”YPro Ukr – Yritysprojektiopiskelua ukrainalaisille” sai Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksen vuosille 2022–2024 tilapäistä suojelua saavien henkilöiden koulutustarjonnan lisäämiseen ja sen kehittämiseen. Hanketta on toteutettu Laurea-ammattikorkeakoulun Hyvinkään kampuksella, jossa Suomeen tulleille korkeasti koulutetuille ukrainalaisille on tarjottu mahdollisuutta tehdä liiketalouden korkeakouluopintoja aidoissa yritysprojekteissa. Hankkeen päätavoitteena on kuitenkin se, että hankkeessa rakennettava Internetsovellus palvelee aidosti loppukäyttäjää, korkeasti koulutettua maahanmuuttajaa, ja jää elämään hankkeen päättymisen jälkeen.

Ypro Ukr-hankkeen varsinaisena kohderyhmänä ovat ukrainalaiset tilapäistä suojelua saavat turvapaikanhakijat, mutta hankkeen tulokset on tarkoitettu auttamaan kaikkia korkeasti koulutettuja Suomeen tulleita maahanmuuttajia. Vieraassa kulttuurissa on oletetusti vaikea löytää itselle parhaiten sopivaa työ- tai opiskelupaikkaa ja selvittää niihin liittyviä monia kysymyksiä. Näitä kysymyksiä hahmoteltiin miellekartoiksi, joista tuli hyvin laajoja. Miellekarttojen pohjalta haastateltiin kymmentä ukrainalaista korkeasti koulutettua ukrainalaista, jotka kaikki ovat hakeneet Suomesta tilapäistä turvapaikkaa, mutta ovat muuten taustaltaan erilaisia.

Haastatteluissa ilmeni samankaltaisia haasteita

Aiheiden laajuus paljastui konkreettisesti, kun miellekarttoja alettiin rakentaa. Hankkeessa toimiva ukrainalainen tutkija, Antonina Petrovic, laati miellekarttojen pohjalta teemahaastattelukysymyksiä ja haastatteli yhteensä 10 ukrainalaista korkeasti koulutettua, mutta muuten taustaltaan erilaista henkilöä ja haastatteli heidät yksitellen. Erilaisesta taustasta ja tilanteesta huolimatta samat aiheet alkoivat kuitenkin nousta esille haastatteluissa.

Haastattelujen työnhakuun liittyvässä osassa kysyttiin esimerkiksi verkostoitumisesta, urasuunnitelmasta, työnhakuprosessista Suomessa, aiemman kokemuksen hyödyntämisestä ja ansioluettelon laatimisesta, ja näissä asioissa mahdollisesti esiintyvistä haasteista. Lisäksi sivuttiin suomalaista työkulttuuria ja työlainsäädäntöä.

Haastatteluissa ilmeni, että esimerkiksi ansioluettelon laatimiseen löytyy apua Internetistä tai erilaisilta toimijoilta. Sen sijaan haastateltavat kokivat työhakemuskirjeen kirjoittamisen vaikeaksi, eivätkä monet olleet edes ymmärtäneet, että sellainen pitäisi tehdä työnhaun yhteydessä. Haastatteluun osallistuneet totesivatkin tilanteessa haastavaa olevan sen, että ansioluettelot ovat kaikilla hienoja, joten työnhakukirjeellä pitäisi erottautua.

Ukrainalaiset totesivat, että erilaisilla Internetsivustoilla sekä TE-toimistoissa on esillä paljon työpaikkoja, eikä niiden löytäminen ollut ongelma. Sen sijaan he olivat havainneet, ettei työkuvauksissa ole riittävästi tietoa varsinkaan ulkomaalaiselle, jolle monet paikallisten itsestään selvinä pitämät asiat ovat outoja. Lisäksi monet työpaikkailmoitukset ovat vain suomeksi, vaikka itse tehtävässä ei vaadittaisikaan suomenkielentaitoa. Esimerkkinä mainittiin erään päiväkodin sellainen työpaikka, jossa ei vaadittu suomenkielentaitoa, mutta itse työpaikasta ei löytynyt tietoa, ellei osannut suomea. Työkuvauksista mainittiin lisäksi, etteivät tehtävänkuvat ole selviä. Kuvauksessa mainittiin esimerkiksi, ettei tässä toimessa päiväkodissa tarvitse siivota, mutta haastattelussa ilmeni, että tarvitsee kuitenkin.

Yksi eniten esillä noussut teema työnhakuun ja työntekoon liittyen oli työsuojelu ja työlainsäädäntö. On vaikea löytää tietoa siitä, kenen puoleen kääntyä ja mistä löytää apua, jos työnantaja ei esimerkiksi maksa palkkaa. Haastatteluissa nousi esiin konkreettinen esimerkki tilanteesta, jossa haastateltava oli ollut muutaman viikon töissä, eikä palkkaa maksettukaan. Samaan aiheeseen liittyen ukrainalaiset haastatellut haluaisivat enemmän tietoa siitä, millaisia asioita pitäisi katsoa työsopimuksesta, jota on allekirjoittamassa. Lisäksi haluttaisiin enemmän tietoa verotuksesta.

Haastatteluissa kävi ilmi, ettei suomalaista työkulttuuria juuri tunneta, eikä siitä ole juuri mitään odotuksia. Haastattelija kysyi suomalaiselle työkulttuurille tyypillisistä piirteistä, kuten tasa-arvosta, aloitekyvystä ja vastuun ottamisesta, luottamuksesta ja aikataulujen noudattamisesta sekä toisaalta epämuodollisesta mutta toisaalta suorasta puhetyylistä. Haastatelluille oli tuttua se, että Suomessa työpaikalla tulee pysyä annetuissa aikatauluissa. Haastatteluihin osallistuneet eivät kuitenkaan pitäneet suomalaista työkulttuuria niin tärkeänä silloin, kun haetaan töitä, vaan tärkeintä olisi itse työpaikan löytäminen.

Kaikki haastateltavat eivät suinkaan halua opiskella, vaan haluavat töihin. Tyypillisesti heillä on pitkä opiskelutausta kotimaasta, eikä mielenkiintoa aloittaa pitkää opintopolkua uudestaan. Tällainen esimerkki on vaikkapa haastateltu lakimies, joka ymmärtää, että tarvitsee lisäosaamista, esimerkiksi suomenkielentaitoa, ja suunnittelee pitkällä tähtäimellä oman yrityksen perustamista. Tarvittaisiin lisää informaatiota, miten perustaa oma yritys Suomessa. Tavoitteena tällaisella jo ennalta korkeasti koulutetulla maahanmuuttajalla voisi haastattelujen perusteella olla joko oman yrityksen perustaminen, oman osaamisen päivittäminen niin, että saa sitä vastaavan pätevyyden Suomessa (esimerkiksi kirjanpitäjä) tai kokonaan toisen opiskelualan valitseminen sellaiselta alalta, jossa on lyhyt koulutus niin sanotusti varmaan työpaikkaan (esimerkiksi lähihoitaja).

Opintoihin liittyvissä kysymyksissä sivuttiin syitä hakeutua opiskelemaan sekä tiedon löytymistä ja sen tarpeellisuutta. Samalla kysyttiin myös tietämystä eri tavoista opiskella Suomessa sekä eri korkeakoulutyyppien eroja. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että opetustarjonta on sekä valtakunnallisesti että korkeakouluittain huonosti ja sekavasti esillä. Monesti on vaikea hahmottaa eri korkeakouluja, niiden sijaintia ja tarjontaa sekä opiskelumuotoja ja niiden vaatimuksia.  Periaatteessa haastateltavat ymmärsivät, mikä ero on esimerkiksi yliopistolla ja ammattikorkeakoululla, mutta oli haastavampaa ymmärtää, mitä konkreettista osaamista saa näiden eri koulutusohjelmilla ja miten se täydentää omaa osaamista. Haastateltavien mielestä opintojärjestelmä ja eri tavat suorittaa tutkinto pitäisikin olla selvemmin esillä. Lisäksi monet eivät olleet ymmärtäneet, että henkilö voi suorittaa esimerkiksi muutaman tarvitsemansa avoimen yliopiston kurssin saadakseen tarvitsemansa täydennettävän taidon, eikä varsinaisesti tarvitse aina tutkintoa. Samalla kävi ilmi, että taitopohjainen ansioluettelo oli monelle ajatuksena vieras, mutta varsin kiinnostava.

Ukrainalaisille oli myös epäselvää, paljonko opiskelu maksaa ja mitkä ovat käytännössä ensimmäiset askeleet opintojen aloittamiseen. Ukrainalainen opiskelukulttuuri on myös hyvin erilainen. Suomessa opiskelua ei välttämättä aloiteta nuorena, vaan osaamista myös päivitetään tai jopa uudelleen kouluttaudutaan aikuisena. Opettajat ovat vaativampia, eikä työskentelyä opintojen kanssa samaan aikaan pidetä suotavana. Toki monet ovat töissä, mutta joustoa ei ole, vaan opinnoissa pitää olla sataprosenttisesti mukana. Opinnot ovat pääasiassa teoriaan pohjautuvia ja sisältävät paljon luentoja sekä seminaareja, joihin opiskelijat valmistautuvat omin esityksin. Tältä pohjalta suomalainen ammattikorkeakoulu on vieras. Monet haastateltavat kuitenkin totesivat, että heidän tulee mahdollisten opintojen ohella tehdä jotain töitä elättääkseen itsensä Suomessa. Heidän mielestään pitäisikin tuoda enemmän esille, että Suomessa opiskelu on mahdollista myös työnteon ohella.

Tavoitteena loppukäyttäjiä palveleva pitkäikäinen sovellus

Hankkeessa suunnitellun sovelluksen kehittämistä jatketaan haastattelutiedon pohjalta. Tarkoituksena on tarkastella arvolupausta, ideakortteja ja persoonia ja luoda rakennekuvaa, millaisia toiminnallisuuksia sovellukseen on tulossa. Rakennekuvaa on suunniteltu testattavaksi loppukäyttäjillä uudelleen syksyn alussa, jonka jälkeen sovellusta aletaan todella rakentaa kansainvälisessä yhteistyössä. Itse sovellus voisi palvella hyvin palvelurobotin (chatbox) muodossa: yksinkertaisiin kysymyksiin saisi heti vastauksen.

Haastatteluissa kävi ilmi, että tarvittaisiin erityisesti positiivisia esimerkkejä motivaation kohottamiseen. ”Mahdotonta löytää töitä tai opiskelupaikkaa” – asenne vaihtuisi onnistumisen tunteeseen ja tulisi ilmi erilaisia reittejä päästä omaan tavoitteeseen. Tässä voisi olla hyötyä myös oman urasuunnitelman ja osaamisen sanoittamisesta.

Hankkeessa kehitettävää applikaatiota on tarkoitus mainostaa erilaisissa kanavissa, jotta loppukäyttäjät varmasti löytäisivät sen. Haastatteluissa ja epävirallisia kanavia pitkin on käynyt selväksi, että ukrainalaiset ovat yhteydessä toisiinsa tiiviisti sosiaalisen median kautta. Erityisen tärkeitä kanavia ovat Telegram ja Facebook. Lisäksi hankkeen toimijat ovat ottamassa yhteyttä erilaisiin ukrainalaisia työllistäviin tahoihin sekä hyödyntämässä jo olemassa olevaa entistä verkostoa, joka on muodostunut Rekrytori Ukraina – tapahtuman yhteydessä.

Kirjoittajat: Piia Haavisto, Marja Isokangas, Taru Tallgren ja Tero Uusitalo ovat hankkeessa työskenteleviä lehtoreita.

---