Vankiloiden seinien sisällä muodostuu oma yhteiskunta, joka noudattaa omia sääntöjä ja rutiineja. Samalla julkinen keskustelu on nostanut esiin alan resurssipulan, joka haastaa vankiloiden tulostavoitteiden mukaisia toimintaedellytyksiä. Henkilöstövaje ja niukat resurssit vaikuttavat sekä kuntoutustoimintoihin että vankien ja henkilökunnan arkeen. Vankimäärä kasvaa ja kriminaalipolitiikka kiristyy, samalla kun henkilöstöä vähennetään. Vankien integroiminen takaisin yhteiskuntaan vaatii laajaa yhteistyötä – järjestöjen, korkeakoulujen ja muiden toimijoiden panos on erityisen tärkeää, jotta voidaan turvata vankien kuntoutus.

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on tuotu esille, että vankiloiden toimintaedellytyksiä haastavat yhä niukkenevat resurssit. Vankiloiden resurssipula vaikuttaa monin tavoin arkeen sekä vankien että henkilökunnan osalta. Vähäinen henkilöstömäärä vaikuttaa mahdollisuuksiin toteuttaa kuntouttavaa toimintaa, jolla tähdätään uusintarikollisuuden vähentämiseen. Vähäinen henkilöstömäärä voi johtaa myös ylitöiden tekemiseen tai vankilasulkuihin, jolloin vankilatoiminnat rajoitetaan lakisääteisiin toimintoihin.

Tällä hetkellä Suomen vankilat täyttyvät. Emeritusprofessori Tapio Lappi-Seppälän mukaan vankimäärän kasvu johtuu enemmän kriminaalipolitiikasta kuin rikostilanteen muuttumisesta (Kerkelä 2024). Samaan aikaan Rikosseuraamuslaitos on käynnistänyt toimenpiteet henkilöstön vähentämiseksi. (Güven 2024). Inflaatio ja erilaisten kustannusten nousu vaikuttavat erityisen voimakkaasti Rikosseuraamuslaitoksen pysyväisluonteisiin toimintamenoihin, kuten vankien perushuoltoon ja vanginkuljetukseen sekä vankiloiden toimitilakustannuksiin (Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytykset. Selvitys lakivaliokunnalle 2024).

Vankien yhteiskunnalliset mahdollisuudet eivät toteudu muuhun väestöön nähden yhdenvertaisesti. Vankeus aiheuttaa stigman, joka voi vaikeuttaa yhteiskuntaan integroitumista. Vankeus voi katkaista perhesiteitä, tuhota työsuhteita ja syventää sosiaalista eriarvoisuutta. (McNeill & Schinkel 2016.) Rikostaustaiset voivat kohdata taustastaan johtuvia lukuisia esteitä, kuten vaikeuksia löytää työtä, asuntoa tai päästä koulutukseen. Näiden lisäksi heillä on monesti erilaisia tarpeita tuelle tai palveluille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vankien terveys, työkyky ja hoidon tarve (WATTU IV) tutkimus vahvisti, että vangit ovat moniongelmaisia ja tarvitsevat paljon sosiaali- ja terveyspalveluita. Vankien pitkäaikaissairastaminen ja terveyspalvelujen käyttö oli tutkimuksen mukaan koko väestöön nähden yleisempää, ja noin neljännes vangeista näyttäytyi terveyspalvelujen suurkäyttäjinä. (Rautanen ym. 2023.)

Korkeakoulut ja järjestöt etsivät aktiivisesti ratkaisuja muuttuvan maailman haasteisiin erilaisten tutkimuksien ja innovaatioiden avulla, jotka ovat elintärkeitä yhteiskunnan kehitykselle. Myös Rikosseuraamuslaitos ja vankilat tarvitsevat toimintansa tueksi tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. Vankilat voivat hyödyntää korkeakoulujen ja järjestöjen hankkeiden resursseja monin eri tavoin parantaakseen toimintaedellytyksiään ja toimintansa laatua. Vankiloiden ja eri sidosryhmien yhteistyötä ei tulisi siten tarkastella Rikosseuraamuslaitoksen resursseja vievänä toimintana.

Yhteistyöllä erityisosaamista ja lisäresursseja vankiloiden kuntoutustyön tueksi

Vankeuden aikana vankeja pyritään valmentamaan rikoksettomaan ja päihteettömään elämäntapaan, ja tarjoamaan heille mahdollisuuksia ammatillisiin opintoihin tai työelämään (Tyni 2015). Vankeuden aikana tehtävät rangaistusaikasuunnitelmat sekä erilaiset kuntoutukset tähtäävät vangin kuntoutumiseen ja integroimiseen takaisin yhteiskuntaan (Lappi-Seppälä 2022). Eri kansalaisjärjestöjen tarjoama tuki on tärkeää rikollisuudesta irrottautumisessa (Kaufman 2015).

Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on merkittävä rooli sote-palveluissa kolmesta näkökulmasta: Ensinnäkin ne ovat keskeinen osa kansalaisyhteiskuntaa, joka on organisoitunut vastaamaan kansalaisten terveyteen ja sosiaalisiin tarpeisiin sekä tarjoamaan palveluita jäsenilleen. Toiseksi hyvinvointivaltion näkökulmasta järjestöt toimivat universaalin sosiaali- ja terveyspolitiikan tärkeinä työpareina edistäen inklusiivisuutta ja vahvistaen universalismia tarjoamalla kaikille kansalaisille mahdollisuuden osallisuuteen ja tarvittaviin palveluihin. Kolmanneksi järjestöjen palvelutuotanto luo vaihtoehtoisen taloudellisen toiminnan mallin, jossa mahdollinen ylijäämä käytetään toiminnan kehittämiseen. Tämä tekee järjestöistä olennaisia yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijoita ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjiä. (Niemelä 2019, 15.)

Ammattikorkeakoulujen perustehtävänä on korkeakouluopetuksen ohella tuottaa työelämää ja aluekehitystä edistävää sekä alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (Ammattikorkeakoululaki 2014). Lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan korkeakoulujen tulee toimia vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä yhteiskunnan eri toimintaympäristöjen kanssa (Väänänen & Peltonen 2022).

Viime vuosina lukuisat eri järjestöt ja korkeakoulujen toteuttamat tutkimushankkeet ovat tuottaneet vankiloihin kuntoutuksen tai digitaalisuuden tueksi erilaisia ratkaisuja. Korkeakoulut voivat myös tuottaa rikosseuraamusalalla tarvittavaa koulutusta yhdessä eri asiantuntijoiden kanssa.

Korkeakouluopiskelijoiden ja työelämän yhteistyö voi olla merkittävä voimavara vankien sopeutumisprosessissa, erityisesti projektien, harjoitteluiden ja opinnäytetöiden kautta. Tämä yhteistyö tarjoaa lisäarvoa sekä alalle tuleville opiskelijoille että vankien parissa toimiville tahoille.

Laurean ja Silta-Valmennusyhdistyksen hankkeissa opiskelijoille on avautunut monipuolisia mahdollisuuksia osallistua tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Esimerkiksi Riksu-hankkeessa (2020–2023, ESR) kaksi opiskelijaa toteutti kirjallisuuskatsauksen sukupuolivähemmistöjen asemasta vankilassa. Katsaus toi arvokasta tietoa hankkeelle, jonka tavoitteena oli kehittää sukupuolisensitiivistä kuntoutusta tukemaan rikoksista irtautumista. Tämän lisäksi opiskelijat ovat voineet osallistua erilaisiin tutkimushankkeisiin, joissa he ovat toteuttaneet hankkeille työpajoja, joissa on ollut paikalla rikosseuraamusalan ammattilaisia (ks. esim. Kannustamista, motivointia ja vankituntemusta / Laurea Julkaisut)

Kokonaisvaltaista tukea ja tavallista elämää

Verkostomaisella toimintamallilla pystytään niukkenevien resurssienkin maailmassa varmistamaan, että vangit pystyvät kiinnittymään vankeuden aikana ja ennen kaikkea sen eri nivelvaiheissa tavallisen elämän palveluihin kuten koulutukseen, kuntoutumiseen ja työelämään. Koulutuksen järjestäjä tuo opetuksen vankilaan. Järjestö tukee vankia oman opintopolun suunnittelussa ja koulutusvalmiuksien vahvistamisessa. Kokemusasiantuntija tsemppaa vankia oman kokemuksensa kautta ja tarjoaa työntekijöille näkökulmia työn suuntaamiseen. Rikosseuraamuslaitos vastaa työn koordinoinnista ja turvallisuudesta. Korkeakoulu mallintaa toimintamallin ja arvioi sen vaikuttavuuden yhdessä toimijoiden kanssa. Yksinkertaisia, vaikuttavia toimintamalleja levittämällä pystytään yhdessä vastaamaan ihmisten tarpeisiin kokonaisvaltaisesti.

Monet hyvätkin alut ovat päättyneet rikosseuraamuksen, koulutuspolun tai muussa nivelvaiheessa, kun pitkään yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolella toiminut henkilö jätetään yksin tai jopa aktiivisesti syrjäytetään seuraavan askeleen osalta. Näiden nivelvaiheiden tunnistaminen ja ratkaisujen löytäminen niihin on kaikkein tärkeimpiä yhteistyön kohteita. Kukaan ei pysty tekemään tätä työtä yksin, ei vanki itse tai yksikään tarjolla olevista auttajista.

Alueelliset erot haastavat yhdenvertaisuutta

Erityisen haastavaksi tilanteen tekee vangin kannalta alueelliset erot palveluiden saatavuudessa ja niiden järjestämisessä. Kun yhteiskuntaan palaamisesta vastaavat oma kotikunta, hyvinvointialue, työllisyysalue, koulutuksen järjestäjät jne., on palapelin rakentamisessa laajasti palveluja tarvitsevalle henkilölle iso työ. Tarvittavien tukitoimien ja jatkumoiden saatavuus koko polun ajan ja riittävä intensiivisyys nivelvaiheissa on välttämätöntä työn onnistumiselle. Aina tässä ei onnistuta. Monet ihmisen tarvitsemat tukitoimet ovat määrärahaperusteisia ja niiden odotusajat voivat olla pitkiä, pahimmillaan useampia vuosia. Tämän vuoksi Rikosseuraamuslaitoksen, järjestöjen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitoksien yhdessä tekemä tutkimus- ja mallinnustyö on äärimmäisen tärkeää. Kyseessä ei ole vain erittäin haavoittuvassa asemassa olevien ja heidän läheistensä yhdenvertaisuus, vaan myös ympäröivän yhteiskunnan ja ihmisten turvallisuus ja hyvinvointi.

Perheet ja lähipiiri tarvitsevat myös huomiota

Viime vuosina on julkisessa keskustelussakin alettu nostaa esiin stigmaa, jonka rikosseuraamus tuo – usein tuomitun itsensä lisäksi hänen perheelleen ja lähipiirilleen. On koko yhteiskunnan kannalta tärkeää tunnistaa tämä stigma ja purkaa siihen liittyviä ennakkokäsityksiä ja ylisukupolvisuutta. On tärkeä myös tunnistaa ne tuen tarpeet, joita vangin lähipiirillä eri vaiheissa on. Parhaimmillaan näillä toimilla pystytään katkaisemaan ylisukupolvinen köyhyyden ja osattomuuden kierre. Pahimmillaankin teemme yhteiskunnastamme inhimillisemmän, yhdenvertaisemman ja turvallisemman paikan meille kaikille.

Yhteiskuntaan uudelleenintegrointia vankilat eivät voi tehdä yksin

Vankiloiden tehtävä yhteiskuntaan uudelleenintegroinnissa on haastava ja monimutkainen, eivätkä ne onnistu siinä ilman laajempaa yhteiskunnallista tukea ja yhteistyötä. Desistanssitutkimuksessa rikollisuudesta irrottautumiseen vaikuttavia tekijöitä on selitetty eri tavoin, välillä ulkoisia stabiloivia tekijöitä korostaen ja välillä painottaen sisäistä identiteettimuutosta. Erityisen tärkeä on näiden yhdistelmä, jossa vankilasta paluuta tukeva sosiaalinen pääoma muodostuu moninaisen pro-sosiaalisen tuen kautta. (Fox 2022.) Vankien uudelleenintegroinnin onnistumiseksi onkin tärkeää ylläpitää ja kehittää verkostoa, joka auttaa entisiä vankeja löytämään paikkansa yhteiskunnassa ja tukee heidän edellytyksiään elää rikoksetonta elämää. Järjestöjen toiminnassa on mukana myös kokemusasiantuntijoita, jotka voivat tukea rikoksista irtautumisessa. Rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden vangeille tarjoama vertaistuki on tärkeää. Vertaiset voivat toimia positiivisina roolimalleina tuoden esille omia kuntoutusprosessejaan ja niihin liittyviä haasteita.

Kansalaisjärjestöt ja korkeakoulut ovat keskeisiä tekijöitä vankien sopeutumisprosessissa. Ilman näiden tahojen osallistumista ja sitoutumista on vaarana, että vapautuvat vangit palaavat takaisin rikosten pariin ja syrjäytyvät edelleen yhteiskunnasta. Kun katsoo historiaa, resurssien vähentyessä monet instituutiot ovat alkaneet käpertyä sisäänpäin ja katkoa yhteistyön siteitä. Tämän kehityksen tarkoituksenmukaisuuden voi kyseenalaistaa laajemminkin, mutta erityisesti työssä vankien kuntoutuksen ja yhteiskuntaan palaamisen parissa yhdessä tekemällä saadaan aikaan paljon enemmän.

Lähteet

• Ammattikorkeakoululaki 2014.
• Fox K. J. 2022. Desistance frameworks. Aggression and Violent Behavior, 63, 1–7.
• Güven, S. 2024. Rikosseuraamuslaitos (Rise) on käynnistänyt yhteistoimintaneuvottelut, eli YT-neuvottelut, joista saattaa seurata henkilöstövähennyksiä. MTV uutiset 26.7.2024.
• Kaufman, N. 2015. Prisoner incorporation: The work of the state and nongovernmental organizations. Theoretical Criminology, 19(4), 534–553.
• Kerkelä, L. 2024. Suomen vankilat täyttyivät ääriään myöten – Syy löytyy eduskunnasta. Helsingin sanomat 28.7.2024.
• Lappi-Seppälä, T. 2022. Rehabilitative Aims and Values in Finnish (and Nordic) Criminal Justice. Teoksessa M. Vanstone & P. Priestley (toim.), The Palgrave Handbook of Global Rehabilitation in Criminal Justice. 161–180. Springer International Publishing.
• McNeill, F. & Schinkel, M. 2016. Prisons and Desistance. Teoksessa: J. Bennett, B. Crewe & Y. Jewkes (toim.) Handbook on Prisons. Cullompton: Willan Publishing, 607–621.
• Niemelä, J. 2019. Järjestöt sote-Suomea rakentamassa. Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu 25. Kunnallisalan kehittämissäätiö.
• Rautanen, M., Harald, K. & Tyni, S. (toim.). 2023. Vankien Terveys Ja Hyvinvointi 2023: Wattu IV – vankiväestötutkimus. Raportti 007/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
• Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytykset. Selvitys lakivaliokunnalle 2024.
• Tyni, S. 2015. Vankeinhoidon vaikuttavuus; Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2015. Rikosseuraamuslaitos.
• Väänänen, I., & Peltonen, K. 2020. Siiloista saumattomaan opetuksen ja TKI-toiminnan integrointiin ammattikorkeakouluissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 22(2), 52-69.