Suomessa läheistään hoitaa jopa satojatuhansia ihmisiä ilman virallista omaishoitajasopimusta – usein ilman tukea, palveluja tai mahdollisuutta pysähtyä oman jaksamisensa äärelle. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella tähän tarpeeseen vastattiin pilotoimalla matalan kynnyksen hyvinvointi- ja terveystapaamisia sopimuksettomille omais- ja läheishoitajille osana Hyvinvoiva omaishoitoperhe -hanketta yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa. Pilotin tavoitteena oli vahvistaa omaishoitajien hyvinvointia sekä kehittää toimintamalli, jolla voitaisiin tukea palvelujärjestelmän ulkopuolelle jääviä läheistään hoitavia henkilöitä.

Hyvinvoiva omaishoitoperhe -hanke

Hyvinvoiva omaishoitoperhe – Yhteistyöverkoston toimintamallin kehitys ja pilotointi omaishoitoperheiden hyvinvoinnin tukemiseksi -hanke on Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen (Keusote) hallinnoima kehittämishanke, jossa yhteistyökumppaneina ovat Laurea-ammattikorkeakoulu (Laurea) sekä alueen omaishoitoyhdistykset. Hanke saa valtionavustusta Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämästä terveyden edistämisen määrärahasta. Sen tavoitteena on edistää omaishoitajien jaksamista ja hyvinvointia tarjoamalla lakisääteisiä palveluja täydentäviä tukimuotoja sekä kehittää yhteistoimintamalli, jolla on edellytyksiä toimia myös hankkeen päättymisen jälkeen. Hanke toteutetaan vuosien 2025–2027 aikana.

Hankkeen kohderyhmänä ovat sekä sopimukselliset omaishoitajat että sopimuksettomat omais- ja läheishoitajat, joista jälkimmäinen ryhmä jää usein palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Suomessa arvioidaan eri selvitysten mukaan olevan noin 350 000–1 000 000 henkilöä, jotka hoitavat läheistään ilman virallista omaishoitosopimusta (Keväjärvi ym. 2020; Kela 2021; Omaishoitajaliitto 2025; THL 2025).

Omaishoitajien hyvinvointi ja kuormitustekijät

Useimmiten omaishoidettava on oma puoliso, lapsi tai vanhempi. Tavallisimpia syitä hoitosuhteeseen ovat kehitysvammaisuus, muistisairaudet sekä fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen sairauden tai vamman seurauksena. Suurin osa omaishoitajista asuu samassa rakennuksessa omaishoidettavan kanssa. (Tillman ym. 2014.)

Omaishoitajat kokevat hoitosuhteen usein merkitykselliseksi (Maunula 2026) ja arvioivat selviytyvänsä roolistaan hyvin (Toljamo ym. 2012). Kuitenkin arki kuormittuu monin tavoin. Tutkimusten mukaan keskeisiä kuormitustekijöitä ovat hoidon sitovuus ja jatkuva vastuu, fyysinen rasitus, psyykkinen ja emotionaalinen kuormitus, sosiaalinen eristäytyminen, taloudellinen paine, tiedon, ohjauksen ja tuen puute sekä palvelujen pirstaleisuus (Keväjärvi ym. 2020; Van Aerschot ym.2021). Korkea kuormitus lisää riskiä siihen, että hoidettava kokee kaltoinkohtelua (esim. laiminlyöntiä tai kovakouraista kohtelua). Kaltoinkohtelu ei useimmiten ole tahallista, vaan liittyy uupumukseen, stressiin ja tuen puutteeseen. (Latomäki ym. 2020.) Lisäksi omaishoitajat kokevat huolta oman fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisestä ja tarvitsevat tukea terveytensä ylläpitämiseen ja itsestä huolehtimiseen. Omaishoitajaliiton (2024) kyselyn mukaan noin 80 % omaishoitajista koki omaishoidon vaikuttaneen omaan terveyteensä kielteisesti.

Hoivavastuun rinnalla omaishoitajien oma hyvinvointi jää usein toissijaiseksi, vaikka omien voimavarojen tunnistaminen on jaksamisen kannalta tärkeää. Jaksamista tukevat riittävät palvelut ja tuki (esimerkiksi mahdollisuus pitää vapaita, toimiva hoito- ja palvelusuunnitelma), sosiaalinen tuki (perhe, ystävät ja vertaistuki), riittävä tieto ja ohjaus, oma aika ja palautuminen sekä kokemus työn merkityksellisyydestä. (Keväjärvi ym. 2020; Van Aerschot ym. 2021; Omaishoitajaliitto 2024.)

Hyvinvointialueiden tehtävänä on järjestää omaishoitajille valmennusta, koulutusta sekä tarvittaessa hyvinvointi- ja terveystarkastuksia (Laki omaishoidon tuesta 937/2005; STM 2026). Lain mukaan virallinen omaishoitaja on oikeutettu hoitopalkkioon, lakisääteisiin vapaisiin (2–3 vuorokautta kuukaudessa), sosiaaliturvaan, vakuutuksiin sekä erilaisiin palveluihin ja tukeen kuten kotihoitoon ja intervallihoitoon.Sen sijaan sopimukseton omaishoitaja toimii usein ilman taloudellista korvausta ja lakisääteisiä oikeuksia, vaikka hoidon sitovuus ja vaativuus voivat olla vastaavia.

Toiminnan kehittäminen ja uuden toimintamallin pilotointi

Maksuttomia hyvinvointi- ja terveystapaamisia pilotoitiin Hyvinkään ja Järvenpään sote-keskuksissa huhti-toukokuussa 2026. Pilotti toteutettiin osana uuden toimintamallin kehittämistä, jonka tavoitteena oli tarjota matalan kynnyksen tukea omaistaan tai läheistään hoitaville henkilöille ilman virallista omaishoitajasopimusta. Toteuttajina toimivat Laurean terveydenhoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijat osana ammattitaitoa edistävää harjoittelua. Ohjauksesta vastasivat terveydenhoitotyön lehtorit. Tapaamisiin oli mahdollista osallistua lähi- tai etävastaanottona. Yhden tapaamisen kesto oli 90 minuuttia ja osallistujia pyydettiin täyttämään esitietolomake ennen tapaamista.

Toimintamallin keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa osallistujien hyvinvointia ja voimavaroja, tunnistaa kuormitustekijöitä, tukea omaishoitajan terveyttä ja jaksamista sekä ohjata tarvittaviin palveluihin. Mallin kehittäminen edellytti laajaa valmistelutyötä, joka käynnistettiin tammikuussa 2026. Hankkeessa laadittiin tarvittavat lomakkeet ja perehdytysmateriaalit, kartoitettiin toimintaan soveltuvat tilat, hankittiin tarvittavat välineet, järjestettiin ajanvaraus sekä toteutettiin viestintää ja markkinointia.

Opiskelijoiden itsenäinen vastaanottotyö edellytti huolellista perehdytystä ja riittävää ammatillista tukea, jotta asiakasvastaanoton laatu ja turvallisuus voitiin varmistaa uuden toimintamallin käyttöönotossa. Tästä syystä hankkeessa panostettiin erityisesti perehdytykseen ja käytännön harjoitteluun ennen asiakastyön käynnistymistä. Opiskelijoille suunnatussa perehdytyspäivässä tutustuttiin palvelukokonaisuuteen, eri toimijoiden rooleihin, harjoiteltiin vastaanottotilanteita simuloiden terveystapaamisia ja sovittiin käytännön asioista. Terveydenhoitotyön lehtorit olivat ensimmäisen toimintaviikon ajan läsnä sote-keskuksissa tukemassa opiskelijoita asiakastyössä ja varmistamassa toimintamallin sujuvan käynnistymisen, minkä jälkeen ohjausta jatkettiin etäyhteyksin.

Hyvinvointi- ja terveystapaamisessa omaishoitajille tarjottiin mahdollisuus pysähtyä oman hyvinvoinnin ja terveydentilan tarkasteluun. Tapaamisissa kartoitettiin osallistujien terveydentilaa ja koettua elämänlaatua huomioiden elämäntilanne ja omaishoitotilanne. Lisäksi tunnistettiin arjen voimavaroja ja kuormitustekijöitä sekä etsittiin keinoja arjen sujuvoittamiseksi ja kuormituksen vähentämiseksi.

Pilotointi toteutettiin moniammatillisena yhteistyönä, johon osallistui myös sosionomi- ja fysioterapiaopiskelijoita. Toiminta perustui Laurean Learning by Developing (LbD) -malliin, jossa oppiminen tapahtuu aidossa työelämäyhteistyössä (ks. Nurkka 2026). Pilotointi tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden itsenäiseen asiakastyöhön, ohjaukseen sekä terveysneuvontaan. Harjoittelun aikana kehittyivät erityisesti vuorovaikutus-, päätöksenteko-, ohjaus- ja moniammatillisen yhteistyön taidot.

Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia

Hyvinvointi- ja terveystapaamisten toteuttaminen koettiin opiskelijoiden keskuudessa erittäin opettavaiseksi ja ainutlaatuiseksi kokemukseksi. Näin laajasti ja itsenäisesti toteutettavaa terveysneuvontaa on opiskelujen aikana harvoin mahdollista tehdä, vaikka kokemukset vaihtelevatkin harjoittelupaikoittain.

Tapaamiset toteutettiin pääosin kasvokkain ja yksi pidettiin etäyhteydellä. Asiakkaita ohjeistettiin täyttämään esitietolomake ennen käynnille osallistumista. Opiskelijat toimivat tapaamisissa pareittain ja vastuualueet jaettiin keskenään. Näin oli helpompi hallita laajaa kokonaisuutta.

Ensimmäisten tapaamisten jälkeen ilmeni, kuinka yksilöllisiä kohtaamiset ovat. Tämä osoittautui sekä keskeiseksi haasteeksi että merkittäväksi oppimiskokemukseksi. Tapaamisiin valmistautuminen oli mahdollista vain tiettyyn pisteeseen asti, sillä keskustelun kulku muotoutui aina asiakkaan elämäntilanteen ja sen hetkisten tarpeiden mukaisesti. Esitietolomakkeen ennakkotäyttö ei toteutunut suunnitellusti, sillä suurin osa asiakkaista ei ollut täyttänyt lomaketta ennen vastaanottoa. Tämä ei kuitenkaan haitannut tapaamisten sujuvuutta, vaan lomake täytettiin joustavasti käynnin aikana.

Kuhunkin tapaamiseen varattu aika hyödynnettiin lähes poikkeuksetta täysimääräisesti. Käynnin lopussa asiakas sai mukaan yhteenvedon, jossa oli kootusti kirjattuna sovitut asiat sekä tarpeellisten palveluiden yhteystiedot. Lisäksi tapaamisten jälkeen asiakkaisiin oltiin yhteydessä sähköpostitse, jolloin palattiin esiin nousseisiin teemoihin ja tarvittaessa täydennettiin ohjausta. Lisäksi asiakastilanteita käsiteltiin viikoittain moniammatillisessa tiimissä yhdessä opettajien sekä hankkeessa mukana olleiden sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, sosionomi- ja fysioterapiaopiskelijoiden kanssa.

Tapaamisia oli enimmillään kolme päivässä. Täyteen varatuissa päivissä tapaamisten väleissä aikaa jäi ajoittain niukasti muistiinpanojen tekemiseen ja keskustelujen jäsentämiseen. Usein seuraava päivä oli kuitenkin väljempi, mikä mahdollisti palaamisen edellisiin tapaamisiin, niiden läpikäynnin sekä sovittujen asioiden jatkoviestinnän asiakkaille. Kokemuksen perusteella puolen tunnin tauko tapaamisten välillä voisi riittää kokeneelle ammattilaiselle, mutta opiskelijana kirjalliset työt, olennaisten asioiden kokoaminen ja jatkoviestinnän valmistelu veivät odotettua enemmän aikaa. Taitojen kehittyessä ajankäytön hallinta ja työskentelyn sujuvuus kuitenkin parantuivat.

Harjoittelu toteutui perhehoitotyön kontekstissa ja sen tavoitteena oli vahvistaa asiakaslähtöistä työotetta, hoitotyön eettisyyttä, ohjaus- ja opetusosaamista, terveyden edistämistä sekä moniammatillista yhteistyötä. Nämä tavoitteet toteutuivat pääosin hyvin ja ilmenivät käytännön asiakastyössä. Asiakaslähtöisyys näkyi yksilöllisten tarpeiden huomioimisena, eettisyys kunnioittavana kohtaamisena ja itsemääräämisoikeuden tukemisena. Ohjausosaaminen kehittyi käytännön tilanteissa, ja terveyden edistäminen toteutui sekä psykososiaalisen tuen että palveluohjauksen kautta. Moniammatillinen osaaminen vahvistui yhteistyössä eri alojen opiskelijoiden sekä hankkeen sidosryhmien kanssa.

Opettajien kokemuksia

Opiskelijoiden toteuttama toiminta näyttäytyi merkityksellisenä sekä asiakkaille että opiskelijoille oppimisprosessin näkökulmasta. Asiakkaiden tilanteet olivat usein monitasoisia ja haastavia. Tapaamiset tarjosivat läheistään hoitaville mahdollisuuden pysähtyä oman hyvinvointinsa äärelle sekä tulla kuulluksi. Samalla asiakkaat saivat ajankohtaista tietoa palveluista sekä järjestö- ja yhdistystoiminnasta. Moniammatillinen yhteistyö sosionomi- ja fysioterapiaopiskelijoiden kanssa tuki sekä opiskelijoiden oppimista että asiakkaiden kokonaisvaltaista palvelua.

Harjoittelu mahdollisti tiiviin yhteistyön työelämän kanssa sekä osallistumisen kehittämistyöhön. Toiminta toteutui Laurean Learning by Developing (LbD) -mallin mukaisesti, yhdistäen oppimisen ja käytännön kehittämisen. Terveystarkastusten pilotointi vahvisti opiskelijoiden keskeisiä ammatillisia valmiuksia, kuten päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja, näyttöön perustuvaa toimintaa, ohjaus- ja vuorovaikutusosaamista, eettistä osaamista sekä moniammatillista yhteistyö- ja kehittämisosaamista.

Pilotti muodostui merkittäväksi avaukseksi eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Mukana olivat Laurean lisäksi Keusote sekä Keski-Uudenmaan ja Hyvinkään omaishoitajat ry. Yhteistyö loi edellytyksiä uusien toimintamallien kehittämiselle, osaamisen vahvistumiselle sekä kustannustehokkaiden ratkaisujen edistämiselle väestön hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseksi.

Johtopäätökset

Sopimuksettomat omaishoitajat muodostavat merkittävän, mutta usein palvelujärjestelmän ulkopuolelle jäävän ryhmän. Pilotin tulokset osoittavat tarpeen matalan kynnyksen hyvinvointi- ja terveystapaamisille osana ennaltaehkäiseviä palveluja. Läheistään hoitavien tukeminen ei ole ainoastaan yksilön hyvinvoinnin kannalta tärkeää, vaan myös keskeinen osa kestävää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Omaishoitajien kuormittuneisuus vaikuttaa suoraan hoidon laatuun ja turvallisuuteen, mikä korostaa tuen merkitystä myös hoidettavan näkökulmasta sekä hyvinvointialueen palvelujen kokonaisuudessa.

Hyvinvoiva omaishoitoperhe -hankkeessa pilotoitu toimintamalli tukee omaishoitajien jaksamista, vahvistaa heidän voimavarojaan sekä edistää palveluihin ohjautumista. Lisäksi se tarjoaa opiskelijoille merkityksellisen oppimisympäristön ja vahvistaa moniammatillista yhteistyötä. Pilotista saatiin myönteistä palautetta osallistujilta, opiskelijoilta, opettajilta sekä yhteistyötahoilta. Omaishoitajat kokivat hyötyneensä mahdollisuudesta pysähtyä oman tilanteensa äärelle ja saada tietoa palveluista, vertaistuesta ja järjestötoiminnasta. Useat osallistujat kuvasivat jo yksittäisen keskustelutilanteen tukeneen jaksamista ja lisänneen ymmärrystä omasta tilanteesta.

Toimintamallin jatkokehittäminen ja juurruttaminen osaksi hyvinvointialueiden palvelujärjestelmää on perusteltua erityisesti ennaltaehkäisevän työn, kustannusvaikuttavuuden sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön näkökulmasta. Pilotin perusteella toimintamalli osoittautui toteuttamiskelpoiseksi ja vastasi tunnistettuun tarpeeseen, mutta jatkokehittämistä tarvitaan erityisesti resursoinnin, kohdentamisen ja pysyvän juurruttamisen näkökulmista.

Lähteet

• Kela. 2021. Ihmenaisen omaishoitaja. Elämässä Kelan erikoisartikkeli. Viitattu 22.4.2026.
• Keväjärvi, M., Lindholm, M. & Reiman, A. 2020. Että joku näkee mut – omaishoitajan hyvinvointi ja tarpeet. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 36, 2020. Viitattu 22.4.2026.
• Laki omaishoidon tuesta 937/2005. Finlex tietokanta. Viitattu 10.4.2026.
• Latomäki, M., Runsala, E., Koivisto, A-M., Kylmä, J. & Paavilainen, E. 2020. Omaishoitajien kokema kuormittuneisuus ja kaltoinkohtelu. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2020: 57:100-123.​
• Maunula, K-M. 2026. Merkityksellistä omaishoitoa. Omaishoitajaliitto, blogikirjoitus.
• Nurkka, P. 2026. Laurean pe­da­go­giik­ka ja LbD. Viitattu 24.4.2026.
• Omaishoitajaliitto. 2025. Tietoa omaishoidosta. Viitattu 10.4.2026.
• Omaishoitajaliitto. 2024. Omaishoitajakysely. Viitattu 13.4.2026.
• STM. 2026. Omaishoidon tuki. Viitattu 10.4.2026.
• THL. 2025. Omaishoitajat 2024. Tilastoraportti 49/2025, 23.10.2025. Viitattu 9.4.2026.
• Tillman, P., Kalliomaa-Puha, L., Mattila, Y., Ahola, E. & Mikkola, H. 2014. Kyselytutkimus vuonna 2012 omaishoitajana olleille – kyselyn toteutus ja omaishoitajien, omaishoidettavien ja omaishoitotilanteen perustiedot. Teoksessa Tillman, P., Kalliomaa-Puha, L. & Mikkola, H (Toim.).  Rakas mutta raskas työ Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Kela Työpapereita 69/2014. Viitattu 22.4.2026.
• Toljamo, M. Perälä, M-L. & Laukkala, H. 2012. Impact of caregiving on Finnish family caregivers. Scandinavian Journal of Caring Sciences 26 (2), 211–218. Viitattu 24.4.2026.
• Van Aerschot, L., Eskola, P. & Aaltonen, M. 2021. Muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä. Gerontologia 35(3), 2021.​ Viitattu 9.4.2026. Saatavissa: