Sata vuotta sitten korkeakouluopiskelijat olivat kuin yhdestä muotista: sama sukupuoli, ikä, sosiaalinen asema, kansallisuus, kieli ja kulttuuri. Sadassa vuodessa kuva on muuttunut paljon, ja muutos kiihtyy: korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -raportissa luodaan kuva yhä suuremmasta, kansainvälisemmästä ja monimuotoisemmin tavoin opiskelevasta joukosta (Toom & Pyhältö 2020, 19 – 20). Muutos luokkakuvassa edellyttää muutoksia koko yhteisössä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, kuinka osallisuus huomioidaan opetuksen suunnittelussa ja kuinka se vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin. Innoituksensa kirjoittajat ovat saaneet Laurean koordinoimasta ToFIE (Tools for Inclusive Education) -hankkeesta, jossa kuuden eurooppalaisen Erasmus+ -kumppanin yhteistyö tuo mukanaan monia näkökulmia ja käytännön ratkaisuja osallistavaan opetukseen.

Yhtäläiset osallistumisen mahdollisuudet yhä useammalle

Tulevaisuudessa pärjäävä korkeakoulu nojaa yhtäältä organisaation rakenteisiin, toisaalta opiskelijan vaikuttamismahdollisuuksiin: se syntyy osaavasta ja kannustavasta johtamisesta, tasavertaisuudesta, vuorovaikutteisuudesta, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista (Toom & Pyhältö 2020, 22).

Korkeakoulujen arjessa sosiaalinen osallisuus tarkoittaa yhtäläisiä opiskelun mahdollisuuksia jokaiselle, opiskelukyvyistä riippumatta. Sosiaalinen osallisuus on prosessi, joka muotoutuu “sosiaalisen vuorovaikutuksen, yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisen, merkityksistä neuvottelun ja syvenevän tiedonrakentamisen kautta” (Mäkinen ym. 2012, 8) ja jossa parannetaan heikommassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia ja kykyjä osallistua yhteiskuntaan (Maailmanpankki 2013).

Hyvä opetuksen suunnittelu palvelee monimuotoisuutta

Meistä jokaisella on oma tapamme käsitellä ja omaksua uutta, ja tämä tapa on yksilöllinen kuin sormenjälki (Hofer 2015). Perinteiset tekstipohjaiset oppimisen tavat kyllä sopivat osalle meistä, mutta ne voivat myös turhaan estää oppimista esimerkiksi, jos opiskelijalla on lukivaikeus, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai hän opiskelee muulla kuin äidinkielellään (Rose, Harbour, Johnston, Daley & Abarbanell 2006, 136).

Opettajan näkökulmasta opiskelijajoukosta erottuu joku, joka pinnistelee selvitäkseen muistiinpanojen tekemisestä, toinen joka unohtuu seuraamaan ohi kulkevaa junaa ja kolmas, joka pyytää toistamaan ohjeen kerran toisensa jälkeen. Kun tällainen tilanne on käsillä, keinot yksittäisen opiskelijan tukemiseen ovat rajatut, ja siksi näiden ennakointi olisikin tärkeää. Tähän sopiva suunnittelun työkalu on Universal Design for Learning (UDL).

UDL tarkoittaa vapaasti suomennettuna pedagogista ajattelutapaa, jossa jo opetuksen suunnitteluvaiheessa huomioidaan kaikenlaiset oppijat ja varmistetaan jokaiselle oppimisen mahdollisuus kulttuuritaustasta, oppimishaasteista, elämäntilanteesta ja oppimistyylistä riippumatta.Tavoitteena on varmistaa kaikille yhdenvertaiset oppimismahdollisuudet. Tämä tavoite on linjassa myös suomalaisen lainsäädännön kanssa (Ammattikorkeakoululaki 932/2014; Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014).

Mikään yksittäinen suunnittelun tai toteutuksen tapa ei tarjoa riittävää joustavuutta, joten UDL:n suunnittelumalli tukeutuu kolmeen periaatteeseen: opiskelijalle tarjotaan monimuotoisia tapoja

1. vahvistaa sitoutumista opiskeltavaan aiheeseen ja kiinnittää se omaan elämään
2. tutustua ja syventyä aiheeseen erilaisten esitysmateriaalien ja havainnollistamisen kautta
3. soveltaa ja näyttää oppimaansa. (Rose, Harbour, Johnston, Daley & Abarbanell 2006)

UDL:n soveltaminen selkeyttää opetusta ja tuottaa monia etuja. Erilaiset tehtävät ja oppimistapojen joustavuus palvelevat vaihtelevia lähtökohtia. Selkeät tavoitteet ja odotukset auttavat opiskelijoita suunnittelemaan opintojaan ja hallitsemaan omaa ajankäyttöään. Helposti saavutettava tieto, mahdollisimman vähäinen fyysinen ponnistelu ja opettajien lähestyttävyys luovat oppimisympäristön, joka edesauttaa oppimista. (Black, Weinberg & Brodwin 2015.)

ToFIE-hankkeessa opetttajille alkuvuodesta 2021 toteutetuissa kyselyissä kerättiin tietoa korkeakouluopettajien käsityksistä ja tarpeista, jotka liittyivät oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja osallistaviin opetusjärjestelyihin. Kysely toteutettiin Suomessa, Espanjassa, Belgiassa, Kreikassa, Romaniassa ja Skotlannissa. Suomen aineistossa korostui opiskelijoiden tarve yksilölliseen ohjaukseen, mutta myös selkeisiin ohjeisiin ja tukeen. Yhteistä kaikkien hankkeeseen osallistuvien maiden opettajille on tarve saada lisää tietoa sekä konkreettisia työkaluja, joiden avulla voi tukea opiskelijoita. (Teacher Training Needs 2021.) Universal Design for Learning -linjausten seuraaminen vastaa juuri näihin tarpeisiin.

Hyvinvointiin panostaminen parantaa opiskelukykyä

Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän selvityksen mukaan opiskelijoiden mielenterveyden ja jaksamisen haasteet ovat lisääntyneet. Selvityksen tehnyt työryhmä korosti, että opiskelijoiden hyvinvointiin panostaminen parantaa opiskelukykyä ja nopeuttaa opintojen läpäisyä. Tämä taas tukee korkeakouluvision tavoitetta korkeakoulutettujen määrän kasvattamisesta. (Toom & Pyhältö 2020, 19-22.)

Opiskelukykyyn vaikuttavat oppimisvaikeuksien lisäksi myös opiskelijoiden elämäntilanne ja koettu stressi, jonka syynä voivat olla vaikkapa heikot lähtötiedot, ajattelun kehittymisen keskeneräisyys tai perhe- ja yksityiselämän murroskohdat (Olofsson 2020, 213).

Tutkimukset ovat osoittaneet, että opiskelijat kamppailevat jaksamisen ja mielenterveysongelmien kanssa. Tilanne kärjistyi pandemian aikaisten rajoitusten ja verkko-opiskeluun siirtymisen myötä. Keväällä 2021 toteutetun Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan lähes puolet korkeakouluopiskelijoista kokee opintojen vaatiman työmäärän lisääntyneen ja noin 70 prosenttia kokee opintojen vaikeutuneen. Pandemia on myös lisännyt korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyttä sekä heikentänyt jonkin verran taloudellista tilannetta. (Parikka, Ikonen, Koskela, ym. 2021.)

Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia voidaan edistää riittävän tuen- ja ohjauspalveluiden sekä perhemyönteisten toimintatapojen kautta. Myös toimivalla ja turvallisella työskentely-ympäristöllä on hyvinvointia lisäävä vaikutus. Opetuksen näkökulmasta olennaisinta on suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti toteutettu opetus ja ohjaus. (Toom & Pyhältö 2020, 19-22.)

Opettajan työ on viime kädessä mahdollistaa opiskelijoiden oppiminen, joten perinteinen opettajan rooli ei riitä. Opiskelijat tarvitsevat aikaa sekä tukea moninaisiin haasteisiin. Opettajan työn arjessa tämä näyttäytyy vaatimuksena suunnitella ja toteuttaa paitsi laadukasta opetusta, myös riittävästi mahdollisuuksia opiskelijoiden kohtaamiseen.

Kädenojennus opettajille

Osallistava pedagogiikka keventää opettajan työtä. Selkeät rakenteet ja yksinkertaiset ohjeet palvelevat kaikkia opiskelijoita, ja samalla opettajalle osoitetut kysymykset vähenevät. Nykyiset oppimisympäristöt mahdollistavat erilaiset aineistojen muodot ja tehtävien palautukset. Inklusiivisuutta voi lisätä pienin muutoksin. Yksilöllisten ohjeistusten sijaan tarjotaan valinnan mahdollisuuksia kaikille: raportti, video, essee tai podcast. Oli oppimistehtävän muoto mikä tahansa, opiskelijalta edellytetään työskentelyä oppimistavoitteiden eteen. Vaihtoehtoiset tavat osoittaa omaa osaamistaan antavat kaikille mahdollisuuden loistaa.

ToFIE-hankkeessa (2020-2022) kootaan opettajille työkalupakki, josta on helppo löytää tietoa yleisimmistä oppimisen haasteista, konkreettisia esimerkkejä ja parhaita pedagogisia oivalluksia. Tulokset julkaistaan käsikirjana useilla kielillä. Työkalujen avulla opettaja voi tukea erityisesti opiskelijoita, joilla on keskittymisen tai tarkkaavuuden häiriöitä tai kielellisiä oppimisvaikeuksia. Lisäksi projekti kehittää täydennyskoulutuksen, joka tarjoaa opettajille lisää menetelmiä taitojensa päivittämiseen ja opiskelijoiden sosiaaliseen osallistamiseen.

Kirjallisuus:

• Black D., Weinberg L. & Brodwin M. 2015. Universal Design for Learning and Instruction: Perspectives of Students with Disabilities in Higher Education. Exceptionality Education International 2015, Vol. 25, No. 2, pp. 1–26 https://ojs.lib.uwo.ca/index.php/eei/article/view/7723
• Hofer, M. 2015. Universal design for learning. Teaching in Higher Ed. Podcast. Episode 058.
• Maailmanpankki 2012. Inclusion Matters : The Foundation for Shared Prosperity. New Frontiers of Social Policy: Washington, DC. https://openknowledge.worldbank.org/handle/10986/16195
• Mäkinen, M., Annala, J., Korhonen, V., Vehviläinen, S., Norrgrann, A-M, Kalli, P.  ja Svärd, P. 2012. Johdanto – askelmerkkejä osallisuuteen. Teoksessa Mäkinen, M., Annala, J., Korhonen, V., Vehviläinen, S., Norrgrann, A-M, Kalli, P.  ja Svärd, P. (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press.
• Olofsson, V. 2020. A practical workshop on Universal Design for Learning and shared experiences. ICED 2020 proceedings. ETH Learning and Teaching Journal, Vol 2, No 2, 2020. https://learningteaching.ethz.ch | ISSN 2624-7992 (Online)
• Parikka, S., Ikonen, J., Koskela, T., Marjeta, N., Kilpeläinen, H., Pietilä, A., Härkänen, T. & Lundqvist, A.Koronaepidemian ja sen rajaamistoimien vaikutukset korkeakouluopiskelijoiden arkielämään ja opintoihin. KOTT-tutkimuksen ennakkotuloksia kesällä 2021. Verkkojulkaisu: thl.fi/kott https://thl.fi/documents/10531/5589167/KOTT_koronan_vaikutukset_kesa2021.pdf/890a7281-478e-b9e5-3e6a-1ae551304ab9?t=1623831946015
• Rose, D., Harbour, W.,  Johnston, C. S., Daley, S. & Abarbanell, L.  2006. Universal Design for Learning in Postsecondary Education: Reflections on Principles and their Application. Journal of Postsecondary Education and Disability. Volume 19, Number 2, 135 -150.
• Sarvas, J. 1922. Teknillisen korkeakoulun fuksit (ensimmäisen vuoden opiskelijat) piirustussalissa. Historian kuvakokoelma. Museovirasto. CC-BY-4.0. https://museovirasto.finna.fi/Record/museovirasto.1ff17049-0c72-4e61-91dc-26b315252a82
• Teacher Training Needs in Specific Learning Disorders in Higher Education and Adult Education – Romania, Finland, Scotland, Spain, Belgium, Greece. ToFIE. Tools for Inclusive Education. Viitatu 13.10.2021. https://tofie.eu/products/
• Toom, A. & Pyhältö, K. 2020. Kestävää korkeakoulutusta ja opiskelijoiden oppimista rakentamassa. Tutkimukseen perustuva selvitys ajankohtaisesta korkeakoulupedagogiikan ja ohjauksen osaamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:1. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.