Desistanssia digitaalisesti eli Digi-desi-hankkeen (ESR, 2021 – 2023) järjestöjen ammattilaisille järjestämässä työpajassa 8.3.2022 pohdittiin digitaalisen kuntoutuksen mahdollisuuksia rikollisuudesta irrottautumisen tukemisessa. Halusimme tietää, mitä järjestökentällä toimivat ammattilaiset ajattelevat digitaalisesta kuntoutuksesta ja kuinka sitä tulisi toteuttaa heidän näkökulmastaan. Mitkä ovat uhat ja mitkä mahdollisuudet?

Kahden toimijan, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Silta-Valmennusyhdistys ry:n, yhteistyönä toteutuva Digidesi-hanke (ESR, 2021-2023) kehittää digitaalista kuntoutusta rikollisuudesta irrottautumisen tueksi. Molemmat toimijat tuntevat sekä rikosseuraamus-asiakkaiden tarpeita sekä heille suunnattuja kuntoutuspalveluita.

Hankkeen tavoitteena on vahvistaa rikoksilla oireilevien ja vankilasta vapautuvien henkilöiden osallisuutta nopeasti digitaalistuvassa yhteiskunnassa sekä auttaa heitä kiinnittymään heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Hankkeessa keväällä 2022 toteutetut työpajat ovat tärkeitä kuntoutuksen kehittämisen näkökulmasta.

Digikuntoutusta kaikille ja matalalla kynnyksellä

Rikostaustaiset vapautuvat hyvin erilaisista yksiköistä hyvin erilaisiin tilanteisiin. Kansalaisjärjestöjen ammattilaiset toivat esille, miten rikostaustaisilla on toisiinsa nähden erilaiset mahdollisuudet rangaistuksen jälkeiseen kuntoutukseen. Myös digitaalisen kuntoutuksen mahdollisuudet vaihtelevat hyvin paljon yksiköittäin.

Digitaalinen kuntoutus on mahdollisuus kaikille rikostaustaisille kotikunnasta riippumatta. Digitaalinen kuntoutus ei vaadi maksusitoumusta, mutta toki mahdollisuus kuntoutukseen osallistumisellekin on suhteellista, koska digitaalisten ja kielellisten taitojen tulee olla sellaiset, että osallistuminen kuntoutukseen on mahdollista.

Digitaalinen kuntoutus nähtiin hyvänä lisänä esimerkiksi avoimissa rikosseuraamuksissa oleville. Se voi toimia yhtenä toimintavelvoitteena valvotussa koevapaudessa ja osallistuminen onnistuu ajasta ja paikasta riippumatta. Kuntoutuksen integroimista arkeen työ- ja muun toiminnan rinnalle pidettiin tärkeänä asiana.

Kun yhtenä kuntoutusympäristönä toimii verkko, niin sen jatkuvuus on paremmin turvattu. Vankeusaikana aloitettu kuntoutus voi jatkua vapautumisen jälkeen järjestötyöntekijän kanssa toteutuvan kasvokkaisen tuen rinnalla.

Yksityisyydensuoja ja luottamus

Digitaalisen kuntoutuksen nähtiin sisältävän myös sellaisia yksityisyyden suojaan liittyviä kysymyksiä, joiden ratkaiseminen on tärkeää. Kuntoutuksen käyttäjien anonyymejä käyttäjätunnuksia pidetiin tärkeänä asiana. Lisäksi tuotiin esille, että kuntoutuksessa olevien on tärkeää tietää, miten tietoturva-asiat on otettu huomioon kuntoutuksessa.

Käyttäjän on pystyttävä luottamaan siihen, että jos anonymiteettia luvataan, niin se myös pitää. Työpajassa tähän löytyi hyviä erilaisia ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Luottamus tuli myös siinä esille, että digitaalinen kuntoutus voi tarjota ympäristön keskustella ei-viranomaisen kanssa, jolloin tietyistä rooleista voi mahdollisesti päästää irti.

Digitaalisen kuntoutuksen tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia

Digitaalisen kuntoutuksessa nähtiin paljon mahdollisuuksia ja työpajassa tuotiin esille, miten tärkeää on olisi järjestää myös digitaalisia kasvokkaista vertaistukea mahdollistavia verkkotapaamisia. Digitaaliseen kuntoutusympäristöön ja verkkotapaamisiin voisi osallistua myös henkilöitä, jotka muuten eivät mielellään osallistuisi kuntoutukseen.

Myös kuntoutuksen materiaalipankki nähtiin tärkeänä kuntoutustyön resurssina. Materiaaliin pystyisi palaamaan eri vaiheissa ja seuraamaan omaa prosessiaan. Ympäristössä työskentely olisi reflektoivaa ja se lisäisi ymmärrystä siitä kuka minä olen ja mitä minä haluaisin olla.

Uhkina tuotiin esille se, että jos digitaalinen kuntoutus nähdään mahdollisuutena säästää muusta kuntoutuksesta, niin se voi sekä aiheuttaa vastustusta että olla myös mahdollinen riski. Digitaalisuus täytyy olla yksi mahdollinen työkalu, mutta se ei voi kuitenkaan korvata kasvokkaista kohtaamista.

Myös eriarvoisuuden lisääntyminen eri yksiköiden välillä voisi lisääntyä. Jos joissain suljetuissa laitoksissa digitaaliset mahdollisuudet ovat paljon heikommat kuin toisissa, niin asiakkaat joutuvat eriarvoiseen asemaan. Yksiköiden välinen eriarvoisuus kuntoutuksessa on jo nyt todellisuutta, mutta voisiko digitaalisuus vain lisätä sitä?

Pohdinta

Työpajan perusteella digitaalinen kuntoutus voi tukea rikollisuudesta irrottautumista ja tuottaa hyvin paljon lisäarvoa kuntoutukselle. Kuntoutuksen jatkumoa pystyttäisiin turvaamaan paremmin, kun ainakin osa kuntoutuksesta tapahtuisi digitaalisessa ympäristössä. Itsenäinen työskentely ja digitaitojen oppiminen jo rangaistusaikana helpottaisi vapautuessa monia asioita.

Kun digitaalinen ympäristö valmentaisi jo itsessään digitaaliseen yhteiskuntaan paluuta, niin digitaidot voisivat parantua kuin itsestään. Samalla myös erilaiset oppimisympäristöt tulisivat tutuiksi, jos esimerkiksi vapautumisen jälkeen tarkoituksena on siirtyä opiskelemaan.

Koska kyseessä on hanketoiminta, niin olisi tärkeää säilyttää kuntoutus ja päivittää sitä myös hanketoiminnan päätyttyä. Tämä jatkuvuus olisi turvattava jotenkin.