Jatkuva oppiminen – politiikkaa vai osaamisen kehittämistä?

Teksti | Kati Komulainen

Jatkuva oppiminen puhuttaa nyt koulutuskentässä toimijoita ehkä enemmän kuin vuosiin. Keskusteluun on antanut pontta uudistettu rahoitusmalli vuosille 2021 – 2024, jossa jatkuvan oppimisen osuus kasvaa ammattikorkeakouluissa lähes kaksinkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna. Uuden rahoitusmallin valmistelun rinnalla on kulkenut visiotyö korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiosta vuodelle 2030. Hallituskaudet ylittävä visiotyö on tarpeen, sillä korkeakoulupolitiikka on keskittynyt Suomessa viime vuosina rakenteelliseen kehittämiseen, rahoituksen uudistamiseen ja lainsäädäntöön (Pekkola ym. 2014). Itse asiassa korkeakoulupolitiikkamme on vahvasti poliittisesti ohjattua, jolloin hallituskaudet määrittelevät syklisesti politiikan sisältöä ja tavoitteita (Pekkola ym. 2014) ja tätä yritetään laimentaa pitkäkestoisella visiolla. Toisaalta korkeakoulupolitiikan dynamiikkaa on kuvattu myös ulkosyntyiseksi, suhteelliseksi ja hallitsemattomaksi (Kauko 2011).

Miten sitten jatkuva oppiminen liittyy korkeakoulupolitiikkaan? Korkeakoulupolitiikan tutkimuskohteet voidaan jaotella esimerkiksi Tightin (2012) kuvaamalla tavalla kahdeksaan teemaan. Nämä teemat ovat seuraavat: 1) opettaminen ja oppiminen, 2) opetussuunnittelu, 3) opiskelijan kokemukset, 4) laatu, 5) politiikka, 6) johtaminen, 7) akateeminen työ ja 8) tieto ja tutkimus. Nykyisessä keskustelussa puhe on keskittynyt pitkälti rahoitusmalliin, jatkuvan oppimisen organisointiin ja tarjonnan rakentamiseen sekä kysymykseen siitä, että kuka tämän kaiken maksaa. Sitra vetää Osaamisen aika projektia, jonka aikana on tavoitteena kehittää elinikäisen oppimisen politiikkaa, jolloin osaamisen kehittämistä tarkastellaan osana kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rakentumista. Tämä työ kokoaa laaja-alaisesti eri toimijoiden näkemyksiä ja pyrkii luotaamaan katseen vahvasti tulevaisuuteen.

Äskettäin julkaistu Sitran selvitys paneutuu yhteisen tahtotilan, rahoituksen periaatteiden ja muutoshaasteiden tarkasteluun osana elinikäistä oppimista. Selvityksessä esitetään neljä teesiä elinikäisestä oppimisesta. Ensimmäiseksi todetaan, että kaikki oppivat läpi elämän. Toiseksi yleissivistys, perustaidot ja osaaminen ovat hyvinvoinnin perusta. Kolmanneksi kuvataan osaamisen uudistavan työelämää ja työelämän osaamista. Neljänneksi esitetään Suomen menestyksen rakentuvan osaamiselle. Selvityksessä esitetään todistetun osaamisen laajentuvan tulevaisuudessa yhä enemmän koulutusjärjestelmän, työelämän ja epävirallisten verkostojen yhteistyöksi.

Politiikan, rakenteiden ja tiekarttojen keskellä emme saa unohtaa pedagogiikkaa. Osaamisen kehittymistä, oppimisen luonnetta ja ihmisen kykyä kehittyä ja omaksua uusia asioita, toimintatapoja ja menetelmiä. Tarvitaan ohjauksen ja tuen rakenteita jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi myös koulutusjärjestelmien ulkopuolelle. Keskustelu oppimisesta, eri-ikäisten oppimisesta ja innostuksesta uuden osaamisen hankkimiseen ei saa unohtua yhteisestä keskustelustamme. Korkeakoulupolitiikka seisoo kaikilla jaloillaan ja niitä jokaista tulee kehittää korkeatasoisen jatkuvan oppimisen varmistamiseksi. Koko Suomen parhaaksi.

 

Lähteet:

Kauko, J. 2011. Korkeakoulupolitiikan dynamiikat Suomessa. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 239. Helsingin yliopisto. Akateeminen väitöskirja.

Pekkola, E., Kivistö, J. & Nokkala, T. 2014. Korkeakoulupolitiikka. Teoksessa: Korkeakouluhallinto. Johtaminen, talous ja politiikka. Pekkola, E., Kivistö, J.& Kohtamäki, V. (toim.) Gaudeamus, Tallinna.

Tight, M. 2012. Researching higher education. 2nd ed. Open University Press, Maidenhead.

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019101833692

Jaa sivu