikkeamo, johon on mahdollista varata aika nopeallakin aikataululla. Poikkeamo tarjoaa tietoa, neuvontaa, tukea ja ohjausta yleisissä opintoihin ja opiskeluhyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä – ja tietysti myös opinnäytetyöprosessin aikana.

Iloksemme huomasimme, että myös opiskelijoille on tarjolla kirjoitusretriittejä. Esimerkiksi Tapiolan seurakunta, Espoon seurakuntayhtymä, Helsingin seurakuntayhtymä ja Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto järjestävät yhdessä huhtikuussa 2024 opinnäytetyöretriitin. Opinnäytetyöretriitin esittelytekstissä kysytään “Onko arki täynnä sälää? Onko vaikea keskittyä? Kirjoitatko opinnäytetyötä ja tarvitsisitko muutaman ihan vain sille varatun päivän?” (Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto, n.d.)

Artikkelisarjan seuraavassa osassa kerromme, miten kirjoitusretriittimme toteutui.