Laureassa vietetään vuonna 2024 hyvinvoinnin teemavuotta. Kerroimme artikkelisarjan edellisessä osassa ideastamme ja valmistautumisestamme kirjoitusretriittiin, jonka ajattelimme kasvattavan hyvinvointiamme ja samalla tuotteliaisuuttamme. Tässä artikkelissa kerromme, miten kirjoitusretriittimme Sillankorvan talossa, Valamossa maaliskuussa toteutui.
Kuvaaja: Suzy Hazelwood / Pexels
Vihdoin koitti pitkään odotettu kirjoitusretriitti. Mukaan pakattiin läppärit, kilokaupalla kirjallisuutta ja aikaisempaa tutkimusta, mukavia vaatteita, sekä innostunut mieli. Matkalla kohteeseen orientoiduttiin kirjoittamiseen ja jatkettiin valmistautumista muun muassa tekemällä ruokaostokset. Ruokaideoita lounaille ja päivällisille oli mietitty jo hyvissä ajoin, jotta kirjoitusretriitissä voisi kokkaamisen sijaan keskittyä kirjoittamiseen. Herkullista ruokaa kyllä valmistimme! Valamon ortodoksiluostarissa vietettiin parhaillaan suurta paastoa – ja siihenkin hyvin sopien meidänkin menumme koostui kasvisruoasta.
Oma huone ja muut fasiliteetit
Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa, julisti Virginia Woolf (1929) Oma huone -esseessään. Sillankorvan talosta kaikille löytyi oma huone. Sillankorvan talo on uniikki taidetalo, jossa lattiat ovat mustaa Ilomantsin kiveä, seinät Kittilän vihreää marmoria ja seinillä on runsaasti taidetta. Sisäkatot ovat saarnia. (Valamon residenssi n.d.). Ympäristö on siis erityisen viehättävä ja kaunis. Mikä ehkä parasta – talossa ei ole langatonta internetiä, mikä omalta osaltaan edesauttaa oman kirjoitustyön äärelle pysähtymistä. Paikalla ei myöskään ole avokonttorin hälyä, pyykkivuoria, tai muuta häiritsevää toimintaa ajankäytöstä kilpailemassa.
Talon sydän on iso keittiötila, jossa voi laittaa ruokaa ja parantaa maailmaa takkatulen äärellä. Luostarimiljöö tarjoilee kauniita rakennuksia, sekä elämyksiä niin ortodoksisen hartauden, taidenäyttelyn kuin saunomismahdollisuuden muodossa. Luostari sijaitsee syrjässä kaikesta, ja fyysinen etäisyys auttaa entisestään uppoamaan omien ajatusten pariin. Valamossa on myös kirjasto ja ravintola, jos ei halua joka päivä itse valmistaa ruokaa.
Puitteet Sillankorvan talossa ovat siis kohdillaan. Jokaisella on oma kylpyhuoneella varustettu huone, josta löytyy kauniin sisustuksen ja taideteosten lisäksi myös kirjoituspöytä ja oma rauha kirjoitustyölle. Huomasimme toki jo yhden päivän työskentelyn jälkeen, että työergonomia ei ollut läppärityöskentelylle aivan optimaalinen. Mukaan olisi voinut olla hyvä ottaa läppäriteline seisomisen mahdollistamiseksi läppärin ääressä.
Kuva 1. Sillankorvan talon Karhu-huone. (Kuva Karoliina Nikula)
Monesti arjessa keskittymisen tiellä ovat muut kilpailevat keskittymistä ja huomiota vievät toiminnot. Valamon ympäristö on hyvällä tavalla virikkeetön, ei ole houkutuksia lähteä juuri muualle kuin välillä lenkille. Fyysinen rasitus onkin hyvä edistäjä luovalle työskentelylle (kts. esim. Vornanen 2022). Meillä oli mukana myös mm. vastukselliset sauvakävelykepit, tasapanolauta, jumppamatto ja jumppakuminauhat liikkumista lisäämässä.
Kuva 2. Happihyppelyllä (Kuva: Karoliina Nikula)
Päivien ja kirjoittamisen rytmittäminen
Edellisessä artikkelissa esittelimme päivien lukujärjestyksen. Aamuisin heräsimme omaan tahtiimme – yleensä luonnostaan melko varhain – ja söimme yleensä yhdessä aamiaista. Sitten vetäydyimme omiin kammioihimme oman kirjoitustyön äärelle. Aamupäivän mittaan pidimme kahvitauon, jonka aikana vaihdoimme ajatuksia teksteihin liittyen: miten itse kunkin hankehakemus, artikkelinkirjoitus tai tutkimussuunnitelman laatiminen oli edistynyt. Lounaan aikaan kokoonnuimme keittiöön ja ruokailun jälkeen kävimme ulkoilemassa.
Ruoanlaitto- ja kahvinkeittovuorot kiersivät joustavasti, niin että jokainen osallistui. Jos joku oli hyvässä kirjoitusvireessä, annoimme hänen keskittyä flow’n hyödyntämiseen. Jos taas jollain ajatukset takkusivat, antoi ruoanlaitto etäisyyttä tekstiin ja selkeytti ajatuksia. Yllättävää oli, ettemme malttaneet pitää pitkiä ruoka- ja ulkoilutaukoja. Välillä piti oikein pakottautua irti näppäimistöstä ja lähteä mukaan happihyppelylle tai kahvitauolle.
Kirjoittamisen ohjaaminen osana opiskelijoiden ohjausta ja omaa hanketyötä
Laureassa on kehitetty hankkeissa tapahtuvaa yhteiskirjoittamista aiemmin esimerkiksi Urbaania Kasvua Vantaa –hankkeessa (Honkonen ym. 2021). Siinä toteutettiin strukturoituja yhteiskirjoittamisen bootcampeja. Ne rakentuvat kannustavaan ja tiiviiseen yhteistyöhön niin kirjoittamisen, kommentoinnin, ideoinnin, kuin loppuviilauksenkin osalta. Julkaisujen määrä kasvoi merkittävästi, kun kirjoittamisesta sai arvokasta palautetta – samalla kasvoi oma osaaminen ja asiantuntijuus! (Honkonen ym. 2021).
Kokemusasiantuntijat verkossa -hankkeessa toteutettiin paljon yhteiskirjoittamista myös yhteistyönä hankkeen työntekijöiden, sosionomiopiskelijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa (kts. esim. https://kokemustiedonkeskus.fi/en/projects-and-training/projects/kokemusasiantuntijat-verkossa/). Niissä opittiin paljon paitsi substanssista, myös yhteistoimijuudesta ja kirjoittamiseen liittyvistä meta-asioista, kuten ajanhallinnasta, tekstin tuottamisesta ja erilaista näkökulmista. Kun kirjoittajajoukossa on eri tavalla kokeneita ihmisiä, tapahtuu toisilta oppimista kuin itsestään. Opiskelijat ja kokemusasiantuntijat saivat palautetta teksteihinsä opettajilta ja samalla kokemusta ja osaamisen kehittymistä kirjoittamisesta osana vaikuttamistyötä.
Laureassa opiskelijoita kannustetaan tekemään myös opinnäytetyö parin kanssa: siinä on monia hyötyjä, kuten vertaistuki ja toiselta oppiminen. Kirjoittamisen taidot ja teksti hioutuvat yhteistoimijuudessa (kts. esim. Honkonen ym. 2021). Myös itse edistimme kirjoitusretriitistä käsin muutamaa opinnäytetyön ohjausta. Ohjauksessa kannustamme opiskelijoita suunnittelemaan kirjoittamistyötään ja varaamaan myös intensiivisempiä kirjoitusaikoja opinnäytetyön edistämiseksi.
Opinnäytetyö ja puuttuvien tehtävien bootcamp
Olemme järjestäneet englanninkielisen sosionomitutkinnon opiskelijoille vuosien mittaan erilaisia bootcampeja. Vapaasti suomennettuna bootcamp tarkoittaa intensiivistä työskentelyajanjaksoa, jolloin keskitytään johonkin tiettyyn tehtävään. Opinnäytetyö-bootcamp on toteutettu kahden päivän mittaisena. Olemme varanneet luokkatilan, jonne olemme kutsuneet opiskelijat kirjoittamaan opinnäytetyötään. Bootcamp ei ole ollut ohjaustilanne, vaan yhteisöllinen kirjoittamishetki, jossa on toki ollut mahdollista saada ohjaavilta opettajilta apua tarpeen vaatiessa.
Lukukausien päätteeksi olemme järjestäneet Missing Assignments bootcampeja, joissa on saanut tehdä ja palauttaa puuttuvia tehtäviä. Näitä bootcampeja on pidetty yhden tai useamman päivän mittaisena. Opiskelijoille on luvattu, että bootcampin aikana tehdyt ja pian sen jälkeen palautetut tehtävät arvioidaan vielä lukukauden päätteeksi, ennen kuin opettajat aloittavat vapaajaksonsa.
Kuva 3. Kuvakaappaus ilmoittautumislomakkeesta koronan aikaiselle etänä toteutetulle bootcampille. (Kuva: Riikka Kanervo)
Opiskelijoilta saatu palaute bootcampeista on ollut positiivista. Joskus tehtävien ja kirjoittamisen aloittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Bootcampeissa opiskelijoilla on ollut mahdollisuus saada opettajilta neuvoja ja tukea alkuun pääsemiseen. Myös yhteisöllisyyden elementti on tärkeä – samassa tilassa on useampi ihminen samankaltaisen kirjoitustyön äärellä, mistä myös saa voimaa.
Mahdollisuus uppoutua – osa hyvinvointia
Erityisen antoisaa kirjoitusretriittipäivissä oli se, että oli mahdollisuus uppoutua kirjoittamiseen päivästä toiseen, tunnista toiseen, aamulla aikaisin ja halutessaan vielä illalla myöhään. Tunnettu tosiasia lienee, ettei kirjoitusinspiraatiota kannata jäädä odottelemaan, mutta sille kannattaa rakentaa tilaa tulla. Päivien aikana kirjoitimme, luimme ja hoidimme muutamia palavereita varmasti enemmän, kuin niin sanotusti tavallisella työpäivällä on pituutta.
Iltaisin kokoonnuimme keittiöön keskustelemaan takkatulen äärelle. Keskusteluissa käytiin läpi päivän saavutukset, sekä kerrottiin omat kirjoitustavoitteet seuraavalle päivälle. Kirjoitusretriitissä myös luimme toistemme tekstejä, kun harjoitimme vertaisluentaa. Vertaisluennan ansiosta saimme ja annoimme palautetta teksteistä. Meillä oli kirjoitusretriitissämme myös spontaani kirjapiiri, jossa jokainen vuorollaan esitteli mukaan ottamaansa kirjallisuutta, sekä perustelut miksi kyseiset teokset pääsivät mukaan kirjoitusretriittiin – niistä syntyikin pieni kirjasto!
Kuva 4: Kirjoitusretriittiin mukaan päässeitä kirjoja. (Kuva Maria Normann.)
Kollegoiden kanssa spontaanisti rupattelu on monella saattanut vähentyä postkorona ajassa ja lisääntyneessä etätyöajassa. Kirjoitusretriittimme tarjosi hyviä keskusteluja myös hiljaisen tiedon vaihtoon, uusien hankeideoiden syntyyn, yhteistyömahdollisuuksiin ja kallisarvoisiin “työnohjauksellisiin” näkökulman vaihtoihin, joita kotikonttoriin vetäytyminen ei tarjoa.
Lähteet
