Tämä artikkeli käsittelee pedagogista hyvinvointia ja sitä, miten opettajat ja opiskelijat voivat hallita omaa työtaakkaansa maailmassa, jossa ärsykkeiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja keskittymiskyky on haastettu monelta suunnalta. Pedagoginen hyvinvointi on tärkeä teema erityisesti nykyisissä opetus- ja oppimisympäristöissä, jossa teknologian läsnäolo on merkittävä ja elämänrytmi nopea. Tässä artikkelissa pohdimme, miten sujuva yhteistyö, turvallinen työ- ja oppimisilmapiiri sekä tehokas työajan hallinta voivat parantaa sekä opettajien että opiskelijoiden hyvinvointia. Tutkimusten mukaan opettajien motivaatio ja osallisuus heijastuvat suoraan opiskelijoiden hyvinvointiin. Artikkelissa korostetaan myös itsensä johtamisen ja ajanhallinnan merkitystä, sekä annetaan konkreettisia vinkkejä työtehtävien priorisointiin ja keskeytysten hallintaan. Näin voidaan luoda positiivinen oppimisympäristö, jossa kaikki voivat kokea työn imua ja saavuttaa parhaat mahdolliset tulokset.

Pedagoginen hyvinvointi ja työn imu parantavat oppimisilmapiiriä

Pedagoginen hyvinvointi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan hyvinvoivaa korkeakouluyhteisöä, eli henkilöstön ja opiskelijoiden työ- ja opiskeluhyvinvointia. Käytännössä pedagoginen hyvinvointi tarkoittaa sujuvaa yhteistyötä sekä turvallista työskentely- ja oppimisilmapiiriä. Tutkimusten mukaan yhteisön toimivuus sekä opettajien motivaatio ja osallisuus ovat keskeisiä tekijöitä opiskelijoiden hyvinvoinnille. (Nenonen 2023, 32.)

Pedagoginen hyvinvointi syntyy osallistavasta ja aidosti kohtaavasta toiminnasta, jossa opettaja ja opiskelija tekevät yhteistyötä. Sitä voidaan tarkastella sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla. Yhteisöllinen taso kattaa työyhteisön ja verkostot, kun taas yksilöllinen taso keskittyy kokemuksiin, kuten työhyvinvointiin ja motivaatioon. Dialogi ja reflektio ovat keskeisiä kehittymisen ja uudistumisen välineitä sekä opettajille että opiskelijoille. (Erkkilä & Perunka 2021.)

Hyvin hallittu työaika auttaa opettajia ylläpitämään omaa hyvinvointiaan. Kun opettajat pystyvät hallitsemaan työaikaansa tehokkaasti, he voivat vähentää stressiä ja keskeytyksiä, mikä parantaa heidän kykyään keskittyä opetukseen ja vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa. Pedagoginen hyvinvointi käsittää koko korkeakouluyhteisön: sekä opettajien että opiskelijoiden hyvinvointi syntyy vuorovaikutuksessa – johtamisen tuesta, pedagogisista rakenteista ja käytänteistä, sekä yhteistyöstä. (Kivinen & Liikka 2023, 28). Opettajan työskentelytavat ja ajanhallinta voivat heijastua myös opiskelijoihin. Kun opettaja pyrkii yksinkertaistamaan omaa työskentelyään ja keskittymään olennaiseen, hän voi samalla opastaa opiskelijoita tekemään samoin.

Hyvinvoiva pedagogi kokee parhaimmillaan työn imua. Työterveyslaitoksen (2025) mukaan työn imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tarmokkuus tarkoittaa työhön panostamista ja halua panostaa työhön, mutta myös sinnikkyyttä ja ponnistelua myös vastoinkäymisten hetkinä. Omistautuminen tarkoittaa innokkuutta, inspiraatiota, ylpeyttä sekä työn merkitykselliseksi kokemusta. Uppoutuminen on syvää keskittymistä työhön ja siitä koettua nautintoa, jolloin aika kuluu kuin huomaamatta eikä työntekoa haluaisi lopettaa.

Työn imu ei synny itsestään, eikä onnistu, jos työviikko koostuu lukuisista erilaisista työtehtävistä. Joskus lyhyessä ajassa on mahdollisuus olla tehokas ja saada urakoitua tehtävälistaa lyhyemmäksi, mutta on tärkeää antaa itselleen mahdollisuus myös uppoutua pidempi ajanjakso johonkin tiettyyn työtehtävään, on se sitten opintojakson suunnittelua tai arviointia, hanketyötä tai vaikka artikkelin kirjoitusta.

Yksinkertaistaminen haastaa kompleksisessa maailmassa

Yksi keskeinen haaste on löytää itselleen toimivia tapoja yksinkertaistaa omaa työtä korkeakoulun sirpaleisessa maailmassa. Tämä on relevanttia sekä opettajille että opiskelijoille, sillä molemmat kohtaavat saman kiireen ja ärsykkeiden tulvan. Pedagoginen hyvinvointi edellyttää kykyä hallita omaa aikaa ja priorisoida tehtäviä.

Mosaiikkimainen korkeakouluopettajan työpaletti (Mäki, Vanhanen-Nuutinen & Töytäri-Nyrhinen 2011, kts. Hargreavesia 1999) sisältää päällekkäisiä ja kerroksisia tehtäviä; projekteja, opetusta, TKI-työtä sekä erilaisia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Mosaiikkimaisen työn paradoksaalisuus syntyy siitä, että samaan aikaan tulisi olla sekä ennakoiva että valmis odottamattomiin muutoksiin. Onkin tarpeellista valita, missä on mukana, mihin kaikkeen voi vastata ja millaista osaamista tarvitsee työstä suoriutuakseen. Ennakoitava työ tuntuu hallittavalta, mutta se, mitä ei voi ennakoida, kuormittaa. Kun kaaos on jo käynnissä, on vaikeaa nähdä selkeästi asioiden tärkeys tai vaikka johonkin kokoukseen osallistumisen tarpeellisuus, ja näin ollen priorisoida työaikaansa järkevästi. Kaaos syntyy usein viime hetken asioista, inhimillisistä erehdyksistä ja odottamattomista seikoista. Näitä voivat olla unohtunut kokouskutsu, sairastuminen tai unohtunut työtehtävä. Monikanavaisuus lisää kaaoksen tuntua, kun tehtävät, viestit ja keskustelut jakautuvat. Jotta tällaisista työarjen hetkistä voi selviytyä, tarvitaan selkeitä rakenteita työn hallinnalle – organisaation luomia sekä henkilökohtaisia.

Kognitiivisesti vaativat tilanteet voivat hankaloittaa työtehtävien suorittamista, mikä johtaa ylimääräiseen ajankäyttöön ja virheisiin. Korkeakoulutyöntekijöille keskeytykset ovat erityisen kuormittavia. On tärkeää erottaa tarpeettomat keskeytykset välttämättömistä. Kalenteriin kannattaa varata aikaa keskeytyksettömälle työskentelylle, jolloin hälytykset suljetaan ja siirrytään rauhalliseen työtilaan. (Kalakoski, Ahtinen & Lahti 2023.)

Oletko miettinyt, mikä on sinun tehokkainta työaikaasi? Milloin vireystilasi on parhaimmillaan? Kalenterivarausten perusteella useimpien kollegoiden paras vireystila näyttäisi sijoittuvan työpäivän ensimmäisille tunneille, sillä keskeytyksetön työaika -merkinnät ovat erityisen suosittuja juuri aamun tunteina, esimerkiksi kello 8-10 välillä. Parhaan työvireensä käyttäminen omien työtehtäviensä edistämiseen on viisasta. Jos kalenteriaan ei täytä itse omilla tehtävillä, joku muu täyttää sen. Aivotutkija Minna Huotilainen (2022) huomauttaa, että asiantuntijat on palkattu suorittamaan haastavaa tietotyötä sekä suunnittelemaan ja hallitsemaan monimutkaisia kokonaisuuksia. Kuitenkin arjessa suuri osa heidän ajastaan kuluu puheluihin vastaamiseen ja pieniin tehtäviin, jotka vaativat nopeaa reagointia. Tämä johtaa asiantuntijoiden osaamisen alikäyttöön. Opetustyön ammattilaisille tilanne kuulostaa tutulta. Oma erityisosaaminen ja ammattitaito ovat alikäytössä, kun kalenteri pursuaa kokouksista, joiden agendalla ei tunnu olevan minkäänlaista yhteyttä oman työn tärkeimpiin teemoihin.

Puhutaan myös työn kognitiivisesta ergonomiasta, joka on työn ennakoivaa suunnittelua ja jatkuvaa kehittämistä. Ergonomian tavoitteena on työn sujuminen ja työntekijöiden hyvinvointi. Korkeakoulumaailmassa kognitiivisen ergonomian rooli korostuu, sillä työ on pitkälti vaativaa aivotyötä, joka edellyttää jatkuvaa tietojen ja osaamisen päivittämistä. (Kalakoski ym. 2023, 12.) Keskeytyksettömän työajan vaaliminen ei siis ole itsekästä, vaan vaativien työtehtävien suorittamisen kannalta välttämätöntä.

Opettajien omat käytännöt, kuten kalenterin hallinta ja työtehtävien pilkkominen, voivat tarjota esimerkkejä opiskelijoille. Esimerkiksi opinnäytetyötä lähestytään usein suurena ja pelottavana tehtävänä, mutta sen pilkkominen osiin – sisällysluettelo, ensimmäinen teoriaosuus, lähteiden kerääminen – tekee prosessista hallittavamman.

Käytännön keinoja ajanhallintaan

Miten lehtorin ajanhallinnan ja oman työnsä johtamisen haasteet liittyvät opiskelijoihin? Myös korkeakouluopiskelijoilla saattaa olla vaikeuksia hallita opintojen ja muun elämän balanssia, sekä pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena erilaisten tehtävien, ryhmätöiden ja aikataulujen kanssa. Opiskelijoiden lukujärjestyksissä on usein samanaikaisesti useampi opintojakso, ja täten työn alla useampia oppimistehtäviä. Hekin pohtivat, miten selvitä tehtäväsumasta ja kaikista aikatauluista. Tietysti tehtävä kerrallaan. Kun pedagogi ajattelee näin, tätä ajatusta voi siirtää eteenpäin.

Opettajien ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi on tärkeää omaksua konkreettisia ajanhallinnan ja työn yksinkertaistamisen keinoja. Osa esitetyistä työajan hallinnan keinoista voi tuntua liiankin yksinkertaisilta, ja silti on yllätys, miten esimerkiksi oman kalenterinäkymän avaaminen kollegoiden läsnä ollessa aiheuttaa joka kerta silmiä avaavia työhön liittyviä keskusteluja.

Omissa kalentereissamme näkyvät ajanvaraukset kaikille niille tehtäville, jotka tulee saada valmiiksi. Opiskelijoiden tehtävän palautuspäivän jälkeisellä viikolla kalenterista löytyy useiden tuntien mittaisia varauspätkiä tehtävien arvioinnille ja palautteen antamiselle. Ja hankehakemuksen jättöpäivää edeltää useita pelkästään hakemuksen kirjoittamiselle varattuja työpäiviä. Työ ei tule vahingossa tehdyksi: Tehtävän arvioiminen ja palautteen antaminen jos joku on opettajan työn ydintehtävä. Hankehakemuskaan ei synny itsestään, vaan se vaatii hyvän idean lisäksi toimivan konsortion, sekä vakuuttavat perustelut. Siksi näille työtehtäville on syytä varata arvoisensa aika kalenterista. Myös luentojen suunnittelu ja opetuskerran valmistelu tarvitsevat aikavarauksen, puhumattakaan artikkelin kirjoittamisesta.

Ennen nyt jo normaaliksi käytännöksi juurtunutta tapaa löysimme itsemme liian usein tekemästä töitä viime tingassa, iltaisin seuraavan päivän opetusaineistoja päivittäen. Ajan varaaminen työtehtävälle vapauttaa myös ajattelun kaistaa mielestä – ja tämä on kognitiivista ergonomiaa parhaimmillaan. Meneillään olevan kurssin loppukaareen voi liittyä vaikka palautelomakkeen päivittämistä tai opiskelijoiden esityspäivän suunnittelua. Ajan varaaminen kalenterista tuolle tehtävälle vapauttaa mielestä tilaa: varmasti kalenterissa, poissa mielestä – siihen asti, kunnes tehtävälle varattu aika koittaa.

On tarpeen tunnistaa, milloin tehtävä on suorittamista ja milloin uuden luomista. Uutta kurssikokonaisuutta tai työelämälähtöistä tehtävää ei ole hedelmällisintä suunnitella perjantai-iltapäivänä viikosta väsyneenä. Kuten aivotutkija Huotilainenkin (2018) muistuttaa: “Erityisen tehokasta aivojen ongelmanratkaisu on silloin, kun mielemme saa vaeltaa kiireettömänä ja jopa tylsistyneenä. Tiedäthän: paras idea työasiaan tulee lomalla, saunassa, yöllä, koiraa ulkoiluttaessa tai harrastuksesta kotiin palatessa.” Kun kalenteriin merkitsee aamupäivän uuden kurssin suunnittelulle, voi hyvillä mielin lähteä ulos kävelylle tietäen, että se myös on mitä parhaimmalla tavalla oman työn edistämistä.

Mitä teet, kun saat kalenteriisi kutsun palaveriin, jonka aihe ei kosketa esihenkilösi kanssa sovittuja työtehtäviäsi? Hyväksy-nappulan painaminen ei ole ainoa tapa vastata kutsuun. Mielestämme vastuuta palaverin ja osallistujien tarpeellisuudesta on hyvä siirtää koollekutsujalle. Kehotamme pyytämään järjestäjältä sekä kokoontumisen asialistaa että tarkempia perusteluja läsnäololle tapaamisessa. Voi olla, että niiden jälkeen näet osallistumisen arvon. Jos et, kutsun voi hylätä. Tyhjä tila täyttyy aina. Kuka sinun kalenterisi tyhjän tilan täyttää?

Yhteenveto

Itsensä johtaminen ja oman kalenterin hallinta eivät ole synnynnäisiä taitoja, vaan kehitettävissä olevia kykyjä, jotka vaativat kurinalaisuutta ja kokeiluja. Lopulta hyvinvointia ja työtehoa tukevat käytännöt vaativat kykyä asettaa rajoja. Kun toimittaja Elina Lappalainen (2022) nosti Helsingin Sanomien kolumnissaan esiin termin quiet quitting, hiljainen lopettaminen, moni hätkähti. Termillä tarkoitetaan sitä, että työntekijä sulkee tietokoneen ja puhelimen työajan päätyttyä eikä suostu tekemään ylitöitä. Quiet quitting, eli työn ja vapaa-ajan selkeä rajaaminen, on yksi keino hallita stressiä ja parantaa työhyvinvointia. Uskomme, että terveellä tavalla työaikaansa suhtautuva opettaja näyttää esimerkkiä opiskelijoilleen.

Opettajan ja opiskelijan pedagoginen hyvinvointi ovat kietoutuneet yhteen. Yksinkertaistaminen, ajanhallinta ja keskittymisen tukeminen ovat keskeisiä keinoja selviytyä nykypäivän kiireisestä ja monimutkaisesta oppimisympäristöstä. Yhteisöllinen vuorovaikutus sekä jaettu johtajuus auttavat rakentamaan systeemistä hyvinvointia, josta hyötyvät kaikki osapuolet.

Lähteet

• Erkkilä, R. & Perunka, S. 2021. Pedagoginen hyvinvointi voimaannuttaa ja osallistaa opettajan ja opiskelijan. OAMK Journal. Viitattu 2.9.2024. https://vanha.oamk.fi/oamkjournal/2021/pedagoginen-hyvinvointi-voimaannuttaa-ja-osallistaa-opettajan-ja-opiskelijan/ 
• Huotilainen, M. 2018. Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä. Yle. Viitattu 18.2.2025. https://yle.fi/aihe/a/20-206078 
• Huotilainen, M. 2022. Työtä ei tehdä kuten ennen – myös johtamisen täytyy muuttua. Johdon agendalla. Viitattu 18.2.2025. https://www.johdonagendalla.fi/post/minna-huotilainen-ty%C3%B6t%C3%A4-ei-tehd%C3%A4-kuten-ennen-my%C3%B6s-johtamisen-t%C3%A4ytyy-muuttua 
• Kalakoski, V., Ahtinen, S. & Lahti, H. 2023. Kognitiivinen ergonomia luo hyvinvointia opetusalalle. Teoksessa Vanhanen-Nuutinen, L. & Aura, P. (toim.) Opas pedagogiseen hyvinvointiin. Haaga-Helia julkaisut 3/2023, 12-17.
• Kivinen, E. & Liikka, S. 2023. Pedagogisen hyvinvoinnin kehittäminen itää yhteisissä keskusteluissa. Teoksessa Vanhanen-Nuutinen, L. & Aura, P. (toim.) Opas pedagogiseen hyvinvoinviin. Haaga-Helia julkaisut 3/2023.
• Lappalainen, E. 2022. Hiljaiset loparit on uusi termi sille, että ei raada itseään hengiltä. Helsingin Sanomat 19.8.2022. Viitattu 2.9.2024. https://www.hs.fi/visio/art-2000009008116.html 
• Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen, L. & Töytäri-Nyrhinen, A. 2011. ”Mitä otat pois, jos uutta tulee tilalle?”: Ajanhallinta ja johtaminen ammattikorkeakoulussa. Aikuiskasvatus, 31(1), pp. 14-24. doi:10.33336/aik.93908 
• Nenonen, M. 2023. Pedagoginen hyvinvointi – mikä sitä syö ja mikä sitä tuo? Teoksessa Vanhanen-Nuutinen, L. & Aura, P. (toim.) Opas pedagogiseen hyvinvointiin. Haaga-Helia julkaisut 3/2023.
• Työterveyslaitos 2025. Työn imu. Viitattu 18.2.2025. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyon-imu