Kesälomien jälkeen eri tiedotusvälineissä puhutaan paljon työhön palaamisesta ja siitä mitä voidaan tehdä, jotta paluu töihin sujuisi hyvin ja hyvä vire jatkuisi lomien jälkeen. Tänä syksynä keskustelua sävyttää myös puhe paluusta uuteen normaaliin, hybridityöstä sekä yhteisöllisyydestä ja sen merkityksestä työn tekemiselle. Erilaisia odotuksia ladataan erityisesti johtamiskäytänteisiin ja työn organisoinnin uusiin tapoihin (esimerkiksi Arponen 2021a) – kyky uudistaa ja itse uudistua ovat keskiössä.
Vain aika näyttää, miten työn tekeminen muuttuu, mutta selvää on, että meistä jokaisen olisi hyvä ajoittain pohtia omaa tapaamme tehdä työtämme ja luoda valmiuksia kohdata alati muuttuvan ja entistä epävarmemman työelämän tarpeet. Tarpeen kehittää työskentelytapojamme on korona-aika meille konkretisoinut opetellessamme etätyöskentelyyn, työn tauottamisen merkitykseen teams- ja zoom-palavereiden rytmittäessä työpäivää ja muuttaessa vuorovaikutus- ja viestintätapojamme. Samalla meillä on ollut tilaisuus oppia itsestämme, voimavaroistamme ja siitä miten teemme työtämme parhaiten.
Jo pitkään itsensä johtamista on pidetty keskeisenä työelämään liittyvänä taitona. Vaikka sen kohdalla on aikaisemmin puhuttu johtajista, esihenkilöistä, on se kuitenkin taito, johon jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota, kun haluaa voida hyvin ja nauttia siitä mitä työssään tekee. Laurea-ammattikorkeakoulun strategiassa 2030 itsensä johtaminen ja yrittäjämäinen asenne on myös nostettu yhdeksi kuudesta työelämävalmiuksien osaamiskokonaisuudeksi tutkinnon substanssiosaamisen rinnalle.
Mitä itsensä johtaminen oikein on? Itsensä johtamisen kuvataan olevan itsetuntemusta, huolehtimista omasta tehokkuudesta, uudistumisesta ja hyvinvoinnista (Sydänmaanlakka 2017). Se on itse kunkin tekemiä valintoja ja itselleen asettamia tavoitteita. Vastuuta omasta osaamisesta ja oman kehityspolun suunnittelusta. (Salminen 2015). Itsensä johtaminen on taito, jota tarvitaan työelämässä yhä enemmän, koska onnistuneen ja tuloksellisen työsuorituksen katsotaan riippuvan yhä enemmän tekijästään, tämän motivaatiosta, sitoutumisesta ja persoonan peliin laittamisesta sitä mukaan kuin työ muuttuu. Tietoisuus itsestä, proaktiivisuus ja työuran hallinnan katsotaan olevan tulevaisuuden työelämän metataitoja (Väänänen ym. 2021).
Sanana itsensä johtaminen kalskahtaa kovin minä-keskeiseltä. Itsensä johtaminen ei kuitenkaan tarkoita itsekkyyttä, itsensä asettamista muiden yläpuolelle. Työelämätaitona itsensä johtamiseen liittyy myös kyky tehdä yhteistyötä, toimia työpaikan yhteisten tavoitteiden eteen. Sen hyväksymistä, että työssä on puitteet, joiden sisällä omista asioistaan voi päättää. (Salminen 2015) Itsensä johtaminen ei ole vastakkainen tiimityöskentelyn kanssa, vaan olennainen osa sitä. Itseohjautuvat tiimit tarvitsevat toimiakseen henkilöitä, jotka ovat kykeneviä kantamaan vastuuta omasta työnteostaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Itsensä johtaminen onkin nostettu yhdeksi perusasiaksi, joiden varaan toimivat työyhteisöt rakentuvat (Arponen 2021b).
Mitä siis voi tehdä kehittyäkseen itsensä johtajana? Kirjallisuuden perusteella itsensä johtamiseen liittyvä to do -lista on pitkä, sillä ”Oy Minä Ab:n” pyörittäminen edellyttää huolehtimista kokonaiskunnosta: niin fyysisestä, psyykkisestä, henkisestä, sosiaalisesta kuin ammatillisesta. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla, vaan ”työn alle” voi ottaa yhden asian kerrallaan ja sen voi palastella osiin. Lisäksi usein on kyse pienistä arjen teoista. Esimerkiksi ammatillinen kehittyminen ei tarkoita ainoastaan osallistumista koulutukseen, vaan se voi olla aktiivista palautteen hankkimista ja hyödyntämistä omasta toiminnastaan, vinkkien ja avun pyytämistä uutta ohjelmistoa opetellessa. Omaan työhyvinvointiin voi vaikuttaa omaa työtään tuunaamalla (Hakanen 2011; Harju ym. 2015).
Kaikkien vaatimusten ja edellytysten keskellä on hyvä pitää mielessä, että itsensä johtaminen on myös kykyä hyväksyä itsensä vajavaisuudet ja epätäydellisyydet. Lisäksi on tärkeä muistaa, että ratkaisujen etsiminen työelämän tuomiin haasteisiin on helpompaa ja mukavampaa kun niitä etsii yhdessä.
Lähteet:
- Arponen, L. 2021a. Millaisia valmiuksia ja tukea esihenkilöt tarvitsevat uuden hybridityön johtamiseen? Kokosimme kymmenen kohdan huoneentaulun. Filosofian Akatemia.
- Arponen, L. 2021b. Mikä organisaatioita yhdistää? Oivalluksia ja oppeja asiakkuusjohtajan näkökulmasta. Filosofian Akatemia.
- Hakanen J., Harju L., Seppälä P., Laaksonen A. & Pahkin, K. 2011. Innostuksen spiraali – Innostavat ja menestyvät työyhteisöt tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. Työterveyslaitos.
- Harju L., Aminoff M., Pahkin, K. & Hakanen J. 2015. Inspistä! Työn tuunaajan inspiraatiokirja. Työterveyslaitos.
- Laurea-ammattikorkeakoulu. Laurea-ammattikorkeakoulun strategia 2030.
- Salminen, J. 2015. Työntekijän vastuu ja työelämätaidot. j-impact.
- Sydänmaanlakka, P. 2017. Älykäs itsensä johtaminen – Näkökulmia henkilökohtaiseen kasvuun. Alma Talent.
- Väänänen, A., Smedlund, A., Törnroos, K., Kurki, A-L., Soikkanen, A., Panganniemi, N. & Toppinen-Tanner, S. 2021. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa Kokkinen, L. (toim.) Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos.
