Hyvinvointi & terveyden edistäminen 13.6.2025

Kasvua ja laatua vanhustyössä – oppiminen, asenne ja yhteistyö lempeän hoivan ytimessä

Teksti | Piia Tiilikallio , Anniina Honkonen

Hoitotyötä tehdään yhdessä työyhteisöissä, joissa työntekijän oppimiseen vaikuttavat monet tekijät työkulttuurista omiin ja kollegoiden asenteisiin sekä lähijohtamiseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten yksilön sisäiset tekijät vaikuttavat vanhustyön ammattilaisten asenteisiin ja oppimiseen käytännön työssä, kun tavoitteena on asiakaslähtöinen hoito lääkkeettömiä menetelmiä hyödyntäen. Esihenkilötyön merkitystä osaamisen kehittämisessä olemme tarkastelleet aiemmissa Lempeä hoiva -hankkeen yhteisartikkeleissa motivoivasta (Kauranen, Immonen & Tiilikallio 2025) ja turvallisesta johtamisesta (Immonen, Tiilikallio & Kauranen 2025). Artikkelin näkökulmat pohjautuvat Lempeä hoiva –hankkeeseen, jossa kehitettiin muistisairaiden hoivakodeissa työskentelevien hoitotyön ammattilaisten lääkkeettömien menetelmien osaamista.

Kuva: khonkangrua (AI) / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)

Muistityö erityisosaamisena

Vanhustyön ammattilaiselta edellytetään laaja-alaista osaamista (kuva 1), joka kattaa hoitotyön perustaidot, ikääntymisen ilmiöt, pitkäaikaissairauksien hoidon, palvelujärjestelmän tuntemuksen sekä vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot. Lisäksi tarvitaan erityisosaamista esimerkiksi riskiryhmien kohtaamisessa, palvelutarpeen arvioinnissa, kuntoutuksen kehittämisessä ja saattohoidossa. (Haavisto, Kakko, Mäkimartti & Pikkarainen 2023, 16.)

Mind map-kuvio, jonka keskellä on teksti “Vanhustyön ammattilaisen osaaminen”. Keskustermistä haarautuu useita aihealueita, jotka kuvastavat ammattilaiselta edellytettäviä osaamisalueita, kuten hoitotyön perusosaaminen, kuntoutus, ikääntymiseen liittyvät muutokset, vuorovaikutustaidot, alaa koskevat säädökset sekä riskiryhmien erityistarpeet.
Kuva 1. Vanhustyön ammattilaisen osaamisen laaja-alaisuus (Haavisto, Kakko, Mäkimartti & Pikkarainen 2023, 16. Kuva: Anniina Honkonen 2025).

Muistityö eli muistisairaiden kanssa tehtävä hoitotyö on vanhustyön erityisala ja muistisairaus ilmiönä edellyttää hoitajalta hyvää tietopohjaa ja ymmärrystä etenevistä muistisairauksista oireineen ja hoitomenetelmineen. Lääketiede ei ole vielä löytänyt parannuskeinoa dementiasairauksiin, mutta taudin etenemistä hidastavat lääkehoidot auttavat sairastuneita elämään omannäköistään elämää pidempään. Lääkkeettömät menetelmät ovat hoitotyössä käytettäviä keinoja, jotka tukevat asiakkaan hyvinvointia ilman lääkitystä. Ne voivat sisältää esimerkiksi musiikkia, liikuntaa, luovia toimintoja, muistelua ja vuorovaikutusta, ja ne perustuvat asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin ja voimavaroihin (Laurea-ammattikorkeakoulu 2025a; Honkonen, Hand & Ylikahri 2025). Lääkkeettömät menetelmät siten täydentävät hoitoa ja ovat erityisesti käytössä keskivaikeassa ja vaikeassa sairaudenvaiheessa pitkäaikaishoidossa (Soini, Honkonen, Hand, Ylikahri & Tiilikallio 2024). Kansallisten ja kansainvälisten hoitosuositusten mukaan lääkkeettömät hoitomuodot ovat aina ensisijaisia hoidettaessa muistisairauteen liittyviä oireita (Duodecim 2023; Hotus 2020; World Health Organization 2017).

Muistisairauden erityisosaamisen tarve ei kuitenkaan välttämättä näy hoitajien osaamisessa, sillä jo pidemmän aikaa vanhustyöhön on työvoimapulan vallitessa rekrytoitu myös alaan erikoistumattomia tai suuntautumattomia hoitotyön ammattilaisia (Gusarova 2014), joiden osaaminen voikin sijoittua esimerkiksi varhaiskasvatukseen tai nuorisotyöhön. Näissä tilanteissa työntekijän perehdyttäminen ja työssä oppiminen sekä mahdollisuudet muodolliseen lisäkoulutukseen ovat hoidon laadun sekä työntekijän työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kannalta tärkeitä.

Työssä oppiminen, työparityöskentely, sekä maksuttomat seminaarit, webinaarit ja koulutusmateriaalit antavat mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Erilaiset koulutusmuodot ja oppimisen tavat tukevat hoitohenkilöstön erityisosaamisen kehittymistä (Honkonen 2024). Lempeä hoiva -hankkeessa toteutettuihin hoivakotien esihenkilövalmennuksiin osallistuneet toivat esille näkemyksen, jonka mukaan luovalla otteella niukkojenkin resurssien aikana osaamisen kehittämismahdollisuuksia on löydettävissä (Immonen & Kauranen 2024).

Oppiminen ja osaamisen kehittäminen muistityössä

Työssä oppiminen on prosessi, jossa yksilö hankkii uutta tietoa, taitoja ja kokemuksia suoraan työympäristössä työskennellessään. Se tapahtuu työn tekemisen ohessa ja usein käytännön tilanteissa, mikä mahdollistaa oppimisen välittömän soveltamisen työtehtäviin. Työssä oppimista voi tapahtua erilaisissa työympäristöissä, kuten yrityksissä, organisaatioissa, oppilaitoksissa, työpajoissa tai harjoittelupaikoissa (Lemmetty, Jaakkola & Collin 2022.) Lempeä hoiva -hankkeessa työssäoppimisen ympäristönä on ikääntyneiden muistisairaiden pitkäaikaishoidon hoivayksiköt, joissa oppijoina ovat hoitotyötä tekevä henkilöstö, pääasiassa lähi- ja sairaanhoitajat.

Hankkeen tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi muistisairaiden hoivayksiköissä jo olemassa olevaa lääkkeettömien menetelmien osaamista sekä vahvistaa hoitohenkilöstön taitoja tarjoamalla helposti omaksuttavaa tietoa työelämälähtöisin menetelmin. Lähtökohtana on kehittää muistisairaiden hoitoa lempeämpään ja lääkkeettömään suuntaan, jossa asiakaslähtöisyys on keskeinen periaate (Soini, Honkonen & Tiilikallio 2024). Lääkkeettömien menetelmien osaamisen kehittämistä on painotettu myös muistisairauksien hoitosuosituksissa (Duodecim 2023; Parisod ym. 2019). Hankkeeseen osallistuneet hoitotyön ammattilaiset toivoivat, että lääkkeettömien menetelmien osaamisen kehittäminen olisi heille vaivatonta ja sisältö nopeasti omaksuttavaa – helposti toteutettavissa arjen työssä ja heti hyödynnettävissä käytännössä.

Työssä oppimisen prosessissa työntekijä voi oppia uusia työtehtäviä, työvälineiden käyttöä, ammattitaitoa, ongelmanratkaisutaitoja, tiimityötä, viestintätaitoja ja itsensä johtamista. Lempeä hoiva -hankkeessa oppimisen pääkohteena on ollut ammatillisen osaamisen kehittäminen, erityisesti tietämys lääkkeettömistä menetelmistä ja niiden soveltamisesta muistisairaiden parissa (Laurea-ammattikorkeakoulu 2025b). Koska työssä oppiminen tapahtuu myös vuorovaikutuksessa muiden työntekijöiden kanssa, on yksittäisen oppijan oppimiseen vaikuttamassa taustalla myös työyhteisö ja sen työkulttuuri (Valtiolla.fi 2022).

Ammattilaisen asenne ja osaamisen kehittymistä edistävät sisäiset tekijät

Vanhustyössä esiintyy työvoiman saatavuuteen liittyviä haasteita, kuten monilla muillakin aloilla. Alan houkuttelevuuteen vaikuttavat useat rakenteelliset tekijät, kuten vanhustyön yleinen arvostus sekä alhainen palkkataso suhteessa työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020). Hoitotyö on yksi osaamisalue muiden joukossa, ja sen kehittämistä voidaan tarkastella myös työntekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien ja ammatillisen kasvun näkökulmasta. Hoitotyön ammattilaisten osaaminen vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti työn laatuun ja asiakaskokemukseen, mutta myös työntekijän omaan työhyvinvointiin ja jaksamiseen.

Hoitajiin itseensä liittyvät tekijät voivat vaikuttaa merkittävästi asennemuutokseen ja oppimiseen vanhustyössä. Hoitajien näkökulman muutosta ja oppimista vanhustyössä edistävät sisäiset tekijät kattavat hoitajien oman motivaation ja asenteen, itsetuntemuksen ja reflektiokyvyn, ammattitaidon ja osaamisen, oppimishalun ja jatkuvan kehittymisen, vuorovaikutustaidot ja empatian, stressinsietokyvyn ja sopeutumiskyvyn, itseohjautuvuuden ja aloitekyvyn sekä kulttuurisen herkkyyden ja monikulttuurisen osaamisen (Korkiakangas ym. 2022; Pellinen 2013). Hoitajien oma motivaatio ja asenne vanhustyötä kohtaan ovat keskeisiä. Positiivinen asenne ja kiinnostus ikääntyneiden hyvinvoinnin parantamiseen voivat edistää oppimista ja sitoutumista kehittämishankkeen tavoitteisiin. Myös ammattilaisen kyky tunnistaa omat vahvuudet, heikkoudet ja kehityskohteet sekä kyky reflektoida omaa toimintaa ja oppimista ovat tärkeitä hoitajan ammatillisessa kehittymisessä ja asennemuutoksessa (Korkiakangas ym. 2022).

Hoivapalveluiden tarjoajan eli työnantajan näkökulmasta olennaista työntekijän ominaisuuksissa voisi perustellusti ajatella olevan ammattitaito ja osaaminen, jotka vaikuttavat työtekijöiden kykyyn omaksua uusia toimintatapoja ja näkemyksiä vanhustyössä (Laatuhoiva 2022). Laaja-alainen osaaminen vanhustyöstä sekä kyky soveltaa oppimaansa käytännön työssä ovat avainasemassa hyvässä hoitotyössä. Muistisairaiden hoitotyössä korostuu muistisairauden osaaminen ja sen rinnalla ikääntyneen kohtaamisen taidot. Hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky asettua ikääntyneiden asiakkaiden asemaan ovat olennaisia hoitajan työssä (Soini, Honkonen & Tiilikallio 2024). Empatia ja kyky luoda luottamuksellisia suhteita vanhuksiin voivat edistää hoitotyöntekijän asennemuutosta ja oppimista.

Hankkeen tavoitteen eli lääkkeettömien menetelmien osaamisen kehittämisen kannalta hoitajien halu oppia ja kehittyä ammatillisesti on olennaista. Osaamisen kehittäminen tukee työntekijöiden myönteistä suhtautumista muutoksiin. Se helpottaa muutosten hyväksymistä ja lisää valmiutta kohdata uusia tilanteita rakentavalla asenteella (Pesonen, 2021). Lisäksi osaamisen kehittäminen lisää motivaatiota ja sitoutumista työhön. Kun työntekijät osallistuvat kehittämiseen ja saavat mahdollisuuden oppia uutta, heidän asenteensa muutoksia kohtaan notkistuvat (Toivanen, Leppänen & Kovalainen, 2012). Muutostilanteissa osaamisen kehittäminen on erityisen tärkeää, sillä se auttaa henkilöstöä vastaamaan uusiin vaatimuksiin ja tukee asenteiden muokkausta kohti muutosta (Kauppo, 2013).

Valmius ottaa vastaan uusia haasteita ja ideoita sekä sitoutuminen jatkuvaan kehittymiseen ovat tärkeitä, mutta myös yksilöllisiä tekijöitä. Ammatillisuuteen kuuluu halu kehittyä ja oppia uutta omalla alallaan sekä kyky sopeutua muuttuviin työympäristöihin ja vaatimuksiin. Jatkuva oppiminen on työelämässä perusedellytys näin päivinä (Opetusministeriö 2025). Myös kyky itsenäiseen työskentelyyn, aloitteellisuuteen ja vastuun ottamiseen omasta oppimisesta ja työssä kehittymisestä voi edistää hoitajien asennemuutosta ja oppimista vanhustyön hoitotehtävissä.

Oppiminen tai työssä kehittyminen eivät tapahdu tyhjiössä, vaan arjen realiteetit ovat alati läsnä. Vanhustyön monimuotoisuus ja haasteet edellyttävät hoitajilta hyvää stressinsietokykyä ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin (Korkiakangas ym. 2022; Pellinen 2013). Itsensä johtaminen ja kiireen taltuttaminen ovat paljon puhuttuja käsitteitä tietotyön puolella, mutta on olennainen osa myös ihmistyötä, joka tapahtuu ammattilaisen ja hoidettavan ikääntyneen välisessä vuorovaikutuksessa. Vastaavasti työn fyysiset ja henkiset vaatimukset voivat vaikuttaa negatiivisesti hoitajien asenteisiin ja oppimiseen (Korkiakangas ym. 2022; Pellinen 2013). Esimerkiksi liiallinen työtaakka, työn epävarmuus tai (eettinen) stressi heikentävät hoitajien motivaatiota ja oppimista (Työturvallisuuskeskus 2021; Mäkinen 2022; Suomalainen 2022).

Laadukasta hoitotyötä yhteistyöllä

Työssä oppiminen korostaa käytännön kokemusten merkitystä oppimisessa ja integroi oppimisen osaksi työntekoa. Se tarjoaa tehokkaan tavan kehittää ammattitaitoa ja valmistautua tuleviin haasteisiin työelämässä. Lisäksi työssä oppiminen edistää jatkuvaa kehittymistä ja ammatillista kasvua, mikä on tärkeää nykyaikaisessa työympäristössä, jossa muutos ja uuden oppiminen ovat olennainen osa menestymistä.

Tämä on ollut lähtökohtana myös Lempeä hoiva -hankkeen kehittämistyössä. Lääkkeettömien menetelmien osaamisen kehittämisessä keskeistä on hoitajien halu oppia ja kehittyä, sillä se tukee myönteistä suhtautumista muutoksiin, vahvistaa ammatillista osaamista ja edistää vanhustyön laatua. Osaamisen kehittyminen vanhustyössä perustuu vahvasti ammattilaisen omaan kasvuun ja suhtautumiseen työhönsä. Sisäiset voimavarat vaikuttavat siihen, miten työntekijä kohtaa muutokset, omaksuu uutta ja sitoutuu laadukkaan hoidon kehittämiseen. Ne heijastuvat paitsi oppimiseen, myös työhyvinvointiin ja asiakaskokemukseen. Alla oleva kuva (kuva 2) kokoaa näitä yksilön sisäisiä tekijöitä, jotka tukevat ammatillista kehittymistä.

Mind map -kuvio, jonka keskellä on teksti "Yksilön sisäiset tekijät". Keskustermistä haarautuu useita aihealueita, jotka kuvaavat ammattilaisen sisäisiä voimavaroja: motivaatiota ja asennetta, itsetuntemusta ja reflektiokykyä, vuorovaikutustaitoja, sopeutumiskykyä, monikulttuurista osaamista ja itseohjautuvuutta. Kukin aihealue on esitetty omana haaranaan, ja ne muodostavat yhdessä kokonaiskuvan yksilöllisistä tekijöistä, jotka tukevat ammatillista kasvua vanhustyössä.
Kuva 2. Yksilön sisäiset tekijät osaamisen kehittymisessä (kuva Anniina Honkonen 2025).

Hoitotyön hyvän laadun ja kehittämisen ’mustassa laatikossa’ merkittävä roolinsa on erityisesti esihenkilötyöllä ja lähijohtamisella (Kauranen, Immonen, & Tiilikallio 2025; Immonen, Tiilikallio & Kauranen 2025). Muistityö vaatii erityisosaamista, mutta ennen kaikkea halua ymmärtää, kohdata ja oppia. Esihenkilöiden mahdollistama ja tukema työssä oppiminen tarjoaa hoitajille väylän kehittyä ammattitaitoisiksi, empaattisiksi ammattilaisiksi – juuri sinne, missä lempeyttä eniten tarvitaan.

Kirjoittajat toimivat Lempeä hoiva –hankkeessa (1.9.2023-30.6.2025), jonka tavoitteena on luoda lääkkeettömien menetelmien käyttöönoton malli muistisairaiden hoivayksiköiden käyttöön sekä lisätä henkilökunnan ja asukkaiden hyvinvointia. Hanketta rahoittaa Uudenmaan liitto ja sen toteuttavat Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Mukana hankkeessa ovat Betesda-säätiö sr, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialue yhteensä neljän hoivayksikön voimin.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061367965
henkilökuva.
Piia Tiilikallio
piia.tiilikallio(at)laurea.fi
asiantuntija
henkilökuva.
Anniina Honkonen
anniina.honkonen(at)laurea.fi
asiantuntija

hoitotyö lempeä hoiva lääkkeettömät menetelmät Osaamisen kehittäminen vanhustyö

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu