Yksinäisyys on laaja ja monisyinen ilmiö, joka vaikuttaa ikääntyneiden terveyteen ja elämänlaatuun yhtä voimakkaasti kuin fyysiset sairaudet. Vaikka sen havaitseminen on haastavaa, näkyvät sen seuraukset näkyvät sekä arjessa että tilastoissa. Tässä kirjoituksessa tarkastelen yksinäisyyden vaikutuksia ja keinoja sen tunnistamiseen ja lievittämiseen, ikäihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi.

Yksinäisyyttä kokevat tuhannet ikääntyneet

Yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa kaikkia ikäryhmiä, erityisesti nuoria ja ikääntyneitä. Se kuormittaa terveys- ja sosiaalipalveluita, sekä on yhteydessä muun muassa masennukseen, kognition heikentymiseen, fyysiseen sairastavuuteen ja jopa ennenaikaiseen kuolleisuuteen (Crewdson 2016; Luo, Hawkley, Waite & Cacioppo 2012; Perissinotto, Cenzer & Covinsky 2012).

Tilastokeskuksen (2022) mukaan joka viides 65–74-vuotias kokee yksinäisyyttä. Yli 75-vuotiaista yksinäisyyttä tuntee ajoittain jopa kolmannes. Ilmiö ei rajoitu Suomeen, vaan se on osa laajempaa, väestön ikääntymiseen liittyvää globaalia kehitystä. Yksinäisyyden torjuminen tulisi nähdä sekä yksilöllisenä vastuuna että kansanterveydellisenä tavoitteena. COVID-19-pandemia toi ilmiön entistä selvemmin esiin ja yksinäisyyden haittoja, etenkin nuoriin ja ikääntyneisiin, on tutkittu lisää.

Mitä yksinäisyys on?

Yksinäisyys voidaan määritellä monin tavoin, ja se voi olla sekä positiivinen että negatiivinen kokemus riippuen kontekstista. Useimmiten kielteisellä yksinäisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa sosiaaliset suhteet eivät vastaa henkilön tarpeita ja toiveita, eikä tilanne ole itse valittu. Routasalo (2010, 411–412) kuvaa kielteistä yksinäisyyttä pakottavaksi, ahdistavaksi ja sitovaksi. Ikääntyessä yksinäisyys voi lisääntyä elämänmuutosten, kuten leskeytymisen, terveyden heikkenemisen tai sosiaalisten kontaktien vähenemisen myötä. Kuviossa 1 esitellään yksinäisyyden kolme ulottuvuutta.

Weiss (1973) erottaa yksinäisyydestä kaksi ulottuvuutta: emotionaalisen ja sosiaalisen yksinäisyyden. Emotionaalinen yksinäisyys voi olla hyvin ahdistavaa, vaikka ihmisellä olisi näennäisesti seuraa. Se syntyy esimerkiksi läheisen menetyksestä tai kokemuksesta, ettei elämässä ole ketään todella läheistä ja luotettavaa. Ihmisellä voi olla useita sosiaalisia kontakteja, mutta silti puuttua syvä yhteys toiseen ihmiseen. (Mielenterveystalo 2025; Routasalo 2010.)

Emotionaalista yksinäisyyttä kokeva henkilö voi kokea myös fyysistä yksinäisyyttä. Se liittyy läheisyyden ja kosketuksen puutteeseen tilanteissa, joissa ihminen kaipaa toista ihmistä. Fyysinen yksinäisyys korostuu esimerkiksi silloin, kun henkilö asuu yksin tai puoliso on kuollut. (Mielenterveystalo 2025.)

Kun kaksi edellä kuvattua tilannetta perustuvat subjektiiviselle kokemukselle, sosiaalinen yksinäisyys voidaan nähdä objektiivisena tilana, jossa henkilöllä ei ole riittävästi sosiaalisia kontakteja tai verkostoja. (Mielenterveystalo 2025). Sosiaalisesta yksinäisyydestä voidaan käyttää myös termiä sosiaalinen eristäytyneisyys. Pitkittyessään sosiaalinen eristäytyneisyys voi johtaa syrjäytymiseen ja aiheuttaa samankaltaisia terveysongelmia kuin yksinäisyys. (Fakoya, McCorry & Donelly 2020; Landeiro, Barrows, Musson, Gray & Leal 2016.)

Miten yksinäisyys vaikuttaa terveyteen ja toimintakykyyn?

Yksinäisyys on paitsi moniulotteinen, myös usein vaikeasti tunnistettava, piilevä ongelma. Sen vaikutuksia on verrattu muun muassa tupakointiin, vähäiseen liikuntaan ja lihavuuteen. Yksinäisyys lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, heikentää immuunijärjestelmää, altistaa mielenterveysongelmille ja unihäiriöille sekä kasvattaa muistisairauksien, kuten dementian riskiä. (Landeiro ym. 2016; Holt-Lunstad, Smith & Layton 2019; Luanaigh & Lawlor 2008.) Pahimmillaan yksinäisyys voi johtaa monitahoisempiin terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, kuten syrjäytymiseen, päihteiden käyttöön tai ennen aikaiseen kuolemaan (Crewdson 2016).

Yhteisöllisyys ja kohtaaminen lievittävät yksinäisyyttä

Vaikka yksinäisyys voi toisinaan olla tietoinen valinta, sen vaikutukset ovat useimmiten kielteisiä. Ikääntyneiden mielenterveyden tukemisen mallissa keskeisiä elementtejä ovat toiminta, toimintakyky, suuntautuminen ja yhteys muihin (Nordmyr, Creswell-Smith Donisi, Lara, Martín-María, Nyholm & Forsman 2020). Mallin tavoitteena on vahvistaa ikääntyneiden resilienssiä, eli kykyä selviytyä elämän haasteista ja palautua vastoinkäymisistä. Näiden neljän osa-alueen tukeminen käytännön toimissa edistää mielenterveyttä ja ehkäisee syrjäytymistä. Erityisesti yhteyden kokeminen näyttäisi vähentävän yksinäisyyttä. Kuviossa 2 kuvataan Ikääntyneiden mielenterveyden tukemisen keskeiset elementit.

Monet viime vuosina julkaistut artikkelit tutkivat COVID-19-pandemian vaikutuksia ikääntyneiden kokemaan yksinäisyyteen. On kiistatta selvää, että pandemia lisäsi ikääntyneiden yksinäisyyttä (Heidinger & Richter 2020; Kasar & Karaman 2021). Pandemian jälkeisistä interventioista on kuitenkin vielä vähän tutkimusta. Ennen pandemiaa tehdyt tutkimukset osoittavat, että taide- ja liikuntainterventiot voivat lievittää yksinäisyyttä ja edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta (Dadswell, Wilson, Bungay & Munn-Giddings 2017; Shvedko, Whittaker, Thompson & Greig 2018). Kuitenkin interventioiden vaikuttavuus näyttää riippuvan enemmän niissä syntyvistä sosiaalisista suhteista kuin itse aktiviteetista (Pels & Kleinert 2016).

Tehokkaiksi keinoiksi yksinäisyyden lievittämisessä on tunnistettu myös vertaistukiryhmät ja vapaaehtoistoiminta, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä (Yeung, Jiang, Warner, Choi, Ho, Kwok & Chou 2025; Hsu, Chang, Liang & Ting 2024). Nämä keinot ovat toimivia myös muistisairaiden yksinäisyyden ehkäisyssä.

Muistisairaat ja yksinäisyys

Muistisairaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa yksinäisyyden kokemuksille. Muistisairauden ja yksinäisyyden välillä näyttää olevan kehämäinen yhteys: sairaus lisää yksinäisyyttä ja yksinäisyys lisää riskiä sairastua (Akhter-Khan, Tao, Ang, Itchapurapu, Alosco, Mez, Piers, Steffens, Au & Qiu 2021; Karska, Pszczołowska, Gładka & Leszek 2024). Muistisairailla yksinäisyyden tunteen vahvistumiseen liittyy monia tekijöitä, kuten heikentyneet sosiokognitiiviset taidot (Karska ym. 2024).

Muuttunut käyttäytyminen voi aiheuttaa aiemmissa sosiaalisissa kontakteissa pelkoa, ahdistuneisuutta tai turhautumista, joka voi johtaa ystävien tai läheisten kaikkoamiseen.
Dementian, sosiokognitiivisten taitojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen välillä on kaksisuuntainen yhteys. Vähäinen sosiaalinen osallistuminen voi heikentää aivojen toimintaa, kun taas sosiaaliset tilanteet ja ihmissuhteet voivat vahvistaa aivojen hermoverkkoja. Yksinäisyyteen liittyviä muutoksia aivotoiminnassa on havaittu myös aivokuvantamistutkimuksissa. Lisäksi muistisairauksiin liittyvät aistitoimintojen heikkeneminen ja psyykkiset oireet voivat vahvistaa tätä kehämäistä yhteyttä entisestään. (Karska ym. 2024.)

Kohtaamistaidoilla yksinäisyyttä vastaan

Yksinäisyyttä kokevalla ikääntyneellä on usein myös muita haasteita. Yksilön kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja hänen tarpeidensa mukaiset palvelut edellyttävät moniammatillista yhteistyötä. Moniammatillisuus helpottaa eri haasteiden tuomien oireiden ymmärtämistä ja niihin avun löytymistä. Keskeistä kuitenkin on tapa, jolla henkilö kohdataan. Turvallisen ja rauhallisen ilmapiirin luominen sekä aito läsnäolo arjessa voivat merkittävästi tukea ikääntyneiden hyvinvointia.

Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimassa Lempeä hoiva -hankkeessa (2023–2025) arvostavan kohtaamisen merkitys on noussut hanketoimenpiteissä monesti esiin. Hankkeen tavoitteena on ollut edistää muistisairaiden hyvinvointia vahvistamalla hoivakotien henkilöstön osaamista lääkkeettömistä menetelmistä. Menetelmissä voidaan hyödyntää esimerkiksi musiikkia, liikettä, luontoympäristöä, vuorovaikutusta ja muistelua.

Lääkkeettömään hoivaan voi myös tutustua hankkeessa kehitetyn lääkkeettömien menetelmien ideakorttipakan avulla, jotka löytyvät digitaalisina hankkeen verkkosivuilta. Kortit tarjoavat helposti käyttöön otettavia, näyttöön perustuvia keinoja muistisairaan mielialan kohentamiseen, yksinäisyyden ehkäisyyn ja muistisairauden oireiden lievittämiseen. Menetelmiä voidaan hyödyntää niin yksilö- kuin ryhmätilanteissakin. Jo pienillä, arkisilla kohtaamisilla voi olla suuri vaikutus.

Yksinäisyyden torjuminen ei siis edellytä suuria rakenteellisia muutoksia, vaan se on mahdollista meille jokaiselle.

Yksinäisyyden torjunta on meidän jokaisen tehtävä

Yksinäisyys on moniulotteinen ja vakava ilmiö, joka vaikuttaa merkittävästi ikääntyneiden terveyteen ja hyvinvointiin. Yksinäisyys ole vain seurausta ulkoisista olosuhteista, vaan se on ennen kaikkea henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Se tekee yksinäisyyden määritelmästä moniulotteisemman, eikä välttämättä niin yhteneväisen kuten monissa tutkimusartikkeleissa todetaan.

Interventiot, jotka huomioivat yksilön tarpeet ja toiveet, näyttäisivät tutkimustiedon perusteella olevan tehokkaimpia. Ammattilaisten tehtävä onkin tunnistaa yksinäisyyttä kokevat ikäihmiset ja ohjata heidät sopivien palveluiden sekä toiminnan pariin. Yksinäisyyden torjunta vaatii systemaattista ja moniammatillista työtä, ja sen esillä pitäminen on tärkeää, jotta asia ei unohdu päättäjiltä. Silti jokainen meistä voi osallistua yksinäisyyden ehkäisyyn: kohtaamalla, kuuntelemalla ja tarvittaessa tekemällä huoli-ilmoituksen. Yksinäisyyden torjuminen ei vaadi aina suuria tekoja. Joskus riittää, että pysähdymme ja olemme aidosti läsnä.

Ikääntyneiden yksinäisyys haastaa myös sote-alan koulutuksen

Ikääntyvä väestörakenne haastaa myös sosiaali- ja terveysalan koulutusta tarjoavat korkeakoulut. Laurea-ammattikorkeakoululla on vastuu kouluttaa osaajia, jotka ymmärtävät myös yksinäisyyteen liittyvät haasteet ja osaavat tunnistaa sekä lievittää niitä asiakas- ja hoivatyössä.

Yksinäisyyttä ei tule käsitellä vain yksilön kokemuksena, vaan ilmiönä, jolla on yhteys terveyteen, toimintakykyyn ja palvelujen käyttöön. Koulutuksen sisällöissä on tärkeää huomioida sekä yksinäisyyden vaikutukset että keinoja sen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Opetuksessa kiinnitetäänkin jo huomiota vuorovaikutustaitoihin, kohtaamiseen ja siihen, miten erilaisissa elämäntilanteissa olevien ikääntyneiden kanssa rakennetaan luottamuksellinen ja arvostava ammatillinen suhde.

Laureassa toteutettavassa TKI-toiminnassa yksinäisyyden teemaa voidaan lähestyä myös kehittämistyön ja kokeilujen kautta, kuten Lempeä hoiva -hankkeessa on tehty. Hoivatyöhön suunnattuja, lääkkeettömiin menetelmiin perustuvia ratkaisuja voidaan kehittää ja arvioida yhteistyössä henkilöstön, opiskelijoiden ja ikääntyneiden itsensä kanssa. Näin koulutus, käytännön työ ja tutkimus voivat tukea toisiaan ja vastata muuttuvan väestörakenteen asettamiin tarpeisiin.

Ikääntyminen ja siihen liittyvät terveydelliset, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn haasteet edellyttävät tiedon lisäksi ymmärrystä, taitoa ja ammatillista herkkyyttä. Näitä valmiuksia Laurean sote-alan koulutuksissa ja kehittämistyössä on tärkeää vahvistaa.

Tämä teksti perustuu esseeseen, jonka laadin Turun ammattikorkeakoulun ylemmän AMK-opintojaksolle Ikääntyneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tekstin kieliasun muokkaamisessa on hyödynnetty ChatGPT:ta.

Kirjoittajatiedot

Kirjoittaja toimii Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hankkeessa asiantuntijana. Kirjoittaja toimii Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hankkeessa asiantuntijana. Uudenmaan liiton rahoittamaan hanketta koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu, ja osatoteuttajina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Mukana hankkeessa ovat Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue sekä Betesda-säätiö.

Lähteet

• Akhter-Khan, S.C.; Tao, Q.; Ang, T.F.A.; Itchapurapu, I.S.; Alosco, M.L.; Mez, J.; Piers, R.J.; Steffens, D.C.; Au, R. & Qiu, W.Q. Associations of loneliness with risk of Alzheimer’s disease dementia in the Framingham Heart Study. Alzheimer’s Dement. 2021, 17, 1619–1627. Viitattu 16.5.2025. https:// doi: 10.1002/alz.12327.
• Crewdson, J. A. 2016. The effect of loneliness in the elderly population: a review. Healthy Aging & Clinical Care in the Elderly, 8, 1. Viitattu 8.4.1025. http://dx.doi.org/10.4137/HACCE.S35890
• Dadswell, A., Wilson, C., Bungay, H. & Munn-Giddings, C. 2017. The role of participatory arts in addressing the loneliness and social isolation of older people: a conceptual review of the literature. Journal of Arts & Communities, 9(2), 109-128. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1386/jaac.9.2.109_1
• Fakoya, O.A., McCorry, N. K. & Donelly, M. 2020. Loneliness and social isolation interventions for older adults: a scoping review of reviews. BMC public health, 20, 1-14. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1186/s12889-020-8251-6
• Heidinger, T. & Richter, L. 2020. The effect of COVID-19 on loneliness in the elderly. An empirical comparison of pre-and peri-pandemic loneliness in community-dwelling elderly. Frontiers in Psychology, 11. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.585308
• Holt-Lunstad, J., Smith, T. B. & Layton, J. B. 2010. Social relationships and mortality risk: a meta-analytic review. PLoS medicine, 7(7). Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1000316
• Hsu, H. C., Chang, S. C., Liang, C. Y. & Ting, J. R. 2024. Intervention to reduce loneliness among older adults in the community: Making friends with volunteers. Geriatrics & Gerontology International, 24, 240-245. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1111/ggi.14828
• Karska, J., Pszczołowska, M., Gładka, A. & Leszek, J. 2024. Correlations between Dementia and Loneliness. International Journal of Molecular Sciences, 25(1), 271. Viitattu 16.5.2025. https://doi.org/10.3390/ijms25010271
• Kasar, K. S. & Karaman, E. 2021. Life in lockdown: Social isolation, loneliness and quality of life in the elderly during the COVID-19 pandemic: A scoping review. Geriatric Nursing, 42(5), 1222-1229. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1016/j.gerinurse.2021.03.010
• Landeiro, F., Barrows, P., Musson, E. N., Gray, A. M. & Leal, J. 2017. Reducing social isolation and loneliness in older people: a systematic review protocol. BMJ open, 7(5), e013778. Viitattu 8.4.1025. https://doi:10.1136/bmjopen-2016-013778
• Luanaigh, C. Ó. & Lawlor, B. A. 2008. Loneliness and the health of older people. International Journal of Geriatric Psychiatry: A journal of the psychiatry of late life and allied sciences, 23(12), 1213-1221. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1002/gps.2054
• Luo, Y., Hawkley, L. C., Waite, L. J. & Cacioppo, J. T. 2012. Loneliness, health, and mortality in old age: A national longitudinal study. Social science & medicine, 74(6), 907-914. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2011.11.028
• Mielenterveystalo 2025. Yksinäisyys ja ikääntyminen. Viitattu 2.4.2025. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/elamankaari-ja-mielenterveys/yksinaisyys-ja-ikaantyminen
• Nordmyr, J., Creswell-Smith, J., Donisi, V., Lara, E., Martín-María, N., Nyholm, L. & Forsman, A. K. 2020. Mental well-being among the oldest old: revisiting the model of healthy ageing in a Finnish context. International journal of qualitative studies on health and well-being, 15(1), 1734276. Viitattu 8.4.1025.  https://doi.org/10.1080/17482631.2020.1734276
• Pels, F. & Kleinert, J. 2016. Loneliness and physical activity: A systematic review. International Review of Sport and Exercise Psychology, 9(1), 231-260. Viitattu 8.4.1025. http://dx.doi.org/10.1080/1750984X.2016.1177849
• Perissinotto, C. M., Cenzer, I. S. & Covinsky, K. E. 2012. Loneliness in older persons: a predictor of functional decline and death. Archives of internal medicine, 172(14), 1078-1084. Viitattu 8.4.1025. https://doi:10.1001/archinternmed.2012.1993
• Routasalo, P. 2010. Yksinäisyys ja eristäytyminen. Teoksessa Tilvis,R. Pitkälä, K. Standberg, T. Sulkava, R. Viitanen, M (toim.) Geriatria. Helsinki. Duodecim.
• Shvedko, A., Whittaker, A. C., Thompson, J. L. & Greig, C. A. 2018. Physical activity interventions for treatment of social isolation, loneliness or low social support in older adults: A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Psychology of Sport and Exercise, 34, 128-137. Viitattu 8.4.1025. http://dx.doi.org/10.1016/j.psychsport.2017.10.003
• Tilastokeskus 2022. Elinolotilasto. Yksinäisyyttä koki 29,7 % 16 vuotta täyttäneistä henkilöistä vuonna 2022. Viitattu 2.4.2025. https://stat.fi/julkaisu/cl8sh640so9n30bw7s21tu6s8
• Weiss, R. S. 1973. Loneliness: The experience of emotional and social isolation. MIT Press.
• Yeung, D.Y.L., Jiang, D., Warner, L.M., Choi, N. G., Ho, R.T.H., Kwok, J.Y.Y. & Chou, K. L. 2025. The effects of volunteering on loneliness among lonely older adults: the HEAL-HOA dual randomised controlled trial. The Lancet Healthy Longevity. Viitattu 8.4.1025. https://doi.org/10.1016/j.lanhl.202