Innovaatiolle on miltei mahdotonta antaa mitään yleispätevää määritelmää. Euroopan unionin Eurooppa 2020 -strategiassa (KOM (2010) 2020 lopullinen) on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi parantaa tutkimuksen ja innovoinnin edellytyksiä ja rahoituksen saantia. Tällä halutaan varmistaa innovatiivisten ideoiden muuttuminen palveluiksi ja tuotteiksi, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja (KOM (2010) 546 lopullinen, 6). Ammattikorkeakoulut tekevät tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Ammattikorkeakouluissa innovaatiota ei ole mielletty omana toimintana vaan se käsitetään yhteiskunnalliseksi uudistavaksi toiminnaksi.

Innovaatio voi kuitenkin tarkoittaa monia eri asioita, joten on aiheellista pohtia käsitteen eri ulottuvuuksia ja niiden merkitystä ammattikorkeakoulun kontekstissa. Innovaatio mielletään yhteiskunnalliseksi yläkäsitteeksi, jossa yliopistot tekevät perustutkimusta, ammattikorkeakoulut soveltavaa tutkimusta ja yritykset tuotteita ja palveluita. Tämän vuoksi on tärkeä määritellä innovaatiotoiminta. Tässä artikkelissa ei oteta kantaa osaamislähtöiseen ja henkilökohtaiseen innovaatiotoimintaan. Innovaatioita on tärkeää opettaa opiskelijoille osana alkavan yritystoiminnan ja jo olemassa olevan yritystoiminnan kehittämistä.

Mitä innovaatio ja innovaatiotoiminta on?

Innovaatio sanana juontaa juurensa latinan termiin ”innovare”, joka tarkoittaa uuden luomista. Nykyään määritelmiä Standardi ISO 56000:2020 määrittelee innovaation ”uudeksi tai muuttuneeksi kokonaisuudeksi, joka realisoi tai jakaa arvoa” (Hyland & Karlsson 2021). OECD:n Oslo Manual -raportin (2005) mukaan innovaatio tarkoittaa uuden tai merkittävästi parannetun tuotteen (tavaran tai palvelun) tai prosessin, uuden markkinointimenetelmän tai uuden organisaatiotavan käyttöön ottamista liiketoiminnassa, työpaikkaorganisaatiossa tai suhteissa ulkoisten sidosryhmien kanssa. Schumpeter (1939) määritteli innovaatiot vuonna 1930 olemaan uusi tuote tai uusi osa olemassa olevassa tuotteessa, uusi prosessi, uusi markkina tai muu muutos organisaatiossa. Howard ja Sheth määrittelivät vuonna 1969 sen olevan mikä tahansa asiakkaalle uusi elementti, oli elementti uusi sen tuottajalle tai ei. Boer ja During (2001) määrittelivät innovaation olevan uusi yhdistelmä tuotetta, markkinaa, teknologiaa ja organisaatiota. Innovaatiokäsite voi tarkoittaa kahta eri merkitystä; joko innovaatiotoimintaa ja toiminnan tuotoksena syntynyttä innovaatiota. Innovaatiota voidaan määritellä monella muullakin eri tavalla.

Listaa voisi jatkaa, sillä erilaisia innovaation määreitä on satoja. Niille yhteistä on se, että innovaatiolla viitataan poikkeuksetta johonkin uuteen, arvoa lisäävään tai sitä tuottavaan kokonaisuuteen. Innovaation muoto voi kuitenkin sen sijaan vaihdella. Se voi olla esimerkiksi tuote, palvelu, prosessi, johtamismalli tai muu vastaavasti rajattava ja tarkasteltava kokonaisuus. Yleisesti käsitettynä innovaatio voi olla organisaatiomuutos, prosessi-, tuote- tai palveluinnovaatio. Näitä voivat olla myös liiketoimintamalli-, teknologia- ja markkinointi-innovaatiot sekä sosiaalinen innovaatio.

Toinen innovaatioita määrittävä ominaisuus uutuuden ohella on arvon luominen. Tämän takia esimerkiksi keksintö ei itsessään ole innovaatio, sillä se ei luo arvoa. Keksinnöstä voi kuitenkin syntyä innovaatio, kun sitä sovelletaan arvoa tuottavasti käytäntöön. Arvo ei tarkoita tässä yhteydessä pelkästään taloudellista arvoa, vaan innovaatio voi olla niin yhteiskunnallinen, sosiaalinen, teollinen kuin kaupallinenkin. (Hautamäki 2008.) Yleisesti innovaatio keskeisenä ominaisuutena voi olla arvon luominen. Arvon luonnin perusteella innovaatiot jaetaan neljään eri tyyppiin: inkrementaaliseen, häiritsevään, arkkitehtoniseen ja radikaaliin innovaatioon.

Erilaiset innovaatiot ammattikorkeakoulujen näkökulmasta

Seuraavassa käsitellään neljää eri neljää innovaatiotyyppiä yleisimmän luokituksen mukaisesti:

1. Inkrementaalinen innovaatio tarkoittaa olemassa olevan tuotteen uutta kehitysversiota, johon on lisätty jokin uusi ominaisuus. Vallitsevan käsityksen mukaan organisaatiokulttuuri vaikuttaa merkittävällä tavalla innovaatioiden syntymiseen (Tidd, Bessant & Pavitt 2001). Innovaatio voi kohdistua tuotteen lisäksi palveluun tai uuteen prosessiin (toimintatapaan). Innovaatio voi esimerkiksi syntyä arvioitaessa toimintaa jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti ja parannettaessa olemassa oleva prosessia. Innovaatiot syntyvät yksilöiden tai ryhmän työn tuloksena jossakin kulttuurisessa tilanteessa ja materiaalisessa ympäristössä. Hyvä innovaatioita synnyttävä toimintakulttuuri näyttäisi olevan samantyyppinen kuin hyvä laatukulttuuri. (Ståhle, Smedlund & Köppä 2004.)
2. Häiritsevät innovaatiot johtavat uusiin teknologioihin, tuotteisiin, konsepteihin tai liiketoimintamalleihin, jotka ohjaavat muutosta. Nämä muuttavat perusteellisesti olemassa olevaa toimialaa, luovat uusia markkinoita ja arvoverkostoja, syrjäyttävät perinteiset käytännöt ja johtavat lopulta uusiin asiakkaiden odotuksiin. Häiritsevästä innovaatiosta voivat olla esimerkkinä verkko-oppimisympäristöt ja kaikille avoimet maksuttomat verkkokurssit massive open online courses” MOOCit.
3. Arkkitehtoninen innovaatio tarkoittaa tuotteen olemassa olevien komponenttien, kuten teknologian, muokkaamista uusille markkinoille ja tarkoitukseen. Tämän tyyppisillä innovaatioilla on yleensä pienempi riskitaso, koska olemassa olevaa teknologiaa sovelletaan muualla. Tästä on esimerkkinä Teollisuuden Huippuosaaja (CEE) hankkeessa syntynyt osaamisen tunnistaminen, kehittäminen ja liiketoiminnan mallintamineen sekä osaamisen esittelyn moduuli (Jokela, Pyykkönen & Knuuti 2021).
4. Radikaali innovaatio on harvinaisin neljästä eri tyypistä. Radikaalissa innovaatiossa on kyse teknologioiden, tuotteiden tai palveluiden kehittämisestä, mitkä korvaavat kokonaan nykyisen tarjonnan ja avaavat uusia markkinoita. Radikaali innovaatio edellyttää tutkimusosaamista (exploration competecies) verrattuna inkrementaalisiin innovaatioihin, jotka perustuvat hyödyntämisosaamiseen (exploitation competencies) (Leifer, McDermott, O’Connor, Peters, Rice & Veryzer 2000.). Radikaali innovaatio voi syntyä esimerkiksi perustutkimuksesta tuotteeksi etenevässä innovaatioketjussa, esimerkkinä tuotteiden ja laitteiden materiaalia lisäävä valmistus 3D -tulostus (Lenkkeri 2021; Nygren, Piili, Hirvimäki, Mustonen & Virolainen 2019).

Erilaisista osaamisvaatimuksista ja innovaatioiden syntytavoista johtuen inkrementaaliset ja radikaalit innovaatiot saattavat edellyttää erilaista organisaatiokulttuuria. Arkkitehtoninen innovaatio tulee toimintamallina, kun kehitetään erilaisia hybridioppimisympäristöjä ja sen personoituvaa opetussisältöä. Häiritsevien innovaatioiden kehitystarpeet tulevat esille esimerkiksi yritysten tilaamissa soveltavissa tutkimuksissa, esimerkkinä Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Smart -tutkimusyksikkö (Ruohomaa, Salminen & Kunttu 2019).

Johtopäätökset

Kyvystä tuottaa innovaatioita tulee entistä tärkeämpi kilpailuetu ammattikorkeakouluille. Kyky tuottaa innovaatioita edellyttää kuitenkin monia muutoksia korkeakoulujen organisaatioiden rakenteissa, ohjauksessa, johtamiskäytännöissä, esimiestyössä sekä työtehtävien sisällöissä ja henkilöstön osaamisessa. (Alasoini 2010.) Johtamisen periaatteissa heijastuvat erityisesti johtamisen ihmiskäsitys ja mitkä tekijät työntekijää motivoivat hyviin suorituksiin (Birkinshaw 1998). Näin ollen työn imun ja innovaatioiden syntymisen välillä on selkeä, positiivinen korrelaatti.

Ammattikorkeakoulu voi olla innovaatiotoiminnan kohteena organisaatioiden, toimintojen ja palvelujen kehittämisessä. Lisäksi korkeakoulu voi olla innovaatiopalvelujen tuottaja yrityksille ja yhteiskunnan erilaisiin tarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen pitää sisäistää innovaatiotoiminta osaksi omaa toimintaansa siten, että se palvelee nopeasti muuttuvia yhteiskunnan tarpeita. Yritykset elävät jatkuvassa muutoksessa ja opiskelijoiden pitää saada innovaatiotoiminnan osaamista ja kykyjä, jotta voivat osallistua yritysten kehittämistoimintaan nyt ja tulevaisuudessa.

Lähteet:

• Alasoini, T. 2010. Uusi tapa oppia ja tuottaa innovaatioita: osallistava innovaatiotoiminta. Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2010, 17–27.
• Birkinshaw, J. & Hood, N. 1998. Multinational Corporate Evolution and Subsidiary Development. London: Macmillan.
• Boer, H. & During, W.E. 2001, “Innovation, what innovation? A comparison between product, process and organizational innovation”, International Journal of Technology Management, 22:1-3; 83-107.
• Dziallas, M. & Blind, K. 2019. Innovation indicators throughout the innovation process: an extensive literature analysis. Technovation, 80-81:3-29.
• Hautamäki, Antti 2008. Kestävä innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Helsinki: Sitra. Raportti 76.
• Howard, J. & Sheth, J. 1969. The theory of buyer behavior. New York, NY: John Wiley & Sons.
• Hyland, J. & Karlsson, M. 2021. Towards a Management System Standard for Innovation. J. Innov. Manag., 9, 11–1.
• Jokela, J., Pyykkönen, M. & Knuuti, K. 2000. Henkilökohtaisen osaamisen tunnistaminen Teollisuuden Huippuosaaja CEE -hankkeessa. Laurea Journal 22.4.2021. Viitattu 18.10.2022 https://journal.laurea.fi/henkilokohtaisen-osaamisen-tunnistaminen-teollisuuden-huippuosaaja-cee-hankkeessa/#6fbc5449
• KOM(2010) 2020 lopullinen: Komission tiedonanto: Eurooppa 2020 Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia.
• KOM(2010) 546 lopullinen: Komission tiedonanto: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke – Innovaatiounioni.
• Leifer, R., McDermott, CM., O’Connor, GC., Peters, LS., Rice, M. and Veryzer, RW. 2000. Radical Innovation: How Mature Companies Can Outsmart Upstarts, Harvard Business School Press, Cambridge, MA.
• Lenkkeri, J. 2021. Innovaatiotekniikoiden soveltaminen tulevaisuuden kokoonpanotyöpisteen kehittämisessä. Opinnäytetyö (AMK) Insinööri, Konetekniikka, Turun ammattikorkeakoulu
• McDermott CM. & Handfield RH. 2000. Concurrent development and strategic outsourcing: do the rules change in breakthrough innovation? The Journal of High Technology Management Research 2000;11:35–57.
• Nygren, H., Piili H., Hirvimäki, M., Mustonen E. & Virolainen, M. 2021. Taidetta 3D- ja laserteknologian avulla, 4/2019, Katsaus UAS Journal. Viitattu 19.10.2022. https://uasjournal.fi/4-2019/taidetta-teknologian-avulla/
• OECD ja Eurostat. 2005, Oslo Manual: Guidelines for collecting and interpreting innovation data, The Measurement of Scientific and Technological Activities, 3. laitos, OECD, Pariisi.
• Puusaari, L. 2020. Innovaatioekosysteemielämää ja radikaaleja innovaatioita. Opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Reunanen, J. 2015. Luovan ajattelun metodologia: Idea käänteenä teoriasta käytäntöön ja keksintöihin. Helsinki: Aalto-yliopisto, perustieteiden korkeakoulu, tuotantotalouden laitos.
• Ruohomaa, H., Salminen, V & Kunttu, I. 2019. Towards a smart city concept in small cities. Technology Innovation Management Review, 9(9): 5-14. http://dx.doi.org/10.22213/timreview/1264
• Schumpeter, J. 1939. Business Cycles. A Theoretical, Historical, and Statistical Analysis of the Capitalist Process. Volume I. McGraw-Hill Book Company, Inc.
• Ståhle, P., Smedlund, A. & Köppä, L. 2004. Välittäjäorganisaatioiden rakenteelliset ja dynaamiset haasteet: Osaselvitys innovatiivisesta johtamisesta monen toimijan verkostossa, Helsinki.
• Tidd, J., Bessant, J., & Pavitt, K. 2001. Managing innovation: Integrating technological, market and organizational change, 2nd edn. Wiley, Chichester.