Vuosi sitten kirjoitin rehtorin blogikirjoituksena joulupukille kirjeen (Korkeakoulun rehtorin kirje joulupukille, 20.12.2022). Edellisestä kirjeestä oli ehtinyt vierähtää jo 50 vuotta, kun pienen pojan mielessä olivat vielä lähinnä ne ns. kovat paketit. Viime vuonna kirjoittamassani kirjeessä priorisoimatta toiveita oli kärjessä maailmanrauha, jossa kenenkään ei tarvitsisi sotia ja kokea minkäänlaisia kärsimyksiä niiden takia. Valitettavasti vuodessa on tässä tapahtunut pikemminkin negatiivista kuin positiivista kehitystä. Muutoinkin korkeakoulun rehtorin joulupukille osoittaman kirjeen toiveet ovat jääneet pääosin toteutumatta. Toki en sitä ollut odottanutkaan, sillä useat korkeakoulujen kehitykseen liittyvät tarvitsevat toteutuakseen vähintään pikemminkin vuosia, ellei vuosikymmeniä.
Yhdestä viime vuonna esittämästäni toiveesta kannan erityistä huolta. Kaikilla tulisi olla oikeus hyvinvointiin. Korkeakoulun rehtorina kiinnittää luonnollisesti erityishuomion korkeakouluopiskelijoihin, jotka olivat erityisen lujilla Covid-19-pandemian myötä ja tarvitsevat yhä tukea opinnoissaan ja elämässään. Nyt myös käynnissä oleva Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja inflaation myötä kaiken kallistuminen koettelevat heitä liiaksi. Jotta erilaiset vaateet eivät kumuloituisi liian raskaaksi taakaksi ja johtaisi yksinäisyyteen ja eristäytymiseen, ovat yhteisöön kiinnittyminen ja tuen saaminen niin korkeakoulun henkilöstöltä kuin muilta korkeakouluopiskelijoilta todella tärkeää. Positiivista on kuitenkin ollut huomata, että pandemian jälkeen korkeakoulun kampuksilla on jälleen positiivista vilskettä ja opiskelijakunnan järjestämissä yhteisöllisissä tapahtumissa riittää osallistujia.
Korkeakoulu jo olemassaolollaan luo alueelle elinvoimaa, sillä korkeakouluopiskelijat tuovat mukanaan kampusympäristöönsä ja ympäröivään alueeseen aktiivisen ja eteenpäin pyrkivän vireen. Korkeakoulu luo itsessään näin toimiessaan sekä koulutuksella, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnallaan hyvinvointia. Myös korkeakoulun itsessään ja korkeakouluyhteisön jäsenten tulisi olla hyvinvoivia, mitä ovat viime vuosina koetelleet Covid-19-pandemia ja Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan välilliset seuraukset. Kuten vuosi sitten joulupukille kirjoittamassani kirjeessä totesin, osansa korkeakouluyhteisön jäsenten paineelle on luonut myös se, että reilussa vuosikymmenessä tutkinnosta saatu hinta on miltei puolittunut. Vaikka korkeakoulun toiminta on tehostunut valtavasti, se ei kuitenkaan ole tehdas, joka voi loputtomasti automatisoida ”tuotantoaan”.
Korkeakoulu toteuttaa yhteiskunnallisesti arvokasta tehtäväänsä ja on tärkeää kuitenkin aina muistaa, että sen on kuitenkin toimittava toimintaympäristössään niillä resursseilla, jotka sille on osoitettu. Korkeakoulun ja korkeakouluyhteisön hyvinvointi ei ole luonnollisesti pelkästään resurssikysymys. Vaikka resurssit olisivat niukkenevat ja tuottavuusvaatimukset kasvavat, on voima korkeakouluyhteisössä ja sen jäsenissä – meissä ihmisissä. Olisi itsepetosta keskittyä liiaksi murehtimaan asioita, joihin ei voi suoranaisesti vaikuttaa ja sen sijaan huomion tulisi kiinnittyä juuri niihin asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa eli oman toiminnan kehittämiseen. Lisäksi me olemme yhteisö, johon voimme itse vaikuttaa. Voimme tukea toinen toistamme ja luoda entistä vahvemman yhteisön, joka tukee kaikkia yhteisön jäseniä. Arkemme kulmakivenä on kuitenkin oma hyvinvointimme.
Korkeakoulumme yhteisöllisessä strategiaprosessissa nostettiin tänä vuonna vahvasti esiin hyvinvoinnin teemoja ja ehdotettiin useita hyvinvoinnin edistämisen näkökulmia sisällytettäväksi korkeakoulun uuteen strategiaan. Se on tärkeä tehtävä ja uskon, että voimme korkeakouluyhteisönä tehdä vielä paljon asioita, jotka vahvistavat hyvinvointiamme monin eri tavoin. Vaikka hyvinvoinnin edistäminen on omia jokapäiväisiä valintojamme, rakenteiden ja toimintatapojen mahdollistamia tilanteita sekä kokonaisuuden tasapainottelua, korkeakoulussa on tunnistettu tarve ’’hyvinvointisysäykselle’’ korkeakouluyhteisössä. Olemme haastaneet jokaista korkeakouluyhteisön jäsentä antamaan meille kaikille hyvinvointisysäyksen ensi vuonna. Hyvinvoiva laurealainen -teemavuosi 2024 tavoittelee yhteisön tuella, kannusteella ja esille nostamisella pohdiskelemaan omaan hyvinvointiin vaikuttavia arjen valintoja. Laurea haluaa tempauksilla, haasteilla, matalan kynnyksen arjen toiminnalla, viestinnällä, yhteisön jäsenten ideoilla ja esimerkillä lisätä arjen hyvää oloa. Toivomme, että saamme kaikki korkeakouluyhteisössä mukaan kehittämään korkeakouluyhteisön jäsenten arjen hyvinvointia. Hyvinvoivalla korkeakouluyhteisöllä on edellytykset luoda korkeakoulun toiminnalla hyvinvointia koko yhteiskuntaan!
Kiitokset Sinulle, että olet jaksanut lukea näitä rehtorin blogikirjoituksia vuonna 2023. Blogikirjoitukset jäävät nyt joulutauolle ja seuraava ilmestyy uuden vuoden 2024 vaihduttua (2.1.). Toivotan rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2024 Sinulle ja läheisillesi!
