Avoimuus & vastuullisuus, Digitaalinen yhteiskunta 3.9.2024

Kerro tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnasta innostavasti, ymmärrettävästi ja yleistajuisesti

Teksti | Mika Launikari

Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta on tärkeää kertoa konkreettisesti ja käytännönläheisesti, miten ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistyö (TKI) hyödyttää myös yksittäisiä kansalaisia, yrityksiä ja muita yhteisöjä. Työn tuloksista ainoastaan TKI-hankkeiden rahoittajille tai hankekumppaneille kertominen ei riitä. On hyvä pohtia sitä, miten kannattaa toimia, jotta TKI-työtä käsittelevät kirjoitukset tavoittavat mahdollisimman laajan yleisön. TKI-toiminnan tuloksista ja aikaansaannoksista viestiminen tulee aina tehdä ymmärrettävästi ja kiinnostavasti, mutta ennen kaikkea yleistajuisesti.

kuvituskuva

Kuva: Andre Furtado / Pexels

Tässä artikkelissa tarkastellaan TKI-sisällön popularisointiin eli yleistajuistamiseen liittyviä tulokulmia. Vastausta haetaan kysymykseen siitä, miten ammattikorkeakoulut tämän päivän mediaympäristössä voivat tavoittaa mahdollisimman laajat kansan joukot niin, että avoimesti tarjolla olevat kirjalliset sisällöt saavat kaikupohjaa niiden lukijoissa (Laakkonen, Laakkonen, Marjamaa & Montonen 2017). Yleistajuisilla kirjoituksilla tavoitellaan kansalaisiin vaikuttamista ja ’kansan suosiota’ (suosio = popularitas latinaksi) vähän niin kuin suurelle yleisölle ja erityisesti nuoremmille ikäryhmille suunnatulla pop- eli populaarimusiikilla (’pop’ on lyhenne sanasta ’popular’ eli suosittu).  

Tämä kirjoitus perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin ja havaintoihin TKI-viestinnästä Laurea-ammattikorkeakoulussa sekä hänen Helsingin yliopistolla suorittamiin tiedeviestinnän opintoihin. Lisäksi kirjoitus ammentaa alan kirjallisuudesta ja muiden asiantuntijoiden kirjoituksista.

Pois vaikeaselkoisesta, kohti sujuvaa kerrontaa

Kaikilla ammattialoilla on omanlainen puhe- ja ilmaisutapansa, joka ei välttämättä avaudu ulkopuolisille. Ammattislangia toki tarvitaan, koska se tehostaa alan ammattilaisten keskinäistä viestintää ja vuorovaikutusta sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tiedeviestinnässä popularisointi eli yleistajuistaminen tarkoittaa alakohtaisen tutkimuksen, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan sisällön ja tulosten esittelyä ei-asiantuntijan ymmärtämässä muodossa (Lyytimäki 2017). Yleistajuistetussa muodossa kunkin tieteenalan toisinaan varsin vaikeaselkoinen ja abstrakti ammattikieli avataan sujuvalle ja selkeälle yleiskielelle niin, että se on vaivattomasti tavallisen yleisön ymmärrettävissä (Strellman & Vaattovaara 2013). Toki aina ei voida täysin välttyä alan terminologian käytöltä. Silloin käytetyt termit pitää ehdottomasti määritellä keskivertolukijalle kansankielisesti. Abstrakteja käsitteitä tulee havainnollistaa esimerkeillä.

Hyvä teksti lähtee liikkeelle aina sen otsikoinnista. Otsikon tarkoituksena on herättää lukijan mielenkiinto ja johdattaa aiheeseen sekä antaa osviittaa sisällöstä ja näkökulmasta. Yleistajuistamisessa korostuu yksinkertainen, yksiselitteinen ja selkokielinen pääotsikko, joka on samalla melko lyhyt sekä mielellään iskevä ja koukuttava. Kun otsikko toimii, parantaa se tekstin luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Jos lukija saa kiinni otsikosta, on toiveita siitä, että hän jatkaa tekstin lukemista (tai ainakin silmäilyä) ingressistä eteenpäin (Korpela 2022). Nämä samat periaatteet pätevät tekstin kannalta tarkoituksenmukaisiin alaotsikoihinkin.  

Asiantuntijoilla, jotka tietävät omasta aiheestaan valtavasti ja haluavat kertoa siitä lukijalle kaiken olennaisen, on toisinaan vaikeuksia rajata ja fokusoida kirjoitustaan. Kun kirjoitetaan laajalle lukijakunnalle, on syytä valita tutkimuksesta tai TKI-hankkeesta vain yksi olennainen asia, jota tarkastellaan muutamasta keskeisestä näkökulmasta käsin. Yleistajuinen teksti kannattaa rakentaa lukijalle tuttuun todellisuuteen ja konkreettisesti havaittavaan ympäristöön. Jokin mielenkiintoinen tutkimus- tai kehittämistyön tulos voidaan nostaa esiin ja sitoa se lukijan arkiseen kokemusmaailmaan. Viestin läpi saamiseksi kirjoittajan ei pidä pelätä toistoa tai asian kertausta lukijalle, kunhan se tehdään ilmaisua varioiden.

Kaikki verkkoon – kyllä lukija sen sieltä löytää

Yhä harvemmassa alkavat olla paperille painetut ammattilehdet ja -kirjat sekä TKI-julkaisut. Verkossa julkaiseminen on vallalla. Sen hyvänä puolena on se, että se madaltaa asiantuntijoiden kynnystä julkaista blogitekstejä ja artikkeleita sekä osallistua oman alansa keskusteluun sosiaalisessa mediassa ja muilla verkkoalustoilla. Verkossa julkaisemalla asiantuntijat voivat saada äänensä kuuluville, joskin riskinä on, että oma ääni hukkuu liiallisen hälyn, kohinan ja jopa kakofonian alle digiympäristössä.   

Toisaalta verkkojulkaiseminen tarkoittaa sitä, että lukijoille on tarjolla valtavasti eri tasoista ja vaihtelevan laatuista kirjallista aineistoa eri puolilla verkkoa. Valinnanvara ei suinkaan ole huono asia, kunhan itseä kiinnostava verkkosisältö on helposti saatavilla. Lukijalla pitääkin olla kyky tunnistaa varteenotettavat julkaisukanavat ja niiden taustalla olevat tiedon tuottajat, kun hän arvioi kirjallisen aineiston laatua. Se edellyttää lukijalta medialukutaitoa ja -kriittisyyttä, jotta hän varmasti ohjautuu luotettavan, tasokkaan ja itselleen parhaiten soveltuvan aineiston pariin (Kanerva & Oksanen-Särelä 2021).        

Potentiaalinen lukija etsii aina jotain, kun hän käyttää hakukonetta. Hänen tekemällään tiedonhaulla on lähtökohtaisesti jokin erityinen tarkoitus ja sen taustalla konkreettinen tarve löytää jotain tiettyä. (Suojanen 2022). Mikäli sisällöntuottajana – kuten asiantuntijakirjoittajana – ymmärrät lukijoitasi ja kykenet päättelemään, mitä tietoa he etsivät ja mistä aiheista he ovat kiinnostuneita, voit onnistua tuottamaan ja tarjoamaan heille tarvelähtöistä sisältöä sopivassa ja tarkoituksenmukaisessa verkkokanavassa.

Tuotetun sisällön on vastattava mahdollisimman hyvin lukijan tiedonhakuun hänen valitsemastaan aiheesta. Tämän vuoksi sisällöissä on käytettävä niitä hakusanoja, joilla verkossa julkaistun sivun halutaan nousevan hakutuloksissa esiin. (Suojanen 2023). Yleensä hakukoneet suosivat vähintään 500 sanan tekstisisältöjä, kun ne ’rouhivat’ verkossa aineistoja, jotka vastaavat lukijan tekemiin tiedonhakuihin. Kyse on hakukoneoptimoinnista, joka taiten käytettynä edistää yleistajuisen TKI-sisällön leviämistä suurelle yleisölle. Hakukoneoptimoinnilla parannetaan hakukoneen ja verkkosivuston välistä suhdetta, kasvatetaan sivustolle tulevan orgaanisen liikenteen määrää ja laatua sekä kehitetään sivuston näkyvyyttä hakukoneissa. (Suojanen 2022).

Yleistajuistamiseen liittyy valinta ja vastuu

Laurea Journal -verkkolehti on Laurea-ammattikorkeakoulun henkilöstölle tarkoitettu julkaisukanava, jossa on mahdollisuus esitellä opetus- ja TKI-työhön liittyviä ajankohtaisia aiheita sekä tehdä omaa asiantuntemustaan näkyväksi. Monet verkkolehdessä olevat artikkelit ja blogikirjoitukset ovat luonteeltaan varsin yleistajuisia niin, että ne sopivat hyvin myös muiden kuin koulutusalan asiantuntijoiden luettaviksi. Kaikki Laurea Journalissa ilmestyneet tekstit vertaisarvioidaan lehden toimituskunnassa ennen kuin ne julkaistaan verkossa.

Kun tiedettä tai TKI-työtä popularisoidaan kirjallisesti laajemmalle yleisölle, voi vaarana joskus olla liiallinen yksinkertaistaminen. Ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen ja kehittämistyön kohteet ovat varsin moniulotteisia, eikä niitä aina voida pelkistää ’rautakankimalliksi’ ilman, että alkuperäinen tutkimusasetelma tai kehittämishaaste hämärtyy tai ei tule täysin oikeuksiinsa. Riskinä voi myös olla, että keskitytään liikaa pieneen yksityiskohtaan, jolla kyllä sinänsä voi olla julkisuusarvoa, mutta lukijalle unohdetaan riittävässä määrin avata laajempaa yhteyttä, johon juuri nimenomainen yksityiskohta liittyy.

Lukijalle pitää aina kertoa, mihin tekstissä sanotut asiat pohjautuvat – mikä on asiantuntijakirjoittajan oma näkemys, mielipide tai tulkinta käsiteltävästä aiheesta sekä mikä kirjoituksessa perustuu tutkimus- ja kehittämistyön tuloksiin ja milloin viitataan muiden asiantuntijoiden aiempiin julkaisuihin. Yleistajuistaminen ei myöskään automaattisesti merkitse aihetta koskevan tiedon laajempaa yleistettävyyttä tai yleispätevyyttä. Sen vuoksi kontekstuaalinen informaatio ajasta, paikasta ja tilanneyhteydestä, johon tutkimus- ja kehittämistyö perustuu, on lukijakunnalle välttämätön tieto. Asioiden irrottaminen yhteydestään tai johtopäätelmien siirtäminen sellaisinaan toiseen kontekstiin ei ole popularisoinnin tarkoitus.

Jokainen tietoa, tiedettä ja TKI-toimintaa popularisoiva asiantuntija käyttää kirjoittajana valtaa siinä, mitä asioita hän päättää tarjoilla lukijakunnalle, millaisin painotuksin ja millaisista näkökulmista käsin hän sen tekee. Kirjoittajan etiikka, moraali, itsesensuuri ja itsereflektio ovat keskiössä silloin, kun hän pohtii vastuutaan siitä, miten hän asiansa lukijoille esittää ja miten hänen esittämänsä uusi tieto mahdollisesti vaikuttaa ihmisten asenteisiin, ajatteluun ja toimintaan.

Kirjallinen viestintä ei aina ole kaikki kaikessa

Vaikka tässä artikkelissa tarkasteltiin kirjallista kerrontaa TKI-asioista, on hyvä muistaa, ettei niistä viestiminen tietenkään rajaudu pelkkiin kirjoitettuihin (verkko)teksteihin. On olemassa monia tapoja ja kanavia sekä niiden yhdistelmiä, joilla tutkimustuloksia, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ilmiöitä voidaan konkretisoida ja tehdä tunnetuiksi suurelle yleisölle. Etenkin näyttely-, messu- ja myyntitapahtumissa sekä mediatilaisuuksissa kirjoitettu teksti saattaa jäädä pienempään rooliin, kun painopiste on asioiden suullisessa esittelyssä, visuaalisessa havainnollistamisessa ja yleisöä osallistavissa kokemuksellisissa ’tempuissa’. Tiedekeskus Heureka on hyvä esimerkki siitä, miten tiedettä ja TKI-toimintaa voidaan esitellä monin eri tavoin kaikenikäisille kävijöille kirjallista viestintää unohtamatta.    

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari toimii korkeakoulutuksen kansainvälistymisen erityisasiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa, jossa hän on muun muassa osallistunut TKI-hankkeisiin ja niiden viestintään. Lisäksi Launikari on Laurea Journal -verkkolehden toimituskunnan jäsen vuodesta 2020 lähtien.  

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090368413
henkilökuva.
Mika Launikari
mika.launikari(at)laurea.fi
erityisasiantuntija

TKI verkkojulkaiseminen viestintä

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu