Kahtiajakautunut vastuullisuuskeskustelu hidastaa ruoan kiertotaloutta Suomessa

Ruoan vastuullisuus on Suomessa tärkeä yhteiskunnallinen kysymys, mutta siihen liittyvä julkinen keskustelu on usein kahtiajakautunutta. Erityisesti kasviperäisen ravinnon ja lihantuotannon ympärillä käydään kiivasta väittelyä, jossa näkökulmat ovat jyrkkiä ja vastakkainasettelu syvää. Ruoan kiertotalous tarkoittaa järjestelmää, jossa materiaalit, ravinteet ja sivuvirrat ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi. Se kattaa koko ruokaketjun pellolta pöytään ja takaisin, esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivuvirtojen jalostamisen uusiksi tuotteiksi ja ruokahävikin vähentämisen. Tavoitteena on suljettu kierto, joka vähentää ympäristökuormitusta ja tukee kestävää ruokajärjestelmää. (Food Waste Ecosystem 2025.)

Artikkelissa Food Waste Ecosystem -hankkeen asiantuntijat pureutuvat siihen, miksi vastakkainasettelua syntyy, mikä on kuluttajan rooli ja vaikuttamismahdollisuudet ruoan kiertotaloudessa, sekä millaisia ratkaisuja korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI-) yhteistyö yritysten kanssa voi tarjota sillanrakentajaksi.

Syitä ruoan vastuullisuuskeskustelun polarisoitumiselle

Polarisaatiolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa mielipiteet ovat jakautuneet voimakkaasti kahtia, ja joka voi johtua eriosapuolten näkemysten kuplautumiseen. Polarisoituneessa keskustelussa ei ole yksilöitä tai asioita, jotka riitelevät, vaan toisiaan vastaan olevia ryhmiä (me vastaan te). Tosiasiat ja järkevät perustelut ovat merkityksettömiä. (YLE 2024; OPH 2025)

Keskustelu ruoantuotannon ympäristövaikutuksista Suomessa painottuu kulttuurisiin, poliittisiin ja alueellisiin jännitteisiin (Lähde 2019). Syitä keskusteluilmapiirin kahtiajakoon on monia, ja ne liittyvät esimerkiksi sääntelyyn, mediakeskusteluun ja kuluttajien tiedonsaantiin.

Yksi keskeisistä tekijöistä on EU:n kestävyyssääntelyn muutosten ennakoimattomuus, joka haastaa yritysten arkea. Tiukan taloustilanteen ja ilmastokeskustelun ristiaallokossa kiristyvä ja alati muuttuva sääntely tekee yritysten toiminnan suunnittelusta hankalaa. CEULA-tutkimus nostaa esiin hypoteesin, että tällä hetkellä suurin huoli yrityksissä ei ole yliregulaatio, vaan EU:n itse luoma epävarmuus sääntelyn kehittymisen suunnasta (Valtioneuvosto 2025).

Mediakeskustelu aiheesta on usein tunnepitoista ja kärjistynyttä. Esimerkiksi Marttojen kasvisruokalinjauksen aiheuttamat voimakkaat reaktiot ja niin sanottu ”lihakapina” osoittivat, miten yksittäisetkin kannanotot voivat laukaista laajaa vastakkainasettelua (Vikes 2025). Jännitteitä esiintyy erityisesti kaupungin ja maaseudun välillä: kasvisruoka koetaan usein kaupunkilaisten jutuksi, kun taas lihantuotannon asemaa puolustetaan maaseudulla esimerkiksi elinkeinojen säilyttämisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta.

Sosiaalisen median algoritmit lisäävät polarisaatiota luomalla niin sanottuja ”suodatinkuplia” (engl. filter bubble), joissa käyttäjille tarjotaan pääasiassa heidän aiempaa kiinnostustaan tukevia sisältöjä. Tämä rajoittaa pääsyä monipuoliseen tietoon, voi heikentää kuluttajan harkintakykyä ja edistää poliittista polarisaatiota ja ääriliikehdintää (Binns & Veale 2024). Polarisaatiota voi entisestään vahvistaa uutismedia, joka seuraa sosiaalisen median kiihdyttämää, vastakkainasetteluja ja pelkoihin keskittymistä suosivaa klikkijournalismia (Hautakangas 2024).

Kuluttajien tiedonsaanti ruokien vastuullisuudesta on haastavaa ja puutteellista. Vain 40 % suomalaisista kokee saavansa selkeää tietoa ruokien vastuullisuudesta, ja erityisesti ympäristövaikutusten arviointi koetaan vaikeaksi (Elintarviketeollisuusliitto 2025).

Kuluttajan rooli ja vaikuttamismahdollisuudet

Ruoan kiertotalouden ja kestävyyden edistäminen vaatii rakenteiden uudelleen ajattelua, systeemistä muutosta. Myös kuluttajilla on merkittävä rooli arjen valinnoissaan. Kuluttaja voi vaikuttaa ruokaketjuun valitsemalla tuotteita, jotka tukevat kiertotaloutta. Valintojen tekemistä ja vaikuttamismahdollisuuksia rajoittavat kuitenkin monet tekijät, kuten saatavuus, hinta, tuotetiedon läpinäkyvyys ja arjen kiire. Vastuullisesti tuotetut ja kiertotaloutta tukevat elintarvikkeet voivat olla kalliimpia tai vaikeammin löydettävissä.

TKI-työssä voidaan tukea kuluttajan roolia kehittämällä yritysten kanssa yhteistyössä selkeitä pakkausmerkintöjä, digitaalisia sovelluksia ja tuoteviestintää, jotka auttavat kuluttajaa tunnistamaan kestävät ja kiertotaloutta tukevat vaihtoehdot. Lisäksi voidaan edistää yhteisöllisiä ruokaratkaisuja, kuten jakamistaloutta, lähiruokarenkaita ja ruokahävikkiä vähentäviä alustoja. Food waste ecosystem -hankkeessa on vastattu näihin tarpeisiin kehittämällä mm. ratkaisuja ja yhteistyömalleja ruokahävikin vähentämiseen ruoka-aputoiminnassa ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen systemaattisempaan hyödyntämiseen yhdessä yritysten kanssa.

TKI-yhteistyöstä ratkaisuja vastakkainasettelun lieventämiseksi

Lähde (2019) toteaa, että vanhat toimintatavat eivät palvele kestävää ruoantuotantoa, ja siksi niiden tilalle on kehitettävä uusia tapoja huomioiden tuottajien ja heidän yhteisöjensä toiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Siirtymä kohti kestävää ruokajärjestelmää ja ruoan kiertotaloutta on oltava reilu ja oikeudenmukainen eri osapuolille, myös sosiaalisesti.

TKI-työssä voidaan ottaa käyttöön useita lähestymistapoja, jotka tukevat rakentavaa vuoropuhelua ja yhteiskehittämistä kaikkien asian kannalta olennaisten sidosryhmien kesken:

Yhtenäisempien kriteerien luominen ruoan vastuullisuudelle ja tavalle viestiä siitä. Näille on tarvetta, jotta kuluttajat ja yritykset voivat kokea viestit uskottavina, ja tehdä luotettavaan tietoon perustuvia valintoja (Elintarviketeollisuusliitto 2025).
Yhteiskehittämisen fasilitointi: Käytetään osallistavia menetelmiä, kuten Sitran rakentavan vuoropuhelun edistämiseen kehittämää Erätauko-dialogia (Erätauko-säätiö 2025), tai tästä johdettua ympäristödialogia, jossa eri osapuolet, kuten maatalouden toimijat, viranomaiset ja asukkaat voivat tuoda esiin omat näkemyksensä turvallisessa tilassa (Vikes 2025, Wuorisalo 2025).
Kulttuurisen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvän ymmärryksen lisääminen: Ilmastoystävällisimmät ruokavaihtoehdot voivat olla ristiriidassa alueellisten elinkeinojen säilyttämisen tai ruokaperinteeseen liittyvien kulttuuriarvojen kanssa (sosiaalisen vastuullisuuden näkökulma.) Yhteiskehittämisessä on tärkeää tunnistaa ja tuoda näkeväksi nämä risteävätkin näkökulmat ruoantuotannon eri osa-alueilla. (Vikes 2025).
Keskustelun siirtäminen yksilövalinnoista rakenteisiin: Ohjataan keskustelua pois yksittäisten kuluttajien valinnoista kohti ruokajärjestelmän rakenteita, kuten EU:n maataloustukia, elintarvikejalostuksen mahdollisuuksia tai vähittäiskaupan valtarakenteita (Vikes 2025). On tärkeää pohtia myös sitä, miten ekosysteemin eri toimijat voivat esimerkiksi tuuppauksen keinoin helpottaa kestävämpien valintojen tekemistä.
Sovittelujournalismin hyödyntäminen: kannustetaan mediaa käsittelemään ristiriitoja syvällisesti ja ratkaisuhakuisesti eri osallistujia kuunnellen ja puhujan asemaan ja taustoihin jumittumatta, ei pelkästään vastakkainasettelun kautta (Hautakangas 2024).

TKI-toiminta sillanrakentajana

Ruoan vastuullisuuskeskustelun polarisaatio Suomessa heijastaa laajempia yhteiskunnallisia jännitteitä. TKI-asiantuntijoilla on mahdollisuus toimia sillanrakentamisen fasilitaattoreina, jotka tuovat yhteen eri näkökulmia ja edistää yhteistä ymmärrystä. Tämä edellyttää dialogin fasilitointia, moniäänisyyden tukemista ja rakenteellisten kysymysten nostamista esiin. Vastuullinen ruokajärjestelmä ei synny yksittäisistä valinnoista, vaan yhteisestä työstä: siinä TKI-toimijoilla on keskeinen rooli.

Food Waste Ecosystem 2023-2026 -hanketta rahoittaa EU:n aluekehitysrahasto. Artikkelin tiedonhaussa, luonnostelussa ja kieliasun muotoilussa on käytetty tukena Copilotia.