Inhimillinen työelämä tukee osatyökykyisiä

Työ merkitsee paljon muutakin kuin palkkaa. Sairauden yllättäessä ja työkyvyn heikentyessä työn merkitys saattaa jopa kasvaa. Työkyvyn alentuessa työelämässä pysyminen olisi tärkeää työn tuomien hyvinvointivaikutusten vuoksi. Samalla pitää kuitenkin löytää tasapaino työkuormituksen kanssa.

Kuva: fotogestoeber / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)

Artikkeli Katsaus näkymättömästi oireilevia tukevien järjestöjen viestintään summasi keskeisiä teemoja, joita eri järjestöjen viestinnässä on nostettu esiin kahden viime vuoden aikana selvityksen tekohetkestä. Selvitystä tehtiin järjestöistä, joiden jäsenistöön oletusarvoisesti kuuluu Osatyökykyisten työllistäminen eli OSTY-hankkeen kohderyhmää eli näkymättömistä oireista kärsiviä osatyökykyisiä. Tämä artikkeli keskittyy työelämän merkitykseen osatyökykyiselle sekä hyvässä että pahassa: mitä kaikkea työ voi tuoda, mutta toisaalta miten se voi uuvuttaa, jos voimavarat eivät riitä.

Suomessa toimii lukuisia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä, joiden jäsenkunta muodostuu ihmisistä, joilla on tiettyjä sairauksia, oireita tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa työkykyyn. Samankin järjestön sisällä olevien jäsenten ja jopa samasta sairaudesta kärsivien toiminta- ja työkyvyssä on kuitenkin suuria eroja. Jotkut voivat olla työelämässä täysipainoisesti ja toiset kaipaavat enemmän tukea ja mukautuksia. Toimiala ja työn tekemisen tavat vaikuttavat työkykyyn. Tästä esimerkkinä voimakkaita ärsykkeitä sisältävät työt, jotka voivat olla terveyttä heikentäviä erityisesti erityisherkille tai altistaa sairauskohtauksille. Fyysiset haasteet taas voivat tehdä fyysisistä töistä käytännössä mahdottomia.

Omaan terveydentilaan ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin sopivan työn löytyminen on tärkeää toimeentulon turvaamiseksi. Sairastamisesta voi tulla lisäkustannuksia ja sairaudet voivat pahentua ilman riittävää hoitoa, minkä vuoksi palkkatyö voi mahdollistaa omasta terveydestä huolehtimisen. Korkea kustannustaso voi pakottaa valitsemaan lääkkeiden ja ruuan välillä, ajaa köyhyyteen ja eriarvoistaa ihmisiä. Näitä teemoja käsitellään tarkemmin artikkelissa Eriarvoistumisen noidankehä syntyy ennakoinnin laiminlyömisestä ja yksilön kustannustaakasta.

Työ voimavaratekijänä

Työ merkitsee ihmiselle muutakin kuin palkkaa. Työn kautta saadaan sosiaalisia verkostoja, merkityksellisyyden kokemuksia ja työtä tehdessä voidaan käyttää omaa osaamista sekä oppia uutta. Työssä saatava sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteenkuuluvuuden tunne edistää aivoterveyttä (Aivoliitto 2022). Työ voi toimia arjen rytmittäjänä. Parhaimmillaan työ tukee työhyvinvointia ja on voimavaratekijä, joka auttaa jaksamaan silloinkin, kun muut elämän osa-alueet haastaa jaksamisen (Suomen Kipu ry 2022; Koskensalmi 2024).

Neuroliiton harvinaisia sairauksia sairastaville jäsenille tehdyssä kyselyssä tärkeimmiksi työn merkitykseksi nousivat palkka, työn merkitys, mielihyvä ja onnistumisen kokemukset, merkityksellisyys, mielekkäät tehtävät ja työyhteisö. Lisäksi vajaa puolet koki työn merkityksen jopa lisääntyneen sairastumisen myötä. (Teinikivi 2022).

Työ voi olla osa ihmisen identiteettiä. Siksi se on iso muutos, jos esimerkiksi sairauden vuoksi ihmisen työkyky heikkenee. (Nupponen 2020). Jos työssä pystyy jatkamaan, työidentiteetti voi kuitenkin auttaa siinä, että ihminen voi kokea olevansa muutakin kuin sairautensa (Suomen Kipu ry 2022).

Koska työ voi merkitä niin paljon eri syistä, moni valitsee työnteon, vaikka hänellä olisi mahdollisuus jäädä työelämän ulkopuolelle tukien varaan. Esimerkiksi kivun kanssa elävät perustelivat valintaansa muun muassa työyhteisön tärkeydellä, työn merkityksellisyydellä ja sillä, että iso osa elämästä tuntuisi puuttuvan, jos ei kävisi töissä. (Suomen Kipu ry 2023b; Raitmaa, Santala, Tarhanen & Krogrell 2023).

Töissä halutaan olla jopa oman jaksamisen kustannuksella. Moni sinnittelee töissä oireista huolimatta, koska kokee, että työt pitää hoitaa hyvin omasta terveydestä ja jaksamisesta riippumatta. (Nupponen 2020). Sinnittelyn seurauksena voi kuitenkin olla uupumus.

Uupumus kaikkien haasteena

Töissä uuvutaan entistä useammin. Erityisesti nuorilla ahdistuneisuushäiriöt ovat olleet kasvussa jo pitkään (Kansaneläkelaitos 2024). Vuonna 2023 ahdistuneisuushäiriön vuoksi sairauspäivärahaa sai lähes 50 000 henkilöä. Osa kasvusta johtuu siitä, että apua osataan hakea aiempaa paremmin, mutta jaksamista heikentää mahdollisesti myös puutteellinen tuki töissä ja työyhteisössä. Vanhempia ikäluokkia kuormittaa eniten työn digitalisoituminen. Nuoria taas vaade itseohjautuvuudelle ja työuran tulevaisuuden epävarmuus. (Mielenterveyden keskusliitto 2024).

Moni asia töissä voi altistaa uupumukselle. Informaatiota tulee paljon ja siitä pitää osata suodattaa ja tunnistaa olennainen. Keskeytyksiä tulee jatkuvasti eri suunnilta ja keskittyminen voi olla vaikeaa esimerkiksi työtilan häiriöiden takia. Lisäksi työn tahti on kova. (Teinikivi 2023; Koskensalmi 2024; Aalto-Matturi & Wahlbeck 2023). Viime vuosina työelämä on myös muuttunut entistä kuormittavammaksi henkisesti ja palautuminen on muuttunut vaikeammaksi työn valuessa vapaa-ajalle (Aalto-Matturi & Wahlbeck 2023).

Nämä haasteet koskevat kaikkia työntekijöitä riippumatta heidän terveydentilastaan, mutta ne kuormittavat vieläkin enemmän, jos taustalla on lisäksi voimia vieviä terveydellisiä haasteita, kuten neurologisia sairauksia (Teinikivi 2023). Esimerkiksi migreeniä sairastavista uupumusta oli viimeisen kolmen kuukauden aikana kokenut 80 % Migreeniliiton ja lääkeyhtiö Pfizerin kyselyyn vastanneista (Suomen Migreeniyhdistys ry 2022).

Toimintatapojen kehittäminen vähemmän kuluttavaksi hyödyttää siis koko työyhteisöä ja ehkäisee ongelmien syntyä, mutta sairastavalle se voi ratkaista sen, että voiko työssä jatkaa vai ei. Lisähaasteita osatyökykyisen jaksamiselle tulee siinä, että osa kokee, että osatyökykyisenä pitää tehdä jopa enemmän kuin muut, jotta tulee osoittaneeksi arvonsa (Suomen Kipu ry 2024).

Jotta uupumisen yleisyyttä saataisiin vähennettyä, tarvittaisiin muutoksia työoloihin ja henkistä kuormitusta lisääviin yhteiskuntarakenteisiin (Kansaneläkelaitos 2024) sekä työkulttuurin inhimillistämistä siten, ettei ihmisen tarvitsisi aina vain jaksaa (Mielenterveyden keskusliitto 2024). Yksi kriittinen hetki uupumuksen kannalta on paluu sairauslomalta. Työntekijän paluuta töihin pitäisi helpottaa ja työkuormaa kohtuullistaa, jotta palaava työntekijä ei uuvu heti töihin palattuaan (Mielenterveyden keskusliitto 2024) ja päädy sairaslomakierteeseen.

Ratkaisuna inhimilliset työpaikat

Työllä on iso merkitys hyvinvointiin kokonaisuudessaan ja parhaimmillaan se voi olla voimavaratekijä ja tuoda mielekkyyttä ja voimia arkeen vaikeankin sairauden kanssa. Jos kykyjä ja haluja työntekoon on, pitäisi siihen olla mahdollisuus. Yhteiskunnankin kannalta on parempi, ettei terveysongelmat pääse kasaantumaan ja kärjistymään työelämän ulkopuolelle jäämisen ja syrjäytymisen vuoksi.

Työpaikoilla on suuri vaikutusvalta siihen, kuinka hyvin ihmiset pystyvät työkykyään käyttämään ja kuinka hyvin se säilyy. Tämä lähtee lakisääteisten velvoitteiden noudattamisesta esimerkiksi kohtuullisten mukautusten toteuttamisessa. Lisäksi merkitystä on myös sillä, miten hyvin erilaisuutta sallitaan ja kuinka kaikki pääsevät osaksi työyhteisöä. Kun työyhteisö on eheä ja kaikki pystyvät kokemaan yhteenkuuluvuutta, työntekijät voivat paremmin ja uupumuksen riski pienenee kaikilla – terveydentilasta riippumatta.

Osatyökykyisten työllistäminen eli OSTY-hankkeen tarkoitus on tukea hankkeen kohderyhmän osatyökykyisten työllistämistä hankkeen valmennuksella ja yhteiskehittää hankkeessa kerättävän tiedon ja sidosryhmien avulla osatyökykyisten työllistymistä tukeva malli. Hanke saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR+). Hankkeesta saa lisätietoa hankkeen verkkosivuilta: Osatyökykyisten työllistäminen (laurea.fi)