JOUSI-hankkeen asiantuntijapaneeli yhteisopettajuutta pohtimassa

JOUSI-hankkeella on tavoitteena muotoilla terveysalalle rakenteellinen malli lyhentämään ja sujuvoittamaan koulutuspolkuja. Hankekonsortiossa on mukana kuusi korkeakoulua. Kehittämistyötä halutaan kuitenkin tehdä laajemmassa yhteistyössä kaikkien terveysalan korkeakoulujen kanssa, joten kehittämistyön tueksi on kutsuttu asiantuntijapaneeli. Paneeliin on kutsuttu edustaja jokaisesta terveysalan korkeakoulusta, opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM), sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) sekä kahdesta terveysalan opiskelijakunnasta. Tässä artikkelissa kerromme JOUSI-hankkeen toisesta asiantuntijapaneelin kokoontumisesta.

Kuva: Hankkeen asiantuntijat yhteisopettajuutta edistämässä. Kuvaaja: Ilpo Vuorivirta 2025.

Asiantuntijapaneeli kehittämistyön välineenä

Edellisessä asiantuntijapaneelissa käsiteltiin opetussisältöjen analyysiä. Edellisen paneelin sisällöistä sekä asiantuntijapaneelista kehittämistyön välineenä voit lukea lisää täältä: JOUSI-hankkeen asiantuntijapaneeli koolla ensimmäistä kertaa | Laurea Journal. JOUSI-hankkeessa halutaan hyödyntää asiantuntijapaneelia dialogiseen prosessiin ja tietysti laajan asiantuntemukseen.

Asiantuntijapaneelin kokoontuessa toisen kerran syyskuussa 2025 käsiteltiin yhteisopettajuutta. Johtaja Salla Seppänen Laurea-ammattikorkeakoulusta avasi webinaarin, toivotti panelistit tervetulleeksi ja alusti hankkeen ajankohtaisesta tilanteesta ja tarpeesta. Hankkeen taustasta voi lukea lisää täältä Kohti joustavia koulutuspolkuja terveysalalla | Laurea Journal

Lehtori Sanna Ronkainen Oulun ammattikorkeakoulusta kertoi ensimmäisen paneelin annista ja siitä, miten keskusteluja on hyödynnetty hankkeen asioiden edistämisessä ensimmäisen paneelin kokoontumisen jälkeen. Kevään 2025 paneelissa vahvistui näkemys yhteisten osaamistavoitteiden linjakkuuden tarpeesta eri opetussuunnitelmissa, joka luo pohjan osaamisen systemaattiselle ja kumuloituvalle kehittymiselle hyödyntäen ristiinopiskelua ja siltaopintoja. Yhteistyötä ja yhteisopettajuutta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välille tarvitaan, varsinkin, kun TKI-osaaminen on nyt ja tulevaisuudessa merkittävä osaamisalue terveydenhuollon ammattilaisille.

Johdatus asiantuntijapaneelin syyskuun teemaan: Yhteisopettajuuteen

Professori Minna Stolt Turun yliopistosta alusti päivän teemaan, yhteisopettajuuteen. Aiheesta on hankkeen toimesta tulossa kirjallisuuskatsaus, jonka tuloksia avattiin jo vähän tässä webinaarissa. Yhteisopettajuuden käsitteelle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, mutta sen katsotaan läpileikkaavan opetusta aina suunnittelusta, toteutuksen kautta, oppimisen arviointiin. Yhteisopettajuudessa opettajien roolit voivat vaihdella täydentäen toisiaan. Hyötyä yhteisopettajuudesta voidaan tarkastella niin opiskelijoiden kuin opettajienkin näkökulmasta.

Opiskelijoiden oppimisen kuvataan syventyvän, yhteistyötaitojen ja opiskelijan kyvyn soveltaa oppimaansa kehittyvän, kun hyödynnetään yhteisopettajuuden eri muotoja. Opettajien näkökulmasta yhteisopettajuus monipuolistaa opetussisältöjä, työskentelytapoja, mahdollistaa myös opettajalle oppimisen ja tuen toiselta kollegalta lisäten pedagogista kehittymistä. Lisäksi on kuvattu, että opettajat kokevat työn mielekkyyden lisääntymistä ja yhteisopettajuuden edistävän työssä jaksamista. Terveysalan ja hoitotyön kontekstissa yhteisopettajuutta on tutkittu todella vähän, ja ylipäätään kansallista tilastotietoa yhteisopettajuuden yleisyydestä ei ole saatavilla.

Yhteisopettajuuteen liitettyjä haasteita voidaan pyrkiä vähentämään lisäämällä huolellista ennakkosuunnittelua, säännöllistä keskustelua yhteisopettajuuteen ja sen pelisääntöihin liittyen, sekä kehittämällä yhteisopettajuutta jatkuvasti. Tämä tietysti vaatii riittäviä resursseja niin suunnittelulle, toteutukselle kuin arvioinnille. (ks. esim. Calaguas 2025).

Pienryhmien yhteisen ajattelun antia

Alustuksen jälkeen jakaannuttiin viiteen pienryhmään keskustelemaan kolmesta kysymyksestä. Pienryhmissä oli puheenjohtaja ja kirjuri erikseen, joten panelistit saivat keskittyä ajattelemiseen ja keskustelemiseen. Pienryhmissä pohdittavat kysymykset olivat:

Millaista yhteisopettajuutta on olemassa terveysalalla korkeakoulujen välillä ja miten se on toteutettu?
Millaista yhteisopettajuutta voisi tulevaisuudessa terveysalalla olla korkeakoulujen välillä?
Ideoi opintojakso verkkoon organisaatioiden välisenä yhteisopettajuutena. Aiheena tutkimus-, kehittämis- ja näyttöön perustuva osaaminen. Kohderyhmänä terveysalan AMK-opiskelija ja yliopiston maisteriopiskelija.

Pienryhmien työskentely oli hedelmällistä ja keskustelua käytiin innostavassa ilmapiirissä. Tuntui, että aihe on sellainen, joka jopa sytytti osallistuja ideoimaan yhteisopettajuuden mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Yhteisopettajuutta terveysalan korkeakoulujen välillä tunnistettiin olevan, mutta vähäisesti. Sitä toteutetaan lähinnä simulaatio-opetuksessa, yhteisillä opintojaksoilla eri organisaatioiden välillä, kansainvälisillä opintojaksoilla ja opettajavaihdoissa niihin liittyen, verkko-opetuksessa sekä opinnäytetöiden ohjaamisessa. Haasteiksi yhteisopettajuuden lisäämiseksi koettiin osaamistasojen erot opiskelijoiden välillä, työjaon epäselvyyden ja resurssipulan, kaksikielisyyden, opetussuunnitelmien erilaisuuden sekä opettajiin liittyen persoonalliset tekijät ja epäluottamuksen kollegoihin.

Tulevaisuuden visioissa yhteisopettajuus nähdään erityisesti TKI- ja näyttöön perustuvan osaamisen yhteisinä opintojaksoina, opettajien tiiviimpänä yhteistyönä organisaatioiden välillä sekä kansainvälisessä yhteistyössä. Opiskelijoiden välillä nähdään selkeä mahdollisuus hyödyntää AMK-opiskelijoita enemmän käytännön hoitotyön kehittäjänä, johon yliopisto-opiskelija voisi tuoda tutkimuksellisen asiantuntijuutensa. Tässäkin toki tarvitaan yhteisopettajuutta eri koulutusasteiden sekä organisaatioiden välillä. Jotta tulevaisuuden yhteisopettajuus voisi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla, tulisi kiinnittää huomiota verkostoitumiseen edelleen ja opettajien henkilökohtaiseen tuntemiseen yli organisaatiorajojen. Lisäksi substanssiosaamisen hyödyntäminen on tärkeää, myös yhteiskunnallisten resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta. Yhteisopettajuuteen toivotaan joustavuutta ja kontekstin huomioimista.

Mitä tulevaisuuden yhteisopetuksen keinoin toteutettu opintojakso sitten voisi olla? Toteutukseen kaivataan myös teknistä tukea siitä, että oppimisalusta on yhteinen, jolloin eri opiskelijat eri korkeakouluista kykenisivät liittymään luontevasti opintojaksoille ja oppimaan siellä. Opintojaksolla voisivat kohdata eri tutkintoa suorittavat opiskelijat oman tutkintonsa oppimistavoitteidensa mukaisesti – eli kuten edellä mainittu: AMK-opiskelijat käytännön kehittäjinä ja yliopisto-opiskelijat tutkimustiedon asiantuntijoina. Sisältönä tulevaisuuden opintojaksolle sopisivat tällöin luontevasti tutkimus- ja kehittämismenetelmät, tieteellinen kirjoittaminen ja näyttöön perustuva toiminta, sekä projektiosaaminen ja mentorointi. Opintojaksossa tulisi huomioida eri EQF-tasojen erot, ja toisaalta yhtymäkohdat. Myös työelämä tulisi liittää tiiviisti mukaan, joka onnistuisi ehkä pienimuotoisten hankkeiden avulla. Haasteitakin opintojakson kehittämiselle nähtiin: aikataulut, opetussuunnitelmien yhteensovittaminen, opiskelijoiden eri taustaisuus sekä resurssien ja opettajien pysyvyyden varmistaminen.

Asiantuntijapaneelin päivän yhteenvetona voidaan sanoa, että yhteisopettajuus on vielä vähäistä, mutta siihen olisi mielenkiintoa tarttua yli organisaatiorajojen. Yhteisopettajuuden kehittäminen ja kehittyminen kaipaa resurssia, verkostoitumista, yhteisiä digitaalisia ratkaisuja sekä innovatiivisia sitoutuneita toimijoita, jolloin voidaan päästä esimerkiksi tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamisen ja näyttöön perustuvan toiminnan osalta lisäämään terveysalan opiskelijoiden osaamista, mikä vastaa terveysalan tarpeisiin.

Mitä seuraavaksi?

Paneelin lopuksi kerättiin palaute ja orientoiduttiin ajatuksissa seuraavaan paneeliin. Seuraavan kerran asiantuntijapaneeli on koolla marraskuussa, jolloin teemana on opintopilotti. Asiantuntijapaneeli kokoontuu yhteensä neljä kertaa, viimeisen kerran keväällä 2026, jolloin teemana on terveysalan rakenteellisen mallin muotoilu.

Seuraavaksi hankkeessa jatketaan työskentelyä eri työpaketeissa, erityisen ajankohtaista on opintopilottiin liittyvät valmistelut. Opintopilotti toteutetaan tammi-helmikuussa 2026. Hankkeen kuulumisista voit lukea lisää täältä: Terveydenhuollon koulutuspolkujen lyhentäminen ja sujuvoittaminen korkeakoulujen yhteistyöllä. – Laurea-ammattikorkeakoulu Hankkeen toimijoihin saa mielellään olla yhteydessä.